historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Soditaan silloin kun on sotimisen aika

Sotakaan ei välttämättä ole rajoittamatonta väkivaltaa. Sodan (suhteellisen) sivistyneistä piirteistä tässä esimerkkinä amerikkalaisten ja saksalaisten vankienvaihto Ranskan länsirannikolla marraskuussa 1944. Huomataan upseerien kohtaaminen kohdassa 2.30.
https://www.youtube.com/watch?v=enuP-YdCeKM

Vaihtoja tapahtui alkutalven kuluessa rannikolla useampiakin. Tähän tarvittiin ulkopuolisia välittäjiä. Nämä "taskut" kuitenkin lopettivat vastarintansa vasta toukokuussa 1945 Saksan antautuessa.

Itärintamalla edellytykset tällaiselle olivat huonommat. Lieneekö Suomen rintamalla esiintynyt tuollaista, epäilen.

JK. Luin joskus jostakin veteraanin kertoman olikohan Pohjois-Karjalan rintamalta vähän samantapaisesta järkevyydestä. Hän oli tullut aivan sodan loppuvaiheessa siihen tulokseen, että mitä suotta enää tapella rähjätä, kun oli asemasotakin menossa. Hän lakkasi ampumasta vihollista, vaikka ympäriltä kuului jatkuva meteli. Vähitellen tilanne lohkolla rauhoittui, ehkä toveritkin yhtyivät epäviralliseen aselepoon. Veteraanin kertoman mukaan sitten saattoi näyttäytyä etulinjassakinvapaasti, ilman että kukaan olisi ampunut. - Vastapuolellakin oli sotaväsymys kaiketi jo vallalla. Mutta jos lohkolla olisi ollut tappolukuja keräävä tarkka-ampuja, niin rauhatila olisi loppunut nopeasti...
Kun "sotahullu" upseeri tuli taisteluhautaan ammuskelemaan vastapuolelle, oli miehemme jo varoittanut käsimerkein vastapuolta, niin että siellä osattiin pysyä piilossa. Tilannetta se ei päässyt enää pahentamaan.

JK2. Tässä pönötyskuvassa https://donmooreswartales.com/2010/05/12/harry-glixon/ vähän aikaisemmin marraskuulta samalta "mottialueelta" Bretagnesta on jotakin tuttua. Saksalaisten johtajassa on samaa näköä ja kokoa kuin keskeisimmässä saksalaisupseerissa edellisessä videossa. Takana on samanlainen mustapukuinen kuvaaja kuin se, joka vedossa pomppii edestakaisin kuvakulmia etsimässä.
Viimeksi muokannut historioija, 25.07.16 10:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Soditaan silloin kun on sotimisen aika

Jopa Afganistanissa tapahtuu vastaavaa joskus: https://www.youtube.com/watch?v=Mr49TsLSnnk

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Soditaan silloin kun on sotimisen aika

Vaihtokauppaa ihmisillä on tietysti käyty aina. Kylmän sodan aikana olivat vakoojat kotiutettavina. Äskettäin tapahtui vankienvaihto Ukrainan suunnalla http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/sa ... utus-50925
Minua kiinnostaa tässä asiassa lähinnä se, jos keskenään katkerastikin taistelevat osapuolet pystyvät edes tässä mielessä kohtaamaan fyysisesti ilman aikomusta ottaa toiselta henki pois. Ainakin periaatteessa tasaveroisina kohdatteessa sotilaiden kuuluu tervehtiä vastapuolta, kukin omalla tavallaan. Vaikka vastapuolet vihaisivat toisiaan, kuuluu noudattaa sotilaallisia käytäntöjä ja kunniakäsityksiä. Yleensä kyseessä on molemminpuolinen etu. Kohtaamisen käytännön onnistumista edesauttaa se seikka, että on hyvä säilyttää luotettavuutensa mahdollisia vastaisia tarpeita varten. Petos olisi myös propagandatappio.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Soditaan silloin kun on sotimisen aika

historioija kirjoitti:
JK. Luin joskus jostakin veteraanin kertoman olikohan Pohjois-Karjalan rintamalta vähän samantapaisesta järkevyydestä.

Tuo "veteraani" ei sitten tainnut olla ainakaan Ilomantsin suunnalla, http://www.sshs.fi/binary/file/-/id/3/fid/747/ jossa kenraalimajuri Erkki Raappana 72 vuotta sitten otti nopeasti kokoon haalittujen tilapäisjoukkojenkin komentajuuden 26.7.1944 ja voitokas taistelu kahta neuvostodivisioonaa vastaan alkoi samalla. Jotkut venäläissotilaat onnistuivat pakenemaan omalle puolelleen Moskovan rauhan 1940 rajaa.
Kolme everstiäkin Raappana näyttää poistaneen komentajuudesta.

Veikko Palvo

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Soditaan silloin kun on sotimisen aika

Veikko I Palvo kirjoitti:
historioija kirjoitti:
JK. Luin joskus jostakin veteraanin kertoman olikohan Pohjois-Karjalan rintamalta vähän samantapaisesta järkevyydestä.

Tuo "veteraani" ei sitten tainnut olla ainakaan Ilomantsin suunnalla, http://www.sshs.fi/binary/file/-/id/3/fid/747/ jossa kenraalimajuri Erkki Raappana 72 vuotta sitten otti nopeasti kokoon haalittujen tilapäisjoukkojenkin komentajuuden 26.7.1944 ja voitokas taistelu kahta neuvostodivisioonaa vastaan alkoi samalla. Jotkut venäläissotilaat onnistuivat pakenemaan omalle puolelleen Moskovan rauhan 1940 rajaa.
Kolme everstiäkin Raappana näyttää poistaneen komentajuudesta.

Veikko Palvo
Sielläkin tosin jäi vielä kolmen viikon asemasotavaihe ennen aselepoa.

Tuollaisten etulinjan miesten turvallisuuspyrkimysten pahimpia romuttajia ovat ylemmät johtajat, joiden eräänä velvollisuutena on ylläpitää joukoissaan taisteluhenkeä. Lopetus ei vaadi enempää kuin yhden osuvan laukauksen johonkuhun vastapuolella. Tuossakin kertomuksessa epäilemättä sitä yritettiin ja olisi lopulta onnistuttukin, mutta aika on loppunut kesken. "Epäviralliset aselevot" voivat olla pitkäaikaisia vain jos johtajat niitä suvaitsevat.

Kuuluisin rivimiesten rauhanyritys: http://yle.fi/uutiset/joulun_ihmeessa_s ... on/7707130

Lopun ihmettelyn selitys löytynee edeltä. Kun joku pelaajista ammutaan kylmästi kesken kaiken, kaikkoavat muut taas koloihinsa ja aloittavat vihanpidon uudelleen. Epäillään petostakin. Ja enää eivät johtajat päästä ketään vastapuolen miestä linjojen väliin pelkkä jalkapallo aseenaan.

JK. "Veljeily" vihollisen kanssa ja sen aiheuttama kontrollin menettäminen omista joukoista on sotilasjohtajien pahimpia painajaisia. Siihenhän ei ole epävirallisista aselevoista eli itse asiassa yhteisymmärryksestä vihollisen kanssa pitkä matka. Kaikkeen tällaiseen vihollisuuden hämärtymiseen johtajat pyrkivätkin puuttumaan lujin ottein.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Soditaan silloin kun on sotimisen aika

historioija kirjoitti:
JK. "Veljeily" vihollisen kanssa ja sen aiheuttama kontrollin menettäminen omista joukoista on sotilasjohtajien pahimpia painajaisia. Siihenhän ei ole epävirallisista aselevoista eli itse asiassa yhteisymmärryksestä vihollisen kanssa pitkä matka. Kaikkeen tällaiseen vihollisuuden hämärtymiseen johtajat pyrkivätkin puuttumaan lujin ottein.
Tuosta tulee mielee Venäjän hajonnut armeija varsinkin loppuvuonna 1917. Bolsevikkien kaappaus / loka-/marraskuussa 25.10 / 7.11.1917.
Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, 1967 ja 1971 ja sama wsoy 1987:

Bolsevikkineuvosto käski 7/20.111917 yleisesikunnan päällikköä lopettamaan sotatoimet ja ryhtyä aseleponeuvotteluihin" ja veljeily sallittiin / kehotettiin siihen ja komentava kenraali vaihdettiin bolsevikki-vänrikkiin. Venäjän armeijaa ei kuitenkaan tuohon aikaan enää ollut, korkeintaan joitakin kurittomia laumoja.
Kansankomissaarien neuvosto halusi aloittaa neuvottelut keskusvaltojen kanssa ja ne alkoivat Brest-Litovskissa 2.12.1917, mutta neuvostoilla oli päämääränä "ei sota, eikä rauha, eikä sopimusta" ja saksalaiskenraali Hoffmannilta Joffe vaati "aselepoa kaikilla rintamilla". "Kenr. Hoffmann kysyi kuivasti, oliko Joffella valtuudet neuvotella myös ententen puolesta."
Joffe kävi Pietarissa ja allekirjoitti kuukauden aselevon Brestissä 15.12.1917. Kummallakaan puolella aseleposopimuksesta ei piitattu ja saksalaiset etenivät vastustuksetta nopeasti pitemmälle itään ennen Brestin sopimuksen allekirjoittamista 3.3.1918.
Venäläisten kannalta antautumissopimus.
"Venäläisten vaatimuksesta aseleposopimukseen tuli myös pykälä, joka laillisti veljeilyn rintamalla." Mutta rintamaa ei enää ollut ja tuskinpa saksalaisten puolella tuollaista veljeilyä on sallittukaan?

T.Polvinen kuitenkin kirjoittaa "Saksan kielellä Moskovassa ilmestyneitä lehtiä Die Fackelia ja Der Völkerfriedeä levitettiin miljoonapainoksina saksalaisten puolelle. Kymmeniä tuhansia saksalaisia ja itävaltalaisia sotavankeja lähetettiin bolshevistisen koulutuksen saaneina harjoittamaan propagandaa maanmiestensä keskuudessa."
"Vallankumouksen siemen oli hyvää vauhtia itämässä."

Miten neuvosto olisi ehtinytkään antaa tuon "bolsevistisen koulutuksen" kymmenille tuhansille ja mitenkä neuvosto olisi kyennyt levittämään propagandalehtiä "miljoonittain" saksalaisten puolelle, eiköhän "vallankumouksen siemenen" leviäminen ole estetty saksalaisjoukoissa?
Olihan noita kukistettuja ja lyhytaikaisia kumousyrityksiä myöhemmin kylläkin Saksan laivastossa, Berliinissä ja Mynchenissä, Unkarissa, mutta eiköhän ideologiaa oltu saatu levitetyksi muuta kautta kuin "veljeilyllä" itärintamalla?

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”