Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Stalin ja Suomi

Hesari arvosteli Rentolan kirjan, mutta kertomatta detaljeja.
Stalinilla oli kolme mahdollisuutta valloittaa Suomi, mutta lopulta hellät tunteet nousivat pintaan – ”Elätte piru ties missä”
Kimmo Rentola kertaa Stalinin viimeiset viisitoista vuotta ja arvioi, että talvisodan vastarinta teki Suomesta erikoistapauksen.
Kulttuuri 16.10.2016 2:00 Päivitetty: 16.10.2016 7:29
Unto Hämäläinen
Helsingin Sanomat

Historia Kimmo Rentola: Stalin ja Suomen kohtalo. Otava. 239 s.

Diktaattori Josif Stalin yritti elämänsä viimeisen viidentoista vuoden (1938–1953) aikana murtaa kolme kertaa Suomen selkärangan: talvisodassa 1939–1940, jatkosodan massiivisessa hyökkäyksessä kesällä 1944 ja vallankaappaushankkeessa keväällä 1948.

Jokaisessa yrityksessä Stalinilla oli niin paljon voimaa käytössään, että hän olisi voinut saada tahtonsa läpi. Hän lipoi kieltään, mutta ei haukannut.
Stalin suostui talvisodan rauhaan maaliskuussa 1940 ja hillitsi heinäkuussa 1944 puna-armeijan hyökkäystä. Keväällä 1948 hänelle riitti yya-sopimus. Vallankumous sai jäädä.

Miksi Stalin perääntyi, vieläpä kolme kertaa?

Professori Kimmo Rentola etsii vastausta suomalaisista ja venäläisistä arkistolähteistä. Hän kampasi läpi valtavan aineiston ja kirjoitti niistä terävän yhteenvedon Stalin ja Suomen kohtalo.

Rentola ei uuvuta lukijaa satojen sivujen mittaisella ylimääräisellä historian kertauskurssilla, vaan pysyy läpi kirjan uskollisena Stalinille. Professorin Stalin-kirjassa on klassikon aineksia, veikkaisin.

Stalinin jokaiseen perääntymiseen löytyi järkevät syyt, jotka Rentola esittelee perusteellisesti. Kun diktaattorin hankkeet joutuivat hankaluuksiin, joita uhkasi kasautua yhä lisää, kannatti lopettaa ja vaihtaa suuntaa.

”Stalinin poliittisen taidon olennaisinta ainesta oli kyky äkkikäänteisiin”, Rentola korostaa.

Perääntyessäänkään Stalin ei päästänyt Suomea irti käsistään. Liekanaru oli lyhyt.

”Emme halua Suomen aluetta. Suomen täytyy olla Neuvostoliitolle myötämielinen valtio”, kuten Stalin jo talvisodan loppuvaiheissa sanoi lähimmille miehilleen.

Rentola arvioi, että Suomeen kokeiltiin eri tilanteissa eri lähestymistapoja, joista vasta vuosien mittaan hahmottui jonkinlainen kokonaiskäsitys siitä, mikä toimii ja mikä ei. Kokonaiskäsitys ei tullut aivan valmiiksi.

Vielä huhtikuussa 1951 Stalin muutti yhtäkkiä Suomen politiikkaansa. Ynseys muuttui muutamassa päivässä ystävällisyydeksi, kun tilanne sitä vaati.
Mikä näiden mielenmuutosten takana oli?

Kommunisteilla oli tapana uskotella, että Stalin tunsi sydämensä sopukassa kiitollisuutta suomalaisia kohtaan, koska hän oli nuorena vallankumousmiehenä käynyt Tampereella ja saanut suojaa tsaarinvaltaa vastaan.

Olisi kuitenkin luullut, että jos Stalinilla oli helliä tunteita suomalaisia kohtaan, kiitollisuus olisi kohdistunut niihin punapakolaisiin, jotka sisällissodan jälkeen pakenevat Neuvostoliittoon ja ryhtyivät 1920-luvulla rakentamaan innolla Neuvosto-Karjalaa.

Päinvastoin – Stalinin pakolaispolitiikka oli todella karua.

”Stalinin merkittävin Suomea koskeva ratkaisu ennen sotaa oli suomalaissyntyisen väestön vainoaminen ja erityisesti suomalaisten punapakolaisten hävittäminen melkein kokonaan”, Rentola muistuttaa.

Yhden teorian mukaan Stalin kunnioitti tai ainakin sieti suomalaisia, koska talvisodassa pantiin vastaan.

Tämän teorian puolesta puhuu Suomi–Neuvostoliitto-Seuran jäämistöstä löytynyt arkistohelmi, raportti Stalinin ja ystävyysseuran johtajien tapaamisesta lokakuussa 1945.

Näin lempeästi Stalin luonnehti suomalaisia vieraitaan.

”Elätte piru ties missä. Asutte soilla ja metsissä, siitä huolimatta olette kehittäneet valtionne. Valtionne puolesta olette kamppailleet sinnikkäästi. Verratkaa Suomea vaikka Belgiaan. Belgialaiset pitävät Suomea puolimetsäläisinä, ei kulttuurikansana. Mutta Suomen kansa kehittää maataan eikä käyttäytynyt niin kuin belgialaiset käyttäytyivät sodassa. Belgialaiset luetaan Euroopassa etumaisiin kulttuurikansoihin, mutta kun sota syttyi, he antautuivat. Niinpä tuumin, että jos olisi pantu suomalaiset belgialaisten paikalle, minusta tuntuu, että he olisivat otelleet sinnikkäästi saksalaisia päälle karkaajia vastaan.”

Rentola arvioikin, että juuri talvisota teki Suomesta erikoistapauksen Stalinin silmissä. Myös sodan jälkeen suhteet perustuivat pitkälti suomalaisten talvisodassa hankkimaan kunnioitukseen.

”Keskinäisiä suhteita hoitaessa sotaa ei juuri koskaan mainittu, mutta aina muistettiin. Sodassa osoitettu sitkeys oli ystävyyden kivijalka.”
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1476497173569

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Stalin ja Suomi

Emma-Liisa kirjoitti:Hesari arvosteli Rentolan kirjan, mutta kertomatta detaljeja.
Luettuani toissapäivänä Rentolan uuden kirjan neljästä pääluvusta ensimmäisen, talvisotaa koskevan, oma (maallikko)arvioni on, ettei niitä uutuusarvoltaan merkittäviä detaljeja taida tästä kustantajan pitkään lupailemasta ja monien odottamastakin teoksesta liiemmälti taida löytyäkään. Kyllähän kyseisen suppean kirjan (leipätekstiä 215 s.) olisi nopeasti kokonaankin lukenut, mutta jotenkin kyllääntyneenä panin sen sivuun odottamaan mahdollista aikaa parempaa.

Lukemani talvisotajakson osalta tekijä on käyttänyt kunnioitusta herättävää määrää paitsi eri valtioiden diplomaatti- ja tiedustelulähteitä myös ja ennen kaikkea ajankohdan neuvostodokumentteja (joiden uutuusarvoa en pysty arvioimaan) sekä myös kertovaa materiaalia kuten muistelmia. Koherenttia kokonaiskuvaa en ainakaan itse näistä keskenäänkin kovin ristiriitaisista tiedonsirpaleista saanut mielessäni syntymään. Rentola joutuu itsekin toteamaa: Esim. NKVD:nja GRU:n "[r]aportointi ei kuvannut asiain tilaa - -, vaan sitä,mitä vastaanottajan arveltiin haluavan kuulla. Oli aina terveellistä mukautua päivän linjaan, sovittaa raporttinsa siihen mitä huipulla kenties odotettiin".

Jakson keskeisimmän kysymyksen tulkinnassa eli siinä, miksi Stalin suostui maaliskuussa 1940 tekemään rauhan, Rentola on täysin vanhoillaan. Selitysmallia voisi tässä kutsua taas kerran nimikkeellä "Stalin rupesi pelkäämään". Siinä missä länsiliittoutuneet olivat syksyllä 1939 ilmaisseet jopa jonkinlaisen "laissez faire" -tukensa Stalinille Hitleriä vastustaessaan ne nyt, vuoden 1940 alkukuukausina, olisivat olleet valmiit pommittamaan Bakun öljykenttiä ja aloittamaan täysimittaisen sodan NL:a, "Hitlerin liittolaista", vastaan. Tämän tulkintansahan Rentola esitti jo mm. taannoisessa "talvisotafoorumissa". Avainlähteenä hänellä on jälleen Kominternin sihteerin Georgi Dimitrovin päiväkirjaansa viemät Stalinin puheet Bolšoi-teatterin Lenin-juhlassa 21. tammikuuta. - Maallikkolukija joutuu kyllä mielessään ihmettelemään, miksi sotilaallisesti vielä tuolloin suhteellisen heikot länsivallat olisivat phoney war -periodin lopun häämöttäessä ja kevään 1940 katastrofin edellä - kenenkään sitä toki vielä tietämättä - ehdoin tahdoin hankkineet vihollisrintamaansa Hitlerin ylivoimaisen sotakoneen lisäksi vielä toisenkin diktatuurimaan jättiläisarmeijan.

Talvisodan yhteyteen Rentola on jo varhemmin kytkenyt myös Katynin tapahtumat. Olisiko seuraavassa kuitenkin nähtävissä vissi vivahde-ero aikaisempaan tulkintaan (kysyn kun en kovin tarkkaan ole kysymystä seurannut):
Suomen sotaa ei puolalaisten surmapäätöksessä suoraan mainittu, mutta vankileirien kapasiteetin hankkiminen suomalaisia varten oliollut useaan otteeseen esillä, viimeksi 21. helmikuuta. Se oli prosessin yksi taustatekijä. Juuri teloituspäätöksen tekoaikaan Stalinin täytyi luopua hahmottelemastaan hankkeesta surmata samanlainen ryhmä suomalaisia.
Kaikkiaan Rentolan tulkinnoissa Stalinista ja talvisodasta näyttäisi melkoisen paljon lepäävän edelleenkin olettamusten varassa. Stalinin syksyllä 1939 aloittamat Puolan- ja Suomen-kampanjat Rentola sitoo laajimmillaan toiveisiin, että "Euroopassa oli kypsymässä vallankumouksellinen kriisi". Tähän ja vaikkapa "vain" Suomen alueen "hamuamiseen" (Rentola) tuntuisi sopivan huonosti samaisista Dimitrov-sitaateista löytyvät Stalinin sanat: "Emme halua Suomen aluetta. Mutta Suomen täytyy olla Neuvostoliitolle myötämielinen valtio."

Lukijan kannalta on todellinen harmi, että Rentola hyppää tekstissään ns. välirauhan ajan kokonaan yli. Erityisen kiintoisaa olisi ollut lukea, onko lähteistä sittemmin löytynyt vahvistusta Rentolan 1994 kiitetyssä kirjassaan esittämälle väitteelle, että Neuvostoliitolla, erityisesti NKVD:llä, olisi vuoden 1940 lopulla ollut tekeillä hanke Suomen itsenäisyyden kaatamiseksi.

Rentolan kirjan toinen pääluku on nimeltään "1944: rauha". En siis siihen edennyt, mutta tekijän mukaan "jakson varhainen versio [on] tekijän artikkeli" HAikissa 1/2001 - siis monille jo ainakin pääpiirteissään tuttua asiaa.

Kolmantena päälukuna on sitten "1948: kaappaus?". Enpä nyt lähde kirjaa selaamaan vaan turvaudun Ilta-Sanomien äskettäiseen uutisointiin:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2 ... 29231.html

Siis sittenkin kaappaushanke? Mutta kuten Unto Hämäläinen tänään kirjoittaa, Stalin "lipoi kieltään" mutta ei sitten taaskaan jostain syystä "haukannut Suomea". Kevät 1948 näyttäisi edelleenkin säilyttävän ainakin osittain arvoituksena Suomen poliittisessa historiassa. Asioita pitempään seuranneet muistanevat, että jo vuonna 1995 Rentola esitti totuuden kevään 1948 sitkeistä vallankumoushuhuista: Tuolloin SKP:n johtomiehet suunnittelivat kumousta ja puhuivat siitä koodinimellä "unkarilainen vieras". Unkarin kompuolue oli vastikään vastikään siivuttanut poliittiset vastustajansa kuin salamimakkaran ikään. Vähän myöhemmin Rentola kuitenkin joutui myöntämään, että tulossa ei ollutkaan vallankumous vaan - unkarilainen vieras. Niin että mene tiedä vieläkään. - Kirjansa neljännessä ja viimeisessä pääluvussa Rentola käsittelee vuosien 1950 - 51 "heiluriliikettä".

Ainakin lehdistössä näkyy näkyy ilmenneen innostusta Rentolan uudesta kirjasta. Unto Hämäläinen ja Ilta-Sanomat tulikin jo mainittua. Lännen Median Lauri Nurmi ennätti jo 14.10. (esim.TS) kirjoittamaan, että "Rentolan uutuuskirja muuuttaa käsitystä siitä, miten Suomi pelastui Stalinin murhanhimolta" eli suunnitelmilta "vallata Suomi ja murhata vähintään kymmeniätuhansia porvareita ja sosialidemokraatteja". (Menneisyys ja nykyisyys tuntuisivat linkittyvän siinäkin, että toimittaja Lauri Nurmi on edustamissaan lehdissä toistuvasti viitannut olevan "sietämätön ajatus", jos Suomi ei "osallistuisi" siinä tapauksessa, että nyky-Venäjän ja Viron välillä kohta "rytisee".)

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Stalin ja Suomi

Tässä on Rentolan vanha artikkeli Residenttimme ilmoittaa, joka perustuu tiedusteluaineistoon:

http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Stalin ja Suomi

nylander kirjoitti: Jakson keskeisimmän kysymyksen tulkinnassa eli siinä, miksi Stalin suostui maaliskuussa 1940 tekemään rauhan, Rentola on täysin vanhoillaan. Selitysmallia voisi tässä kutsua taas kerran nimikkeellä "Stalin rupesi pelkäämään". Siinä missä länsiliittoutuneet olivat syksyllä 1939 ilmaisseet jopa jonkinlaisen "laissez faire" -tukensa Stalinille Hitleriä vastustaessaan ne nyt, vuoden 1940 alkukuukausina, olisivat olleet valmiit pommittamaan Bakun öljykenttiä ja aloittamaan täysimittaisen sodan NL:a, "Hitlerin liittolaista", vastaan. Tämän tulkintansahan Rentola esitti jo mm. taannoisessa "talvisotafoorumissa". Avainlähteenä hänellä on jälleen Kominternin sihteerin Georgi Dimitrovin päiväkirjaansa viemät Stalinin puheet Bolšoi-teatterin Lenin-juhlassa 21. tammikuuta. - Maallikkolukija joutuu kyllä mielessään ihmettelemään, miksi sotilaallisesti vielä tuolloin suhteellisen heikot länsivallat olisivat phoney war -periodin lopun häämöttäessä ja kevään 1940 katastrofin edellä - kenenkään sitä toki vielä tietämättä - ehdoin tahdoin hankkineet vihollisrintamaansa Hitlerin ylivoimaisen sotakoneen lisäksi vielä toisenkin diktatuurimaan jättiläisarmeijan.
Kysymyshän ei ollut siitä, miten asiat todellisuudessa olivat, vaan siitä miten Stalin uskoi niiden olevan (= koska hän uskoi vääriä tietoja Ranskasta ja oikeat tiedot Englannista tulivat vasta myöhemmin).

Eikö isompi kysymys kuitenkin ole, miksi Stalin ylipäänsä kutsui suomalaiset Moskovaan rauhanneuvotteluihin ja näin tehdessään tunnusti Suomen laillisen hallituksen, jos kerran hän ei aikonut rauhaa tehdä? Vai pitikö hän vain "kaikki mahdollisuudet auki" viimeiseen asti?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Stalin ja Suomi

Emma-Liisa kirjoitti:Kysymyshän ei ollut siitä, miten asiat todellisuudessa olivat, vaan siitä miten Stalin uskoi niiden olevan (= koska hän uskoi vääriä tietoja Ranskasta ja oikeat tiedot Englannista tulivat vasta myöhemmin).
Mitähän mahdat tarkoittaa "asioilla", joutuu taas arvailemaan. Kokeilen tätä:

Kyllä Rentola esittää kirjassaan Britannian hankkeet "reaalihistoriana":
Kenraali Ironside näki, että merkittävän sotavoiman jalansija Krimillä uhkaisi Neuvostoliiton öljyntuotantoa ja auttaisi kapinointia Ukrainassa. Arvioidessaan vihollisuuksien seurauksia maailmanmitassa brittien sodanjohto näki vastapuolen ratkaisevana heikkoutena riippuvuuden Kaukasian öljystä. Jos Neuvostoliitto joutuisi laajoihin sotatoimiin samaan aikaan muillakin sotanäyttämöillä kuin Suomessa, ankara logistinen rasitus yhdistyneenä öljyntuotannon menetykseen tai huomattavaan supistumiseen voisi johtaa "Venäjän sotilaallisten, teollisten ja maanviljelyjärjestelmien yleiseen romahdukseen".
- -
Brittien käsityksen mukaaan "kansan tyytymättömyys Venäjällä leviää", etenkin Kaukasiassa, vaikeista olosuhteista huolimatta. Ulkoministeriön Sir Orme Sargent vaati Ankaran-lähetystöltä turkkilaisia tiedustelutietoja, sillä "tapahtumat etenevät nyt nopeasti ja kohta saattaa olla vielä kiireellisempää kuin nyt, että kykenemme iskemäään ellei suoraan niin ainakin epäsuorasti Neuvostoliiton etuja vastaan Kaukasiassa".
- -
Etelässä Bakun ja muiden kohteiden pommitushanke kehittyi selväksi suunnitelmaksi, nimeltään Pike - - Maalis-huhtikuun vaihteessa brittien tiedustelupalvelu organisoi kaksi kuvaustiedustelulentoa Bakun ylle.Toisella kerralla "Cloudy Joe" veti puoleensa ilmatorjuntatulta. Mutta siihen aikaan Turkin hallitus näki ikkunan jo sulkeutuneen ja palasi malttiin suhteessa Neuvostoliittoon.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Stalin ja Suomi

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Kysymyshän ei ollut siitä, miten asiat todellisuudessa olivat, vaan siitä miten Stalin uskoi niiden olevan (= koska hän uskoi vääriä tietoja Ranskasta ja oikeat tiedot Englannista tulivat vasta myöhemmin).
Mitähän mahdat tarkoittaa "asioilla", joutuu taas arvailemaan.
Tarkoitan tätä kohtaa edellisessä kirjoituksessasi:
Maallikkolukija joutuu kyllä mielessään ihmettelemään, miksi sotilaallisesti vielä tuolloin suhteellisen heikot länsivallat olisivat phoney war -periodin lopun häämöttäessä ja kevään 1940 katastrofin edellä - kenenkään sitä toki vielä tietämättä - ehdoin tahdoin hankkineet vihollisrintamaansa Hitlerin ylivoimaisen sotakoneen lisäksi vielä toisenkin diktatuurimaan jättiläisarmeijan.
Siis kyse ei ollut siitä, aikoivatko länsivallat todella jotain, vaan mitä Stalin uskoi niiden aikovan. Hänhän oli sitä mieltä, että imperialistit eivät muuta tehneetkään kuin suunnittelivat hyökkäystä NL:oon. Ja sitten kun Hitler todella hyökkäsi, se oli hänelle yllätys. Mikä sekin on ymmärrettävää ja inhimillistä, koska jos asia on liian kauhea, sitä on vaikea uskoa.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Stalin ja Suomi

Emma-Liisa kirjoitti:
Siis kyse ei ollut siitä, aikoivatko länsivallat todella jotain, vaan mitä Stalin uskoi niiden aikovan. Hänhän oli sitä mieltä, että imperialistit eivät muuta tehneetkään kuin suunnittelivat hyökkäystä NL:oon.
Kimmo Rentola kirjoittaa Stalinin ajattelusta Niin kylmää että polttaa. Kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947-1948, Otava 1997 http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... .php?id=83 teoksessaan, s. 137-143.:

"Ennen viisivuotisen runkosopimuksen ja vuosisopimuksen allekirjoittamista illalla 13.6.1950 pääministeri Kekkonen vietiin Kremliin Stalinin puheille.
"Stalin ei ottanut lainkaan esille ulkoministeriönsä valmistelumuistioon kirjattuja kysymyksiä, Ahvenanmaan itsehallinnon uudistaminen, Sallan radan kunnostaminen jne, generalissimus ei halunnut mennä näin aralle alueelle juuri Korean sodan aattona."
"Sotakorvausasioista Stalin siirtyi tulevaisuuteen ja tiedusteli, miksei Suomella ollut omia raudansulatusuuneja, vaan piti turvautua Ruotsiin. Kuinka aiotte puolustaa itseänne, jos teillä ei ole omaa raudanvalmistusta"?

Stalinille raskas teollisuus ja teollistaminen oli nähtävästikin "sotateollisuutta" ja samoin hän näyttää ajatelleen Suomen teollisuudestakin, Rentola sanoo Stalinia voitavan pitää Rautaruukki Oy:n syntysanojen lausujana.
"Allekirjoitusseremonioiden jälkeen Kremlin suurille illallisille saapui koko politbyroon lisäksi neuvostoarmeijan huippujohtoa marsalkka Vasiljevskin johdolla.
Stalin palasi painokkaasti raudan teemaan. "Kuinka te voitte puolustaa maatanne, jos teillä ei ole terästeollisuutta, jos sota syttyy ja rajat sulkeutuvat"?

"Tuomioja toivoi hiukan tekopyhästi, ettei Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja vain koskaan sulkeutuisi. "Vieras teräs on tylsä teräs", sanoi Stalin siihen, täsmentämättä, ettei hän siitä rajasta puhunut, vaan länsirajasta. Ruotsista Suomi teräksensä sai, ja sen rajan hän panisi kiinni, jos sota syttyisi.
Stalin viittasi teräsyhtiöstä puhuessaan Kiinan rajattomiin markkinoihin. Illan mittaan Kiinan kehitys oli muutenkin paljon esillä".

Raudan ja teräksen teema, viittaukset Kiinan mahdollisuuksiin ja sotilasjohdon läsnäolo kauppaneuvottelujen illallisilla osoittavat, että ajatuksia hallitsi vajaan kahden viikon kuluttua alkamaan päätetty Korean sota."

"Kekkonen varmaan oivalsi Stalinin raudanmakuisten vihjeiden yleisen tarkoituksen ja tuntuu luultavalta, että niitä vielä tulkittiin ja täsmennettiin hänelle.
Ei tietenkään kertomalla totuutta siitä, mitä Koreassa oli tekeillä vaan korostamalla maailmantilanteen vaarallisuutta ja lännen akuuttia aggressiivisuutta.
Olettamusta tukee se varmuus, jolla Kekkosen Maalaisliiton puoluekokouksessa Moskovan matkansa jälkeen mutta viikkoa *ennen* Korean sodan syttymistä korosti Yhdysvaltain valmiutta maailmansotaan".

On tuossa eri toimijoilla monenlaisia ääneen lausumattomia ajatuksia ollut taustalla vaikuttamassa. Osa ajatuksista näyttäisi olleen henkilön yleistä mielipidettä ja kannanottoa, jonka mukaan Stalinkin ajatteli esim. `raskaasta teollisuudesta´ ja Länsihän nyt oli aina uhkaavan aggressiivinen, koska sen saattoi odottaa vastustavan Stalinin pyrkimyksiä. Ehkäpä ennen `tavaranvaihtoillallisia´ oli pohdittu lännen reaktiotakin Korean sotaan ja sotilasjohtoa oli siksikin paikalla ja koko politbyroo?
Ja mitähän suomalaiset lienevät Kremlissä ajatelleet illallisvieraista, uskoivatkohan sotilasjohdon olevan normaalistikin paikalla tavaranvaihtosopimusta solmittaessa?

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Stalin ja Suomi

nylander kirjoitti:
Kolmantena päälukuna on sitten "1948: kaappaus?". Enpä nyt lähde kirjaa selaamaan vaan turvaudun Ilta-Sanomien äskettäiseen uutisointiin:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2 ... 29231.html

Siis sittenkin kaappaushanke? Mutta kuten Unto Hämäläinen tänään kirjoittaa, Stalin "lipoi kieltään" mutta ei sitten taaskaan jostain syystä "haukannut Suomea". Kevät 1948 näyttäisi edelleenkin säilyttävän ainakin osittain arvoituksena Suomen poliittisessa historiassa. Asioita pitempään seuranneet muistanevat, että jo vuonna 1995 Rentola esitti totuuden kevään 1948 sitkeistä vallankumoushuhuista: Tuolloin SKP:n johtomiehet suunnittelivat kumousta ja puhuivat siitä koodinimellä "unkarilainen vieras". Unkarin kompuolue oli vastikään vastikään siivuttanut poliittiset vastustajansa kuin salamimakkaran ikään. Vähän myöhemmin Rentola kuitenkin joutui myöntämään, että tulossa ei ollutkaan vallankumous vaan - unkarilainen vieras. Niin että mene tiedä vieläkään. - Kirjansa neljännessä ja viimeisessä pääluvussa Rentola käsittelee vuosien 1950 - 51 "heiluriliikettä".
Neuvostoliiton lähettilääksi Helsinkiin tullut valvontakomission G.Savonenkov toi Paasikivelle 2.1948 Stalinin kirjeen YYA:sta, sopimus oli pakko solmia ja allekirjoitettiin huhtikuussa 1948.
"Neuvostoliitossa alkoi helmikuun 1948 puolivälissä ensimmäinen suuri puhdistus sodan jälkeen, Leningradin juttu. Uhreiksi joutui kuolleen Zhdanovin lähipiiri, Yleensä syrjäytetyt pidätettiin ja ammuttiin, ulkoministerin paikalta syrjäytetyltä Molotovilta vietiin vain vaimo.
Vanhana Molotov näki toistuvaa unta Stalinista.....jossakin tuhotussa kaupungissa......en löydä tietä ulos."

Itä-Eurooppaankin levinneet puhdistukset heijastuivat SKP:kin toimintaan kiihtyneenä sisäisenä kontrollitoimintana ja kaappaushankkeitakin näytetään elätellyn SKP:n johdon piirissä, kirj. Rentola, Niin kylmää että polttaa 1997. Kommunistien äänestäjien selkeä enemmistö oli kuitenkin ollut Talvi- ja jatkosodissa rintamalla hautomatta kapinoita ja rintama oli kestänyt kesällä 1944:kin.

Jossain taustalla SKP-SKDL:n johdon politiikkaan ja asennoitumiseen Stalinin 1930-luvun terrori ja helmikuun 1948 Leningradin juttu vaikutti ja sitenkin, että "SKP:llä oli jäljellä erittäin vähän johtajia, kuten Zhdanovkin oli kerran moittinut, mainitsematta omaa tarmoaan tuossa harvennuksessa" ja Zhdanov lienee juonut itsensä hengiltä.
"Kun Hrushtshev piti 1956 salaisen puheensa Stalinin terrorista, muuan nuori neuvostoliittolainen diplomaatti kuuli T.Lehéniltä, että SKP:n johtajat `tiesivät ja olivat kokeneet sen mikä saattoi meidät kauhun ja tyrmistyksen valtaan´".

Yksitoista kommunistia putosi eduskunnasta, mutta kommunistit otaksuivat, ettei heitä voisi jättää oppositioon. Mutta Paasikivi nimitti oikopäätä Fagerholmin vähemmistöhallituksen jo 29.7.1948. SKP:n johto ryhtyi erimielisenä sopimukseen menettelytavoista pääsemättä miettimään hallituksen kaatamista ja Pessi ja aaltonen matkustivat Moskovaan. Fagerholmin hallitus ryhtyi valmistelemaan PunaValpon lakkauttamista ja SuPo perustettiin 1949 alussa.
"Pessi ja Aaltonen eivät päässeet Stalinin puheille - ei ole tietoa ottiko edes Suslov vastaan - ja vähän ennen kuolemaansa O.V.Kuusinen kertoi, että Stalin oli niin suuttunut Suomen kommunistien kyvyttömyydestä estää hallituksen vaihdos 1948, että oli vakuuttanut `heidän saavan tulla siitä lähtien toimeen omin voiminsa".
"Arabian kriisi: Vielä keväällä kommunistit suunnittelivat poliisivoiman käyttöä omaksi hyväkseen, nyt heitä pamputettiin". Ja joulukuussa 1948 solmittiin kauppasopimuskin - sotakorvaustoimitukset olivat kesken - vahvistaen Fagerholmin hallituksen asemaa, mikä Moskovassa tietysti tiedettiinkin".
Kesällä 1949 kommunistit järjestivät Kemin mielenosoituksen ja Hella Wuolijoki erotettiin Yleisradion pääjohtajan paikalta, eduskunnasta Hella oli pudonnut 1948.
Suomalaisten yhtenäisyys Talvisodassa lienee erityisesti jäänyt Stalinin mieleen, välirauhan aikainen sisäinen painostus Suomessa ei ollut menestynyt ja kesällä 1944:kään rintama ei ollut murtunut, välirauha oli solmittu 1944 suurin piirtein samalla linjalla kuin Moskovan rauhakin v. 1940.
Tiedä sitten erityistapauksesta, kunnioittamisista ja `ystävyyden kivijalasta´, mutta valvontakomissionkaan Suomi ei sentään ollut miehitetty maa ja se toi Suomelle jonkinlaista liikkumavaraa jatkossakin Moskovaa mielistellen ja sen toiveet jo ennaltakin huomioiden.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Stalin ja Suomi

nylander kirjoitti: Kaikkiaan Rentolan tulkinnoissa Stalinista ja talvisodasta näyttäisi melkoisen paljon lepäävän edelleenkin olettamusten varassa.
Eikös tämä itse asiassa koske kaikkia tulkintoja? Kaikkea aineistoa ei ole saatavissa jos sitä on ollutkaan. Ennen kaikkea on aina tehtävä tulkinta, mitä ihminen sanoillaan tarkoittaa.
Stalinin syksyllä 1939 aloittamat Puolan- ja Suomen-kampanjat Rentola sitoo laajimmillaan toiveisiin, että "Euroopassa oli kypsymässä vallankumouksellinen kriisi".
En ole vielä lukenut kirjaa, joten en tiedä, miten Rentola tuossa sitomisessa onnistuu. Yleisajatus on kuitenkin oikea: Suomi liittyi laajempaan kuvioon ja pitää pystyä eläytymään siihen, miltä asiat näyttivät M-R-sopimuksen jälkeen sen sijaan niitä katsottaisiin "kesäkuun 22. 1941 tirkistysaukosta". Ja Stalinillehan oli tyypillistä uskoa, että historia toistuu (ensimmäinen maailmansota eli "imperialistinen sota" oli synnyttänyt vallankumouksen, joten miksei toinen tekisi samoin - puhumattakaan Marxin ennustuksista).
Tähän ja vaikkapa "vain" Suomen alueen "hamuamiseen" (Rentola) tuntuisi sopivan huonosti samaisista Dimitrov-sitaateista löytyvät Stalinin sanat: "Emme halua Suomen aluetta. Mutta Suomen täytyy olla Neuvostoliitolle myötämielinen valtio."
Tässä on tärkeä tulkita sana "myötämielinen". Stalinille ei riittänyt Suomen puolueettomuus (eikä puolueettomuus Stalinin maailmankuvan mukaan ylipäänsä ollut mahdollista), vaan Suomen olisi pitänyt sitoutua poliittisesti Neuvostoliiton leiriin eli päättää etukäteen kantansa maailmansodassa.
(Vrt. NL:n kanta että Viron itsenäisyys oli lisääntynyt tukikohtaseurauksen ansiosta.)

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Stalin ja Suomi

nylander kirjoitti:
Ainakin lehdistössä näkyy näkyy ilmenneen innostusta Rentolan uudesta kirjasta. Unto Hämäläinen ja Ilta-Sanomat tulikin jo mainittua. Lännen Median Lauri Nurmi ennätti jo 14.10. (esim.TS) kirjoittamaan, että "Rentolan uutuuskirja muuuttaa käsitystä siitä, miten Suomi pelastui Stalinin murhanhimolta" eli suunnitelmilta "vallata Suomi ja murhata vähintään kymmeniätuhansia porvareita ja sosialidemokraatteja". (Menneisyys ja nykyisyys tuntuisivat linkittyvän siinäkin, että toimittaja Lauri Nurmi on edustamissaan lehdissä toistuvasti viitannut olevan "sietämätön ajatus", jos Suomi ei "osallistuisi" siinä tapauksessa, että nyky-Venäjän ja Viron välillä kohta "rytisee".)
Nylander, näytät olevan sitä mieltä, että Stalin 1939 alkaneessa Talvisodassa ainoastaan halusi korjata Tarton rauhan "rajavirheen" Kannaksella, Laatokan Karjalassa, Sallassa ja Petsamossa.
Ja nykyisyyteen linkittäessäsi näyttäisit olevan sillä kannalla, ettei EU:n 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimuksen lauseke SEU 28a art 7 koskekaan EU-Suomea? Toisaalta meillä on sanottu olevan mahdotonta ajatella, että EU vain katseella seuraisi jos sen jäsenmaata ja aluetta loukataan.

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Stalin ja Suomi

Emma-Liisa kirjoitti:
Stalinin syksyllä 1939 aloittamat Puolan- ja Suomen-kampanjat Rentola sitoo laajimmillaan toiveisiin, että "Euroopassa oli kypsymässä vallankumouksellinen kriisi".
En ole vielä lukenut kirjaa, joten en tiedä, miten Rentola tuossa sitomisessa onnistuu. Yleisajatus on kuitenkin oikea: Suomi liittyi laajempaan kuvioon ja pitää pystyä eläytymään siihen, miltä asiat näyttivät M-R-sopimuksen jälkeen sen sijaan niitä katsottaisiin "kesäkuun 22. 1941 tirkistysaukosta". Ja Stalinillehan oli tyypillistä uskoa, että historia toistuu (ensimmäinen maailmansota eli "imperialistinen sota" oli synnyttänyt vallankumouksen, joten miksei toinen tekisi samoin - puhumattakaan Marxin ennustuksista).
Noinhan se on, pitäisi pystyä eläytymään siihen, miltä asiat näyttivät Kremlistä katsottuna MR-sopimuksen solmimisen jälkeen kesällä 1939 ja sopimuksen voimassaoloaikanakin, eikä "kesäkuun 22.1941 tirkistysaukosta". Venäjän historiankirjoituksessa ww2 alkoi nähtävästikin 1941 ja sitä ennen Stalin vain "voitti aikaa" Puolan, Suomen ja Balttian suunnallakin.
Eiköhän "Euroopassa kypsymässä ollut vallankumouksellinen kriisi" Moskovassa ajateltuna ja odotettuna tarkoittanut Saksan ja länsiliittoutuneitten uuvuttavan toisensa edellisen sodan kaltaisessa juoksuhautasodassa länsirintamalla ja puna-armeija saattaisi sitten valloittaa Länsi-Euroopan maat yhteistoiminnassa Kominternin vallankumouspuolueiden kanssa.

Ja toteutuneenahan tämä tapahtui Itä-Euroopan maissa, jotka puna-armeija oli sodassa valloittanut.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Stalin ja Suomi

Olen nyt lukenut kirjan.
nylander kirjoitti: Tähän ja vaikkapa "vain" Suomen alueen "hamuamiseen" (Rentola) tuntuisi sopivan huonosti samaisista Dimitrov-sitaateista löytyvät Stalinin sanat: "Emme halua Suomen aluetta. Mutta Suomen täytyy olla Neuvostoliitolle myötämielinen valtio."
Tämä kohta (kuten muutkin) täytyy asettaa yhteyksiinsä. Edellä samassa Dimitrov-sitaatissa Stalin on vannonut tappavansa loputkin suojeluskuntalaiset sen jälkeen[/i,] kun Hella Wuolijoki on tehnyt Tukholmassa ensimmäisen tunnusteluyrityksen - Stalin siis kieltäytyy edelleen tekemästä rauhaa Suomen laillisen hallituksen kanssa ja uskoo edelleen puna-armeijan valloittavan Suomen, jossa sen jälkeen pannaan toimeen "puhdistus" a la Katyn. "Emme halua Suomen aluetta" tarkoittaa, että Suomea ei ole tarkoitus liittää NL:oon vaan siitä tehdään "kansandemokratia", jolloin siellä on automaattisesti "Neuvostoliitolle myötämielinen hallitus".

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Stalin ja Suomi

I Palvo kirjoitti: Eiköhän "Euroopassa kypsymässä ollut vallankumouksellinen kriisi" Moskovassa ajateltuna ja odotettuna tarkoittanut Saksan ja länsiliittoutuneitten uuvuttavan toisensa edellisen sodan kaltaisessa juoksuhautasodassa länsirintamalla ja puna-armeija saattaisi sitten valloittaa Länsi-Euroopan maat yhteistoiminnassa Kominternin vallankumouspuolueiden kanssa.
Stalin oli paljon toiveikkaampi ja uskoi, että Saksassa syntyisi pikapuoliin vallankumous.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Stalin ja Suomi

I Palvo kirjoitti:Nylander, näytät olevan sitä mieltä, että Stalin 1939 alkaneessa Talvisodassa ainoastaan halusi korjata Tarton rauhan "rajavirheen" Kannaksella, Laatokan Karjalassa, Sallassa ja Petsamossa.
Älä nyt kuitenkaan viitsi keksaista mitään toisen nimissä, vaikka mieli tekisikin.
I Palvo kirjoitti:Ja nykyisyyteen linkittäessäsi näyttäisit olevan sillä kannalla, ettei EU:n 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimuksen lauseke SEU 28a art 7 koskekaan EU-Suomea?
Ikäväkseni on kerrottava, että koko Lissabonin sopimuksen lauseke SEU 28a art 7 on minulle outo.

Mieltymyksesi tuntien oletan kuitenkin viimeksi mainitun tarkoittavan sitä, että toimittaja Lauri Nurmen tapaan olet innoissasi siitä, että Suomikin pääsee "osallistumaan", jos Venäjän ja Viron välillä kohta "rytisee". Onhan se mahdollista, että myös enemmistö suomalaisista on kanssanne yhtä lailla haltioissaan siitä, että heidänkin poikansa ja tyttärensä tai lapsenlapsensa pääsevät osoittamaan tositoimissa isänmaallista mies- ja naiskuntoaan, jos tuollainen "rytinä" todella sattuisi alkamaan.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Stalin ja Suomi

Emma-Liisa kirjoitti:Olen nyt lukenut kirjan.
nylander kirjoitti: Tähän ja vaikkapa "vain" Suomen alueen "hamuamiseen" (Rentola) tuntuisi sopivan huonosti samaisista Dimitrov-sitaateista löytyvät Stalinin sanat: "Emme halua Suomen aluetta. Mutta Suomen täytyy olla Neuvostoliitolle myötämielinen valtio."
Tämä kohta (kuten muutkin) täytyy asettaa yhteyksiinsä. Edellä samassa Dimitrov-sitaatissa Stalin on vannonut tappavansa loputkin suojeluskuntalaiset sen jälkeen[/i,] kun Hella Wuolijoki on tehnyt Tukholmassa ensimmäisen tunnusteluyrityksen - Stalin siis kieltäytyy edelleen tekemästä rauhaa Suomen laillisen hallituksen kanssa ja uskoo edelleen puna-armeijan valloittavan Suomen, jossa sen jälkeen pannaan toimeen "puhdistus" a la Katyn. "Emme halua Suomen aluetta" tarkoittaa, että Suomea ei ole tarkoitus liittää NL:oon vaan siitä tehdään "kansandemokratia", jolloin siellä on automaattisesti "Neuvostoliitolle myötämielinen hallitus".


Juu, asetetaan vain yhteyksiinsä. Mutta kun Rentola kirjoittaa (s. 48):

Ennen maljaa Stalin tuli vielä ennustaneeksi, millaiseen Suomeen Neuvostoliitto lopulta tyytyisi. Tavallaan ajatus toteutui vuosien jälkeen, joskin aluettakin yhä hamuttiin.


"Tavallaan ajatus toteutui vuosien jälkeen" täytyy ymmärrykseni mukaan tarkoittaa huhtikuun 1948 yya-sopimusta. Mistä siis päättelet, että Stalin hänelle ominaisella kieroudella kuitenkin tarkoitti "kansandemokratiaa"?

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”