Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Cardinal in pectore?

Palaan vielä Biaudetin luonnehdintaan prinssi Gustafista.

Quote (käännös ranskasta):

Epäonnekseen hän (prinssi Gustaf) joutui jo varhaislapsuudessaan juonittelijoiden armoille, jotka häikäilemättä käyttivät hänen nimeään vääriin tarkoituksiin
ja pitivät häntä fyysisesti ja moraalisesti alistettuna, entisestään lisäten alhaisen itsetunnon omaavan prinssin epävarmuuden- ja päättämätömyydentunnetta.

Hänen nimissään toimineet, aina ja kaikkialla, antoivat ymmärtää, ettei näkymättömissä pidetty prinssi, ollut korkean asemansa tasalla ja arvoinen.

Koko tarkastellun periodin aikana Gustaf Eriksson Vasa ei ole itsessään mitään; vain nimi ja viiri; naamio jolla on uhkaavat piirteet, mutta joka naamion alle kätkettynä on todellisuudessa ihminen, jolle vihan- ja koston-, jopa yksinkertaisesti miehuullisuuden-ajatus on tyystin vieras.

Tätä ei Juhana III onnettomuudekseen koskaan tajunnut. Menneitten rikostensa sokaisemana ja uhrinsa (perintö-) oikeuksien piinaamana, vanha kuningas
näki vain naamion, jota hänen vihollisensa manipuloivat ja käyttivät hyväkseen. Tämä (naamio) kauhistutti häntä, myrkytti hänen viimeiset vuotensa,
ja löi leimansa niin harjoitettuun sisä-, kuin ulkopolitiikkaankin.

Sigismund Vasa – toisaalta - ilman isänsä painolastia, oli saanut henkilökohtaisesti tutustua serkkuunsa. Sigismund käsitti vaistonvaraisesti ja heti sen “säikyttimen”” todellisen luonteen, jota niin taitavasti oli käyttänyt hyväkseen hänen tätinsä Puolan Anna; hän ymmärsi, ettei Gustaf Eriksson ollut lainkaan vaarallinen ja osoitti hänelle lähes sydämellistä hyväntahtoisuutta.

Unquote

Enemmän kuin verisukulaisuus, Sigismundia ja Gustaf Erikssonia lähensi yhteinen katolinen usko. He olivat lihallisia serkkuja, mutta veljet hengessä.
Sigismundin läpi elämän ( ja pitkän hallituskauden) ulottunut tavoite oli palauttaa Ruotsin valtaistuin itselleen, mutta sitäkin fanaattisempi, kaiken muun syrjäyttävä syvin vimma oli jälleensulkea Pohjola ja jopa Venäjä emäkirkon helmaan.

Ketjussa yllä on tuotu esille aineistoa, joka kyseenalaistaa traditionaalisen käsityksen prinssi Gustafin “väkisinkäännytyksestä”; jospa hänet, äitinsä tahdosta, tai ainakin suostumuksella, kasvatettiin katoliseen uskoon?

Prinssin moskovanmatkalle on annettu historiassa kaksi toisistaan poikkeavaa selitystä:

-läntisen koulukunnan mukaa aloitteen matkasta teki tsaari Boris Godunov, joka näki prinssin oivana pelinappulana Vasojen sisäisissä valtakamppailuissa,
mahdollisena vasalliruhtinaana Suomen-Liivinmaan-linjalla, parhaimmassa tapauksessa nukkehallitsijana Tukholmassa.

-itäisen (Moskova) käsityksen mukaan prinssi tuli omasta aloitteestaan ja toi mukanaan “Saksan hökkelikylistä poimimansa huonomaineisen naisen (Brita
Karth), josta hän kieltäytyi eroamasta edes avioituakseen muskoviittien prinsessan (Xenia) kanssa”.

Kukaan ei tähän mennessä ole sijoittanut pakolaisprinssiä Sigismundin leiriin, hänen “pilotikseen”; Pyhän Istuimen “kätketyksi kardinaaliksi” (cardinal in pectore) & potentiaaliseksi katoliseksi sijaishallitsijaksi idässä!

Miksi ei - Puolaanhan johtavat prinssi Gustafin vangitsemista seuranneitten “Vale-Dimitrienkin” jalanjäljet? Istuipa Moskovassa myös hetkellisesti Sigismund itsekin, poikansa Wladislawin “sijaishallitsijana”. Eikö kyseessä ole tinkimätön tavoite, trendi?

Onko luterilaisille historioitsijoille Pohjolassa ollut liian tuskallista nähdä katolilaisuuden koko kuva kuningashuoneensa sydämessä?

Siksikö prinssi Gustafista tiedetään niin uskomattoman vähän; onko jalanjälkiä jopa tahallisesti tuhottu?
Viimeksi muokannut Giosling, 29.07.12 15:10. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Anrep

Ruotsalaisen genealogian uranuurtajana mainetta ja kiitosta niittäneen Johan Gabriel Anrepin (1821-1907) pääteos, v. 1858 painettu Svenska adelns ättartaflor, on nyt saapunut Riadiin.

Tässä ketjussa näkyvästi esillä olleen prinssi Gustaf Erikssonin henkilöhistoriaa Anrep käsittelee vapaaherrallisen Eldstierna (Eldstjerna)-suvun taulussa 1. Teksti kuuluu seuraavasti:

“Prins Gustaf (Konung Erik XIV:s och Drottning Catharina Månsdotters son) f. 1568 28/2 på Stockholms slot, d. 1607 22/2 i Cazin i Ryssland. Högst berömvärd, såsom Svensk Kronoarfvinge, medborgsman, menniska och lärd; tillgifven katholska religionen; nekade att taga en Rysk Prinsessa till gemål; grufligt fängslad. - Skall med Brita Karth, hvilken - enligt en hennes egenhändiga anteckning i en tysk , andelig bok, den hon fått af Drottning Catharina Månsdotter och gifvit åt sin äldsta son , Laurentius, och som sedermera förvarades bland hennes sonsons sonssons sons Öfver-Kammarherrens Frih. Adolph Ludv. Stjernelds boksamling – varit Prinsens älskarinna, haft fyra barn, nemligen tre söner Laurentius, Eric och Carl Gustaf, hvilka båda sistnämnda dogo ogifta, samt en dotter, Catharina Sigrid, som uppfostrades hos en Furstinna Sapicha.

Son:

Laurentius Karthetskij Eldh, f. 1586 1/9 i Tropau i Schlesien; En rask krigsman i yngre åren, d. 1660 12/5 i Norrköping och begrafven i stadskyrkan derst. Han och hans syskon fingo af sin fader ett svart, brinnande berg i guldfält till vapen , hvilken sedmera af Tyska Kejsaren Rudolph II förbättrades med gyllene vasar i svart fält; blef uppfostrad i lutherska läran hos sin farmoder, Drottning Catharina Månsdotter, på Ljuxala i Finland; tog en gång i envig med en förnäm Polack hans sabel; var , enligt ett hans bref, år 1657 utrest till Tyskland för att få reda på sin slägts qvarlåtenskap; bodde slutligen i Norrköping. – Gift 1:o 1621 med Brita Törnroos, f. 1596, lefde ännu 1642: dotter af Hans Hansson Törnroos och Brita Bertilsdotter Chanter, till Björnlunda; - 2:o med (namnet ej bekant). Från hans en son, Abraham, härstammade slägten Eldh, som ännu i början af 1800-talet lefde.

Söner:

1. Lars Larsson Eldh, Nobil. och Baron Eldstjerna, f. 1626, d. 1701. Se Tab. 2.

2. Samuel Larsson Eldh, Nobil, Stjerneld, f. 1637, d. 1716, Se adel.ätten Stjerneld, Tab.1.”


Ja heti jatkoksi se, mitä Gustaf Elgenstierna tietää Eldstierna suvun varhaisista vaiheista opuksessaan Svenska adelns ättartavlor (1926):

“Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, f. 1568, d. 1607, är högst osannolik. Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat Nils, men även detta är mindre troligt. Antagligast hette han Björn (Se Svenska Attartal del 13, sid. 121).

ätten har gemensamt ursprung med adliga och friherrliga ätterna Stierneld, nr 1318 och 236.

Tab. 1

Lars Björnsson (Nilsson?), f. 1586 1/9 (?); fogde på Händelö i Norrköpings landsförsaml. åtminstone från 1643; begr. 1657 8/3. – G. 1621(?) m. Brita Björnsdotter, f. 1596(?), d. 1655. Sönerna antogo namnet Eld (Öä).

Söner:

Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna, f. 1623, d. 1701. Se Tab.2.

Samuel Larsson Eld, adlad Stierneld, f. 1637, d. 1716. Se adl. ätten Stierneld Tab. 1.”


Oikeastaan vain vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan ja veljensä Samuel Larsson Stierneldin tiedot ovat yhteneväiset näiden kahden kunnioitetun sukututkijan ylläesitetyissä selvityksissä. Yksimielisiä herrat ovat myös vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan lasten nimistä (mm. Erik, Sigrid Christina ja Catharina). Lapset on ristitty toki jo lähes vuosisata ENNEN nyt väärentäjäksi väitetyn vapaaherra Adolph Ludvig Stierneldin syntymää (1755)!

Elgenstierna on harvinaisen hapuileva ja lyhytsanainen antamassaan johdannossa. Ensitaulun hän "koristelee" kysymysmerkein. Miksi hän epäröi? Eikö huippugenealogi ole lainkaan vakuuttunut ulosantamastaan? Onko tutkimus ajautunut “ojasta allikkoon”?


Kuten Alftan-kronikankin kohdalla, joudun kysymään; onko viimeinen sana sanottu?

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Epitafin arvoitus

Muutamia huomioita , mietteitä ja kysymyksiä Isonkyrön kirkon Alftan-epitafista:

uskonpuhdistuksen seurauksena Isonkyrön kirkon kirkkomaalaukset kätkettiin ja katolisen opin mukaiset reliikit joko tuhottiin, tai siirrettiin pois silmistä. Kirkko oli protestanttisen puhdas, paljas ja valkoinen, kunnes 1600-luvun lopulla seurakunnan silloinen pappi Israel Eriksson Alftanus päätti omilla varoillaan pystyttää kirkkoon mahtipontisen epitafinsa.

Epitafin paikka oli Israelille itsestäänselvyys. Sen tuli kohota suoraan sakariston oven yläpuolella; Israelin sukuhaudakseen varaaman lattianalaisen, muuratun kammion ja saarnastuolin ensiaskelten välissä.

Säilyneet valokuvat kertovat yli kolmimetrisen, barokkiraamisen kokonaisuuden suorastaan “kutistaneen” sakastin vaatimattoman oviaukon. Papin portti tuli ikäänkuin paavillisesti “kruunattua” Israelin toimesta. Itse esitystä raamittaviin kehyksiin, sen keskiosaan, maalauksen yläpuolelle, on kirjoitettu kirkkoruhtinaan ja hänen toisen puolisonsa (Susanna Eichman) nimet. Kehyksen alaosan keskellä on suurikokoinen mieshenkilön kasvokuva ja vuosiluku 1681. Vuosiluku lienee epitafin valmistumis-(pystytys-) vuosi, mutta kuka on kehykseen kuvattu viiksekäs merkkihenkilö?

Epitafikokonaisuuden muodostavat Israelin perhettä esittävä maalaus, siihen suoraan liittyvä alaosan epitafio-teksti ja maalauksen yläpuolella oleva, vanhaan hartauskirjallisuuteen ( etupäässä Sirakin-kirjaan) liittyviä sitaatteja & viitteitä sisätävä pienempi taulu.

Koska maalaus on valmistunut vuoden 1681 tienoilla, on ristin juurelle kokoontunut koko Israelin silloinen, että edesmennyt perhe. Mutta onko todella näin? Epitafiotekstissä mainitaan Susanna Eichmanin lisäksi Israelin ensimmäinen, jo autuas puoliso (Sofia Frisius) ja VIISI tämän synnyttämää lasta.
Kuvattuna on kuitenkin kaksi nimettyä poikaa (Erik ja Isak), sekä kuusi nimettyä tytärtä (Sophia, Maria, Helena, Charin, Sophia ja Barbara).

Nimetyistä ovat maalauksen valmistuajankohtana jo lapsena kuolleet Sofia (vanhempi), Maria, Isak ja Erik, jotka kaikki ovat tulleet haudatuksi Taivassalon Alftan-kryptaan, ennen Israelin Isonkyrön nimitystä vuonna 1672.

Erik Lindhin (Alftan-sukuselvityksen laatija) mukaan Sofia Frisius synnytti puolisolleen vähintään yhdeksän-, mahdollisesti kymmenen lasta (Sofia vanhempi, Maria, Isak, Erik, Helena, Katarina, Sofia nuorempi, Barbro, Klara ja mahdollisesti Brita) . Miksi vuonna 1674 kuolleen Sophia Frisiuksen kaikki lapset eivät ole mukana? Miksi saman epitafikokonaisuuden kuvan ja tekstin välillä on ilmeinen ristiriita?

Koko epitafin silmiinpistävin hahmo on maalauksen etualalle, erilleen mustiinpuetuista henkilöistä (niin elossaolevista kuin autuaistakin) maalattu pienikokoinen henkilö, jonka kenttään kirjoitettu nimi ei ole selkeästi luettavissa.

Tuiju Tuhkanen on Suomen kirkkojen muistokuvia käsittelvässä teoksessaan (“In memoriam suit et suorum posuit”) tulkinnut valkeisiin pukemisen merkiksi siitä, että kuvattava oli kuollut ja antaa viitteen Ilmestyskirjan 3. luvun jakeisiin 4-5:

“Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.”

Mikä eroittaa valkopukuisen autuaan mustapukuisista autuaista Israelin epitafion yhteydessä? Jos hän oli lapsi, miksi muut todistettavasti jo kuolleet lapset ovat mustissa? Jos valkopukuinen kuvaa aikuista, mikä on se erityisansio, joka eroittaa hänet mustapukuisista; se tahrattomuus ja viattomuus? Onko “valkopukuisuus” kätketty koodi ja viite juuri yllälainattuun Raamatun kohtaan? Mikä on “nimen” tarkoitus?


Paitsi Israelin epitafikuvan ristiriittaa ketjussa yllä, on itse epitafiotekstissäkin huomiotaherättävä ja merkityksellinen virhe.

Aitinsä kohdalla Israel sanoo:

“Pupus ad huc Juvenis A:o 1632
Cujus dum curain geret pia mater HELENA,
Quae Nylandorum Brendöö oriunda fuit”

Tekstin mukaan vuonna 1632 maailmaan tullut Israel jäi varhain isästään orvoksi, jonka jälkeen hänen kasvatuksestaan huolehti hurskas äiti Helena, Brändössä, Uudellamaalla syntynyt.

Huomattavaa tässä on se, ettei Helenasta käytetä sukunimeä. Sen sijaan katsotaan tarpeelliseksi ilmoittaa hänen syntymäpaikkansa; Uudenmaan Brändö, joka sijaitsi Helsinki-Rääveli laivalinjalla. Itseasiassa Helenalle ei historiallisissa lähteissä kertaakaan mainita sukunimeä, vaikkakin moderni tutkimus näyttää sen hänelle väenväkisin vääntäneen, kenties siksi, että veli-Claes omi synnyinpaikkansa mukaisen Brennerus-nimen pappisuransa varhaisvaiheissa.

Israelin toisen puolison, Susanna Eichmanin yhteydessä, epitafioteksti ilmoittaa seuraavaa:

“ECHMAN quod Vulnus rursum SUSANNA resarcit 1675 2 Maij
Haec quoque BRENNERUM Stemmate de veteri Nat. 1656”

Israelin leskeksi jäämisen haavan paransi Susanna Echman (avioliiton solmimispäivä 2.5.1675), joka oli myöskin (quoque) vanhaa Brennerum-sukua ja syntynyt vuonna 1656.

“Quoque” tässä yhteydessä näyttäisi viittaavan äiti-Helenaan!

Miksi Israel vetää yhtäläisyysmerkin (quoque) äitinsä ja vaimonsa sukujen välille; vaikkakin silloin, kuten nytkin tiedetään ettei Pohjanmaan vaasaseudun talonpoikaisesta juuresta lähteneellä Susanna Eichmanin äidin (Barbro Brennerus) Brennerus-suvulla ole mitään yhteyttä uusmaalaiseen, Brändön- saaren mukaan nimensä ottaneeseen pappissukuun?!

Onko kyseessä tietoinen ja osoittava virhe, jonka tarkoituksena on viestittää jälkipolville votiiviluontoiseen maalaukseen ja itse epitafiotekstiin kätketystä sanomasta uhrautuvasta ja uhratusta äidistä, joka joutui läpi elämänsä kätkemään todellisen nimensä - perheensä, sukunsa ja kenties valtakunnankin parhaaksi?

****
Kuva

Edelliseen viestiin lisäyksenä image Isonkyrön Alftan-epitafin barokkiraameihin kuvatusta kruunupäästä.

Kuva: Kalervo Mielty

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

Kuva

Kuva: Kalervo Mielty

Kalervo Mieltyn ystävällisellä luvalla, tulen julkaisemaan Isonkyrön Alftan-epitafin
detaljeja tässä ketjussa.

Johtopäätökset kuvien merkityksestä jätän ketjun lukijoille.

Kuten Anu Lahtiselle juuri privaatisti totesin; yksi kuva puhuu paremmin, kuin
tuhat sanaa!

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

Edellisten kuvien asiayhteyteen saattamiseksi, oheistan historiallisen sisäkuvan
Isonkyrön kirkosta sen autionaoloaikana 1800-luvun lopussa.

Alftan-epitafi on kuvassa alkuperäisellä paikallaan, sakariston oven yläpuolella.

Kirkon korjausten yhteydessä, Israel Alftanin itselleen pystyttämä muistotaulu on tullut siirretyksi keskemmälle kirkkoa ja menettänyt näin "paraatipaikkansa".

Voidaan kysyä, miksi ? Miten siirtoa on perusteltu?

Kuva

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Alftan-epitafin perhedetalji

Isonkyrön Alftan-epitafin detalji (ristin oikealla puolella oleva perhe) nykyasussaan.
Konservointi voisi jo alkaa!

Kuva

Kuva: Kalervo Mielty

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Laurentius Karthetskij

Muutamia huomioita ja kommentteja A. G. Peterssonin vuonna 1926 julkaisemaan sukuselvitykseen “Släkten Eldh från Kväggen i Bjurkärn”.

Kyseessä on Kristinehamnissa v. 1926 painettu, 15-sivuinen, lähes pamfletinomainen nidottu lehtinen, mustavalkoisena kuvituksenaan Kväggen, Bjurkärnin kirkko ja Vernsvik-niminen torppa.

A.G. Peterson on mitä ilmeisimmin ollut omista sukujuuristaan kiinnostunut amatöörisukututkija & paikallishistorioitsija.

Se ainoa syy, miksi hänen opuksensa vielä tänä päivänäkin herättää mielenkiintoa aina Orientissa asti, liittyy taulussa 1. esiteltyyn Lars Björnssoniin, jonka kuoltua vuonna 1657 “hans arfvingar gåfvo till testamente för sina saliga föräldrar en skön förgylld Bibel”.

Tämä raamattu lienee se sama, jonka kansiin (?) Larsin pojantytär , Catharina Stierneld (s. 1667) myöhemmin kirjoitti polveutumisestaan prinssi Gustaf Eriksson Vasasta, kutsuen häntä isoisänsä isäksi (vrt. Elegenstierna: Stierneld; Tab. 1). Catharina Stierneld on todettu täysjärkiseksi, sillä hän avioitui myöhemmin kihlakunnantuomari Magnus Larssonin kanssa, jonka isän sisarukset tulivat aateloiduksi Olivecrantz-nimellä. Tätä sukutarinaa sittemmin jatkoi Catharinan veljenpojan poika vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld, saaden mm. näistä “vaivoistaan” historianväärentäjän leiman niin osaavilta nykututkijoilta.

Esityksensä alussa Petersson viittaa “hälyyn” seuraavasti:

“På Kväggen bodde i slutet av 1700- och början av 1800-talet en på sin tid bemärkt familj Eldh. Då denna gren av släkten Eldh sedan 1867 21/11 är utdöd, har förf. ansett det vara på sin plats att i den mån det efter RINGA givande källor är möjligt något erinra om och söka bevara minnet av densamma. Huruvida en sägen om att Eldh skulle vara en ättling i rätt nedstigande led av Erik XIV och Katarina Månsdotter är riktig eller ej, har förf. icke kunnat konstatera. Uppgiften må dock i förbigående nämnas.

Tabell 1.

Lars Björnsson, f. kanske 1586 1/9, d. 1657 då “hans arfvingar gåfvo till testamente för sina saliga föräldrar en skön förgylld Bibel”, är släktens äldste kände stamfader. Redan år 1643 var hann fogde på Hendelö i Johannis förs., Norrköping. Gift omkr. 1621 med Brita Björnsdotter, f. kanske 1596, d. 1655, begr. 28/2. Minst fyra av makarnas söner antog släktnamnet ELDH.”

Viisaasti hän jättää ottamatta juurikiistassa kantaa puolesta, tai vastaan, huolimata siitä, etteivät Catharina Stierneldin raamattumerkinnät selvästikään ole olleet hänen käytössään ja siitäkin, että hänen taulussa 1. kantaisä Larsille antamansa patronyymi on “Björnsson”, ei Gustafsson, tai selkeä sukunimi Karthetskij.

Tekijä on tietoinen lähteittensä aukkoisuudesta ja virhetulkintojen mahdollisuudesta. Hän ei lähde “varmoihin” johtopäätöksiin, kuten harmittavan moni nykytutkijoista. Muistutan, että kirjasen julkaisuvuosi on 1926.

Mitä sitten samasta (?) Larsista sanoivat ritarihuonegenealogit Anrep & Elgenstierna (kopio aiemmasta viestistäni)

Quote:

ANREP (1858)

“Prins Gustaf (Konung Erik XIV:s och Drottning Catharina Månsdotters son) f. 1568 28/2 på Stockholms slot, d. 1607 22/2 i Cazin i Ryssland. Högst berömvärd, såsom Svensk Kronoarfvinge, medborgsman, menniska och lärd; tillgifven katholska religionen; nekade att taga en Rysk Prinsessa till gemål; grufligt fängslad. - Skall med Brita Karth, hvilken - enligt en hennes egenhändiga anteckning i en tysk , andelig bok, den hon fått af Drottning Catharina Månsdotter och gifvit åt sin äldsta son , Laurentius, och som sedermera förvarades bland hennes sonsons sonssons sons Öfver-Kammarherrens Frih. Adolph Ludv. Stjernelds boksamling – varit Prinsens älskarinna, haft fyra barn, nemligen tre söner Laurentius, Eric och Carl Gustaf, hvilka båda sistnämnda dogo ogifta, samt en dotter, Catharina Sigrid, som uppfostrades hos en Furstinna Sapicha.

Son:

Laurentius Karthetskij Eldh, f. 1586 1/9 i Tropau i Schlesien; En rask krigsman i yngre åren, d. 1660 12/5 i Norrköping och begrafven i stadskyrkan derst. Han och hans syskon fingo af sin fader ett svart, brinnande berg i guldfält till vapen , hvilken sedmera af Tyska Kejsaren Rudolph II förbättrades med gyllene vasar i svart fält; blef uppfostrad i lutherska läran hos sin farmoder, Drottning Catharina Månsdotter, på Ljuxala i Finland; tog en gång i envig med en förnäm Polack hans sabel; var , enligt ett hans bref, år 1657 utrest till Tyskland för att få reda på sin slägts qvarlåtenskap; bodde slutligen i Norrköping. – Gift 1:o 1621 med Brita Törnroos, f. 1596, lefde ännu 1642: dotter af Hans Hansson Törnroos och Brita Bertilsdotter Chanter, till Björnlunda; - 2:o med (namnet ej bekant). Från hans en son, Abraham, härstammade slägten Eldh, som ännu i början af 1800-talet lefde.

Söner:

1. Lars Larsson Eldh, Nobil. och Baron Eldstjerna, f. 1626, d. 1701. Se Tab. 2.

2. Samuel Larsson Eldh, Nobil, Stjerneld, f. 1637, d. 1716, Se adel.ätten Stjerneld, Tab.1.”


ELGENSTIERNA (1926):

“Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, f. 1568, d. 1607, är högst osannolik. Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat Nils, men även detta är mindre troligt. Antagligast hette han Björn (Se Svenska Attartal del 13, sid. 121).

ätten har gemensamt ursprung med adliga och friherrliga ätterna Stierneld, nr 1318 och 236.

Tab. 1

Lars Björnsson (Nilsson?), f. 1586 1/9 (?); fogde på Händelö i Norrköpings landsförsaml. åtminstone från 1643; begr. 1657 8/3. – G. 1621(?) m. Brita Björnsdotter, f. 1596(?), d. 1655. Sönerna antogo namnet Eld (Öä).

Söner:

Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna, f. 1623, d. 1701. Se Tab.2.

Samuel Larsson Eld, adlad Stierneld, f. 1637, d. 1716. Se adl. ätten Stierneld Tab. 1.”


Oikeastaan vain vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan ja veljensä Samuel Larsson Stierneldin tiedot ovat yhteneväiset näiden kahden kunnioitetun sukututkijan ylläesitetyissä selvityksissä. Yksimielisiä herrat ovat myös vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan lasten nimistä (mm. Erik, Sigrid Christina ja Catharina). Lapset on ristitty toki jo lähes vuosisata ENNEN nyt väärentäjäksi väitetyn vapaaherra Adolph Ludvig Stierneldin syntymää (1755)!

Elgenstierna on harvinaisen hapuileva ja lyhytsanainen antamassaan johdannossa. Ensitaulun hän "koristelee" kysymysmerkein. Miksi hän epäröi? Eikö huippugenealogi ole lainkaan vakuuttunut ulosantamastaan? Onko tutkimus ajautunut “ojasta allikkoon”?


Kuten Alftan-kronikankin kohdalla, joudun kysymään; onko viimeinen sana sanottu?

Unquote

Anrepin mukaan prinssi Gustafin Lars-poika (Laurentius Karthetskij), riuska soturi nuoruusvuosinaan, asettui lopulta Norrköpingiin, jossa myös kuoli , tullen haudatuksi kaupunginkirkkoon 8.3.1657. Laurentius on vallan mainiosti voinut toimia kuolemansa aikoihin ja ainakin vuodesta 1643 Händelön voutina, kuten Peterssonin Lars Björnssonkin. Hän on niinikään voinut olla saman kartanon vuokraajakin, kuten Norrköpingissä v. 1660 haudattu Lars Nilsson (“arrendator fordom på Hendelö”).

Patronyymi kyseisillä herroilla esiintynee vain kerran heidän hautaustensa yhteydessä. Norrköpingin kastettujenluettelot eivät mitä ilmeisimmin ole säilyneet lasten syntymien ajoilta, joten täydellistä varmuutta siitä kumpi Lars on Eldh-veljestön isä, emme varmuudella saa. Myöskin äidin kohdalla säilyy tietty epävarmuus, sillä Lars Björnssonin leski Brita Björnsdotter on voinut olla hänen toinen puolisonsa, (2:o med (namnet ej bekant), Anrep).

“Todisteena” Lars Björnssonin isyydelle heihin nähden on käytetty hänen leskensä Brita Björnsdotterin kummiutta Hendelön sukupiirin lapsille yhdessä Jacob & Abraham Larssonien kanssa, jopa Samuel Larssonkin (ilman sukunimeä) tavataan vuonna 1658, tosin 12-vuotta opintielle (Uppsala) lähtönsä jälkeen!

Suurimmaksi ongelmaksi tarinoitten yhteensovittamisessa koituu patronyymi Björnsson/Nilsson. Anrepin mukaan Laurentius (Lars) kulki äitinsä sukunimestä (Karth) johdetulla Karthetskij-sukunimellä ainakin mannermaalla. Sukunimi olisi tuolloin valittu harhautusmielessä: ei isän “Vasa”, vaan äpärälapsen äidinnimi.

Kuinka todennäköistä siis olisi se, että isiensä maille päästyään Lars-soturi olisi paljastanut sukujuuristaan edes tuon vertaa? Hänen Ruotsiin siirtymisensä on täytynyt tapahtua 1600—luvun alkuvuosikymmeninä, mahdollisesti heti isosetänsä Carl IX (Kaarle-herttua) kuoleman jälkeen v. 1611. Vallananastus, -perimys oli vielä silloin tuore ja avoin haava. Olisiko Lars uskaltautunut, henkensä uhalla, viralliseksi vallantavoittelijaksi? Todennäköisesti ei!

Eikö ollutkin turvallisinta piilottautua tuulestatemmatun patronyymin taa Hendelön voutina/vuokraajana?

Jo se, että sekä Lars, että Brita kulkevat identisellä (Björn-) patronyymillä, antaa viitteitä moiseen.

Entä sitten sukunimi Eldh?

Elgenstierna mainitsee tässä yhteydessä Borg-säterin Eld-torpan, mutta hylkää hypoteesin samantien, koska tuolloin kantaisän nimeksi tulisi Nils (“Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat Nils”). Merkillepantavasti; paikallishistorioitsija/sukututkija A.G. Petersson ei mainitse Borgin Eld-torppaa lainkaan!

Todennäköisemmin dynaaminen ja aikaansaapa veljestö ( josta merkittävästi ei siinnyt papin pappia ; hallintomiehiä, sotureita & vapaaherroja vain) koki itsensä ”tulenkantajiksi” (eldbärarna); vallastasyöstyn kuningaslinjan ideologisiksi ja lihallisiksi perillisiksi ja valitsi sukunimen prinssi Gustafilta saadun vaakunan mukaan; (Laurentius Karthentskij) "fingo af sin fader ett svart, brinnande berg i guldfält till vapen”.

Keitä he olivat?

-Lars Larsson Eldh. s.n. 1623, k. 15/12 1701; vapaaherra Eldstierna, joka kolmannessa aviossaan nai Henrik Ulfvenkloun Eva (Eggertz)-lesken ja pääsi
näin käsiksi mm. Ulfvenkloun laajoihin maaomistuksiin Taivassalossa. Näiden tilusten valvojana toimi Alftan-vävy Måns Larsson (jopa mahdollinen
velikandidaatti Lars & Samuel Larssoneille).

-Samuel Larsson Eldh, s.n. 1637, k. 5.10. 1694, aateloituna Stierneld, kamarikollegion kamreeri, vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin isoisän isä.

Koska Larsin ja Samuelin ikäero on kokonaista 14 vuotta, väliin sopisi useampikin sisarus.

A.G. Petersson on seurannut teoksessaan ainoastaan:

-Abraham Larsson–Eldhin sukulinjaa. Abraham syntyi n.v. 1630 ja kuoli 10.10. 1668 Norrköpingissä. Peterssonin mukaan hän toimi Hendelön voutina 1657 ja Norrköpingin nimismiehenä ainakin vuonna 1661. Nuori, aikaansaapa mies kuollessaan!

Abraham Larssonin pojanpoika Nils Nilsson Eldh toimi pankkiirina Tukholmassa ja avioitui apteekkari Gottlieb Fichteliuksen & potsdamilaisen Maria Magdalena Rosenackin tyttären Hedvig Magdalena Fichtelian kanssa.

Peterssonin tietoja täydentäen voidaan todeta, että Nilsin & Hedvigin pojalla Emanuel Eldhillä ja hänen aviosiipallaan Ulrika Lovisa Modéella (isoisän äiti; Maria Ulfvenklou – vapaaherra Lars Eldstiernan tytärpuoli avion kautta, isoisän isä; Reinhold Modeus nob. Modée) oli mm. Edla-niminen tytär, joka aviotui Johan Utterin ja Margareta Elisabet Enckellin Elias-pojanpojan (synt. a.u. 4.4.1765 Tukholmassa) kanssa (huom. Alftan-linkit!).

Elias tuli lapsena adoptoiduksi Karl Fredrik Kuhlmanin toimesta ja käytti hänen sukunimeään. Elias Kuhlmanin ja Edla Eldhin tytär Edla Kuhlman puolestaan adoptoitiin tätinsä Gustava Magdalena Eldhin ja tämän puolison Karl Gustaf Sylviuksen nob. Feuerstern perheeseen, sulkien kuolleessaan naimattomana (20.2.1871) Suomen ritarihuoneeseen vuonna 1819, numerolla 179 introdusoidun Feuerstern-aatelissuvun.

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

Aiheeseen liittyvän tutkimusmatkan (Carolina Rediviva, 2018) tulokset ovat nyt esillä osoitteessa:

http://nurmiin.info/kotisivut/sukukirja ... n#redidiva

Lukuiloa!

J.J. Pesu
Viestit: 2
Liittynyt: 24.02.20 15:25

Re: Emerentia Tott; revisited

Carolina Rediviva-raportin toimiva nettiosoite:

https://kotisivut.nurmiin.fi/sukukirja.php#redidiva

J.J. Pesu
Viestit: 2
Liittynyt: 24.02.20 15:25

Re: Emerentia Tott; revisited

Arkistojen ja kirjastojen digitointi tuo jatkuvasti esille jo kauan sitten unohtuneita lähteitä. Eräs hiljattain pintaan pupahtanut on 1570-luvulla syntyneen ruotsalaisen tiedustelijan/vakoojan , venäjäntuntijan ja kronikoitsijan Petrus Petrejuksen “Regni Muschovitici sciographia” .
Petrus opiskeli Marburgissa 1590-luvun alussa ja sai sen jälkeen komennuksen Kaarle-herttuan kansilaan v. 1595. Hänet lähetettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran Moskovaan jo v. 1601 pinnassa, josta Petrus palasi Krakovan kautta kotiin, osallistuttuaan Puolassa kunningas Sigismundin vihkiäisiin (11.12.1605/ Itävallan Constance). Tämän jälkeen hän vieraili Moskovassa ainakin vuosina 1607, 1609 ja 1611. Petrusta pidetään aikakautensa parhaimpana venäjäntuntijana Ruotsissa.

Petroskoin valtionyliopiston Pohjois-Euroopan tutkimuslaitoksen apulaisprofessori Alexandr Vladimirovich Tolstikov on laatinut artikkelin Petrus Petrejuksen Regni Muschovitici –opuksesta kiinnittäen yhteenvedossaan huomiota tekstien propagandanomaisuuteen. Hänen mukaansa Petrejus palveli toimeksiantajaansa ja näki/kirjasi tapahtumat Venäjällä sen mukaisesti. Esimerkkinä annetaan prinssi Gustaf Erikssonin tapaus, jossa Petrejus kuvaa maanpakolaisprinssiä “ruotsalaisena isänmaanystävänä, joka oli joutunut petollisten jesuiittojen masinoinnin uhriksi”. Petrus vaikenee tyystin prinssin rakastajattaren, Catherine Katorin/Katerin, roolista, joka taas venäläisissä arkistoissa korostuu. Sanotaanhan Boris Godunovin ja prinssi Gustafin välirikon todellisena syynä olleen se, että prinssi kieltäytyi naimasta Godunovin Xenia-tytärtä, esitellen mieluummin rakastajatartaan ja heidän yhteisiä lapsiaan moskovalaisille, Godunovin lahjoittamissa hovivaunuissa.

Merkittävintä otsikkoaiheen kannalta on se, että Tolstikov tuntee tarinan rakastajattaresta ja tietää hänelle nimenkin “Catherine Kator/Kater”. On houkuttelevaa olettaa, että venäläiset lähteet ovat hapuilleet Karth-Kart-nimeä, jolla prinssin jälkeläiset historiassa tunnettiin aina Oxenstiernan
“väärennysartikkeliin” asti (kts. ketju yllä).

Vastakkain ovat siten läntisen koulukunnan “putipuhtoinen, viaton” prinssi Gustaf ja itäisen historian tutkimuksen “kiittämätön elostelija/ huoripukki “.

Kumpi on näköisempi?

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Carolina Rediviva

Carolina Rediviva, 2018

Kuluvan vuoden keväällä suoritettiin toimeksiannostani Uppsalan yliopistossa säilytettävän Stierneld-sukuarkiston läpikäynti.

640px-Carolina_Rediviva_in_summer.jpg
Carolina Rediviva

Sen siirrosta yliopiston haltuun on ruotsalainen tutkija Paul Sjögren antanut artikkelissaan Nordisk tidskrift för bok- och biblioteksväsen 69 (1982) seuraavan kuvauksen (käännös ruotsista suomeksi):

”Raamattu on lisätty Carolinan kokoelmiin Stierneldin testamentin 6. toukokuuta 1820 seurauksena, jonka mukaan hänen kirjoja ja käsikirjoituksia käsittävä kokoelmansa lankeaisi Uppsalan yliopistolle Stierneldin kuoleman jälkeen, edellyttäen että vapaaherrallinen Stierneld-suku on sammunut mieslinjalta. Pääosan A.L. Stierneldin kirjastosta ja käsikirjoituskokoelmasta antoi hänen poikansa ulkoministeri G.N. Algernon Stierneld jo 1854 luovuttaa Carolinalle, mutta puutteellisena mm. yllämainitun Raamatun osalta.

Vuonna 1868 Algernon Stierneld kuoli ja hänen poismenollaan suku sammui miekanpuolelta. Syy siihen, ettei toimituksia hänen kuolemansa jälkeen saatu päätökseen testamentin määräysten mukaisesti, voi mahdollisesti johtua siitä perillisten käsityksestä, että yliopiston kirjasto oli osoittanut puuttuvaa mielenkiintoa sitä kokoelman osaa kohtaan, joka oli jo luovutettu. Anders Grape on antanut tiedoksi, että Algernon Stierneld, kymmenkunta vuotta v. 1854 jälkeen, olisi tullut Carolinaan tarkastelemaan kokoelmaa, ”jossa yhteydessä oli huomattu, ettei kukaan virkamiehistä ollut tietoinen tästä (s.o. lahjoitetusta kokoelmasta), vaan vasta suuren etsinnän jälkeen oli ullakolta, tai kellarista tavattu joukko pakkilaatikoita, jotka tarkastuksessa huomattiin sisältävän (perään)kysellyn kirjakokoelman. Vapaaherra Stierneld, joka oikeutetusti olisi ollut hyvin tuohtunut siitä, että jotain sellaista on voinut tapahtua, olisi tuolloin ilmoittanut, että hän omalta osaltaan ei aikonut panna tikkua ristiin rikastuttaakseen lisää laitosta, jossa kalliit lahjat saattoivat saada sellaisen kohtelun”. Grape, mainitsee, että hän oli tästä saanut tiedon kapteeni E. Malmbergilta, joka taas oli vuorostaan kuullut sen vapaaherra David A. Stierncronalta Stjärnarpissa Hallannissa. Grape jatkaa: ”Että kokoelma, jos jotain senkaltaista vapaaherra S:n vierailua on todella tapahtunut, joiltakin osiltaan olisi voinut olla käsittelemätön, ei näytä ehkä aivan poissuljetulta, mutta että se olisi ollut purkamattomana syrjäänahdettu näyttää mahdottomalta.”

Toimeksianto keväällä 2018 käsitti paitsi yllämainitun Raamatun läpikäynnin, myös sukutieteellisesti merkittävien muitten merkintöjen jäljittämisen. Näistä lähteistä on e.m. Ernst Malmberg antanut kuvauksen “Svenska slot och herresäten, Halland s. 17, 1914 ja se kuuluu seuraavasti

(käännös ruotsista suomeksi):

Vasemmalla salongista sijaitsee kirjasto, vanhoihin kultapainettuihin nahkaniteisiin sidottujen kirjojen täysin peittämine seinineen, mikä antaa tilalle hyvin koristeellisen ja arvokkaan kokonaisvaikutelman. Seinien sisäpuolella on paronin työhuone, stukko-ja köynnösornamenteilla ja epätavallisen korkealla ja kapealla holvisyvennyksellä varustettuine Marieberg-kaakeliuunineen. Kirjakokoelma käsittää pääasiallisesti historiaa ja muistelmateoksia sekä ruotsalaista ja ranskalaista 1700-luvun kirjallisuutta Stierneldien kirjastosta. Sieltä ovat peräisin myös kaikki kehtokirjoja ja harvinaisia painotuotteita käsittävät laitokset, joita on runsaassa määrin ja joista voin saada esittää vain vähäisen osan.

Saksalainen, runsaasti kuvitettu rukouskirja on kuulunut kuningatar Kaarina Maununtyttärelle, Hän on lahjoittanut sen edelleen poikansa Gustafin ystävättärelle Brita Pedersdotter Karthille. Brita Karthin kirjoitusta on nähtävissä joissain riveissä, joissa hän kutsuu itseään 1500-luvun voimakkaammilla ilmaisuilla. Häneltä rukouskirja on kulkenut perintönä Laurentius -pojalleen, Eldstierna ja Stierneld-sukujen kantaisälle. Saksalainen hartauskirja runsaasti hopeakirjaillulla kannella on kuulunut Erik XIV:ta tyttärelle Sigridille, joka itse on kirjaillut kannet ja lahjoittanut kirjan yllämainitulle Lars Karthetskij Eldhille, jonka kautta se on tullut Stierneldien perheelle. Erityisen hyvin säilynyt Kustaa Vaasa-Raamattu on kuulunut Laurentius Petrille ja on hänen toimestaan varustettu huomioin, jonka jälkeen sen ovat omistaneet Kaarina Maununtytär ja Lars Eldh. Jälkimmäiseltä se on kulkenut perintönä viisi sukupolvea Stierneldejä ja on varustettu joukolla mielenkiintoisia Stierneldien merkintöjä ja huomioita heistä, jotka selkeästi ja varmasti osoittavat sukupolvet ja polveutumisen. Yksi kappale psalmikirjaa hopeakirjailtuna niteenä on kuulunut Kaarina Maununtyttärelle. Juhana III:nnen liturgiasta – niinkutsutusta Punaisesta kirjasta vuodelta 1576 - on erinomainen kappale alkuperäiskansin, joka on kuulunut oppineelle valtakunnan rahastonhoitaja Sten Bielkelle, arkkipiispa Laurentius Petri Gothuksen esipuheella ja koko papiston painetulla suostumuksella. Lopussa on liitettynä käsikirjoituksena kuningas Juhanan kirje 12. helmikuuta 1588 papistolle Södermanlandissa, papiston vastaus sekä arkkipiispan kirje 13. tammikuuta 1588 Södermanlandin papistoa vastaan y.m. Saksalainen Raamattu painettu Wittenbergissä 1606 on kuulunut Lars Eldhille ja on varustettu A.L. Stierneldin merkinnällä: ”jatkuen on tämä Raamattu kulkenut perintönä minulle.”

Paul Sjögrenin mukaan n.k. ”Laurentius Petri-raamattu” saatiin Carolinan kokoelmiin vasta Malmbergin Stjärnarpiin suorittaman vierailun jalkeen, ehkä jopa niin myöhään kuin v. 1912. Sjögren jatkaa (käännös ruotsista suomeksi):

”Kuinka tahansa, tai mitkä syyt sitten olivatkaan, A.L. Stierneldin testamentin määräyksiä ei ole täysimääräisesti täytetty. Useita vuosikymmeniä sen jälkeen kun Algernon Stierneld oli kuollut, 1914, tai joitakin vuosia aikaisemmin, oli yllämainittu E. Malmberg käynyt Stjärnarpissa, jonka omistaja tuona aikana oli vapaaherra David A. Stierncrona (1860-1927). Tämä oli Algernon Stierneldin tyttärenpoika ja siten perillinen kolmannessa polvessa Adolf Ludvig Stierneldin jälkeen. Kuvauksessaan Stjärnarpista omistaa Malmberg paljon tilaa ja mielenkiintoa sen kirjastolle. Hän kertoo, että tämä pääasiallisesti käsittää historiaa ja muistelmateoksia sekä ruotsalaista ja ranskalaista 1700-luvun historiaa Stierneldin kokoelmasta. Hän luettelee ja kuvaa joitakin teoksia, jotka ovat kuuluneet Stierneld-suvun aikaisemmille sukupolville ja niiden joukossa myös eräs Kustaa Vaasa-Raamattu, jonka sanotaan ensin kuuluneen Laurentius Petrille ja sen jälkeen Karina Maununtyttärelle. Merkintöjen mukaan on Kaarina lahjoittanut sen Lars Eldhille ja sen jälkeen se on kulkenut perintönä Stierneldin suvussa.

Gustav_Vasa _Bibel.jpg
Gustav Vasas Bibel

Joskus Malmbergin Stjärnarpin käynnin jälkeen on k.o. Raamattu luovutettu Carolinalle, mahdollisesti tämän käynnin seurauksena. Ruotsalaisen osaston lisäluettelossa 1929 varten on lisänumerolla 1929:519 merkitty, että Raamattu on saatu lahjana ”vapaaherra Stierncronalta, Stjärnarp 1912?” Ilmeisesti virkamies, joka on tehnyt merkinnän lisäluetteloon, on pitänyt mahdollisena, että Raamattu on luovutettu jo 1912 ja ehkä Malmgrenin vierailun tuloksena. Kirjaston vuosikertomukset viimeksimainitun vuoden ympäriltä eivät kuitenkaan kykene tätä vahvistamaan. Ilmeistä on kuitenkin, että kirjaston johto on 1910-luvulla aktualisoinut kysymyksen Stierneldin lahjoituksesta. Entinen ylikirjastonhoitaja Axel Andersson vieraili Stjärnarpissa vuonna 1919 ja samana vuonna luovutti vapaaherra Stierncrona kirjastolle suuremman kokoelman planssikuvia, käsittäen 268 erää, sekä joukon kirjoja ja käsikirjoituksia. Näiden joukossa ei kuitenkaan mainita Kustaa Vaasa-raamattua.”

Ristiriitaisista merkinnöistä johtuen, ei kevään 2018 tutkimuksen ”eväistä ja annista” ollut siten varmaa ennakotietoa. Karu totuus paljastui vasta paikanpäällä, arkistovirkailijoiden toimittaessa tutkijasaliin vain kaksi Kustaa Vaasa-Raamattua, joista toinen, n.s. standardipainos, ei sisältänyt juurikaan sukumerkintöjä ja toinen, koristeellisempi n.s. ”Laurentius Petri-Raamattu”, oli jo saanut kattavan käsittelyn vuonna 1982 Paul Sjögrenin toimesta. Koska arkistohenkilökunta ei kyennyt paikallistamaan muita Malmbergin Stjärnarpissa verifioimia kirjallisia lähteitä, on oletettava, että mainitut dokumentit ovat edelleen Stierneld-suvun naiskantaisten haarojen hallussa ja mahdollisesti näin ollen vielä jäljitettävissä.

Kustaa Vaasa-Raamatulle (”Laurentius Petri”-versio) suoritetun visuaalisen tarkastuksen perusteella teos kokonaisuudessaan oli melko hyvin säilynyt. Sen irtokansi on tosin lähes irronnut ja pysyy yhdessä ainoastaan helojen avulla. Kannen sisäpuolen teksti kuuluu seuraavasti:

pag 1 N: 10

Hafwas warit salig M-r Laur. Petri Vpsala ÄrchiaeBiskopens Z, och är aff Mr Jonae ombunden

Senast aff denna första swenska REFORMATOR med NOTOR försedd, thy Mr Lars ifro vår Luther i (en?) salig stund.”

Teksti on a) outo rakenteeltaan b) kirjoitusasultaan hämmentävä ja osoittaa ikäänkuin kahden aikakauden tyyliä. Missään nimessä teksti EI ole 1500-luvulta. Sen näyttäisi eniten 1600-luvun tekstiltä, ellei siitä puuttuisi ornamentteja. Niiden puuttuminen voi olla kirjoittajan omaleimainen kirjoitustyyli. Kirjoitustyyli muistuttaa suuresti tekstiä, jossa mainitaan tekstin olevan arkkipiispan omalla kädellä kirjoittama. Sen jälkeen on toisella käsialalla teksti: ”Ägarene till denne salige Skrift äro ofwanstående gamle Ärkebiskop Lars som gifwit denne Bibel som han till trycket låtit befordra, åt DrottningCatharina Månsdotter. Hs Mtt gaf thet Sin Herr Sons naturliga Son Hr Lars Kartetskij som sedan kallades Eldh, samt warit hans hustrus BRITA TÖRNROSES. Så föll den till Sonen Herr Samuel Stiärneld; sedan hans dotter Catharina, warefter detta wärck kommit till Herr Lars Stierneld, hennes broder.”

[Käännös: ” Tämän pyhän (oik. autuaan] kirjoituksen omistajat ovat yllämainittu vanha arkkipiispa Lars, joka antoi tämän Raamatun, jonka hän oli antanut painoon saattaa, kuningatar Katarina Maununtyttärelle. Hänen Majesteettinsa antoi sen Herra poikansa luonnolliselle pojalle H.[erra] Lars Kartetskijlle, jota sittemmin kutsuttiin Eldhiksi, sekä ollut hänen vaimonsa Brita Törnrosin...]

Tämä käsiala taas on 1600-luvun loppupuolen tai 1700-luvun alun käsialaa. Outoa on, että teksti ei kerro kirjoittajasta mitään. Tässä tekstin osassa mainitaan (käännös) ”...Kaarina Maununtyttärelle. Hänen Majesteettinsa antoi sen [so. Raamatun] Herra poikansa aviottomalle pojalle Herra Lars Kartetskylle, jota sittemmin kutsuttiin Eldhiksi...”.Tämän tekstin jälkeen alkaa ilmeisesti Adolf Ludvig Stierneldin oma teksti, jossa hän kokoaa tässä Raamatussa olevat sukuhistorialliset ja genealogiset tiedot. Näitä on – kuten hän itse sanoo – vain tietyissä paikoissa. Kaikki muut merkinnät ovat teologisia luonteeltaan. Merkinnän hän on tehnyt Skattmansössä vuonna 1775.

Lista on seuraava:

”På följande sidor äro genealogiska och biografiska anteckningar jemte på denna här:

Bakpå första titelbladet omkring det Kongl. Wasavapnet: Att denna Bibel tillhördt Hr Samuel Stjerneld, efter Hans Moder och faders EnckModer, samt fader i alltsanmman mycko oredigt skrifvit (Modern H. Törnros, Er Mar: Drottn: Catharina, Hr? K. Lid?)

Bakpå titelbladet för Profeterna: fortsättning än widare af Prins Gustaf, konung Eric 14s Sons, oäkta afkomma, hela Slägtegrenen Eldh.

Näst efter Profeterna: Om tillkomsten af Eldhe och Kartetskynamnen och vapnen

Näst för det Nya Testamentet: Catharina Stjernelds berättelse om sin fäderneslägt; ifrån och med Konung Gustaf Ericsson Wasa, samt Prins Gustaf Ericssons oäkta afkomma intill Hennes tid.

”1. S.D.G. Thenne är min fäderne släght. Konungh Gustaf 1 aff thenn urgambla högbefryndade Ridderlige Vasa Släghten, war gift med Catharina aff Sverige, han med Margereta Leijonhufwudh, så med Catharina Stenbock. Aff Prinssessan hade hans Maijt Konungh Erich 14, Konungh Johan …

2. … … ”Jag har inthet barn med min man Magnus Pauli Hr Olivecrantz Gouverneurens brorson, ... [vid sidan:] Tillägg: Lars Karthetskij Eldh hade jemte de här nämda barnen med Brita Törnroos: Jacob Eldh, född 1624 + 1651; Abraham Larsson Eldh f: 1625 + 1668 d. 8 Oct. Stamfader för den änwarande ätten Eldh; samt aff ett sednare (ovisst) gifte: Maria Eldh född 1660 d. 11 Aug, posthuma: förbigångning, som trolikt gifvit anledning till någras mening, att Eldh icke wore samma slägt med Eldstierna och Stiärneldh.” [på andra sidan, invid bokens spalt?:] ”(Desse grenen är förbigången. Man har menat att den äldsta brodern till Eldstierne och Stierneldh hetat Gustaf, men dödt med nöddop, om så är)” … FINIS

Under Nya testamentets titelblad: Något i sistnämde ämne. [Även ovan och vid sidan av. Under: (käännös: Minun isärakkaani oli syntynyt vuotena 1637, minun isänisäni vuonna 1586 ja kuoli vuotena 1660. Minun isänisänisä syntyi vuonna 1568 ja kuoli 1637. Hänen isänsä syntyi vuonna 1533 ja kuoli vuonna 1577. Hänen herra isänsä taas syntyi vuotena 1490 ja nukkui pois 1560.)]

Hvad mera som är inskrifvit: dels nästan öfverallt i marginalerna, samt sisst, vid nya Testamentets slut äro antekningar, som endast röra andra ämnen än de genealogiska och biografiska inqvestiones. *

Och undantagit det som sedermera upteckts _åfvanför 1a Samuelsbok_, där Lars K. Eldh skrifvit sig hafva år 1658 gifvit denna sig af Drottning Catharina på Ljuxala fångna Bibel, till sin Son Samuel (Sedan Stjerneld) 21 år gamal.

* Efter uppenbarelseboken, ses fortsättning in till 1824, på Stjerneldska ättelineen, med födelsetid, dop, faddrar, död, m.m. hvilket sedermera blifvit fortanK af mig S(ig)?





5. Äre Denna gambla Konung Gustafz Bibel är nuförtiden en Herr SAM: STIÄRN ELDHZ tillhörighet, men hafwa warit Fru Törnroses (kirjoitettu päälle – T vaakasuora viivalisätty, alhaalla lisätty käyrä, r:n alla täysin toinen kirjain, joka selkeästi ulottuu paljon korkeammalle kuin r, n-kirjain saatu aikaan lisäämällä lyhyt viiva kirjaimen toiseen pystysuoraan viivaan, rose sana kirjoitettu päälle, sana ei varmuudella ole päättynyt s-kirjaimeen, todennäköisemmin D-kirjaimeen.) Anno 1694 blef den förordnad att a (tuhoutunut) blifwa innom Släckten efter han warit Herr StiärnEldh (tuhoutunut) och hen (tuhoutunut) Swär- (tuhoutunut) Så och Drott Catharina på Liux. Så och hans faders som den fått, den där getts honom i gofua af Drott Catharina på Liuxala. Detta skrifwer iag för bätrom minna.”

Jos aloitamme kansilehden jälkeisestä sivusta. Sen tekstin mukaan Adolf Ludvig Stierneld lisäsi vuonna 1806 sitä kertomusta, jonka Catharina Stierneld oli kirjoittanut kahden testamentin so. Vanhan ja Uuden Testamentin väliin. Hän korostaa kirjoittavansa tämän lisäyksen nopeasti (”hastigt”) ja sen mukaan, mitä hän nyt tietää (”enligt med hvad jag nu vet.”). Lisäyksen hän aloittaa vapaaherra Lars Eldstiernasta. Meitä kiinnostava osuus tällä sivulla on lause ”Hans far Samuel Stjerneld var född 1637 och dog 1716 d. 5. Oct-r (lisätty ylös ”i sitt 80 år”). Dens far Lars Eld, var född 1586 d. 1 Sept-r och dödde 1660 d. 4 November.” Mitään tekstiä ei tällä sivulla ole aiemmista sukupolvista. Käsiala on selkeästi jatkoa edellisen sivun Adolf Ludvigin käsialalle. Mitään korjauksia tai päällekirjoituksia ei tällä sivulla ole. Kolmannella sivulla (sivulla ennen nimisivua) on sivun puolessa välissä Stierneldin nimikirjoitus (pelkkä Stjerneld ilman etunimiä). Tällä sivulla on myöhemmin, maaliskuussa vuonna 1809 kirjoitettu jatko, jossa hän mainitsee nähneensä revisiosihteeri ja ritari Marks von Würtenbergin kirjoittaman esipolvitaulun tämän kanssa vapaaherralliselle Eldstjerna-suvulle joka siinä johtaa sen Erik XIV:n pojasta prinssi Gustafista sekä mainitusta prinssi Gustaf Ericssonin jalkavaimosta Britasta, heidän aviottoman pojan, vanhan sotamiehen Lars Karthetskij Eldh:in ja tämän yhden puolison Brita Hansdotter Törnroosin kautta.

Nimilehden toisella puolella oleva kirjoitus on yllä (ks: ”5.”) selvitetty ja siinä erityisesti kiinnitetty huomiota Törnrose-nimen kohdalla tehtyyn muutokseen. Nimen alla on vanhaa tekstiä, joka ei ole ollut Törnrose. Käsialatyyli on selkeän 1600-luvun koristeellista tyyliä.

Uutta Testamenttia edeltävällä sivulla, joka alkaa S.D.G. (= Soli deo gratias), on kirjoitettu käsialalla, joka suuresti muistuttaa alkukannen sisäpuolen ensimmäistä tekstiä kirjaimien erikoisen kulmikkuuden takia. Uuden testamentin nimisivun alareunassa oleva teksti, josta yllä käännös (ks: Under Nya testamentets titelblad), näyttäisi tyyliltään olevan sama kuin kannen sisäsivun teksti numero 2 ja noudattavan 1600-luvun ortografiaa.

Profeettojen jälkeen ”Eldhwapnet med det brinnande bärget … gafs ...af … Gustaff i Keijsarens hof, åt sina barn, och Keijsaren Rudolff förbättrade wapnet för sönerna med nambn af Karthetsky; men det första namnet och adelskapet är af Slägten ansedt förnämbligast, och det är rätt och tillbörligit. Stierne lades till att minnas dem på wapnets /hielm samt i åminnelse aff Stierne Slägten/ … således kommo wåre nambn och wapnet.

[Käännös: ”Eldh-vaakuna …. ja keisari Rudolf paransi vaakunan pojille Karthetsky-nimellä, mutta ensimmäistä nimeä ja aateluutta pitää suku ylhäisimpänä, ja se on oikein ja sopivaa. ...]

Tämän alle on Adolf Ludvigin käsialalla ja allekirjoituksella vuonna 1810 kirjoitettu ”Att observera: Månne intet i näst den sista raden af denna här annotationen af Catharina Stjerneld, orden skilja från andra, kunna innebära meningen ifrån de slägterna som skrifva sig Ell och Eld, och icke äro af samma stamm med slägten Eldh, hvilken är af samma stamm med Eldstjerna och Stjerneld oförnekeligit, ehuru afglömd att införas i Catharina Stjernelds beskrifning om sin slägt, som finnes införd här, framför Nya Testamentet, kanske brydde hon sig intet med att inskrifva den grenen af sin familia, som var ännu ihågkommen med förnyat adelskap, hvilket den tiden mera värderades än nu, kanske ärnade hon inskrifva den. Med Stjerneslägten menas Brita Karths MorModer Cecilia Stjerna.” Sisällöllisesti voi huomauttaa, että nimen kirjoitustavalla ei ole mitään merkitystä, koska mitään vakiintunutta kirjoitustavan järjestelmää ei ollut tuolloin olemassakaan. Tämä teksti on kirjoitettu vuonna 1810.

Ensimmäisen Samuelin kirjan nimisivun yläpuolella on teksti: ”Denna Saliga Skrifft fick Jagh på Liuxsala aff Saligh Drottningh Karin Kärlighen och Ärlighen, och gies denn åth min Son Samuel d han nu i Norrköping fyldt sine 21 åhr. A.C. 1658. Soli Deo Gloria. Lars K. Eldh”

Lopuksi on saksaksi, omalla muista eroavalla käsialalla, kirjoitettu ”Diese Bibel ist nicht gedru[c?]kt in Ubsal Sondern [in] Wittenberg”. Päätellen ornamenttien ja lisäkirjainten puuttumisesta sekä kirjaimien muodosta (esim S – sondern, W – Wittenberg] on tämä teksti syntynyt 1700-luvulla.

Samalla käsialalla on seuraava teksti ”Detta notherande skall wara af sal. ArkiaBisk-ns hd sielf inskrifwit. Seikka, minkä seuraava teksti aivan oikein kieltää ja huomauttaa, että Raamatun marginaaliin tehdyt huomautukset (teologiset!) ovat arkkipiispan omasta kädestä. Näinhän saattaa olla.

Muita lähteitä ei Uppsalan yliopiston kirjastossa ollut. Niitä ei löydetty laajasta etsintäoperaatiosta huolimatta mistään kokoelmista eikä mistään luetteloista. Gustaf Rudbeckin mukaan vuonna 1925 nämä muut teokset kuuluivat edelleen tuona ajankohtana yksityiseen kokoelmaan eli olivat tuolloin David Stierncronan omistuksessa Stjernarpissa.

Kommentit (JP):

Vuoden 2018 rupeama vahvisti, jo Sjögreningin havainnon, jonka mukaan merkintöjä sukuraamattuun on tehty useamman Stierneld-sukupolven ajan. Aktiivisin kirjaaja on v. 1667 syntynyt Catharina Stierneld, myöhempi rouva Paulin. Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin omakätiset merkinnät ovat selvästi aiempia merkintöjä kommentoivia. Hän on myös laatinut avuliaasti ”sukuindeksin”, jonka perusteella valtavan materiaalin sukuaiheisten merkintöjen käsittely ja luku huomattavasti helpottuu.

Aivan pikaisella läpikäynnillä herättää mielenkiintoa mm. se, että Brita “Törnroses”-nimikorjaus ei ainakaan ole Adolf Ludvigin kädestä, koskapa hän itse on kommentoinut sotkua. Mielestäni alla on ensin lukenut “Stierneld”, joka sitten on korjattu Törnroses-tyttönimeksi. Missä kummittelee Canther-Cantherus-Canthersteen-nimi? Olen jossain Stierneld-kritiikin yhteydessä lukenut “Stierneldin epätoivoisista yrityksistä kytkeä eräs matriarkaalinen sukujohtonsa Cantherus-sukuun”. Mistä tämä tieto voisi olla lähtöisin, jos siihen viittaavaa aineistoa ei Uppsalassa kertakaikkiaan ole? Ainoa heihin kohdistettava teksti näyttäisi liittyvän A. L. Stierneldin kommenttiosuuteen, jossa hän toteaa: “Med Stjernaslägten menas Brita Karths MorModer Cecilia Stjärna”. Peder Karthin vaimo, Kerstin Stake, oli todella Cecilia Andersdr Stiernan tytär. Stiern-nimi yhdistettynä patriarkaaliseen Eld-nimeen, olisi siten Eldstierna-Stierneld-aatelisnimien etymologia. Loogista mielestani, varsinkin kun “stierna” on katsottu aiheelliseksi sisällyttää molempiin aatelisnimiin Eldin lailla. Johdonmukainen selitys! Ei “epätoivoinen yritys”, vaan fakta!

Tekstistä käy mielestäni myöskin ilmi se, että Adolf Ludvig etsii vakavissaan todistetta sille, etteivät Norrköpingin muut tunnetut Eldhit (Jacob & Abraham) olisikaan samaa sukujuurta prinssi Gustavista polveutuvien kanssa, ainakaan patriarkaalisesti. Jos hän olisi itse “mestariväärentänyt” Catharina Stierneldin tekstit kuten väitetään, miksi hän siinä tapauksessa olisi kirjoittanut moisen dilemman ja epäloogisuuden väärennyksensä sisään? Alkuperäisissä (Paul Sjögrenin julkaisemissa) teksteissä Laurentius Karthetskijlle annetaan kuolinvuodeksi 1639. Kuolinvuoteen sopii huonosti v. 1660 postuumisti syntynyt Maria Eldh, joka välillisesti antaa aiheen epäillä kahta erillistä Eldh-sukua Norrköpingissä kuvattuna aikana. Maria Larsd on toki saattanut olla Lars Larsson nuoremman ja Catharina Standorphin tytärkin, sillä parin tunnettu lapsikatras on syntynyt samalla periodilla (1661-1663). Kysessä olisi siis vanhin, syntyessään, tai hyvin nuorena kuollut lapsi.

Eräs aiemmin esillä olematon nootti liittyyy A.L.Stierneldin mainintaan revisiosihteeri ja ritari “Marks von Wurtembergin” kirjoittamaan Eldstierna-esipolvitauluun, joka johtaa prinssi Gustafiin Lars Karthetskijn kautta. Kyseessä on mitä ilmeisimmin Carl Eugenius Marcks von Wurtemberg (1748-1812), joka sattumalta liitty Alexander Modeliniin siten, että Modelinin langon poika, Fredrik Pfeiff, nai Eva Christina Marks von Wurtembergin, joka oli Eldstierna-sukupuun kirjoittajan (Carl Eugenius) sisar. En ihmettele yhteistä intressiä, sillä Modelin-Barckien ruotsinsukupiiri liittyy hyvin läheisesti Eldstierna-Stierneldeihin avioin. Esim. Johan ja Broddo Barckin serkuntytär, Anna Maria Sackensköld, nai Gustaf Eldstiernan (1663-1695), Lars Larsson Eldstiernan Ja Catharina Standorphin (Joran Persson Tegelin, Erik XIV:ta prokuraattorin suora jälkeläinen) pojan. Tutkimalla sukupiirejä, esim. sitä kuinka läheisesti ja monisäikeisesti Canter-Cantherus-Canthersteen-suku liittyy Eldstierna-Stierneldeihin, saadaan vakuuttavaa lisätukea kronikan kuvaamaan sukujohtoon. Marks von Wurtembergin laatima sukupuu voisi sekin löytyä Ruotsin ritarihuoneen arkistoista, tai sitten suvun nykypolvilta.

Muita osviittoja tulevalle tutkimukselle

1 Vaakuna:

Paul Sjögren sanoo (käännös ruotsista suomeksi):

Catharinan laajoista ja sisällyksekkäistä sukumerkinnöistä eri kohdissa Raamattua mainittakoon tässä lisäksi vain, että hän yhdessä huomiossaan, joka on ”Profeettojen” viimeisen sivun kääntöpuolella, on jättänyt merkittävän tiedon *): Hän ilmoittaa, että prinssi Gustav antoi Eld-nimen palavan vuoren kera lapsilleen, kun hän oli keisari Rudolfin hovissa. Keisari olisi ”parantanut” vaakunaa pojille ja antanut heille nimen ”Karthetsky”; ”mutta ensimmäinen nimi ja aateluus on suvussa pidetty ylhäisimpänä, ja se on oikein ja sopivaa.” Suvun nimi ja vaakuna sanotaan sen jälkeen muodostetun sen kautta, että ”stierna” lisättiin. Catharinahan tarkoittaa tällä nimiä ja sukuhaaroja Stierneld ja Eldstierna.”

Eldstierna-Stierneld-suvun varhaisin vaakuna on säilynyt vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan vapaaherrallisen vaakunan sydänvaakunassa alla.

Eldstiernojen_vaakuna.jpg
Eldstiernojen vaakuna

Sydänvaakuna vastaa täysin Catharina Stierneldin antamaa kuvausta. ”Palava vuori” on yhdenmukainen alakentän tulivuoren kanssa, joka todennäköisimmin symbolisoi prinssi Gustaf Erikssonin opiskelua Välimeren maissa (lähinnä Italia), tai mahdollisesti hänen alkemisia harrastuksiaan. Vaakunan yläosan ”parantelu” s.o. lohikäärmekuvio kuuluu Pyhän roomalaisen keisarikunnan tunnuksiin, jonka hallitsija keisari Rudolf oli. Eldh-sukunimeen lisätty ”stierna” on jo saanut selityksensä yllä, sehän periytyi Bita Karthin Cecilia Stierna-isoäidin suvusta. Catharina Stierneldin 1600-luvulta säilynyt kirjallinen kuvaus ja Ruotsin ritarihuoneen aikalaisimage, ovat siten toisiaan täydentäviä ja vahva osviitta Catharinan kronikan todenperäisyydestä. Jos Eldh-suku olisi lähtöisin norrköpinginseudun rahvaasta, kuten nykytutkimus väittää, symboleille olisi keksittävä kokonaan uusi, fantastinen ja vaikeasti perusteltavissa oleva juuri. Kyetäänkö siihen?

2 Eldhien linkit Norrköpingin porvaristoon

Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että Elhd-sukuisilla oli varhaisissa polvissaan suora ja merkittävä sukulinkki Norrköpingin suurporvaristoon ja kaupungin johtoon. Abraham Larsson Eldhin (1625-1668) vaimoksi on paljastunut Anna Nilds (Nordenhielm 1642-1704), joka oli Norrköpingin kajupunginsihteerinä v. 1638 ja pormestarina vuosina 1650-1655 palvelleen Nils Andersson Vinnerstadiuksen tytär. Annan veli oli siten se Andreas Nicolai Norcopensis, joka ansioistaan Uppsalan rehtorina ja Kaarle XII kotiopettajana tuli aateloiduksi Nordenhielm-nimellä. Varmemmaksi vakuudeksi Andreas Nordenhielmin ja Christina Jönsdr Ellerhusenin Christina-tytär nai Lars Samuelsson Stierneldin tämän toisessa aviossa. Kuinka todennäköistä olisi se, että maaseudulla sijaitsevan Händelön vuokraajaksi/ voudiksi sanotun Lars Björnsson/ Nilssonin poika olisi päässyt avioon Norrköpingin kaupungin kermaa edustavan Annan kanssa, joka lisäksi leskeydyttyään avioitui norrköpingiläisen tullipäällysmiehen ja ikiaatelista reininlaaksolaista sukua edustavan Henrik von Brobergenin kanssa ja vielä tämän jälkeen Peter Brömsin kanssa, jonka vanhemmat olivat Måns Svensson Börms (pormestarisukua Norrköpingistä) ja Kerstin Henriksdr Stockenström, pormestarintytär? Eikö kuvaan sovi huomattavasti paremmin se, että Abraham Larsson Eldh olisi, kuten kronikka kuvaa, Norrköpingiin asettuneneen porvari Lars Eldhin (Karthetskij) poika, kuin Händelön rahvaasta lähtöisin, kuten ”konsensus” kertoo?

3 Sukuraamatun siirtyminen Eldh-suvun haltuun

Kukaan Carolina Redivivan arkistoissa säilytettävään Stierneldien Kustaa Vaasa-Raamattuun perehtyneistä tutkijoista, ei ole voinut kieltää mahdollisuutta, että Raamattu olisi alunperin kuulunut Ruotsin 1. uskonpuhdistuksen jälkeiselle arkkipiispalle, eikä kategorisesti sitäkään, etteivät hänen omasta kädestään lähtöisiksi sanotut teologiset pohdiskelut, olisi juuri niin kuin kronikassa on väitetty. Erityisen merkillepantavaa on se, että Laurentius Petri toimi Erik XIV:ta ja Kaarina Maununtyttären vihki- ja kruunajaispappina. Eikö silloin olisi luonnollista se, että vihkiraamattuna toiminut arkkipiispan henkilökohtainen Raamattu, tuli luovutetuksi vihkiparille ikiaikaisen tradition mukaisesti? Juuri näinhän kronikka kertoo.

Laurentius Petri itse oli Vasa-sukua äitinsä puolelta, sillä Elisabet Didriksdr oli Kustaa Vaasan serkun, Christer Johansson Wasen tyttärentytär. Viimeaikainen tutkimus on lisäksi valotanut mahdollisuutta, että Cantherus-Canther-Canthersteen-suvun kantaisä pastori Birgerus Nicolai Cantherus-Nericius olisi kenties Laurentius Petri Nericin tyttärenpoika, joka ajoittaisissa yhteyksissä olisi käyttänyt myös äitinsä suku/lisänimeä.

Se, että kuningattaren vihkiraamattu löytyy nykyisin Carolina Redivivan Stierneld-arkistosta, on hätkähdyttävä ja suora todiste sukukronikan paikkansapitävyydestä! Raamattu tulee alistaa nykyajan parhaimpien tutkimusmenetelmien (mm. radiohiili- ja musteanalyysi) käyttöön. Sen konservointi nykyisestä alennustilasta on ensiarvoisen tärkeää.

Gustav_Vasa_Bibel_2.jpg
Gustav Vasas Bibel

4 DNA-tutkimus

Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut, että nykyisin vauhdilla etenevä DNA-tutkimus tuo ehkä jo hyvinkin pian vahvistuksen Stierneld-sukukronikan paikkansapitävyyteen. Kaarina Maununtyttären, Turun historiallisen museon suojiin aikanaan talletetusta hampaasta irroitettava DNA-näyte, tulee toimimaan vitaalina välineenä suvun naiskantaisten nykypolvien jäljityksessä ja linkin lukkoonlyönnissä. Mieskantaisen Vasa-suvun DNA (ehkä jo nykyisinkin irroitettuna) sen sinettinä!

Riadissa 31.7.2018

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

Olen yllä siirtänyt edesmenneiltä kotisivuilta "parempaan talteen" vuonna 2018 suoritetun
Carolina Rediviva-tutkimusmatkan tärkeimmän annin. Valitettavasti runsas kuvitus ei seurannut
tekstiä.

Erikseen kopioituna alla se tärkein evidenssi; Eldstierna-suvun vaakuna, ja erityisesti sen n.s. sydänvaakuna, joka täydellisesti tukee Catharina Stierneldin kronikkaa. Okaa hyva!

Kuva

Giosling
Viestit: 87
Liittynyt: 17.02.09 10:34

Re: Emerentia Tott; revisited

Kaarina Maununtyttärelle kuulunut Raamattu Carolina Redivivan arkistossa:

Kuva

Kuva

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”