kari lumppio
Viestit: 45
Liittynyt: 15.11.07 15:00

Suolan lähteet Suomessa (ja Ruotsissa) 1000 - 1300-luvuilla?

Hei!

Kesän joutoaikoina olen vaivannut mieltäni jonkin verran otsikon kysymyksellä.

Mistä Suomen ja Ruotsin alueella saatiin suola 1000 - 1300 -luvuilla?

Muistelen lukeneeni tai kuulleeni jostain, että vielä 1800-luvulla Pohjanmaan jokien yläjuoksuilta olisi kesäaikaan tultu Pohjanlahden rannikolle keräämään suolaa. Suomen puolella matalat rannikkovedet mahdollistavatkin tällaisen, mutta Ruotsin puolella "Högkusten"illa ei niinkään?

Vai onko suola ostettu karjalaisilta, jotka ovat keränneet sitä Valkoisen meren (Vienan meri) rannalta? Mikä olisi tällöin ollut kauppareitti?

Onko suolaa hankittu Venäjältä joko välikäsien kautta tai suoraan? Vai lännestä - tanskalaiset, saksalaiset ja ruotsalaiset (göötit)?

Ko. aikakautena ainoa (muu) vaihdannan väline suomalaisilla lienee ollut turkikset? Vai onko suomalmilla ollut jokin merkitys? Kirjallisia lähteitä lienee turha odottaa, mutta jotain annettavaa lienee arkeologisilla löydöillä?

Olen ajatellut, että suolan hankkiminen saattaisi mahdollisesti olla yksi syy ruotsalaisten levittäytymiseen Pohjanmaalle. Maanviljelys on todennäköisesti ollut kannattavampaa etelämpänä tuolloinkin. Turkiksista elantoa ei ole voinut riittää kovin suurille joukoille? Suola taas olisi ollut erittäin arvokas ja kannattava myyntiartikkeli.


Niinkuin jo sanottu nämä ajatukseni ovat kesäisen joutilaan mielen tuottamia. Kaikenlaiset argumentit, lisäykset ja kommentit sekä puolesta että vastaan ovat tervetulleita.


Kari

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Pohjanlahden vesi on hyvin vähäsuolaista. Suolan saaminen siitä talteen olisi ollut niin vaivaa ja energiaa vievää ja saanto pieni, että sitä kukaan tuskin olisi ottanut ainakaan ensisijaiseksi tulonlähteekeseen.

Eiköhän suola tuotu kauempaa, kuten rautakaudellakin. Rautakaudella suolaa tuotiin Eurooppaan mm. Afrikasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_salt
During the late Roman Empire and throughout the Middle Ages salt was a precious commodity carried along the salt roads into the heartland of the Germanic tribes. Caravans consisting of as many as forty thousand camels traversed four hundred miles of the Sahara bearing salt to inland markets in the Sahel, sometimes trading salt for slaves: Timbuktu was a huge salt and slave market.
Tärkeämpi syy ihmisten muuttamiselle pohjoisemmas Pohjanlahden rannikolla lienee ollut Pohjanmaan lohijoet. Myös tervanpoltto nousi keskiajalla tietääkseni merkittäväksi vientiartikkeliksi Pohjanmaalla.

Anu Lahtinen
Viestit: 49
Liittynyt: 19.12.05 16:18
Paikkakunta: Helsinki - Turku

Hei,

Tässä kesälomaisessa vastauksessa tulee pieni vastauksen siivu, joskus itseänikin askarruttivat mm. suolakaupan yksityiskohdat ja esim. kalan ja turkiksen määristä kaupankäynnissä lienee keskusteltu, mutta täytyy jättää tarkemmat kommentit siiheksi, että osuu joku tuore, aihetta käsittelevä kirja käteen. Mutta suolaa lienee tosiaan tuotu kauempaa, ja rannikon väkeä lienevät kiinnostaneet lohijoet ja kalastus.

Tässä joitakin linkkejä suolantuotannon historiaan - yleistietoa ja turistisivuja, ei vars. tutkimusta.

Cheshiren suolalaivan löytö
http://freespace.virgin.net/nantwich.mu ... ltship.htm

Suolamuseon sivusto
http://www.saltmuseum.org.uk/

Myös suolakaivoksia on ollut eri puolilla Eurooppaa jo varhain
http://whc.unesco.org/en/list/32

Suolakaivos nykyisen Pakistanin alueella
http://en.wikipedia.org/wiki/Khewra_Salt_Mines

"What you always wanted to know about salt"
http://www.saltinstitute.org/4.html

ile
Viestit: 93
Liittynyt: 23.09.06 17:40

Hei,

Itämeren rannikoilla 1000-1300 -luvuilla kulutettu suola tuli pohjoisesta Saksasta, mm. Lüneburgin suolakaivoksista. Jatkuvasti kasvava osuus oli Atlantin rannikoilta tuodulla suolalla, joista ns. Baije-suola (Bay of Biscay) sai lopulta ylivoimaisesti keskeisimmän aseman 1400- ja 1500-luvulla. Siis: merisuola tuli nyk. Ranskan ja Espanjan alueilta.

Suolan käyttö kasvoi Itämeren alueella läpi keskiajan pääasiassa kahdesta syystä: lisääntyvä (kaupunki)väestö ja suolaisammaksi muuttuvat ruokatottumukset, ennen kaikkea säilöminen (kalan sekä voin ja juuston). Kysyntä kasvoi niin suureksi, ettei Pohjois-Saksan suolakaivosten tuotanto edes olisi sitä voinut tyydyttää.

Pääpiirteissään Itämeren suolakauppaan voi tutustua vaikkapa teoksesta

Philippe Dollinger: Die Hanse.

Tuorein saksankielinen painos on vuodelta 1998. Kirjasta on myös englanninkielinen versio.
Kari Lumppio kirjoitti:Onko suolaa hankittu Venäjältä joko välikäsien kautta tai suoraan?
Myös venäläiset hankkivat suolansa em. lähteistä (saksalaisten) kauppiaiden välityksellä.
Kari Lumppio kirjoitti:Ko. aikakautena ainoa (muu) vaihdannan väline suomalaisilla lienee ollut turkikset? Vai onko suomalmilla ollut jokin merkitys? Kirjallisia lähteitä lienee turha odottaa, mutta jotain annettavaa lienee arkeologisilla löydöillä?
Suomen alueella elettiin melkolailla omavaraistaloudessa. Kaukokaupassa turkikset lienevät olleet merkittävin nyk. Suomen alueelta viety tuote mainitsemanasi aikana.

Myöhäiskeskiajalla, turkiseläinten vähentyessä ja maatalouden muuttuessa vähitellen intensiivisemmäksi nyk. Suomen alueen vientituotteet muuttuivat: kalaa (suolattuna ja kuivattuna), voita, nahkoja & taljoja, ihraa, puutuotteita (terva, vähitellen myös puu).

Näillä tuotteilla vaihdettiin/ostettiin mm. suolaa, viljaa (varsinkin katovuosina) ja alkoholia (olutta, viiniä) sekä harvinaisempia tuotteita. Suomen alueelta ei tietääkseni viety keskiajalla rautaa, vaan se kuului muiden metallien muassa tuontitavaroihin (Tukholmasta, Pohjois-Saksasta).

-ile

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

ile kirjoitti:Suomen alueelta ei tietääkseni viety keskiajalla rautaa, vaan se kuului muiden metallien muassa tuontitavaroihin (Tukholmasta, Pohjois-Saksasta).

-ile
Epäilen että rautamalmi ei ole kuulunut tuontitavaroihin, vaan tuotiin valmiita rautatavaroita. Suomessahan oli (on vieläkin) omasta takaa paljon rautamalmia helposti soista ja järvistä nostettavissa ja jalostettavissa helposti raudaksi, koska on paljon polttoainetta eli puuta. Samat edut koskevat myös mm Ruotsia ja Norjaa, joissa oli myös suo- ja järvimalmeja ja metsää. Rautamalmin rahtaamiseen tarvitaan hyvä logistiikka ja joku syy olla käsittelemättä malmia paikallisesti paljon helpommin rahdattaviksi rautaesineiksi. Yksi syy on puuvarojen ehtyminen.

Myöhemmin ainakin osa rannikon ruukeista käytti tuontimalmia, jalosti sen raudaksi joka vietiin ulkomaille. Syy suomalaiseen jalostukseen olivat valtavat puuvarat, joista saatiin puuhiiltä, jolla malmi pelkistettiin raudaksi. Käsittääkseni rautaruukkien ympäristöissä suuret alueet hakattiin paljaiksi puun ja puuhiilen saamiseksi. Enimmillään Suomessa oli noin 600 ruukkia.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Suolan lähteet Suomessa (ja Ruotsissa) 1000 - 1300-luvui

kari lumppio kirjoitti:Vai onko suola ostettu karjalaisilta, jotka ovat keränneet sitä Valkoisen meren (Vienan meri) rannalta? Mikä olisi tällöin ollut kauppareitti?
Muistaakseni Vienanmeren alueelta on mm piikiviä ja mursun- ja valaanluita kulkeutunut Suomeen ja edelleen välitettäväksi etelän markkinoille. Miksei siis suolaakin, vaikka kuivattaminen siellä on tainnut olla hankalampaa kuin Etelä-Euroopassa.

Pietari Brahe perusti jopa Brahean kaupungin Vienan kaupan tukikohdaksi Lieksaan, joka mitä ilmeisimmin sijaitsee muinaisella Vienan kauppareitillä.

http://www.lieksa.fi/Resource.phx/sivut ... brahea.htx

Myös Oulun alue on kuulunut läheisesti Vienan kulttuuripiiriin ja vielä 1800-luvulla Perämeren rannikolle tuli vienalaisia kauppiaita.

ile
Viestit: 93
Liittynyt: 23.09.06 17:40

Vetehinen kirjoitti:
ile kirjoitti:Suomen alueelta ei tietääkseni viety keskiajalla rautaa, vaan se kuului muiden metallien muassa tuontitavaroihin (Tukholmasta, Pohjois-Saksasta).
Epäilen että rautamalmi ei ole kuulunut tuontitavaroihin, vaan tuotiin valmiita rautatavaroita.
Näkemykseni perustuu 1500-luvun alun tilanteeseen. Tällöin, tanskalaiskaapparien liki katkaistua Varsinais-Suomen meriyhteydet Saksaan ja häiritessä yhteyksiä Tukholmaan, Turun linnanvouti kirjoitti Tukholmaan raudan puutteesta: laivanrakennus keskeytyi, kun mm. ankkurirautaa ei ollut saatavilla. Samainen linnanvouti kirjoitti myöhemmin Saksasta saapuneesta laivasta, josta oli voinut hankkia rautaa.

Kuten keskiajan lähteet yleensä, tämäkin on alueellisesti ja ajallisesti hyvin rajattu: puhutaan Varsinais-Suomesta yhden vuoden ajanjaksolla. Silti uskallan lukea tästä yleisemmän tendenssin: Suomessa oltiin ainakin 1500-luvun alussa riippuvaisia ulkomailta (tai Ruotsista) tuodusta raudasta.

Lähteet: Finlands medeltidsurkunder (FMU), No. 5299 (joulukuu 1507), FMU 5338 (10.8.1508) ja FMU 5341 (2.9.1508).
Vetehinen kirjoitti:Rautamalmin rahtaamiseen tarvitaan hyvä logistiikka ja joku syy olla käsittelemättä malmia paikallisesti paljon helpommin rahdattaviksi rautaesineiksi.
Yleisemmin Ruotsin ja Itämeren metallikaupassa voidaan havaita mielenkiintoinen piirre: vaikka Ruotsista kaivettiin runsaasti rautaa ja kuparia, joita vietiin Saksaan (ja sitä kautta muuallekin), Ruotsiin myös tuotiin Saksasta näitä metalleja - jalostetussa muodossa. Tämän perusteella on selvää, että keskiajalla Ruotsin (tai Suomen) metallinjalostusteollisuus ei vielä pystynyt tuottamaan haluttuja määriä halutun laatuisia tuotteita.

Satojen, jopa tuhansien kilometrien kuljetuslogistiikkaa todella tarvittiin.
Vetehinen kirjoitti:Myöhemmin ainakin osa rannikon ruukeista käytti tuontimalmia, jalosti sen raudaksi joka vietiin ulkomaille. Syy suomalaiseen jalostukseen olivat valtavat puuvarat, joista saatiin puuhiiltä, jolla malmi pelkistettiin raudaksi. Käsittääkseni rautaruukkien ympäristöissä suuret alueet hakattiin paljaiksi puun ja puuhiilen saamiseksi. Enimmillään Suomessa oli noin 600 ruukkia.
Kyllä, juuri näin - mutta siis MYÖHEMMIN, kun alankomaalainen, englantilainen ja saksalainen jalostustaito rantautuivat ja kotiutuivat Suomeen. Kun puhutaan suomalaisista ruukeista ja niiden raudanviennistä, puhutaan 1600-luvusta ja sen jälkeisestä ajasta.

Suomen myöhemmän teollisuuden kehityksen kannalta saattaa tuntua hullunkuriselta, että Suomeen/Ruotsiin tuotiin keskiajalla myös suhteellisen paljon puuta erityisesti Danzigin kautta nyk. Puolan alueelta. Selitys piilee siinä, että laivanrakennuksessa sekä ylemmän luokan rakennuksissa ja huonekaluissa suosittua tammea ei saatu Suomesta haluttua määrää. Tervan suhteen sentään oltiin omavaraisia, ja 1500-luvulla tervaa jo vietiinkin.

Nyk. Suomen alueen keskiaikaiset rauta- ja puukaupan suunnat tuntuvat nuoremman historian perusteella oudoilta, mutta kertovat samalla siitä huomattavasta muutoksesta, joka nyk. Suomen alueen raaka-aneiden hyödyntämisessä ja jalostuksessa on keskiajalta lähtien tapahtunut. Ulkomainen kysyntä tai Ruotsin kuninkaan vaatimukset eivät yksin riittäneet luomaan nyk. Suomen alueelle pajateollisuutta. Tarvittiin ennen kaikkea keski- ja länsieurooppalaista taitotietoa.

-ile

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

ile kirjoitti:
Vetehinen kirjoitti:
ile kirjoitti:Suomen alueelta ei tietääkseni viety keskiajalla rautaa, vaan se kuului muiden metallien muassa tuontitavaroihin (Tukholmasta, Pohjois-Saksasta).
Epäilen että rautamalmi ei ole kuulunut tuontitavaroihin, vaan tuotiin valmiita rautatavaroita.
Näkemykseni perustuu 1500-luvun alun tilanteeseen. Tällöin, tanskalaiskaapparien liki katkaistua Varsinais-Suomen meriyhteydet Saksaan ja häiritessä yhteyksiä Tukholmaan, Turun linnanvouti kirjoitti Tukholmaan raudan puutteesta: laivanrakennus keskeytyi, kun mm. ankkurirautaa ei ollut saatavilla. Samainen linnanvouti kirjoitti myöhemmin Saksasta saapuneesta laivasta, josta oli voinut hankkia rautaa.

Kuten keskiajan lähteet yleensä, tämäkin on alueellisesti ja ajallisesti hyvin rajattu: puhutaan Varsinais-Suomesta yhden vuoden ajanjaksolla. Silti uskallan lukea tästä yleisemmän tendenssin: Suomessa oltiin ainakin 1500-luvun alussa riippuvaisia ulkomailta (tai Ruotsista) tuodusta raudasta.
Vaikea uskoa että oltaisiin oltu riippuvaisia ulkomailta tuodusta raudasta, kun soissa ja järvissä rautaa on helposti saatavilla ja raudan valmistus Suomen alueella on osattu jo ennen ajanlaskun alkua. En keksi syytä, miksi valmistus olisi loppunut. Uskon että kyläsepät ovat valmistaneet rautaa ja takoneet raudasta esineitä paikallisesti rautakauden alusta alkaen. Jos jokin turkulainen laivanrakentaja on saanut rautavalmisteita (ankkurirauta ei ole rautamalmia) laivoilla satamaan, on se pikemmin osoitus siitä, että merirahti on ollut edullisempaa kuin maakuljetus Sisä-Suomesta, tai saksalaisen ankkuriraudan ominaisuudet ovat olleet paremmat kuin suo- tai järvimalmista valmistetun raudan. Normaaliin kaupankäyntiin sitten iski keskiaikainen tullivirkailija eli tanskalainen merirosvo kyntensä, joka aiheutti tilapäisen häiriön.
ile kirjoitti:
Vetehinen kirjoitti:Rautamalmin rahtaamiseen tarvitaan hyvä logistiikka ja joku syy olla käsittelemättä malmia paikallisesti paljon helpommin rahdattaviksi rautaesineiksi.
Yleisemmin Ruotsin ja Itämeren metallikaupassa voidaan havaita mielenkiintoinen piirre: vaikka Ruotsista kaivettiin runsaasti rautaa ja kuparia, joita vietiin Saksaan (ja sitä kautta muuallekin), Ruotsiin myös tuotiin Saksasta näitä metalleja - jalostetussa muodossa. Tämän perusteella on selvää, että keskiajalla Ruotsin (tai Suomen) metallinjalostusteollisuus ei vielä pystynyt tuottamaan haluttuja määriä halutun laatuisia tuotteita.
Tietyissä rautatuotteissa ilmeisesti tapahtui erikoistumista jo tuolloin. Aseteknologia oli kai jo tuolloin teknologian kärjessä ja voin helposti kuvitella, että tykkejä, pyssyjä ja miekkoja kehitettiin parhaimmiksi siellä, missä niitä tarvittiin eniten eli Keski- ja Etelä-Euroopassa.
ile kirjoitti:
Vetehinen kirjoitti:Myöhemmin ainakin osa rannikon ruukeista käytti tuontimalmia, jalosti sen raudaksi joka vietiin ulkomaille. Syy suomalaiseen jalostukseen olivat valtavat puuvarat, joista saatiin puuhiiltä, jolla malmi pelkistettiin raudaksi. Käsittääkseni rautaruukkien ympäristöissä suuret alueet hakattiin paljaiksi puun ja puuhiilen saamiseksi. Enimmillään Suomessa oli noin 600 ruukkia.
Kyllä, juuri näin - mutta siis MYÖHEMMIN, kun alankomaalainen, englantilainen ja saksalainen jalostustaito rantautuivat ja kotiutuivat Suomeen. Kun puhutaan suomalaisista ruukeista ja niiden raudanviennistä, puhutaan 1600-luvusta ja sen jälkeisestä ajasta.
Ensimmäisiä ns ruukkeja perustettiin kai 1500-luvulla. Käsittääkseni niiden perustamisen syynä ei ollut se, että vasta tuolloin olisi osattu valmistaa Suomessa rautaa, vaan nimen omaan se, että raudan valmistuksessa tarvitaan suuri määrä puuta, jota Suomessa on paljon. Lisäksi tietysti tarvittiin suo- ja järvimalmia sekä mahdollisuus kuljettaa valmistettu rauta markkinoille.

Ilomantsilaisella Möhkön ruukilla oli omia metsiä 140 000 hehtaaria joista se sai puolet tarvitsemastaan puuhiilestä. Kuvaa tarvittavan puun määrää.
ile kirjoitti: Suomen myöhemmän teollisuuden kehityksen kannalta saattaa tuntua hullunkuriselta, että Suomeen/Ruotsiin tuotiin keskiajalla myös suhteellisen paljon puuta erityisesti Danzigin kautta nyk. Puolan alueelta. Selitys piilee siinä, että laivanrakennuksessa sekä ylemmän luokan rakennuksissa ja huonekaluissa suosittua tammea ei saatu Suomesta haluttua määrää. Tervan suhteen sentään oltiin omavaraisia, ja 1500-luvulla tervaa jo vietiinkin.
Tammipuun puute Euroopassa saattaa olla syynä tervan kysynnän kasvuun. Tammisia laivapuita ei kai tarvinnut tervata, mutta muista puulajeista tehtyjä piti, jotta ne eivät lahoaisi nopeasti. Puuterva menetti markkina-asemansa kivihiilestä valmistetulle tervalle. Kivihiili syrjäytti puuhiilen myös raudan valmistuksessa.
ile kirjoitti: Nyk. Suomen alueen keskiaikaiset rauta- ja puukaupan suunnat tuntuvat nuoremman historian perusteella oudoilta, mutta kertovat samalla siitä huomattavasta muutoksesta, joka nyk. Suomen alueen raaka-aneiden hyödyntämisessä ja jalostuksessa on keskiajalta lähtien tapahtunut. Ulkomainen kysyntä tai Ruotsin kuninkaan vaatimukset eivät yksin riittäneet luomaan nyk. Suomen alueelle pajateollisuutta. Tarvittiin ennen kaikkea keski- ja länsieurooppalaista taitotietoa.

-ile
Jotkut tietyt tuotteet tietysti edellyttivät erikoisosaamista, mutta yksinkertaisten rautaesineiden valmistus Suomessa on ikivanhaa ja valmistajina kyläsepät. Teollinen paja tarvitsee energiaa toimiakseen ja sellaista oli tarjolla koskipaikoissa, joihin Suomessa syntyikin takomoja joiden vasaroita koskivoima käytti. Teolliselle toiminnalle tarvitaan myös suuri asiakaskunta ja kyky kuljettaa tuotteet asiakkaille.

ile
Viestit: 93
Liittynyt: 23.09.06 17:40

Hei Vetehinen,

Puhumme samasta ilmiöstä, mutta katselemme sitä vähän eri vinkkelistä. Raudan tuonti Suomeen Ruotsista tai Saksasta ei tietenkään sulje pois paikallista suomalaista raudantuotantoa, eikä implikoi merkittäviä katkoksia tässä tuotannossa. Se vain osoittaa, että täkäläisen raudan lisäksi kysyntää oli myös ulkomaalaiselle raudalle - mahdollisesti juuri jalostetulle raudalle, mutta myös ihan perusraudalle.

Hypoteesisi siitä, että tuotantokapasiteettia olisi ollut, mutta kuljetuskustannukset sisämaasta rannikolle saattoivat ylittää Itämeren yli kulkeneen raudan kuljetuskustannukset, on mielestäni hyvä. Talousteoriat antavat olettaa juuri tällaista.
Vetehinen kirjoitti:Tietyissä rautatuotteissa ilmeisesti tapahtui erikoistumista jo tuolloin. Aseteknologia oli kai jo tuolloin teknologian kärjessä ja voin helposti kuvitella, että tykkejä, pyssyjä ja miekkoja kehitettiin parhaimmiksi siellä, missä niitä tarvittiin eniten eli Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Tuntuu pätevältä oletukselta. Ja kuten nykyäänkin, sotilasteknologian kehitys näkyi innovaatioina myös siviilituotteissa. Esim. peltiä ei Ruotsissa/Suomessa osattu ilmeisesti valmistaa vielä 1500-luvun alussa, mutta sen valmistus taidettiin Alankomaissa ja Saksassa. Voidaan olettaa, että yhtenä osasyynä kehittyneempään metallitekniikkaan oli panssarin valmistus. Samalla tekniikalla kyettiin valmistamaan sitten mm. kuparista kattopeltiä, jota ei Ruotsissa/Suomessa osattu vielä 1500-luvun alussa omin neuvoin valmistaa.
Vetehinen kirjoitti:Ensimmäisiä ns ruukkeja perustettiin kai 1500-luvulla. Käsittääkseni niiden perustamisen syynä ei ollut se, että vasta tuolloin olisi osattu valmistaa Suomessa rautaa, vaan nimen omaan se, että raudan valmistuksessa tarvitaan suuri määrä puuta, jota Suomessa on paljon. Lisäksi tietysti tarvittiin suo- ja järvimalmia sekä mahdollisuus kuljettaa valmistettu rauta markkinoille.
Kyllä. Ehkä. Sikäli kun 1500-luvun ruukeista (Siuntio ja Karjaa) mitään tiedetään, ne perustettiin ainakin osittain aseteollisuuden tarpeisiin. Vaikka puun saatavuus ilman muuta oli prioriteetti, uskallan olettaa, että ulkomailta hankittu taitotieto oli olennaista näiden varhaisten ruukkien asetuotannolle. Jos osaajat löytyivät Suomesta/Ruotsista, osaaminen oli vasta hiljattain levinnyt tänne.

Viittaukseni ulkomaisen ammattitaidon tarpeellisuuteen liittyy niihin metallilaatuihin ja -tuotteisiin, joita Suomessa/Ruotsissa ei osattu valmistaa. Samalla tavalla täällä on ihan varmasti osattu muurata ja rakentaa 1500-luvun alussa, ja jo paljon aikaisemminkin, mutta muurareita ja muita rakennusammattilaisia on silti etsitty Saksasta ja Baltiasta. Kotimaisia erikoisosaajia joko ei ollut, tai ei ainakaan ollut tarpeeksi.
Vetehinen kirjoitti:Tammipuun puute Euroopassa saattaa olla syynä tervan kysynnän kasvuun. Tammisia laivapuita ei kai tarvinnut tervata, mutta muista puulajeista tehtyjä piti, jotta ne eivät lahoaisi nopeasti.
Mielenkiintoisia hypoteeseja, joiden toimivuus kannattaa tarkistaa lähteistä. Suomen tervanvienti esim. Danzigiin alkoi tietääkseni ennen kuin Danzigin laivanrakennus loppui, ja Danzig sai puunsa ennen kaikkea Puolan tammimetsistä. En myöskään pikaisella vilkaisulla netistä löytänyt lähdettä, jossa olisi väitetty, ettei tammisia laivapuita tarvitse tervata. Päinvastoin, tammea näytetään tervatun ja edelleen tervataan siinä missä muutakin puuta.
Jotkut tietyt tuotteet tietysti edellyttivät erikoisosaamista, mutta yksinkertaisten rautaesineiden valmistus Suomessa on ikivanhaa ja valmistajina kyläsepät. Teollinen paja tarvitsee energiaa toimiakseen ja sellaista oli tarjolla koskipaikoissa, joihin Suomessa syntyikin takomoja joiden vasaroita koskivoima käytti. Teolliselle toiminnalle tarvitaan myös suuri asiakaskunta ja kyky kuljettaa tuotteet asiakkaille.
Tästä olen kanssasi 100 % samaa mieltä. Sillä tarkennuksella ja toistolla, että teolliset pajat Suomessa eivät ole keskiaikaisia, vaan ovat myöhempi ilmiö. Siten niiden käsittely keskiajan (rauta)kaupassa ei ole ihan kaikkein relevantein juttu.

Seuraavasta listasta löytyvät Suomen ruukkien perustamis- ja toiminta-ajat:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_S ... aruukeista

-ile

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”