Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Huhtiniemen mahdollisista teloituksista

Huhtiniemen mahdollisista teloituksista
Jos huhut laajamittaisista teloituksista paljastuvat tosiksi ja jos esimerkiksi tiedot vielä 1970-luvulla taphtuneista domumenttien hävittämisestä osoittautuvat oikeiksi (katso esimerkiksi: Markku Leppänen: HUHTINIEMI-PAPEREITA HÄVITETTY?) kyseessä olisi melkoinen sensaatio myös suomalaisessa historiantutkimuksessa ja perusteellinen selvitys asiasta pitäisi ehdottomasti tehdä

Ilkka Pohjalainen kirjoittaa Huhtiniemestä Etelä-Saimaassa 27.9.2006:

(katkelma artikkelista)

"Huhtiniemi ei ehkä ole ainut 1944 teloitettujen hautapaikka
ILKKA POHJALAINEN:
LAPPEENRANNASSA sotakesänä 1944 mahdollisesti teloitettuja suomalaisia
sotilaskarkureita on voitu haudata muuallekin kuin Huhtiniemeen.
Taipalsaarelainen historiantutkija, filosofian lisensiaatti Juhani Tasihin
pitää sitä jopa todennäköisenä.
Tasihinin mielestä tämä mahdollisuus on pidettävä mielessä, kun Huhtiniemeä
nyt tutkitaan perusteellisesti. Löytyipä sieltä mitäään tai ei, se ei
ratkaise koko mysteeriä.
Tasihin on puolentoista vuoden ajan tutkinut sekä vuoden 1918 että 1944
tapahtumia, ja sotatuomari Toivo Tapanaisen toimintaa tuomioihin ja niiden
täytäntöönpanoon liittyen. Hän pitää ensinnäkin uskottavana Tapanaisen omaa
kertomaa, että teloitettuja oli 1944 viisi tai kuusi sataa, vaikka tiedon
on välittänyt tuomarin luottomies.

Kun tuomariin ja hänen toimintaansa on tutustunut, uskoo hänen puhuvan
totta. Hän myös toimi lakien ja saamiensa käskyjen mukaan sotatilassa
olevassa maassa, Tasihin muistuttaa.
Toisekseen hän viittaa heinäkuussa 1944 Lappeenrannan varuskunnassa
autonkuljettajana toimineen Eero Kärmeniemen kertomukseen vuodelta 1989.
Hänen mukaansa venäläisiä sotavankeja kuoli Linnoituksessa paljon, ja
heidät ajettiin Mattilan kankaalle.
Toisaalta hän kertoo itse kuskanneensa ainakin toistasataa ruumista
lentokentän päähän, jossa oli harvakseltaan kaivettu pari metriä syviä
monttuja mäntykankaalle. Tasihinin käsityksen mukaan Kärmeniemi tiesi, että
ruumiit olivat suomalaisten.
Tasihin on laskenut asiakirjojen pohjalta, että kesällä 1944
Lappeenrannassa kuolleita neuvostoliittolaisia oli alle sata, haavoihinsa
kuolleita tai teloitettuja. Hän pitää pohtimisen arvoisena, haudattiinko
suomalaisia ja neuvostoliittolaisia mahdollisesti samoihin paikkoihin, muun
muassa nykyisenkin neuvostosotilaiden muistomerkin maastoon. Paikalle on kyltin mukaan haudattu 742 vainajaa, sekä kahteen muuhun paikkaan Mattilan suunnalla yhteensä 612 vainajaa." (katkelma artikkelista, lue loput Etelä Saimaan verkkosivuilta)

Etelä-Saimaa
Kirjoittaja: Ilkka Pohjalainen
Julkaisupäivä: 27.09.2006
Lue koko artikkeli:
http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietok ... hp?id=6251

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Kemppinen ja Jokisipilä Huhtiniemestä

Myös Jukka Kemppinen ja Markku Jokisipilä käsittelevä aihetta blogeissaan
Kemppinen: Lappenranta ja muuta
"Olen yksi niistä ns. asiantuntijoista, jolta asiasta on viime vuosina kyselty. Olen ilmoittanut lehdissä, radiossa ja televiossa, etten usko huhuihin enkä siis siihen, että Lappeenrannassa olisi teloitettu kymmeniä tai satoja suomalaisia kesällä 1944.
Eilisen löydön jälkeen tilanne on muuttunut ja on täysin mahdollista, että olen ollut väärässä.
Arvioni on perustunut luultavasti puutteelliseen ja virheelliseen analyysiin. Kun Suomen armeijassa tunnetusti tehdään ja tehtiin jokaisesta kadonneesta kiväärin puhdistuspuikosta pöytäkirja, ei tuntunut lainkaan mahdolliselta, että näin suuri ja pelottava asia olisi onnistuttu salaamaan."

http://kemppinen.blogspot.com/2006/10/l ... muuta.html

Markku Jokisipilä: Elämää juoksuhaudoissa

"Toisaalta Lappeenrannan Huhtiniemen hautakaivaukset ja niiden ympärillä vellova keskustelu mahdollisista kesällä 1944 suoritetuista teloituksista osoittavat, että nyt alkaa löytyä valmiutta käsitellä myös kansallisen sotamenneisyyden synkimpiä puolia. Tämä todistaa, ettei parin vuoden takainen osittain hyvinkin hurmahenkinen torjuntavoittomuistelu sen paremmin kuin puolitoista vuotta sitten käyty erillissotakeskustelu onnistuneet häivyttämään ainakaan kaikkien mielistä sitä tosiasiaa, että sota jokaisessa muodossaan edustaa yleisinhimillistä tragediaa.

Jos nyt kävisi ilmi, että Lappeenrannan vainajat ovat kesänä 1944 kenttätuomioistuimen pikakäsittelyn nojalla kuolemantuomion saaneita suomalaisia sotilaita, herättäisi se monia sellaisia kysymyksiä, jotka jatkosodan sankarillisuutta yksiulotteisen kiiltokuvamaisesti korostavan vallitsevan näkemyksen kannalta olisivat hyvin kiusallisia. Jos teloituksia tehtiin, kuka antoi käskyn ja ketkä kaikki asiasta tiesivät? Kuinka laajalle ulottuu vastuun ketju ja oliko tapauksia Lappeenrannan lisäksi muitakin? "
http://jokisipila.blogspot.com/2006/10/ ... oissa.html

Tylsimys
Viestit: 334
Liittynyt: 15.10.06 21:33
Paikkakunta: Jyväskylä

Miksi tämä asia himmentäisi mitään kiiltokuvamaisia käsityksiä Jatkosodasta, kun ei ""vastarintaliikkeen" miesten eli Stalinin terroristien teloituksetkaan ole mitään himmentäneet? Melkein päinvastoin. Jokisipilä jaksaa moralisoida pientä Suomea angloamerikkalaisesta näkökulmasta. Miksi emme todella uhrautuneet heidän sotaponnistelujensa helpottamiseksi ja vaikkapa koko Euroopan bolshevisoinnin edistämiseksi?

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Tylsimys on oikeassa. En tiedä miksi näin on, mutta viime aikoina Jokisipilän kirjoituksiin on hiipinyt etenkin amerikkalaiselle valtavirtahistoriakirjoitukselle* tyypillinen moralisointi tärkeimpänä päämääränä kaiken Kolmanteen valtakuntaan liittyvän mustamaalaus. Hänen väitöskirjassaan tätä ei juurikaan ollut.

*valtavirtahistoriakirjoituksella tarkoitan tässä tapauksessa akateemisten siviilikirjoittajain tuotoksia. Sotilastaustan omaavat tai muut sotalaitosta lähellä olevat omaavat kirjoittajat ovat selkeästi asiallisempia. Esim. Norman Friedman (koulutukseltaan fyysikko ja kirjoittaa etenkin laivastohistoriaa), Norman Polmar (mm. uraauurtava teos NL/Venäjän ydinsukellusveneitten kehityksestä) ja Martin van Creveld (joka on tosin israelilainen).

Jokisipila
Viestit: 5
Liittynyt: 22.10.06 12:26
Paikkakunta: Turku
Viesti: Kotisivu

Moralisoinnista

En oikein ymmärrä tätä saamaani moralisointikritiikkiä. Yhtenä sen alkupisteenä tiedän olevan Sampo Ahdon Sotilasaikakauslehdessä julkaistu arvostelu Robert Alftanin toimittamasta Aseveljet -teoksesta, johon laadin pitkän esipuheen. Ottamatta Ahdon väitteisiin sen enempää kantaa totean vain, että kirjoituksellaan hän osoitti olevansa täysin kyvytön asettumaan sodan oheisvahingoista kärsimään joutuneiden yksilöiden asemaan.

Mitä tulee Huhtiniemeen, on outoa väittää, että demokraattisessa ja vapaassa Suomessa olisi jonkinlaista moralisointia keskustelu siitä, teloitettiinko oman maan kansalaisia laittomissa pikatuomioistuimissa. Moralisointiväitteisiin kätkeytyvä ajatus siitä, että asian selvittäminen perinpohjin jotenkin loukkaisi tai tahraisi maalle itsenäisyyden pelastaneiden kesän 1944 taistelujen perintöä, on outo. Kesän 1944 tapahtumien tärkein saavutus oli demokraattisen ja vapaan yhteiskuntajärjestyksen säilyminen. Mikä voisi loukata tämän saavutuksen arvoa enemmän kuin se, että yritetään ulottaa jonkinlainen "isänmaallinen kiitollisuudenvelka" koskemaan jotain sellaista porukkaa, joka otti oikeuden omaan käsiinsä ja ryhtyi kostoksi teloittamaan rintamakarkureita. On hyvä pitää mielessä se, että Huhtiniemessä mahdollisesti teloittajina hääränneet miehet olivat aivan eri miehiä kuin ne, jotka samaan aikaan rintamalla pistivät henkensä peliin.

Mauno Jokipii julkaisi jatkosodan syntynsä 1987. Usein tällaisia keskusteluja lukiessa tuntuu, että sen jälkeen kuluneen pian 20 vuoden aikana ja erityisesti Neuvostoliiton romahdettua on Suomessa menty historiapoliittisessa mielessä taaksepäin ja palattu henkisesti jonnekin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikoihih. Jatkosota kaikkien taustoineen ja vivahteineen on niin moniulotteinen historian kysymys, ettei siitä keskusteltaessa pelkillä kyllä/ei- tai hyvä/paha-pohdinnoilla saada kovinkaan järkevää ajatustenvaihtoa aikaiseksi.

Käykää nyt lukemassa vielä http://jokisipila.blogspot.com/2006/10/ ... ukset.html ennen kuin jaatte omia pikatuomioitanne.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Juuri tuo Sampo Ahdon tekemä arvostelu vahvisti kaikki epäilykseni, jotka heräsivät luettuani Alfthanin toimittaman teoksen. Sampo Ahto on harvinaisen suoraselkäinen historioitsija joka ei suostu alistumaan valtavirran armoille. Kannattaa muistaa myös, mitä Matti Klinge on kirjoittanut moralisoivasta historiankirjoituksesta.

Nuo sodan "oheisvahingoista" kärsineet ovat oma lukunsa. Tässäkin asiassa asenteet ovat kovin kaksinaismoralistiset. Jos 80.000 täysin avutonta siviiliä jotka eivät muodosta hyökkääjälle mitään suoranaista uhkaa poltetaan hengiltä niin ei se mitään, kunhan teon takana ovat amerikkalaiset (Tokion palopommitus). Mutta auta armias kun saksalaiset, etenkin SS-yksikkö, ampuvat alle 100 sotavankia olosuhteissa joissa nämä vangit ovat potentiaalinen uhka hyökkäävälle osastolle* (ko. vankien aseet olivat heidän välittömässä läheisyydessä) ja niin sehän on mitä kaamein rikos josta on seurauksena teloituksia (Malmedy).

*Jenkit perustelivat heidän varsin yleistä tapaa ampua laskuvarjolla pelastautuneita vihollislentäjiä sillä, että ko. lentäjä pelastuessaan saattaa olla uudelleen vastassa vaikkapa puolen vuoden päästä. Jenkkilentäjillä oli myös tapana tulittaa uponneiden laivojen miehiä näiden räpiköidessä meressä täysin avuttomina (ks. esim. Lawrence Hickeyn Warpath Across the Pacific).

Mitä tulee mahdollisiin Huhtiniemen teloituksiin, niin niitten muodollisen laittomuuden/laillisuuden vatvominen on jonninjoutavaa. Kun kansakunta taistelee olemassaolostaan on kertakaikkiaan mahdotonta-suorastaan irvokasta kuvitella-että karkureita ruvettaisiin paapomaan. Sota-aikana karkureille ei voi eikä saa antaa mitään armoa.

Minä näen tärkeimpänä 1944 torjuntataistelujen saavutuksena Suomen valtion itsemääräämisoikeuden säilyttämisen, demokratialla ei niin väliä (ainakaan parlamentarismina tunnetulla suuntauksella).

Trilisser, Meir Abramovich

Vieras

Trilisser kirjoitti:Mitä tulee mahdollisiin Huhtiniemen teloituksiin, niin niitten muodollisen laittomuuden/laillisuuden vatvominen on jonninjoutavaa. Kun kansakunta taistelee olemassaolostaan on kertakaikkiaan mahdotonta-suorastaan irvokasta kuvitella-että karkureita ruvettaisiin paapomaan. Sota-aikana karkureille ei voi eikä saa antaa mitään armoa.
Tuskinpa asiassa enää on ketään, jota voitaisiin suuremmin tuomitakkaan. Taitaa vain kuitenkin olla niin, että on paikallaan tietää millaisiin tekoihin sota on meidätkin ajanut. Käsitys siitä, ettei karkureille voi eikä saakkaan antaa mitään armoa tuntuu silti varsin vieraalta. Sodan oikeuksista ovat puhuneet monet jo paljon ennen vuotta 1944, vaikkapa Hugo Grotius 1600-luvulla tai valistusfilosofit vuosisata myöhemmin. Niin, ja sitten vaikkapa 1800-luvulla syntynyt Punainen Risti. Eikös tämän saman logiikan varjolla voida oikeuttaa kaikki teot? Todetaan vain, että valtio käy sotaa ja tapetaan "ei-toivotut", kutsutaan niitä sitten vaikka karkureiksi? Turha meidän on sitten sormella osoitella vaikkapa Yhdysvaltojen suuntaan, mikäli voimme itsellemme hyväksyä kaikki teot "välttämättöminä". Oikeus on, epätoivottunakin, välttämätön osa myös sodanajan yhteiskuntaa. Dikotomia paapominen/murhaaminen kyllä taitaa kuitenkin hieman yksinkertaistaa maailmaamme :idea:

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

En vastusta Huhtiniemen mahdollisten teloitusten tutkimista sinänsä, jos tarkoituksena on tosiasioiden selvittäminen. Mutta pahoin pelkään, että ko. tutkimusta hyödynnettäisiin ihan muissa, poliittisissa tarkoituksissa. Muistuttaisin erään nimeltämainitsemattoman naishenkilön tekeleestä, jota eräät tahot käyttivät häikäilemättömästi omien taloudellisten ja poliittisten etujensa ajamiseksi. Samojen kiristäjien kohteeksihan on joutunut mm. Sveitsi*.

*ko. kiristysoperaatiosta enemmän Norman Finkelsteinin hienossa Holocaust Industryssa.

Apatiitti
Viestit: 75
Liittynyt: 26.10.06 18:27

Trilisser kirjoitti: tyypillinen moralisointi tärkeimpänä päämääränä kaiken Kolmanteen valtakuntaan liittyvän mustamaalaus
Kertoo jo sanojastaan kaiken. :lol:

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Ja mitähän se mahtaa kertoa? Sen pitäisi kertoa siitä, että mielestäni historiankirjoituksen tehtävänä ei ole tuomioiden jakaminen, vaan tosiasioiden selvittäminen ilman poliittista kiihkoa ja muita tarkoitusperiä*. Historiankirjoituksen tehtävänä ei ole minkään poliittisen järjestelmän ajaminen/mollaaminen! Se on lukijan tehtävä omien ajatustensa mukaan.

*Tyypillinen esimerkki poliittisten tarkoitusperien pilaamasta teoksesta on nyky-Saksan virallisen sotahistorian DDRiZW:n 4. osa. Kun joittenkin teokseen kirjoittavien päätelmät eivät sopineet MGFA:n vasemmistolaisen siiven pirtaan, ylhäältä päin suoranaisesti saneltiin mitkä päätelmät ovat sallittuja, mitkä eivät, riippumatta totuudesta.

Apatiitti
Viestit: 75
Liittynyt: 26.10.06 18:27

Ja pah, sinunlaisesi paasaajat ovat kaikkien netin historiafoorumien riesana ja oli vain ajan kysymys milloin tännekin eksyy yksi. Ja yhtä varmasti sinä taas häivyt nostettuasi koipeasi jokaisen threadin kohdalla ja lorautettuasi annoksen oikeistolaista päällehuutamista.

Mutta hei, aikuisten oikeesti, mietipä tätä! Ei sinun tarvitse enää kahlata lävitse yhtään 1000-sivuista natsiapologeettien teosjärkälettä, eikä hukata elämääsi perehtymällä yksityiskohtaisesti siihen miten SS-divisioona Frundsbergin 3./II Schw.Pz.Abteilungin Unterscharführer Kurt Lederhose tuhosi Sturmgeschütz kolmosellaan miljoona vanjaa Breslaun kaakkoispuolella vielä huhtikuun 28. päivän iltana 1945.

Oikeasti, sinun ei tarvitse lukea enää yhtään sotakirjaa ja ammentaa niistä vihaa sydämeesi. Elämä on lyhyt, nauti siitä! Anna aikasi työllesi ja perheellesi. Vaimosi haluaa että jaat elämäsi hänen kanssaan, aika lastesi kanssa on parhainta kun he ovat vielä pieniä.

Rauhaa, mies.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Jaha, lienee parempi kuin tosiuskovaisten kanssa ei rupea leikkimään. Ei aasistakaan saa hevosta tekemälläkään. Mutta sanottakoon sen verran, että Frundsbergilla ei ollut raskasta psv-pataljoonaa, joten en voi lukea aiheesta edes sivun vertaa, saatikka 1000 sivua.

Onko joillekin todellakin liikaa, että historiankirjoitus olisi puolueetonta?

Valfrid
Viestit: 17
Liittynyt: 24.05.06 12:18

Apatiitille

Oikeasti, sinun ei tarvitse lukea enää yhtään sotakirjaa ja ammentaa niistä vihaa sydämeesi.
Melkoinen yleistys sotahistoriasta kiinnostuneista. Onneksi ympärillämme on esim. Timo K. Mukan, Teemu Mäen, Jouko Turkan ja Miina Äkkijyrkän tapaisia taiteilijoita, jotka ovat luoneet ympärilleen pelkkää päivänpaistetta. :lol:

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Uutta tietoa vanhasta kartasta, Wikipedian Huhtiniemisivut

Keskisuomalaisessa haastateltu Heikki Rantatupa kertoo löytäneensä Lappeenrannan kartasta vuodelta 1838 unohtuneen hautausmaan.

Rantatupa olettaa, että kaupungissa voisi olla muitakin tällaisia vanhoja kadonneita hautapaikkoja. Tämä voisi puolestaan viitata siihen, että Huhtiniemestä löytyneet eivät olisi jatkosodan rintamakarkureita.

Rantatupa arvelee Keskisuomalaisen mukaan, että äskettäin Huhtiniemestä löytyneet esineistö ja hautausmaa liittyisivät toisiinsa. Heikki Rantatupa työskentelee Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksessa tutkijana.

*******
Wikipediasta löytyy Huhtiniemeä käsittelevä sivu:
"Huhtiniemen joukkohaudat"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huhtiniemen_joukkohaudat

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Tylsimys on jälleen oikeassa. ja kyllä historioitsija voi olla puolueeton, kunhan vain halua riittää. Puolueeton historiankirjoitus on myös kestävämpää, ts. vaikka ajan moraaliarvot muuttuvat, tosiasiat säilyvät.

Esimerkkejä joista tunnistaa moralisoivan, propagandistisen historioitsijan: hän käyttää leipätekstissään (otteet muitten teksteistä eivät kuulu joukkoon) sanoja kuten punikki, natsi (po. kansallissosialisti), jutku, bolsu (po. bolshevikki), ryssä, japsi ym. Nykymuotia tuntuu olevan jatkuva jankuttaminen "natseista". Onko tosiaankin liian vaikeaa kirjoittaa "kansallissosialisti"?

Oli suorastaan mukava lukea Olli Vehviläisen vanhaa kirjaa kansallissosialistisen Saksan ja NL:n suhteista. Siinä ei alennuttu jokisipilöintiin.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”