Ukraina

[Lemmi]

Muistaakseni kirjoitin aiemmin, että teekutsuliikkeen ulkopoliittinen linja on vetäytyä sodista ulkomailla. Käsittääkseni libertaari Ron Paul, joka liitetään teekutsuliikkeen syntyyn, vaikka hän ei kai itse siihen katso kuuluvansa, kirjoittaa paljon USA:n sotien lopettamisen puolesta.

http://ronpaulinstitute.org/archives/fe ... -fed-exit/

Uuskonservatiiveja libertaarit käsittääkseni kritisoivat sodanlietsonnasta. He kuuluvat kai pääasiassa republikaaniseen puolueeseen, mutta osa on myös demokraatteja ja demokraattisesta puolueesta uuskonservatiivit tietääkseni saivat alkunsakin. Yhdessä republikaanien ja demokraattien uuskonservatiivit muodostavat ns sotapuolueen. Sotapuolueen kannattajat molemmissa pääpuolueissa kannattavat sotimista. He ovat aika innoissaan Venäjää vastaan ja jotkut suorastaan ehdottavat sotaa Venäjän kanssa.

Käsittääkseni Trump ei ole ilmaissut tukeaan sotapuolueelle. Uuskonservatiivit eivät häntä kannata vaan he kannattavat Hillary Clintonia, koska Clinton on sotapuolueen jäsen. Clinton tuki Bushin hyökkäystä Irakiin. Clinton myös tuki Naton tekemää Libyan pommitusta. Hänestä on kuuluisa we came, we saw, he died video.

Trump on kyseenalaistanut Naton ja ainakin USA:n suuren roolin Natossa. Sekään ei innosta sotapuoluetta. Vielä yksi amerikkalaiseen politiikkaan kuuluva teema on Israel. Israelia on kannatettava. Se on ns perinteinen mantra ja Clinton on Israelin tukija. Trump on kai epämääräinen suhteessa Israeliin.

Vielä on ns progressiivisia. Bernie Sanders on sellainen. He ovat aika vasemmistolaisia mielipiteiltään. Sanders on sosialisti, mutta suomalaiselle sosialistille yllätys voi olla, että hän kannattaa vapaata aseenkanto-oikeutta.

[Lemmi]

Yksi lisäys ideologioihin on liberaali kansainvälisyys. Se on ulkopoliittien suuntaus joka väittää, että vapaamielisten valtioiden pitää sekaantua muiden itsenäisten maiden toimintaan vapaamielisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Sekaantuminen voi sisältää sotilaallisen hyökkäyksen ja humanitääristä apua. Liberaalin kansainvälisyyden vastapainona on eristäytyminen, realismi tai ulkopolitiikka, joka välttää sekaantumasta muiden maiden asioihin. Kriitikot kutsuvat liberaalia kansainvälisyyttä liberaaliksi sekaantumiseksi toisten maiden oloihin.

Liberal internationalism is a foreign policy doctrine that argues that liberal states should intervene in other sovereign states in order to pursue liberal objectives. Such intervention can include both military invasion and humanitarian aid. This view is contrasted to isolationist, realist, or non-interventionist foreign policy doctrines; these critics characterize it as liberal interventionism.

https://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_internationalism

Uuskonservatiivit tyypillisesti ajavat demokratian edistämistä ja Amerikan kansallisia etuja kansainvälisessä toiminnassa mukaan lukien sotilasvoimin saavutettavat edut ja halveksivat kommunismia ja poliittista radikalismia.

Neoconservatives typically advocate the promotion of democracy and promotion of American national interest in international affairs, including by means of military force and are known for espousing disdain for communism and for political radicalism.

Uuskonservatiivien valta oli huipussaan isä ja poika Bushin hallinnon aikaan kun uuskonservatiivit olivat tärkeässä asemassa edistäessään ja suunnitellessaan vuoden 2003 hyökkäystä Irakiin.

Neoconservatives peaked in influence during the administrations of George H. W. Bush and George W. Bush, when they played a major role in promoting and planning the 2003 invasion of Iraq

https://en.wikipedia.org/wiki/Neoconservatism

Uuskonservatiivit ja liberaalit kansainvälistyjät löytävät yhteistä ja voivat liittoutua kannattamaan sotilaallista hyökkäystä vieraan maan kimppuun. Yhteisenä nimittäjän, julkilausuttuna perusteena voi olla demokratia, ihmisoikeudet ja humanitäärinen apu.

Libertaareja USA:ssa pidetään konservatiiveina taloudellisissa kysymyksissä ja vapaamielisinä henkilökohtaisissa vapauksissa. Ulkopoliittisesti libertaarit yhdistetään sekaantumattomiin.

Libertarianism in the United States has been described as conservative on economic issues and liberal on personal freedom[28] (for common meanings of conservative and liberal in the United States); it is also often associated with a foreign policy of non-interventionism.

Ulkopoliittisesti libertaarit ovat siis liberaalien sekaantujien ja uuskonservatiivien vastustajia.

Trumpin epäillessä Natoa ja sanoessaan voivansa tulla Putinin kanssa toimeen voi syynä olla libertaarinen ideologia, joka on sodan vastainen. Hillary Clintonin iloitessa we came - we saw - he died tv:ssä Gaddafin tappamisen johdosta on luultavasti liberaalia sekaantumista, mutta voi olla uuskonservatiivisuuttakin. Moni Bushin, Cruzin ja Rubion uuskonservatiivinen tukija on käsittääkseni tukemassa Clintonia presidentiksi.

USA:n politiikkaan tuntuu kuuluvan oleellisesti väkivalta ja sillä uhkaaminen. Republikaanien kandidaatti Cruz (jonka vaimolla on suomalaiset sukujuuret) suhtautui varauksin terroristiepäiltyjen kiduttamiseen. Syy oli, että kuubalaiset olivat kiduttaneet hänen isäänsä. Trump sanoi kiduttavansa vesikidutusta pahemmin. Rubio muistaakseni sanoi mattopommittavansa Syyrian niin, että hiekka vain hehkuu.

Obama, joka on kai ns liberaali sekaantuja ja rauhan Nobelin saaja joutui uuskonservatiivien kritiikin kohteeksi, jolloin Obama puolustautui kehumalla pommittaneensa seitsemään maata, mikä on enemmän kuin Bushin pommittamien maiden lukumäärä. Uskon Norjan Nobel-komitean olevan innoissaan rauhanpalkinnon saajasta, joka on salamurhannut henkilökohtaisilla käskyillä noin 2500 ihmistä ulkomailla.

[Emma-Liisa]

Trumpin epäillessä Natoa ja sanoessaan voivansa tulla Putinin kanssa toimeen voi syynä olla libertaarinen ideologia, joka on sodan vastainen.

Annat Trumpille liian suuren kunnian. Hänen puheensa ovat täynnä ristiriitoja. Terroristien perheiden tappaminen ei kuulosta erityisen "sodanvastaiselta".

Sitä paitsi termi "sodanvastainen" voi tarkoittaa eri asioita. Oli aivan eri asia vastustaa 1940 Englannissa sotaa Hitleriä vastaan kuin 2000-luvulla vastustaa Irakin sotaa.

[Lemmi]

Trumpin epäillessä Natoa ja sanoessaan voivansa tulla Putinin kanssa toimeen voi syynä olla libertaarinen ideologia, joka on sodan vastainen.

Annat Trumpille liian suuren kunnian. Hänen puheensa ovat täynnä ristiriitoja. Terroristien perheiden tappaminen ei kuulosta erityisen "sodanvastaiselta".

Sitä paitsi termi "sodanvastainen" voi tarkoittaa eri asioita. Oli aivan eri asia vastustaa 1940 Englannissa sotaa Hitleriä vastaan kuin 2000-luvulla vastustaa Irakin sotaa.

Luulen, etteivät libertaarit ole pasifisteja. Eivät taida olla vihreätkään, mutta vihreät ja libertaarit vastustavat USA:n ulkomailla käymiä sotia. Eivät Englannin. Noin uskon.

Uhkaamalla väkivallalla muita kuin amerikkalaisia saa kai kannatusta ja ääniä Amerikan vaaleissa. Luulen sen olevan syy presidenttiehdokkaiden kidutusta ja tappamista uhkuviin lausuntoihin. Ei vain Trumpin vaan Bushin, Cruzin ja Rubion myös. Demokraattien ehdokkaat eivät ole yhtä suorapuheisia. Hilary Clintonin mielestä kidutus ei toimi tiedustelutietojen keräämiseksi kidutettavilta.

Miksi Trump sanoi tappavansa terroristin perheen? Luulen hänen sanoneen noin, koska moni äänestäjä on tappanut terroristin perheen Irakissa ja Afganistanissa ja luultavasti muuallakin.

USA:n hallinnolla on nimitys extraordinary rendition. Suomeksi se kai on epätavallinen esitys. Ronald Reagan määräsi ensimmäisen epätavallisen esityksen kidnappaamalla lentkokonekaapparin Italiassa. Bill Clinton valutuutti epätavallisen esityksen maihin, joiden tiedetään harjoittavan kidutusta. George W. Bush esitti suoraan satoja ns laittomia taistelijoita kidutettavaksi muissa maissa (mm Puolassa ja Liettuassa) ja USA:n hallinnoimissa paikoissa. Obaman hallinnon aikana epätavallinen esitys jatkui vaikka harvemmin kuin ennen.

In the United States, the first well-known rendition case was that of an airline hijacker abducted in Italy and brought to the U.S. for trial, authorized by President Ronald Reagan.[4] President Bill Clinton authorized extraordinary rendition to nations known to practice torture, called torture by proxy.[5] The administration of President George W. Bush directly renditioned hundreds of so-called illegal combatants for torture by proxy, and to US controlled sites for an extensive torture and interrogation program under the euphemism enhanced interrogation.[6] Extraordinary rendition continued with reduced frequency in the Obama regime: instead of subjecting them to torture, most of those abducted have been conventionally interrogated and subsequently taken to America for trial.[7]

Extraordinary rendition is considered an unambiguous violation of international law.

https://en.wikipedia.org/wiki/Extraordinary_rendition

Epätavallinen esitystä pidetään selvästi kansainvälisen lain vastaisena.

USA:n presidenttiehdokkaat, eivätkä vain he vaan myös muut poliitikot, puhuvat suomalaisittain ällistyttävän väkivaltaisesti. En voisi kuvitella Suomen presidenttiehdokkaiden, enkä eurooppalaisten keräävän ääniä suosimalla kidutusta ja muiden maiden pommittamisella. Luulen, että siinä on iso ero länsimaisten arvojen ja suomalaisten arvojen välillä, mutta voin olla väärässäkin.

[Emma-Liisa]

Trumpin epäillessä Natoa ja sanoessaan voivansa tulla Putinin kanssa toimeen voi syynä olla libertaarinen ideologia, joka on sodan vastainen.

Annat Trumpille liian suuren kunnian. Hänen puheensa ovat täynnä ristiriitoja. Terroristien perheiden tappaminen ei kuulosta erityisen "sodanvastaiselta".

Sitä paitsi termi "sodanvastainen" voi tarkoittaa eri asioita. Oli aivan eri asia vastustaa 1940 Englannissa sotaa Hitleriä vastaan kuin 2000-luvulla vastustaa Irakin sotaa.

Luulen, etteivät libertaarit ole pasifisteja. Eivät taida olla vihreätkään, mutta vihreät ja libertaarit vastustavat USA:n ulkomailla käymiä sotia. Eivät Englannin.

Aivan sama ero koskee USA:takin. Jotkut sodat ovat olleet perusteltuja, toiset eivät.

[kpj]

Jotkut sodat ovat olleet perusteltuja, toiset eivät.

Ottaisitpa esim. viimeksi kuluneet 50 vuotta, ja luettelisit "perustellut" sodat. Saisi silloin jokainen itse arvioida perustelut.

[Klaus Lindgren]

Kas, kun puheeksi tuli Venäjä, sen osuus Ukrainan tapahtumiin ja suomalaisten suhde noihin asioihin, Lemmi alkoi puhua vuolaasti Yhdysvalloista. Eikä edelleenkään vastaa hänelle aiemmin esittämiini kysymyksiin.

[Emma-Liisa]

Ihmisoikeusjärjestöjen näkemyksiä Itä-Ukrainasta:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaa ... 401d2b42-1

[Lemmi]

Puolan parlamentti julisti perjantaina, että Volhynian puolalaisten tappaminen oli kansanmurha. Samalla 11.7 julistettiin Ukrainan kansallismielisten puolalaisia vastaan tekemän kansanmurhan muistopäiväksi.

Parlamentin edustajista 432 äänesti kansanmurhaksi tunnustamisen puolesta, kukaan ei äänestänyt vastaan ja 10 pidättäytyi äänestämästä.

11.7.1943 Ukrainan kapinallisarmeija (UPA) toteutti koordinoidun hyökkäyksen noin 100 puolalaisten asuttamaa kylää vastaan Itä-Galisiassa ja Volhyniassa, mikä on nykyään Länsi-Ukrainaa. Noin 100 000 puolalaista teurastettiin.

Tapauksesta kertoo Puolan yleisradio.

Polish MPs adopt resolution calling 1940s massacre genocide
http://www.thenews.pl/1/10/Artykul/2630 ... e-genocide

Ukrainan viranomaiset ja poliitikot eivät pidä Puolan Sejmin päätöksestä.

Volodymyr Viatrovych, joka on Ukrainan kansallisen muistiarkiston johtaja ja jonka nimitystä vastaan lukuisat historioitsijat kirjoittivat vetoomuksen Ukrainalle, kertoo Ukraine Todayssä.

Oikeistolaiset puolalaiset poliitikot, jotka näkevät Venäjän pääuhkana myös ja jotka saivat kannatusta äänestäjiltään Venäjän uhan johdosta, näyttävät menettäneen kaiken poliiittisen visionsa. Todellisuudessa nämä historialliset keskustelut vaarantavat Ukrainan ja Puolan suhteita paljon ja voivat estää kaikki aikaisemmat poliittisten suhteiden saavutukset Ukrainan ja Puolan välillä. Mutta nykyiset puolalaiset poliitikot jatkavat näiden kysymysten esille ottamista. He haluavat tunnustaa puolalaisvastaisen Ukrainan kapinallisarmeijan toiminnan kansanmurhaksi täten tuloksena on täysin väärä yksipuolinen ukrainalaisten vastuu konfliktista. Täten peittäen puolalaisen vastarinnan ukrainalaisiin kohdistuvat rikokset.

"Ring-wing Polish politicians, which see Russia as their main threat as well, which gained the popularity among their voters because of the Russian threat, right now seem to have lost any political vision. In reality these historical discussions harm Ukrainian-Polish relations a lot and may hinder all previous achievements of the political relations between Ukraine and Poland. But current Polish politicians continue raising these questions. They want to recognize the anti-Polish activities of the Ukrainian resurrection army as genocide, thus resulting in totally incorrect one-sided responsibility of the Ukrainians for this conflict. And thus also hiding the crimes of Polish resistance movement against Ukrainians."

Volodymyr Viatrovychistä on kirjoitettu tässä ketjussa aiemminkin. Hänen kriitikkonsa pitävät häntä äärioikeistolaisena, joka haluaa puhdistaa ukrainalaisten toisen maailmansodan aikana tekemiä rikoksia ja hänen nimityksensä historia-arkiston johtoon voivan johtaa arkistossa olevan aineiston puhdistukseen tai valikoivaan käyttöön.

Hän väittää puolalaisten kansallismielisten saaneen ääniä Venäjän uhan avulla ja luulen hänen vihjaavan, ettei puolalaisten tulisi unohtaa tuota poliittista visiota. Uskon monen suomalaisen jakavan Viatrovychin poliittisen vision.

Decision of Polish Parliament is a historic misunderstanding – Ukrainian historian
http://uatoday.tv/opinion/decision-of-p ... 02261.html

Ukrainan kansanedustuslaitoksen Radan ulkopoliittinen komitean mukaan Puolan Sejmin päätös on Puolan kansallismielisten provokaatio, joka on tarkoituksella tähdätty Puolan ja Ukrainan ystävällismielisten suhteiden keskeyttämiseen.

The Committee sees the Sejm resolution as a provocation of nationalistic forces in Poland, deliberately directed at disrupting the friendly atmosphere of Poland-Ukraine relationships.

Verhovna Rada Comittee on Foreign Affairs disappointed by Polish Sejm resolution
http://uatoday.tv/politics/verhovna-rad ... 02146.html

Ukraine Today on tietojeni mukaan oligarkki Kolomoyskin omistama media. Kolomoyski on kuuluisa siitä, että hän rahoitti ja varusti ensimmäiset sotajoukot, jotka alkoivat kukistaa Itä-Ukrainan kapinaa Ukrainan armeijan ollessa haluton tai kykenemätön ryhtymään sotaan.

[Lemmi]

Puolalais-amerikkalainen Filip Mazurczak kirjoitti Visegrad Insightissa ennen Puolan Sejmin kansanmurhapäätöstä, että ne jotka väittävät Ukrainan tarvitsevan Stepan Banderan ja UPA:n vahvaksi identiteetikseen ovat tietämättömiä Ukrainan historiasta.

The Volhynia Genocide and Polish-Ukrainian Reconciliation
http://visegradinsight.eu/the-volhynia- ... ciliation/

Mazurczakin mukaan Ukraina ja Puola ovat pinnalla läheisiä littolaisia Puolan tukiessa Ukrainaa EU:iin ja NATO:oon, mutta pinnan alla on jännitteitä Ukrainan kieltäytyessä tunnustamasta puolalaisten kansanmurhaa.

Ukrainan itäpuolikkaassa UPA ja Bandera nähdään yleisesti fasistisena saastana. Länsiosassa kuitenkin moni näkee heidät sankareina.

I

n the eastern half of the country, the UPA and Bandera are overwhelmingly considered to be fascist scum. In the west, however, many see them as heroes.

Viktor Juschenko, joka oli Ukrainan presidentti oranssivallankumouksen jälkeen vuosina 2005-2010 myönsi Stepan Banderalle Ukrainan valtion korkeimman kunnioituksen. Hänen seuraajansa Janukovits otti sen pois. Petro Poroshenkon kaudella Bandera ja UPA ovat jälleen kansallisia tunnuksia. Poroshenko on useasti kehunut UPA:n sankarillisuutta ja tehnyt UPA:n perustamispäivästä kansallisen juhlapäivän. Ukrainan kansanedustuslaitos RADA on säätänyt lain, jonka mukaan UPA:n kritisoiminen on rikos. Banderan mukaan on nimetty katu Kiovassa.

Viktor Yuschenko, Ukraine’s president in 2005-2010, bestowed the highest state honor upon Bandera. His successor, Viktor Yanukovych, stripped him of it. Under Petro Poroshenko, president since 2014, UPA and Bandera are again national emblems. Poroshenko has repeatedly praised UPA for fighting for Ukrainian independence and its “heroism,” and he has made the anniversary of the foundation of UPA a national holiday. The Ukrainian parliament has ratified a bill that criminalizes criticizing UPA. Recently, a street in Kyiv was renamed in honor of Stepan Bandera.

Puolan hallitus ei tunnustanut vuoden 1943 tapahtumia kansanmurhaksi monen puolalaisen harmiksi. Vapaamielinen Civic Platform puolue esti vuosina 2007-2015 kansanmurhan tunnustuksen.

Konservatiivinen Law and Justice, joka tuli valtaan viime syksynä, on ollut kansanmurhan tunnustamisessa jakautunut. Puolan media on ollut varovainen kansanmurhasta kirjoittaessaan. Esimerkiksi oikeistolainen Gazeta Polska erotti isä Tadeuszin (katolinen pappi) hänen kritisoituaan maidanilaisten UPA:n ihailua.

Mazurczakin mielestä ei ole liikaa vaadittu, että Ukraina omaksuu länsimaiset arvot, jos se haluaa Puolan tukevan Ukrainaa NATO:on ja EU:iin. Ei voi ajatella, että Ukraina jonka hallitus avoimesti juhlii kansanmurhan tehneitä kansallismielisiä olisi EU:ssa. Hänestä ukrainalaisilla olisi muitakin sankareita, joiden varaan rakentaa identiteettiään.

Muistan Pekka Hakalan kirjoituksen Helsingin Sanomissa. Sen mukaan Ukrainan fasistit ovat olemassa vain Venäjän propagandassa. Luulen, että moni suomalainen uskoo, ettei UPA ja Bandera ollut fasisteja vaan he olivat länsimaisten arvojen ilmentymä. Turun yliopiston henkilökunta tukee voimakkaasti Banderan sankaruutta. Joka ei tue, on Venäjän trolli. Näin olen heidän kirjoituksensa ymmärtänyt.

Luulen, että Banderan ja UPA:n sankaruuteen saa uskoa Suomessa ja EU:ssa, mutta tärkeää Ukrainan kannalta lienee se, että nuo lännen sankarit ovat Itä-Ukrainassa fasistista saastaa. Se on todellisuutta, josta Ukrainan tilanne kumpuaa.

Ukraina on jakautunut. Olen kirjoittanut siitä aiemminkin. Kiovan nykyisen hallinnon Banderaa ihailevat sotavoimat yrittävät kukistaa Itä-Ukrainan kapinalliset, joille Bandera on fasistinen saasta. Toisen sankari on toisen vihollinen. On muitakin eroja kuten kieli (venäjä ja ukraina) ja uskonto (Moskovan ortodoksit, Ukrainan ortodoksit ja katoliset).

[Klaus Lindgren]

Heikki Jansson kaipaili lähteitä Venäjän hallituksen kannoista Krimin asioihin. Hyvä on, tässä nyt näytteenä Ylen uutisoimana Putinin puhe maaliskuulta 2014. http://yle.fi/uutiset/putin_sivalsi_lan ... aa/7142423 Lisää voi kuka hyvänsä hakea varsin helposti, esimerkiksi hakusanoilla "Putin" ja "Krim". En tosiaankaan aio kaivella esiin kaikkia uutisia Venäjän johdon kannoista Krimin asioihin, sillä se Venäjän kanta on tullut selväksi ihan kaikille, jotka ovat vähänkään seuranneet uutisia muutaman viimeisen vuoden aikana.

Jansson selitti myös oman selostuksensa olevan krimiläisten näkökulmasta kirjoitettu ja perusteli tätä sillä, että Krim ja krimiläiset mainittiin peräti 45 kertaa. Ei tuo mainintojen runsaus todista yhtään mitään, voisihan sitä kirjoittaa vaikkapa artikkelin kissojen saalistustavoista ja mainita hiiret vaikka sata kertaa. Ei tule hiirien näkökulma sillä esille. Tai historiallisia esimerkkejä; kun Ronald Reagan puhui Nicaraguasta ja sandinisteista, esittikö hän asian sandinistien näkökulmasta? Luulenpa, että ei. Ja sitten huomaammekin, että myös Janssonin oma kuvaus "krimiläisestä narratiivista"on vailla viittauksia lähteisiin. Hän on antanut ymmärtää, että se ei perustu Venäjän hallituksen kantaan, vaan krimiläisten näkemyksiin. Mutta sitä, mistä hän on saanut selville krimiläisten näkemykset, hän ei kerro.

Janssonin pohdintoihin siitä, miten minun pitäisi menetellä ja minkälaisia huomautuksia minun pitäisi itselleni antaa, en ota kantaa. Eiköhän se ole päätoimittaja Onnelan asia pohtia tuollaisia, vähä simmottis kuin vaikkapa Turun Sanomien toimittajien työn valvonta lienee päätoimittaja Kari Vainion, ei Heikki Janssonin tehtävä. En toki tunne noita turkulaisten asioita, mutta luulen. Taikka jos esimerkiksi Helsingin Sanomissa joku sanoo jotain, se epäilemättä on päätoimittajan silmien alla ja jossain suhteessa tuon lehden linjaan. Mutta onko se Sanoma Oy:n kanta? Tai Erkon perheen ja Antti Herlinin kanta? Mitä taas yliopistoihin tulee, Jansson ainakin lienee pannut joskus merkille, että suomalaisilla yliopistoilla ole kantoja juuri mihinkään. Peräti professorit esittävät lausuntojaan vain omissa nimissään, ja ovat aina silloin tällöin keskenään eri mieltä. Jopa Johan Bäckman on Helsingin yliopiston dosentti, mutta edustaako hän muka Helsingin yliopistoa tai sen kantoja?

Tuosta Janssonin ja Lemmin esittämästä "Turun yliopiston edustamisesta" voi tiivistäen todeta, että hohhoijaajaa. Tosiasiat on esitetty, Jansson ja Lemmi ovat ne nähneet, eivätkä usko omin silmin lukemaansa. Mitä enää voi sanoa? Ja sitten Lemmi sanoo peräti näin:

Turun yliopiston henkilökunta tukee voimakkaasti Banderan sankaruutta. Joka ei tue, on Venäjän trolli. Näin olen heidän kirjoituksensa ymmärtänyt.

Nyt Lemmi puhuu silkkaa palturia, edes Lemmi ei voi ymmärtää jotain noin väärin. Pitäisikö tosiaan uskoa arvon keskustelijoiden olevan trollimielessä liikkeellä?

[Tapio Onnela]

Muistan Pekka Hakalan kirjoituksen Helsingin Sanomissa. Sen mukaan Ukrainan fasistit ovat olemassa vain Venäjän propagandassa. Luulen, että moni suomalainen uskoo, ettei UPA ja Bandera ollut fasisteja vaan he olivat länsimaisten arvojen ilmentymä. Turun yliopiston henkilökunta tukee voimakkaasti Banderan sankaruutta. Joka ei tue, on Venäjän trolli. Näin olen heidän kirjoituksensa ymmärtänyt.

Ymmärryksessä on nyt kyllä vakavia puutteita.

[Tapio Onnela]

Olen nimittäin puhunut krimiläisten perspektiivistä käsin, enkä lainkaan jostain Lindgrenin mainitsemasta ”Venäjän hallituksen kannoista”, joita en tarkemmin edes tunne. Mutta varsin ansiokkaasti siis Lindgren kyllä havaitsi sen, että esitin Krimin tapahtumat nimen omaan krimiläisten omasta perspektiivistä.

Olisi kiinnostavaa tietää mihin tarkalleen ottaen perustat tämän käsityksesi "krimiläisten perspektiivistä", kai sinulla on jonkilainen lähde tälle käsityksellesi olemassa?

[Tapio Onnela]

Suomalainen ryhmä on saanut käsiinsä Donbassin ”mielikuvitustasavaltojen” tiedotustoimiston sähköposteja. Toimintaa johtaa siellä Janus Putkonen niminen henkilö. Kiinnostavaa ainakin tämän kirjoituksen perusteella on se, että nämä separatistit eivät yllättäen olekaan enää yhtä vahvoilla, sillä näyttäisi siltä ettei Venäjä enää tuekaan heitä yhtä massiivisesti kuin konfliktin alussa, kun se käynnisti sodan Itä-Ukrainassa. Alkavat ilmesesti öljyrahat loppumaan. Sotiminen on kallista.
Näin blogissa Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki: Donetskin KGB:n sähköpostit ja Janus Putkonen

Palataan vielä hetkeksi rahaan, sillä Moskovan tuesta huolimatta tällaisen propagandatoimiston pyörittäminen ei ole ilmaista. Sähköposteista jää vaikutelma, etteivät Putkosen rahoittajat ole olleet erityisen avokätisiä.

Viimeksi heinäkuun alussa Putkonen kirjoitti turvallisuusministeriön Jegorovalle, että toiminnan käynnissä pitämiseksi rahaa tarvitaan erityisen kipeästi: Moskovaan ulkoistettujen “informaatioturvallisuusratkaisujen” sopimus oli umpeutunut. Todennäköisesti komeasti koketeeraavilla sanamuodoilla on tarkoitettu it-yhtiöiden tarjoamia tietoturvan peruspalveluja kuten palomuuria ja sen sellaista. Nyt uuteen ratkaisuun tarvittaisiin ainakin 50 000 ruplaa, noin 670 euroa, joka kuukausi.

Aiemmin toin esille tämän toisen Novorossijaa ajavan suomalaisen kääntämän Duginin kirjoituksen:

Me olemme Donbassin vapauttajat! Alas Kiovan fasistijuntta!
http://kohudosentti.blogspot.fi/2014/05 ... -alas.html
Hyvä ystäväni Aleksandr Dugin kirjoittaa:

Venäjän on vapautettava Donbass, se on välttämättömyys Venäjän olemassaololle. Putin synnytti Suur-Venäjän pysäyttämällä hajoamisen 2000, vapauttamalla Ossetian, Abhasian ja Krimin. Putin nosti Suur-Venäjän lentoon. Krim oli lentoonlähtö, nyt on nostettava korkeutta, on vapautettava Novorossija. Historia ei ole tasapainoilua, historia on prosessi. Venäjän saapuminen Donetskin ja Luganskin Tasavaltoihin ei ole ihmelääke, se on vain seuraava vaihe, välttämätön juuri tänään. Siinä nostetaan korkeutta, lento jatkuu.

Olisi kiinnostavaa saada tietää mikä on Venäjän politiikan tukijoiden mm. Janssonin, Lemmien ja lentävän kirvesmiehen näkemys tähän venäläiseen Novorossija suunnitelmaan. Onko idea siitä kokonaan vai vain tilapäisesti haudattu?

[jsn]

Olisi kiinnostavaa saada tietää mikä on Venäjän politiikan tukijoiden mm. Janssonin, Lemmien ja lentävän kirvesmiehen näkemys tähän venäläiseen Novorossija suunnitelmaan. Onko idea siitä kokonaan vai vain tilapäisesti haudattu?

Ehkä suoraa vastausta on turha odottaa. Mutta viimeaikaisten tapahtumien valossa

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1470803955925

voisi olettaa että historiallisia perusteluita Novorossijalle alkaa äkkiä nousta esille. Venäjän vaalit lähestyvät ja Turkinkin suunta on varmistettu. Syyria alkaa pikku hiljaa käydä liian kuumaksi paikaksi. Niinpä Putin on eilen katkaissut rauhanneuvottelut Ukrainassa.

Kun 1600-1700-luvun Euroopassa sodissa tuli ongelmia, ne oli tapana ratkaista siirtymällä sotimaan uusille tantereille. Nykyisin armeijat tosin eivät voi ryöstää ylläpitoaan alueiden asukkailta vaan niitä on huollettava emämaasta käsin itse. Täysimittainen sotiminen Krimiltä vaatii aika massiivista panostusta.