I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Luonnollinen raja

Suomen sodan aikoihin on puhuttu `luonnollisista rajoista´ ja Aleksanteri I:nkin sanotaan kannattaneen luonnollisia rajoja: joen, vuorijonon, meren yms. muodostamaa luonnollista rajaa. Paikallisten kulttuurilla, etnisyydellä, kielellä ei liene ollut suurtakaan merkitystä imperiumien rajoja piirrettäessä.

Vuoden 1808-1809 Suomen sodassa Aleksanteri I olisi kenties voinut piirtää `luonnollisen rajansa´Uumajanjoelle ja Kalix-joelle hän vaati sitä vedettäväksi. Hörneforsin taistelulla 5.7.1809 Uumajan eteläpuolella ja Savarin ja Ratanin taisteluille elokuussa 1809 on kenties ollut jotain vaikutusta rajanvetoon ja von Döbelnkin on 8.10.1809 Uumajan torilla vapauttanut suomalaiset sotilaat palveluksesta, Haminan rauha oli solmittu edellisenä kuukautena.
Jean Baptiste Bernadotte oli komentanut ranskalaisia Pommerin sodassa 1805-1807 Ruotsia vastaan ja 1812 Bernadotte valittiin Ruotsin kruununperijäksi.

Napoleon on luvannut Bernadotten Ruotsille Suomen palkkioksi tuesta, mutta vallannut 1.1812 Ruotsin Pommerin ja jo aiemmin Aleksanteri I:lle http://www.helsinki.fi/idantutkimus/ark ... ntunen.pdf myötämielinen Jean Baptiste on esittänyt Aleksanterille Ruotsi-Venäjä liittoa ja Norjaa Tanskalta Ruotsille ja Napoleonin vastainen salainen sopimus on solmittu Pietarissa huhtikuussa 1812. Kesäkuussa 1812 Ruotsi, Venäjä ja Britannia ovat sitoutuneet taisteluun Napoleonia vastaan.

Aleksanteri I liitti vanhan Suomen uuteen vallattuun Suomeen 1812 ja Napoleon on aloittanut Venäjän sotaretkensä kesäkuun 1812 lopulla ja Ruotsi-Venäjä liittosopimuksen perusteella Ruotsin piti ryhtyä sotimaan Napoleonia vastaan, mutta ranskalaisten etenemisnopeus on yllättänyt. Venäjän sanotaan tuossa käyttäneen samaa taktiikkaa kuin Ruotsin armeija 1808 - 1809 sodassa, mutta ilmeisen menestyksellisesti lopputuloksena?

Elokuussa 1812 Aleksanteri I seurueineen tapasi Turussa Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhanan seurueineen. Liittosopimus vahvistettiin ja Aleksanteri I:n lupaama tarvittaessa sotilaallinenkin apu Ruotsille, että se saisi lännessä `luonnollisen rajan´eli Norjan Tanskalta. Aleksanteri antoi Turussa myös tukensa Bernadotten oikeudelle Ruotsin kruunuun ja Napoleonin kukistuttua ja Wienin kongressin jälkeen Bernadotte oli ainoa vallankumouksen nostamista johtajista, joka säilytti asemansa.
Ruotsalaiset sotivat Napoleonia vastaan noustuaan maihin Pommerissa ja se oli Ruotsin viimeinen sota, tosin jotkut näyttävät laskevan kesän 1814 kahakat norjalaisia vastaan sodaksi nekin. Norjan perustuslaki säädettiin Eidsvollissa 17.5.1814, http://www.finland.no/public/default.as ... ture=fi-FI 200 vuotta sitten ja Norja itsenäistyi täysin 100 vuotta sitten 1905.

Suomen itsenäistyminen sadan vuoden autonomian ja sen loppuajan sortovuosien jälkeen ei sujunut yhtä rauhallisesti kuin Norjan itsenäistyminen ja Stalinin Neuvostoliitto kiisti vielä 1939:kin Suomen itsenäisyyden ja lopulta Suomen "luonnollinen itäraja" siirtyi lännemmäksi.
Mutta olisikohan Aleksanteri I:llä ollut mahdollista vetää suuriruhtinaskunnan `luonnollinen länsiraja´ Kalix-joelle, Kiirunan rautamalmialuekin olisi löytynyt myöhempinä aikoina Suomen puolelta? Hm, olisihan Kustaa IV Adolfkin kyllä voinut osoittaa ennen Suomen sotaa hieman valtioviisautta Bernadotten tavoin, mutta itäraja olisi silloin kylläkin ilmeisesti jäänyt `luonnottomasti´ Kymijoelle?
Ruotsille vuosi 1812 näyttäisi kuitenkin olleen käännekohta ja yli 200 vuotta kestänyt rauhanaika on alkanut viimeistään 1814, Oolannin sodan aikanakaan Ruotsissa ei ole enää oltu kiinnostuneita Suomen saamisesta takaisin.

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Luonnollinen raja

I Palvo kirjoitti:
Elokuussa 1812 Aleksanteri I seurueineen tapasi Turussa Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhanan seurueineen. Liittosopimus vahvistettiin ja Aleksanteri I:n lupaama tarvittaessa sotilaallinenkin apu Ruotsille, että se saisi lännessä `luonnollisen rajan´eli Norjan Tanskalta.

Veikko Palvo
Bernadotten ja Aleksanteri I:n sanotaan "vahvistaneen Turussa 1812 valistuksen maantieteelliseen käsitykseen perustuvat Venäjän ja Ruotsin rajat" Pohjanlahteen ja Ahvenanmaan länsipuolelle.
Tilsitin etupiirisopimuksen mukaisesti Aleksanteri I oli kuitenkin hyökkääjänä Itä-Ruotsiin, Suomeen ja "kultainen ruuti" auttoi venäläisiä merkittävästi http://www.romppainen.net/susoviapori08rev.pdf Viaporinkin antautuessa taistelematta. ( antautumispäätös 6.4 ja antautuminen 3.5.1808 )
Ruotsin avomerilaivasto on kesäkuun 1808 puolivälissä ollut jäiden lähdettyä jo Hankoniemen tienoilla ja liikkeelle lähtenyt Venäjän avomerilaivasto on paennut brittiläis-ruotsalaista laivastoa Paldiskiin, jota amiraali James Saumarez on HMS Victory komentoaluksenaan piirittänyt.
Suomenlahden ja Itämeren herruus on 1809 avovesikautenakin ollut Baltic Commandilla, 35 venäläisalusta on kaapattu ja 20 poltettu.
Viaporin ja aiemmin Svartholman antautumisella ei tuossa linkissä sanota olleen suurtakaan merkitystä, sanotaan "Cronstedtin saattaneen olla petturi tai sitten sotilaistaan hyvin huolehtiva esimies". Sodassa taistelutta antautuva katsotaan suorastaan "hyväksi esimieheksi"?

"Voidaankin sanoa, että vasta ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous rikkoivat Itämeren alueen harmonian, jonka Aleksanteri I ja Kaarle Juhana ( Bernadotte ) rakensivat Turussa 1812 geopoliittiselle realismille", kirjoitetaan.

Bernadottesta tuli kylläkin Ruotsi-Norja personaaliunionin kuningas ja poika Oskar I ei halunnut Suomea eikä Ahvenanmaata takaisin Venäjälle tappiollisen Krimin/Ooolannin sodan aikanakaan, jolloin Englannin ja Ranskan laivasto oli Itämeren, Suomenlahden ja Pohjanlahden valtias.
Ja Venäjän laivasto purjehti myöhemmin Itämereltä tuhoutumaan Tsutshimassa 1905 ja Venäjä joutui rakentamaan maalinnoituksia Ahvenanmaallekin ww1 aikana.

Teheranin 1943, Jaltan 1945 sanotaan ratkaisseen pohjoisen Euroopan alueen turvallisuuden ja geopoliittiset rajat, jotka tosin muuttuivat 1991 NL:n hajotessa. Itämeren alueella sen valtioilla ei katsota olevan aluevaatimuksia toisiaan kohtaan, Venäjää tosin epäillään Baltiaan kohdistuvasta uhasta.
Ja geopolitiikasta kirjoittavat nähtävästi katsovat Venäjän kuitenkin olevan uhka Baltian maillekin ja epäilevät, ettei NATO pysty puolustamaan Baltiaa, jos Venäjän hyökkäys kohdistuisi sinne haastamaan Lännen ydinasesuojankin uskottavuuden.

Itämeren alueella katsotaan kuitenkin olevan geopoliittisesti vakaan rauhan hyvät edellytykset ja sanotaan "Suomen kannalta olevan keskeistä vahvistaa turvallisuuspolitiikan poliittisten perusteiden laajaa tuntemusta, mikä vahvistaa edellytyksiä aktiivisen vakauspolitiikan toteuttamiselle". Ja geopolitiikka harjoitettaneen nykyisin Itämerenkin osalta lähinnä Moskovassa?

Halutaankohan tuossa sanoa, että Venäjällä tulee olla vahva ennakkokäsitys kriisitilanteessa siitä miten Suomi reagoi, mahdollisen kriisin alussahan toimitaan ennakko-oletusten pohjalta? Mutta geopolitiikkaa harrastavienkin kirjoituksista voisi helposti saada käsityksen, että Itämeren alueen mahdollisen kriisin aiheuttaja on idässä. Venäjän on turvattava yhteytensä Kaliningradin tukikohtaan Itämeren ( ja Puolan? ) kautta ja uhka noille yhteyksille on uhka Venäjää vastaan ja Pietarin alueen turvallisuudenkin uhkakuva?


lis.: Suuren Pohjan sodan aikana Itämeren ja Suomenlahdenkin meriherruus on ollut brittilaivastolla, http://ojs.tsv.fi/index.php/ta/article/ ... 7787/13662 Pietari I:n kaleerilaivasto saavutti * rannikolla * Venäjän laivaston ensimmäisen merivoiton Riilahdessa, Hango udd/ Gangut:ssa 7.8.1714.
Suomen sodan aikanakin meren herruus näyttää olleen britti-ruotsalaislaivastolla, Suomenlahdenkin avomeren herruus ja venäläiset huoltoalukset ovat saattaneet nähtävästi toimia Suomenlahden pohjoisrannikon saariston suojassa. Ja Viaporin antautuessa taistelutta venäläiset saivat samalla Ruotsin armeijan-/rannikkolaivaston käytettäväkseen. Chapmanin suunnittelemia soudettavia sota-aluksia ei saattanut 1808 ja 1809 avovesikausina käyttää venäläisiä vastaan.
Aleksanteri I:n sodanjohto on oletettavasti voinut ennakoida Itämeren, Suomen- ja Pohjanlahden avomerten herruuden olevan Ruotsin- ja brittilaivastolla ja Viaporin komentaja Cronstedtkin on oletettavasti tiennyt brittilaivastonkin olleen jo edellisenä kesänä Tanskan salmissa ja 1808 avovesikautena Viaporin saaristolaivaston 100 alusta, miehistöt 7000:n linnoitusmiehistöstä, olisivat tuottaneet venäläisille suuren uhan Hamina - Turku rannikkokaistallakin.
Venäläiset tekivät talvella jäitse retket Tukholman saaristoon ja Uumajaan, mutta vetäytyivät heti pois ja venäläisuhka Uumajassa ja Kalix-joella näyttää olleen todellisuutta vasta venäläisten kierrettyä maitse Tornionjoen yli 1809 kahden rintaman sotaa käyvää Ruotsia vastaan?

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Luonnollinen raja

Venäjäkin on halunnut laajentaa `luonnollisia´ rajojaan Tyynelle merellekin Kronstadtin laivastotukikohdastaan. Venäjän-Amerikan kauppakomppanian sluuppi Nadezhda ( ex. Leander ) on Suomen sodan aikana joulukuussa 1808 jäänyt jäihin ehkäpä Malmössä brittilaivaston saarrossa Tanskan salmissa.

Sluupit Thames ja Leander on ostettu 1802 17000 £:lla ja Aleksanteri I on nimennyt alukset Kronstadtissa 1803 Nevaksi ja Nadezhdaksi ja ne on lähetetty Tyynelle merelle Venäjän-Amerikan komppanian aluksina, https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_warship_Nadezhda ja Nadezhda on ollut amiraali Johan von Krusensternin lippulaivana.
Ven-Am komppanian A.A.Baranov on aloittanut Hawaijin kauppapaikkojen Fort Elisabethin, Alexanderin ja Barclayn rakentamisen nähtävästi Suomen sodan jälkeen, sluupit Neva ja Nadezhda ovat kyllä käyneet Hawaijillakin 1804. Sluuppi Nevan tykistöllä on ollut merkittävä rooli Sitkan taistelussakin lokakuussa 1804 Alaskan alkuasukkaita vastaan. Ja Californiaankin San Fransiscon lähelle Espanjan alueelle on perustettu Ven-Am-komppanian kauppapaikka Fort Ross, jonka kauppakomppanian päällikkö A.A.Etholén on 1840-luvulla myynyt USA:lle ja loputkin Venäjän Amerikan siirtomaista, Alaska on 1867 myyty USA:lle.
Myyjänä lienee ollut nimenomaan Venäjän-Amerikan-Kauppakomppania, eikä Tsaari-Venäjän valtio?

Pietari I avasi ikkunoita Eurooppaan perustamalla Nyenin paikalle Pietarin kaupungin, mutta löytöretkille ja kauppamatkoille Nevalta näytetään lähdetyn vasta Aleksanteri I:n valtakaudella ennen ja jälkeen Suomen sodan?
Mutta Aleksanteri II:n aikaan Krimin sodan jälkeen Ven-Am-kauppakomppania on 1867 myynyt loputkin Venäjän Amerikan siirtomaista pois ja Venäjällä ei ole ollut kauppamerenkulkua Suomenlahdella ja Itämerellä ainakaan Tyynelle merelle ja kuinkahan suuri osuus kauppamerenkulusta "siirtomaihin" Itämeren kautta on 1800-luvun jälkipuoliskolla ollut Suomen suuriruhtinaskunnan harjoittamaa?


lis.: Venäjän luonnollisista `siirtomaarajoista´ Mantsuriassa, Ohara Kisaburun / Keio yliopisto 1904 laatimana pohjautuen englantilaisen Frederick W. Rosen karttaan Venäjän Turkin-sodan 1877 aikana: https://digital.library.cornell.edu/catalog/ss:3293791 Suomi, Puola, Balkan, Krimi, Turkki, Persia, Tiibet, Manstsuria ja Port Arthur, Mukden ja Korean niemimaa Venäjän imperiumin laajentumisen kohteina. Mantsurian kukkuloilla-sävellys sävellettiin 1906 Venäjän menetettyä Mantshurian ja Port Arthurinkin 1905-1906 sodassa Japanille ja Venäjän Itämeren laivastonkin tuhouduttua Tsutshiman salmessa kierrettyään Suomenlahdelta lähdettyään toiselle puolelle maapalloa.
Suomessa oli 1905 suurlakko ja ensimmäisen maailmansodan aikana Suomeen, Ahvenanmaalle ja Viroon rakennettiin linnoituksia Suomenlahden suluksi ja Muurmannin rata rakennettiin Jäämeren rannalle saakka ulottuvaksi 1916, jolloin myös Siperian rautatie Vladivostokiin valmistui. 4000 km:n loppuosalle rakennettiin gulag-työvoimalla 1930-1953 rataa kauemmaksi Kiinan rajasta ja loppuosaa BAM-ratana Komsomol-työvoimallakin 1974-1991, virallisesti BAM-rata valmistui 1984.

Elokuusta 1945 alkaen Stalin otti revanssin ja Neuvostoliiton lippu nostettiin salkoon Port Arthurissakin 1.10.1945.
Laatokan Karjalassa hyökkäystä kesällä 1944 johtanut marsalkka Meretshkov valloitti ja miehitti Pohjois-Korean 1945 ja asetti Kim Il Sungin hallinnon ja muutama vuosi myöhemmin Stalin aloitti viimeisen sotansa pohjoiskorealaisten ja mannerkiinalaisten hyökkäyksellä Etelä-Koreaan.

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Luonnollinen raja

Venäjällä ei historiansa aikana ole ollut luonnollisia rajoja ja Venäjä on keskuksen valtakunta, Moskovan. Moskovan suuriruhtinaat nousivat mongolivallan aikana ja Ivan III laajensi moskoviittien valtaa valloittamalla Novgorodin ja Iivana Julma hävitti Novgorodin uudelleen ja julistautui "kolmannen Rooman" keisariksi eli ensimmäiseksi tsaariksi.
1600-luku oli Venäjällä sekasorron aikaa ja venäläisen geopolitiikan synty liittyy kiinteästi imperialismiin. Pietari Suuren 1725 perustaman tiedeakatemian tärkeimpänä tehtävänä oli valtakunnan alueen tutkiminen silmällä pitäen millaisia resursseja olisi valtakunnan voiman ja kunnian parantamiseen.
Sama tavoite oli ensisijainen myös 1845 perustetulla Venäjän Maantieteellisellä Seuralla.

Venäjän valloituksia kartalla https://fi.wikipedia.org/wiki/Eurasiani ... 3-1914.png vuosina 1613 - 1914.
"Suunnan venäläiselle geopolitiikalle antoi kansallisuusaate, joka aluksi ilmeni slavofiliana ja kehittyi pian panslavismin kautta isovenäläisyyden ainutkertaisuutta korostavaksi ideologiaksi. Samalla haluttiin tehdä eroa Eurooppaan.",kirj. Alpo Juntunen, Itään vai länteen, Ajatus 2003.

"Venäläisen geopoliittisen koulukunnan perustajana on pidettävä maantieteilijä V.P. Semjonov - Tjan - Shanskija ( 1870-1942 ).
Emigraatiossakin venäläinen geopolitiikka jatkui, P.N.Savitski perusti yhdessä ruhtinas N.S.Trubetskoin kaqnssa euraasialaisen liikkeen, jossa geopolitiikalla oli keskeinen merkitys. Ivan Iljin kannatti pitkälti kansallissosialistien geopolitiikkaa Saksassa ja Karl Haushoferin sanotaan olleen Lebensraum-käsitteen kehittäjä ja Hitler-Stalin -sopimuksen 8.1939 "henkinen isä". Lebensraum-käsitteen oli luonut Friedrich Ratzel ( 1844-1946 ) elinympäristö, ei elintila käsitteeksi ja vastaavanlainen on Venäjällä mestorazvitije-käsite.

Neuvostoliitto tuomitsi geopolitiikan porvarillisena tieteenä, mutta suunnitelmatalous perustui mitä suurimmassa määrin Semjonov - Tjan - Shanskijn periaatteisiin. Asutusta lisättiin siellä missä sen katsottiin parhaiten edistävän sosialistisen isänmaan pyrkimyksiä.
Alexander Duginin mukaan bolsevikit ja varsinkin Stalin noudattivat suuressa määrin euraasialaista politiikkaa. Stalinin varmistettua valtansa otettiin käyttöön käsite "sosialismi yhdessä maassa" ja luovuttiin maailmanvallankumouksesta. Tosin kommunismi nähtiin oivallisena aseena.

"Geopoliittinen tarkastelu tekee ymmärrettäväksi myös Stalinin pidättyväisen suhtautumisen Maon johtamiin kommunisteihin. Stalin ymmärsi, että kommunistien päästyä Kiinassa valtaan Neuvostoliiton kommunistipuolue menettäisi monopoliasemansa kommunistisessa liikkeessä, eikä aatetta enää voisi hyödyntää suvereenisti maailman politiikassa".
"Uuseuraasialaiseksi on katsottava myös ns. Brezhnevin oppi, jonka mukaan kerran Neuvostoliiton mallin mukaiseen sosialismiin siirtyneen maan on pysyttävä valitulla tiellä. Oppia sovellettiin Unkariin 1956, Tsekkoslovakiaan 1968 ja Afganistaniin 1979".

"1980-luvun puolivälissä ikääntyneen puoluejohdon väistyessä syntyi teoria, jonka mukaan kapitalistinen ja sosialistinen järjestelmä lähenivät toisiaan. Teoriaa kannatti mm. ulkoministeri Henry Kissinger, taustalla oli mondialismiksi kutsuttu oppi.
Neuvostoliitossa näkemystä edusti Ministerineuvoston tiede- ja tekniikkakomitean puheenjohtaja akateemikko D.M. Gvishiani. Teoriaan nojautui myös Mihail Gorbatshov avustajineen aloittaessaan perestroikan.
Liennytyksen kaudella myös Suomessa uskottiin laajalti konvergenssiteoriaan, muun muassa presidentti Urho Kekkonen oli sen kannattaja".
( esim. Max Jakobsson, Pelon ja toivon aika. 20.vuosisadan tilinpäätös II. Helsinki 2001, s.391. )
Mutta samaan aikaan uskottiin lujasti Neuvostoliiton olevan "ikuisen" eli uskottiinko itäisen heartlandin voittoon rimlandista?

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Luonnollinen raja

Venäjän geopolitiikka on aina ollut imperialistista ja Neuvostoliitonkin "luonnolliset rajat" määriytyivät väkivaltaisen laajentumisen seurauksena. Stalinin ylistetään palauttaneen Venäjän vanhat rajat, mutta Itä-Euroopan maiden miehityksellä raja siirtyi Euroopassa puoliväliin Saksaa ulottuvaksi.

Venäjän geopoliikassa voisi katsoa olevan kolme koulukuntaa:
1. zapadnikit olivat sitä mieltä, että Venäjä kuuluu Eurooppaan ja zapadnikit halusivat länsimaista sivistystä ja teknologiaa Venäjällekin.
2. slavofiilit olivat sitä mieltä, ettei Venäjä kuulu Eurooppaan ja katsoivat Venäjällä olevan oman ylivertaisen kulttuurinsa ja he katsoivat Venäjän olevan slaavilaisten kansojen johtajan. ( panslavismi )
3. euraasialaisuus on ahtaan nationalistinen koko mantereen aatesuunta, lännen ja muiden kulttuurien vastainen ja Venäjän tehtävänä katsotaan olevan Euraasian imperiumin rakentaminen ja johtaminen.

Venäläisessä maailmankatsomuksessa ja maailmankuvassa voisi erottaa neljä eri tasoa:
1. Rossija on ylin taso, jolla on ydinaseita ja rossijan halutaan olevan vahvasti mukana maailmanpolitiikassa vaikuttamassa.
2. Suurvalta kahdella mantereella-näkemys: Pohjois-Aasia, Itä-Eurooppa ja Euroopan unionin alue Venäjän johdolla.
3. kolmas taso: monikansallinen imperiumi, kansalaiset ja rajat entisiä Neuvostoliiton rajoja ja aiemmin Varsovan liittoon kuuluneita maita/ maat.
4. ydintaso "Äiti-Venäjä", joka koostuu nyky-Venäjästä ja on etninen "pyhä" ja "oikeauskoinen" Venäjä, jossa äidinkielenä puhutaan venäjää.
( Tosin viidesosa, 20% asukkaista ei 146 miljoonasta venäjänmaalaisesta ole etnisiä venäläisiä. )

Kaikki venäläiset geopoliitikot eivät ole yhtä aggressiivisia ja perinteistä linjaa edustavia kuin Venäjän yleisesikunta-akatemian opettaja Aleksander Dugin, joka tarkastelee kaikkea meren ja maan välisenä taisteluna, jossa osapuolia ovat USAn johtamat merivallat ja Venäjän johtama Euraasia, Heartland eli maailman keskus Moskova pääkaupunkinaan.
USA pyrkii Duginin mukaan liberaaliskaupalliseen, kulttuurittomaan ja ideoloogittomaan maailmanhallitukseen ja maailman pelastamiseksi mantereen eli Venäjän on käytävä Venäjän johdolla vastaiskuun. ( Vastaisku ei välttämättä merkitse Duginille aina kaikissa tapauksissa sotilaallista iskua. )
Dugin katsoo, että Venäjän on liittouduttava Euroopan unionin ja sen vahvimman valtion Saksan kanssa ja muodostettava Berliini - Moskova akselin johtama ( alueellinen? ) suurvalta.
Saksan ja Venäjän suhdetta A.Dugin pitää euraasialaisen sivilisaation kulmakivenä.
Saksan ja Venäjän ystävyyden nimissä Dugin jakaa imperiumin kahteen etupiiriin. Siinä Slovakia, Kroatia, Unkari, Puola ja Baltian maat annetaan Saksan etupiiriin.
Venäjän etupiiriin kuuluisivat Kreikka, Albania, Bulgaria, Serbia, Romania ja Suomi.
( Dugin 1997: Geopolitiikan perusteet. Venäjän geopoliittinen tulevaisuus. )

Dugin katsoo, että sotilaallista yhteistyötä Saksan kanssa on tiivistettävä ja katsoo reuna-alueitten olevan pahimpia sotilaallisia ongelmia, koska merivalta, atlantinistit yrittävät saada niitä haltuunsa heikentääkseen Moskovan johtamaa mannerta.

Duginin ajatukset ja näkemykset ovat 1800-luvun lopun karelianistien ajatuksia Duginin katsoessa suomalaiset ja karjalaiset samaksi kansaksi, joiden tulisi yhdistyä O.W.Kuusisen Suomalais-karjalaisen SSR:n 3.1940 - 1956 perustamisajatuksen tavoin Talvisodan jälkeen nähtynä sosiaklistinen Suur-Suomi -tilanteena.
Dugin on myöskin katsonut Suomea voitavan hallita suomettamisella ja Duginin mukaan suomettamisella ymmärretään tilannetta, jolloin nimellisesti puolueeton maa säilytti kapitalistisen järjestelmänsä, mutta oli strategisesti alistettuna Neuvostoliiton etupiiriin ja tätä hyväksi katsottua ja koettua politiikkaa pitäisi soveltaa myös muihin reuna-alueisiin.
Baltian maidenkin osalta Duginin näkemykset ja visiot näyttäisivät horjuneen Geopolitiikan perusteet-teoksen 1997 julkaisemisen jälkeen?

Ja geopolitisti K.S.Gadzijev kysyi vuonna 1997 Natoa tarkoittaen: "Voiko jokin sotilasliitto ylipäänsä pysyä hengissä, jos sillä ei ole vastustajaa"?
Nyttemminhän Krimin kriisin alettua Venäjällä on julistettu Nato viholliseksi oikeuttamaan Venäjän asevarustelua ja viimeisimpien tietojen mukaan ydinaselukumäärienkin lisäystä.

Veikko Palvo

hiaika
Viestit: 2
Liittynyt: 12.10.08 18:51

Re: Luonnollinen raja

Luonnollisen rajan "luonnollisuus".
Mielestäni "Palvon" laajat kirjoitukset esittävät ansiokkaasti 1800- ja 1900-luvun ideaa "luonnollisista rajoista" erityisesti täällä pohjoisessa Euroopassa. Olisin itse kuitenkin kiinnostunut enemmän siitä, mikä on "luonnollista" ja mikä ei. Ja mitä se "ei-luonnollinen" on. Kuten Palvon tekstistä näkyy, termi on tiukasti aikaan (ja kulttuuriin) sidoksissa. Siksi minusta olisi todella mielenkiintoista, jos Palvo tai joku muu tarkemmin kertoisi tästä. Teen nyt itse pienen yrityksen.
"Luonnollinen raja" voidaan mielestäni määritellä siten, että sen linjan yli on vaikea mennä. Tästä on mainio esimerkki pitkään kestänyt keskustelu Pähkinäsaaren rajan kulusta (1321). Kun teksteistä ei voi saada yksimielistä tukintaa, on Seppo Suvanto oivaltavasti päätynyt katsomaan suoraan luontoon. Hän päätteli, että rajan alkupää voitiin nimetä, koska nimiä oli jo olemassa. Se taas merkitsi sitä, että sen maan käyttö oli niin vakiintunutta ja jatkuvaa, että yhteisiä nimiä annettiin ja käytettiin seudulla kulkeneiden ja asuneiden eri ihmisryhmien piirissä.
Mutta rajan keskivaihe jäi alunperin nimeämättä, koska yhteisesti tunnistettuja nimiä ei ollut. Se ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoittanut, että jonkinlaista yhteisymmärrystä linjasta ei olisi ollut. Oli kaksi tuttua kulkureittiä, toinen karjalaisten kauppiaiden käyttämä ja toinen "suomalaisten" eli varsinaissuomalaisten ja hämäläisten käyttämä. Niiden välillä levittäytyi kauppiaille outo erämaa. Se oli "luonnollinen raja", siis tietyllä tavalla tietön. Tällä Suvanto ei tarkoittanut tyhjää, vaan maata, johon ei tuolla hetkellä kohdistunut sellaisia vaatimuksia, joista olisi oltu eri mieltä. Maassa joka puolella asuttiin, mutta asujilla ei ollut riidanalaisia vaatimuksia.
Raja oli siis linja, jonka eri puolia hallitsivat eri ryhmät. Jos kiistaa ei ollut, raja voitiin jättää määrittelemättä tarkasti. Kiistaton ja siksi määrittelemätön raja on "luonnollisella paikallaan". "Ei-luonnollinen" raja olisi siis siellä, mihin kohdistuu erilaisia intressejä - mistä (aina) kiistellään ja mitä pitää suojella.
Tämä näkemys heikkenee keskiajan lopulla ja viimeistään 1600-luvulla Ruotsinkin oli ehdottomasti saatava piirretyt rajat. Syy oli aluksi pelkästään kunnian hakemisessa: suuri on kunniakasta. Sittemmin alkoivat muutkin syyt, kuten maan käyttämisen riidat tehostaa tätä. Tilanteeseen vaikutti vahvasti maantieteen ja kartografian kehittyminen, maailman kuvallistaminen kartoille.
Tämän ajatuslinjan jätän nyt kuitenkin tähän ja jään odottamaan uusia kantoja!
Aino Katermaa

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Luonnollinen raja

"Luonnollinen" on vanhastaan ollut vahva argumentti mitä moninaisimmissa asioissa. Sen vastakohta on kait luonnoton, luonnonvastainen, keinotekoinen. Näitäkin adjektiiveja kuulee rajoista puhuttaessa usein käytettävän. Lienee aina aikaan ja paikkaan sidoksissa. Yleensä näkökulma on sotilaallinen tai taloudellinen tai niiden yhdistelmä, joskus myös etninen. Joskus myös historiallinen sekoittuu luonnolliseen tai käytetään sen synonyymina.

Rooman valtakunta perustui rajoihin, joita on usein kutsuttu luonnollisiksi. Silloin puhutaan juuri luonnnonesteistä, meristä, joista, vuoristoista, autiomaista tai asumattomista metsistä. Historioitsija Adrian Goldsworthy on todennut Rooman rajojen olleen sillä tavalla luonnolliset ettei Rooma kyennyt laajenemaan niitä pitemmälle omina voimillaan. Silloin luonnollinen olisi sama kuin mahdollinen. Myöhempi historia ja tekninen kehitys on kuitenkin tehnyt monista historiallisista rajoista vähemmän ylipääsemättömiä ja osaltaan varmasti lisännyt rajakiistoja.

hiaika
Viestit: 2
Liittynyt: 12.10.08 18:51

Re: Luonnollinen raja

Kiitos jatkosta, jsn! Olipa hauskaa, että viitsit vastata.
Tuo ajatus "mahdollisesta" on jännittävä, sillä sehän sisältäisi myös idean siitä, että rajaa pitää siirtää . Että mikään ei riitä. Kova kanta, mutta historiankirjoituksessa kyllä melkein aina näkyvissä oleva. Ainakin poliittisessa ja sotahistoriassa. Vai johtuisiko tämä siitä, että lähtökohdaksi historioitsijat ovat ottaneet tämän laajentumishypoteesin ? Tarkoitan siis sitä, että vaikkapa mainittu Goldsworthy on olettanut, että Roomalla ei ollut mitään "riittävää", vaan sen täytyi tyytyä mahdolliseen. Silloin tietysti voidaan joutua pohtimaan niin "Roomaa" kuin yleensäkin päätöstentekojärjestelmiä.
Ajatus vie aina uuteen ajatukseen ...
Aino Katermaa

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Luonnollinen raja

Rooman poliittinen valta kuten myös poliittinen valta itse Roomassa nojasivat vahvasti rajalaajentumisiin ja -sotiin. Eli rajoilta haettiin myös henkilökohtaista kunniaa, jolloin voitiin järjestää triumfeja ja sirkushuveja. Aina tämä ei onnistunut.

Voisi varmaan myös todeta valtion olevan aina rajojensa summa. Tämä pätee varmasti vieläkin vaikka rajojen laajentaminen on radikaalisti vähennyt kansainvälisen järjestelmän kehityttyä muodollisesti tasavertaisempaan suuntaan. Roomalaisten valloituksethan kohdistuivat aina alempiarvoisiin barbaareihin.

Suomessakin jotkut ovat halunneet nähdä sodanjälkeisen hyvinvointivaltioprojektin Suur-Suomen uutena ulottuvuutena. Suuruuttakin on siis monenlaista.

Joskus rajaa on nimenomaan haluttu puolustaa suuruuden nimissä, ei muuttaa sitä.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Luonnollinen raja

hiaika kirjoitti:
Tuo ajatus "mahdollisesta" on jännittävä, sillä sehän sisältäisi myös idean siitä, että rajaa pitää siirtää . Että mikään ei riitä. Kova kanta, mutta historiankirjoituksessa kyllä melkein aina näkyvissä oleva. Ainakin poliittisessa ja sotahistoriassa.

Aino Katermaa
Eiköhän rajan ja rajojen siirtäminen ole ollut historian kuluessa lähes aina lähtökohtana. Napoleon esitti Aleksanteri I:lle länsirajan siirtämistä Pohjanlahdelle sanoen sen olevan Venäjän `luonnollisen rajan´ ja Stalin yritti 1939 saada saman länsirajan. Nykyisen Venäjän johdon laajentumisaikomukset Itämeren suunnalla on lausuttu moneen kertaan julki Baltian maiden suunnalla ja Ruotsi on vahvistanut mm. Gotlannnin puolustusta.
Vielä vuonna 2013 Suomen suurin turvallisuusuhka nähtiin laajalti esim. ilmaston lämpenemisessä, mutta Ukraina ja Krim 2014 keväällä näyttävät osoittaneen taas laajentumishalun historiallisen jatkuvuuden Itämerenkin piirissä?

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Luonnollinen raja

jsn kirjoitti:

Suomessakin jotkut ovat halunneet nähdä sodanjälkeisen hyvinvointivaltioprojektin Suur-Suomen uutena ulottuvuutena. Suuruuttakin on siis monenlaista.
Olisikohan idea suomalaisten kansojen Suur-Suomesta ollut lähellä toteutumistaan 1918, ainakin valtionhoitaja Svinhufvud ja pääministeri Paasikivi ajoivat kuningasajatuksellaan Kalevalan Karjalan liittämistä Suomeen ja kaikki puolueet lienevät tuolloin olleet Suur-Suomea kannattamassa?
Paasikivikin piti sisällissotaa käyvää Venäjää N-Venäjää heikkona ja oletti valkoisten venäläisten voittavan ja heitäkin vastaan oli saatava turvallinen
`kolmen kannaksen itäraja´.

J.K.Paasikivi oli nähtävästi eräs keskeinen Suur-Suomen asian ajaja vuonna 1918 ?

Saksa romahti ja Paasikivi erosi ja rauhanneuvotteluissa N-Venäjän edustajien kanssa Tartossa 1920 suomalaisneuvottelijat esittivät oikeastaan aloituspuheenvuoroissa enimmäistavoitteensa. Suomessa oli monia, jotka halusivat N-Venäjältä enemmän, mutta neuvottelijat vaihtoivat Repolan ja Porajärven Petsamoon ja tyytyivät N-Venäjän juuri ennen neuvottelujen alkua perustaman Karjalan Työkansan Kommuunin itsemääräämisoikeuteen, joka oli lähinnä Suomesta paenneiden punaisten autonomiaa, josta Stalin teki lopun 1930-luvulla.
N-Venäjä sai Tartossa rauhanneuvotteluissa jokseenkin kaiken, mitä se oli halunnutkin. Suomessa puhuttiin "häpeärauhastakin".

Presidentti J.K.Paasikivi puhui olosuhteiden pakosta "liian hyvästä Tarton rauhasta" ja tuota J.K.P.:n sanontaa näytettäisiin usein vieläkin lainattavan?
Paasikivi sanoi kuningasajatuksessaan 1918 olleensa väärässä ja joidenkin harvojen heimoasian ajajien äskettäin kannattamasta Suur-Suomi-ideastakin tuli kirosana. Itä-Karjala -nimi lienee tullut käyttöön Tarton rauhansopimuksessa ja työkansan kommuunin autonomia oli jo 1930-luvulla kadonnut ja neuvostokarjalaiset pitkälti venäläistetty ja kyyditty muualle?
Ja
entiseen Suomen Karjalaan, menetettyyn Karjalaan tuotiin ilmeisesti valkovenäläisiä, ukrainalaisia, inkeriläisiäkin ja venäläisiä jo 1940 - 1941 ja ainakin sodan jälkeen?

Veikko Palvo

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Luonnollinen raja

I Palvo kirjoitti:Olisikohan idea suomalaisten kansojen Suur-Suomesta ollut lähellä toteutumistaan 1918, ainakin valtionhoitaja Svinhufvud ja pääministeri Paasikivi ajoivat kuningasajatuksellaan Kalevalan Karjalan liittämistä Suomeen ja kaikki puolueet lienevät tuolloin olleet Suur-Suomea kannattamassa?Paasikivikin piti sisällissotaa käyvää Venäjää N-Venäjää heikkona ja oletti valkoisten venäläisten voittavan ja heitäkin vastaan oli saatava turvallinen`kolmen kannaksen itäraja´.
Rajoja pyritään yleensä muuttamaan silloin, kun tilaisuus nähdään otolliseksi ja se on jollakin tapaa oleellisesti uusi ja muuttunut. Muutokset näkyvät heti sellaisillakin rajoilla, jotka pysyvät ennallaan. Rajat heijastelevat aina valtioiden sisäistä ja ulkoista tilaa. Voi kuulostaa banaalilta, mutta joskus tämä unohtuu ja rajat otetaan itsestäänselvyyksinä. Niitähän ne eivät koskaan ole.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Luonnollinen raja

Hengitys on myös ”luonnollista”. Ilmari Schepel referoi blogissaan Michel Eltchaninoffin kirjaa Dans la tete de Vladimir Poutine, joka puolestaan lainaa venäläistä Aleksander Prohanovia. Prohanov on mm. kansallismielisen Zavtra-lehden päätoimittaja ja Venäjän ultranationalisteja ”Izborskin klubin” jäseniä

Prohanov puhuu ”Venäjän rajojen hengityksestä”:
Aleksander Prohanov, jota Michel Eltchaninof haastatteli tuoreeltaan: "Tänään on syntymässä viides imperiumi", vakuuttaa Prohanov. Neljä edellistähän olivat Kiovan ja Novgorodin Venäjä, Moskovan suurruhtinaskunta, Romanovien keisarikunta ja neuvostoimperiumi. Prohanov rakentaa kolme perustetta ajatuksilleen. Ensinnäkin Venäjä on imperiumi, jonka rajat hengittävät. Se siis sallii alueliitokset. Prohanovin mukaan vaikkei Putin ole vielä lausunut ääneen imperiumi-sanaa, hän on jo aloittanut sen toteuttamisen. Se alkoi vuonna 2008 Georgiassa.
***
Toisin sanoen, Prohanovin järkeilyn mukaan Venäjän rajojen suhteen tapahtui sisäänhengitys 1990-luvun alussa ja nyt olisi vuorostaan uloshengityksen paikkaa.. Aikaisemmat uloshengitykset lienevät koko Euroopan vahvassa muistissa.
Aleksander Prohanov: "Venäjän rajat hengittävät" (Ilmari Schepel, 27.4.2015)

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Luonnollinen raja

hiaika kirjoitti: .
"Luonnollinen raja" voidaan mielestäni määritellä siten, että sen linjan yli on vaikea mennä. Tästä on mainio esimerkki pitkään kestänyt keskustelu Pähkinäsaaren rajan kulusta (1321). Kun teksteistä ei voi saada yksimielistä tukintaa, on Seppo Suvanto oivaltavasti päätynyt katsomaan suoraan luontoon. Hän päätteli, että rajan alkupää voitiin nimetä, koska nimiä oli jo olemassa. Se taas merkitsi sitä, että sen maan käyttö oli niin vakiintunutta ja jatkuvaa, että yhteisiä nimiä annettiin ja käytettiin seudulla kulkeneiden ja asuneiden eri ihmisryhmien piirissä.

Aino Katermaa
Varjagien Aldeigjuborgin 1250-vuotisjuhlia vietettiin 2003 ja Holmgårdin kauppapaikka lienee samoilta ajoilta ja Hålmgårdin paikalle syntyi 1100- luvun alussa Novgorodin tasavallan keskuspaikka.
Ensimmäiset verotusretket Hämeeseenkin novgorodilaiset tekivät 1100-luvun alussa, Novgorod kykeni tuolloin nähtävästikin kokoamaan jo suurempia joukkojakin. Tässä https://fi.wikisource.org/wiki/Novgorod ... en_v._1311 Julius Ailio kirj. v. 1915 Novgorodilaisten retkistä ja vuoden 1311 retkestä Hämeeseen, jossa Hämeen linnaa oli alettu rakentaa jo 1200-luvun lopulla.

Ja 1200-luvun lopulla alettiin Torkkeli Knuutinpojan toimesta rakentaa Viipurin linnaa paikalle, jossa oli aiemmin ollut karjalaisten linnoitettu kauppapaikka.
Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsin ja Novgorodin sotapäälliköt sopivat ehkäpä lähinnä rauhanteosta ja rauhaa kestikin 272 vuotta Täyssinän rauhaan ja parikymmentä vuotta myöhemmin 1617 tehty Stolbovan rauha kesti sekin vuoteen 1703 saakka ja sotia oli käyty jatkuvasti. Ennen Stolbovan rauhaa Jacob De la Gardie oli 1610 marssinut Moskovaankin ja miehitti 5-7 vuotta "Laiska-Jaakkona" Novgorodin kaupunkia, Kreml toisella puolella jokea ja kauppiaiden kaupunginosa turvallisen matkan päässä joen takana vastakkaisella puolella.

Pähkinäsaaren rauhassa "raja" nykykartalla kulkee Karjalan Kannaksella, Laatokan puoli on Novgorodin ja Viipurin puoli Ruotsin, 1300-luvun lopulla jo Kalmarin unioninkin - tai kulloisenkin Viipurin linnanpäällikön. Kannaksella ja jonkin matkaa sisämaahan on kenties osattu nimetä joitakin kauppapaikkoja, mutta pohjoisessa ei liene yksimielisyyttä Pähkinäsaaren rajan päättymisestä Limingan tienoilla Pohjanlahteen vaiko pohjoiseen Jäämerelle. Novgorodilaiset kyllä verotusretkillään Limingan tienoilla väittivät alueen olevan heidän verotusaluettaan, mikä ei tuolloisten karttojen perusteella näytä olleen mitenkään kummallista.
Olaus Magnuksen Carta Marinakin vielä 1500-luvun alkupuolella on siinä määrin epämääräinen, ettei sen perusteella ainakaan voi rajoja määritellä, "Viipurin pamaus" esim. on kyllä kartalle merkitty.
Stolbovan rauhan raja merkittiin maastoon jo Laatokan pohjoisrannallakin Salmissa, mutta rajankäynti pohjoisempana taisi kestää vuosikausia ja Hyrsylän mutkakin taisi tulla kartalle rajavaltuuskuntien mielipide-erojen seurauksena ja oli kartalla vielä 1939.

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Luonnollinen raja

Tapio Onnela kirjoitti:Hengitys on myös ”luonnollista”. Ilmari Schepel referoi blogissaan Michel Eltchaninoffin kirjaa Dans la tete de Vladimir Poutine, joka puolestaan lainaa venäläistä Aleksander Prohanovia. Prohanov on mm. kansallismielisen Zavtra-lehden päätoimittaja ja Venäjän ultranationalisteja ”Izborskin klubin” jäseniä

Prohanov puhuu ”Venäjän rajojen hengityksestä”:
Aleksander Prohanov, jota Michel Eltchaninof haastatteli tuoreeltaan: "Tänään on syntymässä viides imperiumi", vakuuttaa Prohanov. Neljä edellistähän olivat Kiovan ja Novgorodin Venäjä, Moskovan suurruhtinaskunta, Romanovien keisarikunta ja neuvostoimperiumi. Prohanov rakentaa kolme perustetta ajatuksilleen. Ensinnäkin Venäjä on imperiumi, jonka rajat hengittävät. Se siis sallii alueliitokset. Prohanovin mukaan vaikkei Putin ole vielä lausunut ääneen imperiumi-sanaa, hän on jo aloittanut sen toteuttamisen. Se alkoi vuonna 2008 Georgiassa.
***
Toisin sanoen, Prohanovin järkeilyn mukaan Venäjän rajojen suhteen tapahtui sisäänhengitys 1990-luvun alussa ja nyt olisi vuorostaan uloshengityksen paikkaa.. Aikaisemmat uloshengitykset lienevät koko Euroopan vahvassa muistissa.
Aleksander Prohanov: "Venäjän rajat hengittävät" (Ilmari Schepel, 27.4.2015)
"Luonnollisia rajoja" Venäjällä ei ole ollut koskaan. Mongolit olivat valloittaneet Venäjän 1200-luvun alkupuolella 240 vuodeksi 1400-luvun loppupuolelle saakka, paitsi Pähkinäsaaren rauhan Ruotsin kanssa 1300-luvun alussa tehnyttä Novgorodia.
Moskovan ruhtinaskunta nousi mongolien verojenkerääjänä ja Ivan III nai Zoe Palaiologos´n Konstantinopolista ja pojanpoika Iivana Julma alkoi nimittää itseään caesariksi, tsaariksi ja ruhtinaskuntaansa kolmanneksi Roomaksi ja Novgorodin Ivan Julma tuhosi 1570 ja aloitti Siperian valloituksen.

Presidentti Mannerheim 9.5.1945 USA:n H:gin lähettiläs M.M.Hamiltonille: "Venäjä on aina laajentunut. Venäläisessä luonteessa on jotain sisään rakennettua, mikä saa Venäjän aina jatkamaan ulkoista laajentumista. Nykyiseen asti tämä laajentuminen on edellyttänyt puskurivaltioiden olemassaoloa Neuvostoliiton rajoilla".

Presidentti Mauno Koivisto 2001 Laajentuminen ( Venäjän idea ): "Venäläisessä ajattelussa maa on osa Venäjää, kun se on kerran valloitettu. Sillä tavalla mekin edelleen kuulumme heidän ajattelussaan heidän puolellensa".

"Hyvin yleinen käsitys siellä näyttää olevan, että aina vähän väliä on ulkoa hyökätty heidän maahansa ja että he eivät itse ole hyökänneet minnekään".

Prohanovin "Venäjän rajojen hengitys" edustaa vanhaa venäläistä ajattelumallia laajentumisesta ja Nato on Venäjällä nostettu sille uhkaksi ja viholliseksi. Länsi-EU:n suunnalla rajanaapureina ovat entiset N-Venäjälle kuuluneet Nato-maat, samoin Baltiassa ja sotilaallisesti liittoutumaton Suomi on Mannerheimin sanoin puskurivaltio ja Mauno Koiviston sanoin: venäläisellä ajattelulla Suomikin edelleen kuuluu Venäjän puolelle.

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”