historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Ruotsi sodan keskellä

Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjat 1939-1945, julkaistu suomeksi tänä vuonna, valaisee Ruotsin asemaa ja politiikkaa toisen maailmansodan aikana. Lindgren toimi koko sodan ajan kirjesensorina ja pystyy siksi julkaisemaan autenttisia ulkomailta tulleita kirjeitä. Henkilökohtaiset ja oman perheen olotkin säännöstelyn - verraten lievän - puristuksessa tulevat hyvin esille.
Lingren on hyvin kriittinen ja torjuva natsismin ja Neuvostoliiton suhteen. Suomen politiikkaa ja menettelyjä jatkosodan merkeissä hän ymmärtää tai ei ainakaan arvostele. Maamme asemaan yleensäkin hän suhtautuu koko ajan myötämielellä. Oman hallituksensa politiikkaa hän oppii vähitellen ymmärtämään paremmin. Puolalaisten asemaan , jonka hän näkyy tuntevan jotakuinkin hyvin, hän suhtautuu erityisen vakavasti. Samoin Baltian maiden kohtalot Neuvostoliiton vallassa 1940-41 tulevat hänelle tietyiksi.
Euroopan juutalaisten järjestelmällisestä tuhoamisesta ruotsalaisilla ei näyttäisi olleen tietoa, vain heidän ajamisestaan ghettoihin ja keskitysleireihin sekä huono ja monelle kuolettava kohtelu siellä. Lindgrenkään ei kovin paljon kiinnitä huomiota juutalaisten asioihin.
Kaiken kaikkiaan Lindgrenille on muodostunut melko hyvä ja oikea kuva maailmanmenosta Ruotsin tiedotusvälineiden kautta. Kaiketi kirjeiden lukeminen kuitenkin on syventänyt kuvaa siitä, mikä se oli tavallisilla ruotsalaisilla. Harhaanjohtavat huhut ja väärinkäsitykset ovat luonnollisesti sekoittaneet ihmisten ajatuksia, niin myös Astrid Lindgrenin. Heillähän ei vielä ollut massoittain historiankirjoja käytettävissään...

JK. Teoksen nimike korjattu täydelliseksi.
Viimeksi muokannut historioija, 03.11.16 06:40. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Ruotsi sodan keskellä

historioija kirjoitti: Harhaanjohtavat huhut ja väärinkäsitykset ovat luonnollisesti sekoittaneet ihmisten ajatuksia, niin myös Astrid Lindgrenin. Heillähän ei vielä ollut massoittain historiankirjoja käytettävissään...
Astrid Lindgren kuitenkin korjasi käsityksiään, kun tuli uusia tietoja tai entisiä ei vahvistettu. Sen sijaan jotkut pitävät kiinni siitä, mitä Ryti (tai Churchill tai Stalin tai Roosevelt) sanoi anno dazumal.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Ruotsi sodan keskellä

Emma-Liisa kirjoitti:Astrid Lindgren kuitenkin korjasi käsityksiään, kun tuli uusia tietoja tai entisiä ei vahvistettu.
Minulle taas jäi näistä Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjoista päällimmäisenä mieleen, kun Lindgren mm. kertoi Suomen talvisodasta, miten neuvostoilmavoimien konekivääriampujat parhaastaan jahtasivat pakoon juoksevia suomalaisia äitejä ja lapsia tai miten puna-armeijan sotilaat "ristiinnaulitsivat suomalaisia sairaanhoitajalottia" jne. - Lindgrenhän kuului Ruotsin turvallisuuspalvelun palveluksessa ollen ns. asioista perillä oleviin piireihin.

Maailmansodan loppuvaiheissa 1945 Lindgrenin suurimpia kauhunaiheita tuntuu olleen puna-armeijan tulo natsi-Saksan siihen asti hallussa pitämille alueille.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Ruotsi sodan keskellä

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Astrid Lindgren kuitenkin korjasi käsityksiään, kun tuli uusia tietoja tai entisiä ei vahvistettu.
Minulle taas jäi näistä Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjoista päällimmäisenä mieleen, kun Lindgren mm. kertoi Suomen talvisodasta, miten neuvostoilmavoimien konekivääriampujat parhaastaan jahtasivat pakoon juoksevia suomalaisia äitejä ja lapsia tai miten puna-armeijan sotilaat "ristiinnaulitsivat suomalaisia sairaanhoitajalottia" jne. - Lindgrenhän kuului Ruotsin turvallisuuspalvelun palveluksessa ollen ns. asioista perillä oleviin piireihin.

Maailmansodan loppuvaiheissa 1945 Lindgrenin suurimpia kauhunaiheita tuntuu olleen puna-armeijan tulo natsi-Saksan siihen asti hallussa pitämille alueille.
Astrid Lindgren, Sotapäiväkirjat 1939-1945 kirj. 9.2.1940 Astridin saatua ensimmäiset todisteet kommunismin ja natsismin takana liikkuvista barbaarisista voimista: Mikä maailma, millaista elämää! Sanomalehtien lukeminen on lohdutonta puuhaa. Terroripommituksia ja konekivääritulta naisia ja lapsia kohti Suomessa.
Meret vilisevät miinoja ja sukellusveneitä. Puolan väestön tragedia suljettujen ovien takana, raitiovaunuissa erilliset osastot "herrakansalle".

Saksa ja Neuvostoliitto ovat jakaneet Puolan keskenään ja Talvisodan siviilikohteiden ilmapommitukset ovat olleet ensimmäiset ww2:n aikaiset laajat Douhet-opin mukaiset terroripommitukset siviiliväestöä vastaan Suomessa. 9.2.1940 Suomessa on ollut 8500 ruotsalaista vapaaehtoista ja jatkosodan aikana ruotsalaisia vapaaehtoisia on ollut wikin mukaan 1694. Kaipa he ovat ruotsalaisen sensuurin tarkastamia kirjeitäkin kirjoitelleet.
Ja Waffen-SS:ssä oli 200-300 ruotsalaista vapaaehtoista. Suomessa kai monet odottaisivat Astridin sensuuritoimenaan lukeneen näiden kirjoittamista ainakin jälkeenpäin oletetuista näkemistään väkivaltaisuuksista, joiden olisi tullut olla täten Ruotsin päättäjienkin tiedossa vaikuttamassa ennaltaehkäisevästi jotenkin, mutta Astrid ei näytä merkinneen sellaista muistiin sotapäiväkirjoihinsa?
Ruotsin Punaisen ristin
lääkäri Carl Erik Groth on Talvisodan aikana kuvannut kenttäsairaalan tuhon https://www.youtube.com/watch?v=dEWtYt094WI ja puhtaasti siviilikohteen ilmapommituksenkin tuhoja ja ehkäpä tuokin yksittäistapaus on ollut Astrid Lindgrenin tiedossa omana aikanaan, Talvisodan aikana?
Ja ovathan satojentuhansien ja miljoonienkin saksalaissiviilien kohtalot ja pako länteen arvattavastikin humanitaarinen kriisi sekin?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Ruotsi sodan keskellä

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Astrid Lindgren kuitenkin korjasi käsityksiään, kun tuli uusia tietoja tai entisiä ei vahvistettu.
Minulle taas jäi näistä Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjoista päällimmäisenä mieleen, kun Lindgren mm. kertoi Suomen talvisodasta, miten neuvostoilmavoimien konekivääriampujat parhaastaan jahtasivat pakoon juoksevia suomalaisia äitejä ja lapsia tai miten puna-armeijan sotilaat "ristiinnaulitsivat suomalaisia sairaanhoitajalottia" jne. - Lindgrenhän kuului Ruotsin turvallisuuspalvelun palveluksessa ollen ns. asioista perillä oleviin piireihin.
Se, että Lindgren palveli sotasensuurissa, ei tarkoita, että hänellä olisi ollut pääsyä luottamuksellisiin tietoihin.

OIisi sangen kummallista, ellei sota-ajan päiväkirjassa olisi myös huhuja, jotka osoittautuivat perättömiksi. Lindgren osoittautui harvinaisen kriittiseksi siinä, että hän monessa kohtaa korjasi aiemmin kuulemiaan tietoja.
I Palvo kirjoitti: Terroripommituksia ja konekivääritulta naisia ja lapsia kohti Suomessa.
Täytyy muistaa, että siviilikohteiden pommitukset, jotka sitten tulivat "tavallisiksi", tuntuivat vielä talvisodan aikana ennenkuulumattoman barbaarisilta, erityisesti kun NL ne virallisesti kielsi.

Voidaan toki sanoa, että osa pommituksista meni "väärään kohteeseen" ja osittain pommittajat pelon takia pudottivat pommit liian aikaisin. Toisaalta annettiin käsky pommittaa hallintorakennuksia, ja koska ne sijaitsevat kaupunkien keskustassa, jossa on asutusta, siviiliuhreja tulee väistämättä.

Ennen kaikkea vaikea on jälkikäteenkään ymmärtää sitä, että siviilejä ammuttiin lentokoneesta konekiväärillä, sillä "pitkä sota oli raaistanut"- ja "kosto miehityksen julmuudesta"-argumentit eivät talvisodan aikana päde.
Maailmansodan loppuvaiheissa 1945 Lindgrenin suurimpia kauhunaiheita tuntuu olleen puna-armeijan tulo natsi-Saksan siihen asti hallussa pitämille alueille.
Minun mielestäni kävi selvästi ilmi, että Lindgren inhosi natsismia ja olisi hyväksynyt jopa natsien tappamisen, jos sota olisi siihen loppunut. Samalla hän inhosi myös kommunismia ja pelkäsi henkilökohtaisesti enemmän Neuvostoliiton miehitystä, koska tiesi Baltian kyydityksistä. Siis kaiken kaikkiaan hän kannatti länsiliittoutuneita ja siten demokratiaa ja tunsi suurta myötätuntoa sodasta kärsimään joutuneita kohtaan.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Ruotsi sodan keskellä

Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Astrid Lindgren kuitenkin korjasi käsityksiään, kun tuli uusia tietoja tai entisiä ei vahvistettu.
Minulle taas jäi näistä Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjoista päällimmäisenä mieleen, kun Lindgren mm. kertoi Suomen talvisodasta, miten neuvostoilmavoimien konekivääriampujat parhaastaan jahtasivat pakoon juoksevia suomalaisia äitejä ja lapsia tai miten puna-armeijan sotilaat "ristiinnaulitsivat suomalaisia sairaanhoitajalottia" jne. - Lindgrenhän kuului Ruotsin turvallisuuspalvelun palveluksessa ollen ns. asioista perillä oleviin piireihin.
Se, että Lindgren palveli sotasensuurissa, ei tarkoita, että hänellä olisi ollut pääsyä luottamuksellisiin tietoihin.

OIisi sangen kummallista, ellei sota-ajan päiväkirjassa olisi myös huhuja, jotka osoittautuivat perättömiksi. Lindgren osoittautui harvinaisen kriittiseksi siinä, että hän monessa kohtaa korjasi aiemmin kuulemiaan tietoja.

Täytyy muistaa, että siviilikohteiden pommitukset, jotka sitten tulivat "tavallisiksi", tuntuivat talvisodan aikana ennenkuulumattoman barbaarisilta, erityisesti kun NL ne virallisesti kielsi.

Vaikea on jälkikäteenkään pitää minään muuna sitä, että siviilejä ammuttiin lentokoneesta konekiväärillä, sillä "pitkä sota oli raaistanut"- ja "kosto miehityksen julmuudesta"-argumentit eivät päde.
Maailmansodan loppuvaiheissa 1945 Lindgrenin suurimpia kauhunaiheita tuntuu olleen puna-armeijan tulo natsi-Saksan siihen asti hallussa pitämille alueille.
Minun mielestäni kävi selvästi ilmi, että Lindgren inhosi natsismia ja olisi hyväksynyt jopa natsien tappamisen, jos sota olisi siihen loppunut. Samalla hän inhosi myös kommunismia ja pelkäsi henkilökohtaisesti enemmän Neuvostoliiton miehitystä, koska tiesi Baltian kyydityksistä. Siis kaiken kaikkiaan hän kannatti länsiliittoutuneita ja siten demokratiaa ja tunsi suurta myötätuntoa sodasta kärsimään joutuneita kohtaan.
Venäläisten ilmasotatavoistahan kerrottiin julkisesti lehdissä. Jokin osa kertomuksista tosin on sodissa normaaliin tapaan ollut väärinkäsityksiä ja liioitteluja, joukossa ehkä aitoa sotapropagandaakin. Kertomuksia on luonnollisesti lainattu ruotsalaisiinkin lehtiin mm. Astrid Lindgrenin nähtäväksi. Ei kai tässä sen suurempaa mysteeriä ole.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Ruotsi sodan keskellä

historioija kirjoitti: Venäläisten ilmasotatavoistahan kerrottiin julkisesti lehdissä. Jokin osa kertomuksista tosin on sodissa normaaliin tapaan ollut väärinkäsityksiä ja liioitteluja, joukossa ehkä aitoa sotapropagandaakin. Kertomuksia on luonnollisesti lainattu ruotsalaisiinkin lehtiin mm. Astrid Lindgrenin nähtäväksi. Ei kai tässä sen suurempaa mysteeriä ole.
Käsittääkseni Nylander viittasi kertomuksiin, joita Lindgren kuuli Ruotsissa käyneiltä suomalaisilta toisen tai kolmannen käden tietoina. Itse muistan esim. puolalaisten naisten ja lasten ajamisen sotilaiden edellä.

Nämähän ovat tavallisia sota-ajan huhuja. Ensimmäisen maailmansodan aikana tällaisiin uskottiin herkästi, ja kun ne sitten osoittautuivat vääriksi, holokaustia oli vaikeampi uskoa.

Huomattakoon, että Lindgren korostaa, että kirjeissä puhutaan juuri tietyistä, kirjoittajan tuntemista ihmisistä.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Ruotsi sodan keskellä

Niin, ruotsalainen Gunnar näkyy Suomessa käytyään tuostakin kertoneen, samoin kuin Suomussalmen tapahtumista (s. 38). Gunnarinkin kertomat olivat todennäköisimmin Hufvudstadsbladetista luettuja tai yleensä lehdistä toisten kautta tulevia. Juttuja ja huhuja on kierrellyt siellä ja täällä ja muuttunut kulkiessaan. Ei ole tuokaan Kiantajärven juttu miltään osin kovin tarkka, sikäli kuin tässä nykyajan tietoja muistan.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Ruotsi sodan keskellä

Emma-Liisa kirjoitti:Astrid Lindgren kuitenkin korjasi käsityksiään, kun tuli uusia tietoja tai entisiä ei vahvistettu.
- -
Minun mielestäni kävi selvästi ilmi, että Lindgren inhosi natsismia ja olisi hyväksynyt jopa natsien tappamisen, jos sota olisi siihen loppunut. Samalla hän inhosi myös kommunismia ja pelkäsi henkilökohtaisesti enemmän Neuvostoliiton miehitystä, koska tiesi Baltian kyydityksistä. Siis kaiken kaikkiaan hän kannatti länsiliittoutuneita ja siten demokratiaa ja tunsi suurta myötätuntoa sodasta kärsimään joutuneita kohtaan.
Siitä myötätunnosta vähäsen. Jens Andersenin kirjoittamassa Astrid Lindgrenin elämäkerrassa Tämä päivä, yksi elämä, jonka luin kuukausia sitten, on kohta (noin sivuilla 170 - 180) jossa Lindgren sodan aikana kohdistaa myötätuntonsa niihin heikoimpiin, jotka syyttään joutuvat eniten kärsimään sodasta (joudun referoimaan täysin muistinvaraisesti): Hän muistelee lämmöllä suomalaisia äitejä, jotka ovat joutuneet lähettämään lapsensa sota pakoon vieraisiin oloihin Ruotsiin ja Tanskaan. Kuvaus laajenee toiveeksi, että kerran tulisi aika, jolloin yksikään äiti tai lapsi ei enää joutuisi kokemaan sodan kauhuja.

Edellistä voidaan verrata Lindrenin päiväkirjamerkintään 28. kesäkuuta 1941, kun natsi-Saksan armeijaryhmät olivat aloittaneet jättiläismäisen "rohmuamisensa" Venäjän tasangoilla:
- - juuri nyt ei voi kuin toivoa, että Neuvostoliitto saa kunnolla selkäänsä kaiken sen jälkeen, mitä tuo maa on rohmunnut itselleen tämän sodan aikana, ja kaiken sen pahan takia, mitä se on tehnyt Suomelle.
Ei tarvita minkäänlaista jälkiviisautta sen toteamiseksi, että Lindgreninkin on täytynyt tajuta, ettei "selkäänsä saanut" mikään personifioitunut "Neuvostoliitto" vaan siellä olevat ihmiset. Hänen on täytynyt jo aikalaisena tajuta senkin, että natsi-Saksan hyökkäyksen uhrien (nykykäsitys: vähintään 14 miljoonaa siviiliä) joukossa oli luvuton määrä lapsia ja äitejä.

Toinen esimerkki, mittakaavaa vaihtaen: Maaliskuun 3. päivänä 1940 Luulajassa räjäytettiin kommunistisen sanomalehden Norrskensflammanin huoneisto Finlands sak är vår -hengessä. Teon takana oli kansallissosialismiin kallellaan olevia "Suomen-aktivisteja", mm. Luulajan kaupunginviskaali Ebbe Hallberg ja kapteeni Uno Svanbom, ja motiivina oli "kosto" talvisodan aloittanutta Neuvostoliittoa ja "bolsevismia" kohtaan. Räjähdystä seuranneessa tulipalossa paloi kuoliaaksi viisi ruotsalaista "kommunistia", mm. 8-vuotias tyttö ja 12-vuotias poika. (Tästä monet kirjat, esim. Norstedts-kustantamon Sveriges historia 1920 - 1965 vuodelta 2012.)

Sotapäiväkirjoissaan Astrid Lindgren pohdiskelee tilaa säästämättä erinäisiä ilmiöitä, kuten sitä, yhtyykö Jugoslavia akselivaltoihin tai julistaako Irak sodan Isolle-Britannialla jne sekä myös koto-Ruotsin tapahtumia. Norrskensflammanin murhapolton on aikanaan täytynyt olla yleisesti tunnettu. Astrid Lindgren ei sodanajan päiväkirjassaan katso tapauksen ansaitsevan edes mainintaa, kommentoinnista puhumatta.
Viimeksi muokannut nylander, 06.11.16 16:18. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Ruotsi sodan keskellä

Emma-Liisa kirjoitti:
I Palvo kirjoitti: Terroripommituksia ja konekivääritulta naisia ja lapsia kohti Suomessa.
Täytyy muistaa, että siviilikohteiden pommitukset, jotka sitten tulivat "tavallisiksi", tuntuivat vielä talvisodan aikana ennenkuulumattoman barbaarisilta, erityisesti kun NL ne virallisesti kielsi.

Maailmansodan loppuvaiheissa 1945 Lindgrenin suurimpia kauhunaiheita tuntuu olleen puna-armeijan tulo natsi-Saksan siihen asti hallussa pitämille alueille.
Minun mielestäni kävi selvästi ilmi, että Lindgren inhosi natsismia ja olisi hyväksynyt jopa natsien tappamisen, jos sota olisi siihen loppunut. Samalla hän inhosi myös kommunismia ja pelkäsi henkilökohtaisesti enemmän Neuvostoliiton miehitystä, koska tiesi Baltian kyydityksistä. Siis kaiken kaikkiaan hän kannatti länsiliittoutuneita ja siten demokratiaa ja tunsi suurta myötätuntoa sodasta kärsimään joutuneita kohtaan.
Astrid Lindgren kirjoitti Saksa-Neuvostoliitto aseveljeyden päätyttyäkin 1941 "kahden hirmuliskon olevan toistensa kimpussa", Astrid ei ole ollut ideologisesti kummankaan diktatuurin puolella ja on tosiaan tuntenut suurta myötätuntoa sodasta kärsineitä kohtaan.

Punailmavoimien laajat terroripommitukset Talvisodan aikana siviilikohteita ja Suomen asutuskeskuksia kohtaan lienevät olleet ensimmäiset laajat Douhet-opin mukaiset, vihollisen kotialueen pommitusten oletettiin murskaavan vihollisen taistelutahdon ja vastarinnan. Ja muutoin hiljaisessa ww2-alkuvaiheessa Talvisodan Suomessa olleet länsimaiset lehtimiehet ovat uutisoineet terroripommituksista laajalle kotimaihinsa.
"Propagandaa" taisi olla vain se, että Talvisodan aikaisista terroripommituksista uutisoitiin laajalti maailmalle?

Saksa sovelsi samaa Douhet-oppia kesällä 1940 Englannin kaupunkeihin "taistelussa Englannista" ja USA ja Englanti pommittivat myöhemmin tauotta vuorokauden ympäri Saksan kaupunkeja. Punailmavoimilla ei raskaita pommikoneita ollut, eikä niitä annettu lendlease-apunakaan ja ADD:n suorittamat Helsingin suurpommitukset keväällä 1944 lienevät olleet ainoa NL:n tekemä strateginen ilmapommitus?

Pablo Picasson Guernicakin taisi tulla tunnetuksi vasta ww2 jälkeen osoituksena Saksan barbaarisuudesta ja samaa on yritetty sanoa Hiroshiman atomipommista. Atomipommia olisivat varmasti käyttäneet muutkin maat jos niillä olisi pommi ollut ja Stalinkin sanoi sitä nimenomaan pommiksi, "mahtavaksi pommiksi", 15 000 trotylitonnia yhdessä pommissa.
Ja nyt 160 kg painava vetypommi räjähtää 100 000 trotylitonnin voimalla ja yhdessä mannertenvälisessä ohjuksessa voi olla 10-15 tuollaista "taistelukärkeä" pyyhkäisemään Moskovan ja New Yorkin kartalta ja säteilyt jäisivät kohteissa jäljelle. Ja tuollaisten `nykyajan terroripommitusten´ molemminpuolinen uhka ja pelote näyttäisi selvästikin säilyttäneen ja edistävän rauhan säilymistä?

Veikko Palvo

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Ruotsi sodan keskellä

I Palvo kirjoitti:Astrid ei ole ollut ideologisesti kummankaan diktatuurin puolella ja on tosiaan tuntenut suurta myötätuntoa sodasta kärsineitä kohtaan.
Väitteesi on täyttä pötyä, kuten edellisestä viestistäni ilmeneekin.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Ruotsi sodan keskellä

nylander kirjoitti: Ei tarvita minkäänlaista jälkiviisautta sen toteamiseksi, että Lindgreninkin on täytynyt tajuta, ettei "selkäänsä saanut" mikään personifioitunut "Neuvostoliitto" vaan siellä olevat ihmiset. Hänen on täytynyt jo aikalaisena tajuta senkin, että natsi-Saksan hyökkäyksen uhrien (nykykäsitys: vähintään 14 miljoonaa siviiliä) joukossa oli luvuton määrä lapsia ja äitejä.
Valtakunnat ja niiden johtajat käyvät sotia. Niitä ei voitaisi käydä, jos jäätäisiin ajattelemaan kansalaisia, niin sotilaita kuin siviilejäkään.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Ruotsi sodan keskellä

historioija kirjoitti:
nylander kirjoitti: Ei tarvita minkäänlaista jälkiviisautta sen toteamiseksi, että Lindgreninkin on täytynyt tajuta, ettei "selkäänsä saanut" mikään personifioitunut "Neuvostoliitto" vaan siellä olevat ihmiset. Hänen on täytynyt jo aikalaisena tajuta senkin, että natsi-Saksan hyökkäyksen uhrien (nykykäsitys: vähintään 14 miljoonaa siviiliä) joukossa oli luvuton määrä lapsia ja äitejä.
Valtakunnat ja niiden johtajat käyvät sotia. Niitä ei voitaisi käydä, jos jäätäisiin ajattelemaan kansalaisia, niin sotilaita kuin siviilejäkään.
Niin. Astrid Lindgren ei kuitenkaan ollut minkään valtakunnan johtaja. Tässä oli puheena hänen sodanaikainen ajatusmaailmansa, joka tuntuisi viittaavan vahvasti valikoivaan moraaliseen eetokseen.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Ruotsi sodan keskellä

Astrid Lindgren on ollut normaali ihminen omine painotuksineen, tunnekuohuineen, tietämättömyyksineen, ajattelemattomuuksineen, ymmärtämättömyyksineen ja sokeine pisteineen. Yksilön tavanomaisuutta ei kannata moralisoida sen enempää ylistäen kuin tuomitenkaan, on otettava kohteeksi koko ihmissuku. Valikoiva moraali on meille luontaista. Minusta se taas ilmenee selvästi suhtautumisessa Lähi-Idän tapahtumiin. Kullekin oikea asia pyhittää paljon "lieveilmiöitä", vaikka sitä ei kehdattaisi ääneen sanoakaan.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Ruotsi sodan keskellä

historioija kirjoitti:Astrid Lindgren on ollut normaali ihminen omine painotuksineen, tunnekuohuineen, tietämättömyyksineen, ajattelemattomuuksineen, ymmärtämättömyyksineen ja sokeine pisteineen. Yksilön tavanomaisuutta ei kannata moralisoida sen enempää ylistäen kuin tuomitenkaan, on otettava kohteeksi koko ihmissuku.
Tässä ei moralisoitu yhtään mitään. Sen sijaan kirjoitettiin perusteltu vastine seuraavankaltaiselle (tahallisen tarkoitushakuiselle?) väitteelle:
Astrid ei ole ollut ideologisesti kummankaan diktatuurin puolella ja on tosiaan tuntenut suurta myötätuntoa sodasta kärsineitä kohtaan.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”