Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Neuvostopartisaanien iskut siviilejä vastaan

Lienee aika epätodennäköistä, että Venäjällä koskaan myönnettäisiin näiden siviilien murhaamisen olleen selkeä sotarikos?
Aiheesta kertoo tänään Ylen dokumentti.

Yle esittää tänään dokumentin neuvostopartisaanien jatkosodan aikana tekemistä iskuista suomalaisia siviilejä vastaan. Haastateltavana on mm.
Itä-Suomen yliopiston historian professori Maria Lähteenmäki.

”Meille kaikille oli selvää, että kuolemalle lähdetään.” (Yle)
Itä-Suomen yliopiston historian professori Maria Lähteenmäki on tutkinut rajakyliin tehtyjä partisaani-iskuja. Lähteenmäen selvitysten mukaan syrjäisimmät asuinyhteisöt oli jätetty sotatoimialueelle pitkälti oman onnensa nojaan. Moneen kylään ei oltu jätetty yhtään aseistettua vartijaa.

”Nämä isoimmat kylät sieltä rajanpinnasta oli kyllä evakuoitu, mutta sitten tämmöiset pienemmät yhteisöt oli jätetty sinne ja niiden asukkaat olivat ikään kuin ihmiskilpinä siellä. Nämä syrjäseudut olivat Suomen sotilasjohdon näkökulmasta täysin vähäpätöisiä eivätkä ne sodan tuoksinassa merkinneet päämajan strategiakartoilla yhtikäs mitään.”, sanoo Lähteenmäki.

Jos itärajan tuntumassa olleet syrjäkylät olisi evakuoitu, olisi suomalaissiviilien julmat murhat voitu professorin mukaan välttää. Välittömän partisaaniuhan alle oli hänen mukaansa jätetty tuhansia siviilejä.

”Vastuu näistä henkilöistä oli tietenkin Suomen poliittisella ja sotilaallisella johdolla, ja he ovat luonnollisesti vastuussa myös näistä kuolemista.”

Lähteenmäki on vastikään kirjoittanut seikkaperäisen, partisaani-iskuja käsittelevän artikkelin teokseen ”Historiantutkimuksen etiikka”. Usean eri historioitsijan teksteistä koostuva kirja julkaistaan ensi syksynä.

Professori Lähteenmäen löytämien arkistodokumenttien valossa Suomen liittolainen natsi-Saksa patisteli evakuoimaan vaaravyöhykkeessä olleet itärajan siviilit. Jatkosodan aikana Suomen hallitus oli luovuttanut Lapin ja osan Oulun lääniä Saksan sotilashallintoalueeksi.
Suomen mielestä pyyntöön syrjäisten rajakylien evakuoimisesta ei voitu suostua. Suomen valtiojohto laski, että mikäli asukkaat olisi siirretty muualle, olisivat punapartisaanit saavuttaneet perimmäisen tavoitteensa.

”Eli tämä alue autioituisi lopullisesti partisaanien käyttöön. Nämä ihmiset, jotka siellä erämaissa asuivat, niin heidän tehtävänsä oli toimia ikään kuin ilmiantajina ja tarkkailijoina, että missä vihollinen milloinkin liikkuu”, sanoo Lähteenmäki MOT:lle antamassaan haastattelussa. Hänen mukaansa siviilien evakuoimatta jättäminen oli Suomen valtiojohdolta tietoinen valinta.
* MOT: Itärajan ihmiskilvet TV 1 maanantaina 29.5.2017 kello 20

Seitajärvellä tapetut naiset ja lapset olivat jatkosodan vaiettuja uhreja (Yle 17.8.2016)
* Lisää Neuvostoliiton partisaani-iskuista Ylen sivuilla
* Wikipedia: Neuvostoliiton partisaani-iskut Suomeen

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Neuvostopartisaanien iskut siviilejä vastaan

Tapio Onnela kirjoitti:Lienee aika epätodennäköistä, että Venäjällä koskaan myönnettäisiin näiden siviilien murhaamisen olleen selkeä sotarikos?
Aiheesta kertoo tänään Ylen dokumentti.
"Karjalan rintaman partisaaniliikkeen historiankirjoituksella on yleensä samat piirteet kuin koko Venäjän partisaaniliikkeen historiankirjoituksella, sanoo Karjalan pedagogisen akatemian historian laitoksen johtaja Gennadi Tshumakov Petroskoissa". "Neuvostoaikana juurtui käsitys, että Karjalan rintaman partisaaniliike oli syntynyt kansan aloitteesta alhaalta päin.
Vuosituhannen vaihteessa tuli julki tutkijoiden ja kirjailijopiden kertomuksia, että partisaaniliike ei ollut kansanjoukkojen liike, vaan puolueen, turvallisuuselinten ja puna-armeijan järjestämä ja komentama".
Arkistot olivat auki Neuvostoliiton romahdettua ja nyt historiallisten asioiden tuntemus Venäjällä rajoittuu politiikan tasolle, poliitikot käyttävät historiaa omana voimavaranaan, ja tuloksena on entistä politisoituneempi historiankirjoitus. ( s.327. ):

Veikko Erkkilä, Vaiettu sota 1998 ja Viimeinen aamu, Otava 2011 Partisaanisankarit eivät näytä muistaneen enempää kuin neuvostokirjallisuudessa julkaistuja urotekojaan, "Petroskoissa asunut partisaaniveteraani Dmitri Stepanovitsh Aleksandrov on harvinainen poikkeus, "vielä 1999 hän kirjoitti tuomitsevasti suomalaisista syytöksistä. Myöhemmin, yli 90-v hän on alkanut kertoa mm. hyökkäyksestä suomalaiseen siviilikylään ja omasta roolistaan":
Viiksimon kylä:
"Matka oli tod.näköisesti kosto. Kaksi suomalaissyntyistä neuvostovakoilijaa, mies ja nainen olivat kuolleet kymmenen km:n päässä Viiksimosta, Juntivaarassa kaksi vikkoa ennen Viiksimon tapahtumia. He olivat liikkuneet alueella kenties viikon tai pidemmän ajan ja asettuneet Juntivaaran taloon yöksi. Suomalaiset sotilaat tulivat taloon, jolloin vakoilöijoista mies tappoi vakoilijakumppaninsa käsikranaatilla ja kuoli itse suomalaissotilaan luodista".
Aleksandrov kertoo tässä aluksi syyn tunkeutua pieneen suomalaiseen kylään. Murhajoukon mukana ollut Dmitri Aleksandrov muistaa yhä miten ihmiset kuolivat. Alkoi ammunta ja huudot. Vinni tuli talosta ulos ja sanoi konepistoolinsa menneen jumiin ja komentaja käski minun mennä ampumaan ihmisiä. Komentaja käski ja käski, ja minä kieltäydyin neljästi.
Osaston komissaari Potashev ja tiedustelupäällikkö Shtsherbakov ehdottivat ampumistani, mutta minua ei ammuttu".
s.320 - 325.:
Aleksandrov on kertomuksensa kanssa yksin. Viiksimossa mm. kuusitoistavuotias Veikko Heikkinen oli paennut järveen ja katsoi kotitalonsa tapahtumia järvestä matalan rantakiven takaa".
"Partisaanien raportti kuvasi peittelemättömästi siviilien harkitut surmaamiset. Tämän jälkeen hyökkäykset siviilikyliin peitettiin pidemmälle väärennettyihin raportteihin, joissa oli kuulemma tuhottu varuskuntia ja tapettu sotilasosastoja, räjäytetty siltoja ja poltettu kasarmeja.

"Kuhmon suojeluskunnan raportissa Viiksimosta sanotaan mm.: useat ryssistä puhuivat suomea, joukossa oli ainakin 2 naista miesten vaatteissa".
V.Erkkilän kirj. siv. 297 on luettelo arkangelilaisten partisaaniosastojen suomalaisista jäsenistä ( koonnut Pekka Iivari ): lähteenä mm. Repnevski Andrei Viktorovitsh ja Sannikov Leonid Ivanovitsh: Arhangelskije Partizany v Karelii 1942 - 1944. Arkangel 2010.
Vakoilijatietojen perusteella neuvostopuolella tiedettiin aikanaan hyvin siviilikylien suojattomuus ja partisaaniraporttien ilmeisen suuret ja valheelliset virhetiedot tapetuista sotilasosastoista ja poltetuista kasarmeista, autokolonnista ja tuhotuista silloista ja kenttälinnoitteista, mutta partisaaniraporttien valheet ovat yhä venäläisissä kirjoissa kertomassa urhoollisista siviilien murhaajista. YLEn dokumentissa joku sanoo jotensakin omituisesti murhattujen olleen syyllisiä ja vähintäinkin Hillilän ja Willamon, jotka eivät evakuoineet näitä kyliä, vaikka kenraalieversti E.Dietl esitti sitä useaan otteeseen Päämajaankin kenraali Erfurthin välitykselläkin.

Veikko Palvo



lisäys: Karjalan rintaman partisaaniliikettä johdettiin Belomorsk / Sorokka´sta, jonne Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan, 3.1940 perustetun , O.W.Kuusisen johtaman, hallinto oli siirretty Petroskoista. Veikko Erkkilä, Viimeinen aamu, siv.26.
Komm.puolueen keskuskomitean Gennadi Kuprijanov

Sergei Vershinin oli ww2 syttyessä NKVD:n Norilskin leirin päällikkö, Tseka - Ogpu - NKVD, myöhemmin NKVD-kenraalimajuri, partisaaniliikkeen organisaattoreita, 18.7.1941 NKVD:n tuholaispataljoonan operatiivisen ryhmän päällikkö, 4.1945 Smershin alaisuuteen neuvostoemigrantteja jäljittämään.
Neuvostotasavallan Komsomol-päällikkö, komm. nuorisoliiton keskuskomitean ensimmäinen sihteeri Juri Andropov. ( myöh. KGB:n ja NL:n päällikkö )
siv.31.:
Taistelusta maahanlaskujoukkoja sekä vihollisen tuholaisryhmiä vastaan. 25.6.1941 K-S-Neuvostotasavallan komm.puolue velvoittaa NKVD:n muodostamaan puolueen, komsomolin ja neuvostoaktiivien luotettavista henkilöistä tuholaispataljoonia, joiden koko on 100 - 200 hlöä".
julkaistu Arkangelissa 2005: Vojna Zapetshatlennye dni 1941-1942.
Pjotr Datshkov, Trudnye dorogi vojny. Dvevnik boitsa partizanskogo ortjada Poljarnik 1942-1943. Arkangelin alueen NKVD-päällikkö antoi 12.2.1942 käskyn partisaaniosaston muodostamisesta, osasto sai nimen Poljarnik. Komentajaksi määrättiin 13.2.1942 reservin politrukki Daniel Andrejevitsh Podopljokin. Osastoon määrättiin palvelukseen myös rangaistusvankeja.

Puutoisten partisaaniprikaati, 1. PartisaaniPr retki Suomen puolella jäi ainoaksi suuremmaksi ja sotilaalliseen kohteeseen tarkoitetuksi partisaanioperaatioksi, tuloksettoman retken 638 partisaanista 120 selvisi hengissä takaisin omalle puolelleen neuvostoliittolaisten Hurricane-hävittäjien ilmatuen ansiosta. Ja uudetkin rekrytoidut partisaanit keskittyivät nähtävästikin siviilikylien tuhoamiseen.

Esim. rautateitä ja -siltoja partisaanit eivät näytä yrittäneen katkaista. Ev.ltn Keijo Pennanen https://journal.fi/ta/article/view/47618/13493 Rautateiden korjaustoiminta viime sodissamme.

VP

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”