Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Salaiset aseveljet/Oula Silvennoinen

Kuvaus: https://oa.doria.fi/handle/10024/41922

Verratkaapa suomen- ja englanninkielisiä tiivistelmiä. On aika olennaisia eroja.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Omituinen juttu tuo Einsatzkommando Finnland, en ole missään RSHA:ta koskevissa jutuissa törmännyt sellaiseen. Liekö ollut ihan vaan paperin asteellla, onko joku lukenut tuota väikkäriä?

Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Olin lauantaina 27.9. yliopistolla Oula Silvennoisen väitöstilaisuudessa.
Harvinaisen vahvan julkisuuden osakseen saanut Silvennoisen väitöskirja on
nimeltään "Salaiset aseveljet - Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö
1933-1944". Ilmeisen vankkaa työtä - ja erinomaista salapoliisityötä myöskin.

Nyt on ensi kertaa dokumentoitu Valpon kenttäyhteistyö saksalaisviranomaisten kanssa sotavankileirien sekä vankien "profiloinnin" ja teloitusten arjessa. Valpon toiminta tältäkin osin on luonnollisesti tapahtunut ylimmän valtiojohdon tieten ja siunauksella.

Tehtäviä hoitavaan Erikoiskomennuskuntaan määrättiin kesäkuulla 1941 kaikkiaan 12 Valpon etsivää, tulkkia ja kansliatyöntekijää. Eräs heistä palasi jo syksyllä 1941 muihin töihin ja luovuttaessaan komennuksella käyttämiään varusteita, luovutuskuittiin jäi merkintä komennuskohteen nimestä; "Einsatzkommando Finnland". Tämän kuitin Silvennoinen löysi ja siitä lähti tutkimus liikkeelle.

Osoittautui jälleen todeksi vanha tosiasia: kun kyseessä on riittävän salainen
tehtävä, ei löydy dokumentteja. Johtuen siitää yksinkertaisesta syystä, että
niitä ei laadita. Dokumentoiminen on nimenomaisesti kielletty. Tätä lähtökohtaa ei aina muisteta tai ymmärretä.

Nytkin olisi jo aiemmin pitänyt kysyä: mistä syystä Saksan sotavoimat ja sen erikoispoliisijoukot olisivat toimineet pohjoisella rintamalla Suomessa
jotenkin eri tavalla kuin keskisellä ja eteläisellä itärintamalla Baltiassa,
Ukrainassa, Venäjällä, ym.? Annos kansallista naivismia yhtyneenä
tietoisempaankin pyrkimykseen enemmän tai vähemmän aktiivisesti torjua ja peitellä ikäviä tosiseikkoja.

Esitin maaliskuussa 2007 Helsingin Sanomissa saksalaisten Suomessa tekemien rikosten (muidenkin kun keskitysleirisurmien) tutkimista ja samalla
selvitettäväksi suomalaisten viranomaisten yhteistyötä näiden tekojen toteutuksessa ja peittelyssä. Sain aika tuikeata palautetta että tämä aluehan
on jo tutkittu, ei sieltä enää mitään löydy. No, itselläni oli jo tuolloin
aineistoa päinvastaisesta, ja sittemmin ilmeni myöskin että Silvennoinen on
aihekenttää tutkimassa.

Tämänkin jälkeen jää vielä ainakin kaksi osa-aluetta kaipaamaan
perustutkimusta:
ensinnäkin Päämajan valvontaosaston rooli, joka tietenkin oli vielä keskemmällä valtiollisen päätöksenteon ytimessä kuin Valpo, sekä toisaalta
siviiliviranomaisten, eritoten poliisiviranomaisten (paikalliset poliisilaitokset, nimismiehet, ym) ja oikeuslaitoksen toiminta. Valvontaosaston aineistohan on Ruotsissa tai missä onkaan, mutta erilaisella ristiinvalotuksella ja riittävällä arkistotyöllä senkin roolista varmasti jotain löytyy.

Siviiliviranomaisten edesottamusten jäljet löytyvät arkistoista, pitää vain päästä langan päästä kiinni (mm. saksalaisten rötösten tutkinnan lepsuudet ja raukeamiset, erilaiset villaisella panot, kummat vapauttavat tuomiot murhissa ja tapoissa, ryöstelyssä). Nämä viimemainitut ovat jo enemmänkin asianomistajajuttuja, mutta ilmentävät kyllä omalla robustilla
tavallaan Saksan herrakansan asennetta ja asemaa Suomessa 1941-1944 sekä sitä outoa alamaisroolia, jonka ns. virallinen Suomi monin paikoin alistui.

Veikko Huuska

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Kiitos, Veikko Huuska! Tuliko väitöstilaisuudessa kriittisiä kommentteja?

Matti Lund
Viestit: 29
Liittynyt: 30.08.08 17:44
Paikkakunta: Turku

Oli lohdullista lukea tämä totuudelliseen näkemykseen pyrkivältä vaikuttava näkemys koskien Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyötä 1933-1944.

Silvennoisen väitöskirja oli tähän asti kirvoittanut niin matalatasoisen mielipideketjun, että sen selailu harmitti.

Kysymyshän olisi pitänyt esittää: miten muka sellaista yhteistyötä ei olisi ilmennyt?

Ilmeneekö muuten mistään, että jotkut vastuuasemissa olleet olisivat yrittäneet estää tai vastustaa sellaista toimintaa?

Hyvä, että löytyy joitain todisteita, vaikka "murhaajien sormenjäljet" on pyyhitty huolellisesti pois historian lähdemateriaalista. Suomeen kaiketi sovellettiin natsien ja heidän kumppaniensa harrastamassa ihmisten likvidoimisessa sellaisia toiminta- ja yhteistoimintatapoja, jotka toimivat natseille riittävässä määrin Suomen olosuhteissa. Toimintatyylissä oli epäavoimia painotuksia verrattuna moniin muihin maihin, kun esimerkiksi juutalaisillakin oli suomalaisille tärkempää heidän yrittäläroolinsa kuin etninen roolinsa ja yrittäjät olivat täällä aika tasa-arvoisesti valtiovallan erityisessä suojeluksessa, mutta toiminnan tavoitteissa ei ollut muihin nähden eroa. Toimintaan värväytyjistä tuskin oli pulaa, vaan luulisi pitäneen karsia innokkaimmat ainekset riskeeraamasta salaista organisaatiota.

Aiheen ketjuissa esiintulleet suhtautumistavat olivat mielestäni eräänlaisella historianäkemyksen ja -näkökulman langalla, jossa langan toinen pää on supernaivistisessa historiankäsityksessä ja toinen pää lähestyy jonkinlaista natsien suopeaa historiallista ymmärtämistä. Johonkin väliin tällä historiallisen näkökulman langalla sijoittuu suhtautumistapa, jonka mukaan Suomen poliitikkojen ja taustavaikuttajien kumppanuustoiminta natsien kanssa on ehdottomasti asetettava kaiken arvostelun yläpuolelle, eräänlainen lojalistinen historiankirjoitus.

Jonnekin aivan muualle on pingoitettu se historian näkökulman lanka, jolla kulkien pyritään totuudellisuuteen kiemurtelematta mitenkään jostain näkökulmasta katsoen epämiellyttävien tosiseikkojen edessä.

terveisin Matti Lund

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Vuosikymmenet Suomessa on varjeltu erillissotamyyttiä - viime vuosina jopa korkeinta valtiojohtoa myöten. Kuvaavaa on, että kun pari vuotta sitten julkaistiin Risto Rytin niin sanotut päiväkirjat, teoksen toimittajat valitsivat kirjan pääotsikoksi ydinlauseen Rytin illalla 26.6.1941 pitämästä "suuresta syytöspuheesta": "Käymme omaa erillistä sotaamme."

Jos ennustaa saa, niin seuraava vaihe Oula Silvennoisen väitöskirjan jälkeen on se, että kaikkea nyt selville saatua ruvetaan suomalaisessa historiakeskustelussa normaaliin tapaan perustelemaan vaihtoehdottomuudella. Osallistuminen esim. Einsatzkommando Finnlandin toimintaan oli välttämätöntä, koska... kahdesta huonosta vaihtoehdosta oli pakko valita "pienempi paha". Tertium non datur. Mot.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Veikko Huuska kirjoitti:Tehtäviä hoitavaan Erikoiskomennuskuntaan määrättiin kesäkuulla 1941 kaikkiaan 12 Valpon etsivää, tulkkia ja kansliatyöntekijää.
Olen lukenut lehdistä tästä väitöskirjasta ja se herättää joukon kysymyksiä. Keitä ja millä perustein suomalaiset luovuttivat saksalaisille?

Kuinka paljon ihmisiä teloitettiin saksalaisten toimesta ja kuinka paljon heistä oli sellaisia, jotka suomalaiset luovuttivat saksalaisille?

Olivatko saksalaisten leirit vankileirejä vai tuhoamisleirejä?

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Minulla on muistikuva Huuskan mainitsemasta HS:n tekstistä ja ainakin minulle jäi kuva tekstin sävystä, että Huuskan motiivina asiassa ei ollut historiallinen totuus vaan poliittinen agenda.

En kertakaikkiaan ymmärrä miksi suomalaisten olisi ylipäätään kieltäytyä tai vastustaa VIHOLLISvankien luovutusta saksalaisille (eli liittolaiselle). On aivan naurettavaa ruveta moralisoimaan tässäkin asiassa. Sota on sotaa, ei siistiä peliä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Kieltäytyminen olisi ollut viisasta siitä syystä, että sodan jälkeen ko. henkilöt uhkasivat joutua vastuuseen ja pakenivat ulkomaille. Nimittäin luovuttaja on vastuussa vankien turvallisuudesta. Kansainväliset sopimukset ja sen (puuttuessa) ns. tapaoikeus takaavat vangiksi antautuneelle hengen turvan sekä tietyt oikeudet.

Suomalaisethan tajusivat tämän, kun Saksan häviö alkoi näyttää varmalta - sillon tuli luovutusten laillisuus mieleen ja ne lopetettiin.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

nylander kirjoitti: Vuosikymmenet Suomessa on varjeltu erillissotamyyttiä - viime vuosina jopa korkeinta valtiojohtoa myöten. - .

Jos ennustaa saa, niin seuraava vaihe Oula Silvennoisen väitöskirjan jälkeen on se, että kaikkea nyt selville saatua ruvetaan suomalaisessa historiakeskustelussa normaaliin tapaan perustelemaan vaihtoehdottomuudella. Osallistuminen esim. Einsatzkommando Finnlandin toimintaan oli välttämätöntä, koska... kahdesta huonosta vaihtoehdosta oli pakko valita "pienempi paha". Tertium non datur. Mot.
No sitähän tästä ei saa millään, koska mitään tietoa Saksan painostuksesta ei ole. Sen sijaan uskon, että jotkut eivät asiaa millään tule myöntämään, koska suoria todisteita ei ole. He vaativat sitä dokumenttia, jossa lukee selvästi antoi käskyn, kuinka monta kuoli. Tai sitten tullaan väittämään, ettei tulkki tai kuulustelija vaikuta päätökseen. Tai muistuttamaan, miten Huhtiniemessä kävi.

Ei kuitenkaan pidä yleistä verkkokeskustelun mielipiteitä, vaikka ne myös Hesarin ketjussa ovat uskomattomia. Pikemmin on pantava merkille, että Hesari julkaisi aiheesta näyttävän arvostelun jälkeen myös laajan jutun sunnuntaisivuilla.

No, enpä ole vielä kirjaa edes lukenut, joten en periaatteessa täytyy pitää mieli avoimena. Tähänastiset tiedot ovat kuitenkin lupaavia.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Emma-Liisa kirjoitti:Ei kuitenkaan pidä yleistä verkkokeskustelun mielipiteitä, vaikka ne myös Hesarin ketjussa ovat uskomattomia. Pikemmin on pantava merkille, että Hesari julkaisi aiheesta näyttävän arvostelun jälkeen myös laajan jutun sunnuntaisivuilla.
HS:n sunnuntaisivujen juttu 28.9. (laatijana Ilkka Ahtiainen) olikin taustoitettu harvinaisen asiantuntevasti ja viitseliäästi. Toimittaja oli ottanut yhteyttä mm. hampurilaiseen sotahistorin professoriin Bernd Wegneriin. Wegner toteaa mm.: "Pieni demokratia ei ajan oloon voi ´syyttömyyttään´menettämättä tehdä yhteistyötä ytimeltään rikollisen hallinnon kanssa. - - Demokraattisetkaan kulttuurit eivät ole turvassa, jos oikeusvaltion perusta horjuu."

Olen ehtinyt lukea Silvennoisen kirjaa vastaa kolmanneksen, mutta jo johdantoluvuista ilmenee, että mitä EK/Valpoon tuli, suomalaisen oikeusvaltio perusta todella horjui jo 1930-luvulla. Salaisen poliisin koko toimintaideologia perustui jo ennen sotaa siihen, että "lakipyykkien sivuitse" ( cit. Esko Riekki) voitiin hyvin kulkea, jos valkoisen Suomen perinnön koettiin olevan vaarassa. Jatkosodan vuosina tämä asenne vahvistui kauhistuttaviin mittasuhteisiin, minkä osoittaa paitsi Silvennoisen myös Kujalan tuore tutkimus.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

nylander kirjoitti:HS:n sunnuntaisivujen juttu 28.9. (laatijana Ilkka Ahtiainen) olikin taustoitettu harvinaisen asiantuntevasti ja viitseliäästi. Toimittaja oli ottanut yhteyttä mm. hampurilaiseen sotahistorin professoriin Bernd Wegneriin. Wegner toteaa mm.: "Pieni demokratia ei ajan oloon voi ´syyttömyyttään´menettämättä tehdä yhteistyötä ytimeltään rikollisen hallinnon kanssa. - - Demokraattisetkaan kulttuurit eivät ole turvassa, jos oikeusvaltion perusta horjuu."
Nii'in. Muistuu mieleen ne suomettumisen ajat, jolloin Suomen hallinto oli ihan rähmällään Neuvostoliiton rikollisen hallinnon edessä. Suomen hallinnolla on rähmälläänoloperinne. Onneksi kansa - johon itsenikin lasken - seisoo tukevasti jaloillaan.

Ilmeisesti johtopäätös väitöskirjasta on, että suomalaiset natsimieliset tahot tekivät yhteistyötä saksalaisten natsien kanssa. Valposta vastasi sisäministeri, eikös niin, joten sinne johtavat jäljet. RKP:n Ernst von Borniin ja Kokoomuksen Horelliin, jotka toimivat sisäministereinä Helsingin Sanomien artikkelin mukaan.

-

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Hesarin ketjussa on todella uskomattomia mielipiteitä:

HS.fi keskustelu

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Vetehinen kirjoitti:Nii'in. Muistuu mieleen ne suomettumisen ajat, jolloin Suomen hallinto oli ihan rähmällään Neuvostoliiton rikollisen hallinnon edessä. Suomen hallinnolla on rähmälläänoloperinne. Onneksi kansa - johon itsenikin lasken - seisoo tukevasti jaloillaan.
Tuo maamme historian "rähmälläänoloperinne" - niin natsien kuin kommunistien edessä- olisi kyllä mielenkiintoinen mentaliteettihistoriallinen tutkimuskohde. Kysymyksiä kuten miten tarpeellista/pakollista yhteistyö tai yhteistoiminta oli ja paljonko painostettiin nousee varmasti jatkossakin keskusteluihin ja väittelyihin.

Sinänsä Silvennoisen tutkimustulokset eivät hirveästi itseäni yllättäneet. Jatkossa löytyy tarkentamisen varaa yhteistyön laajuudesta, uhrien määrästä ja tietoisuudesta ylemmissä päättävissä portaissa.

vmurtoma
Viestit: 1
Liittynyt: 29.09.08 18:13

Oula Silvennoinen on tehnyt hyvää työtä; yhdessä sen kanssa, mitä olemme voineet lukea Markku Jokisipilän hienosta väitöskirjasta Aseveljiä vai liittolaisia?, kokonaiskuva alkaa hamottua – eikä se ole kovin kaunis. Toisaalta meidän ei pidä langettaa pikatuomioita, sillä bolsevismin uhka oli todellinen, tiedettiinhän täällä, miten NL kohteli muita raajanaapureitaan, Ukrainaa jo aiemmin ja Balttiaa sodan alettua. Ei kai suomalainen sivistyneistö voinut tokikaan olla nyökällään kulttuurin tuhoajien suuntaan, mitä NL Stalinin johdolla edusti viimeistään 1930-luvun puolivälin jälkeen.

Mutta Suomen historian osalta yhä on selvittämättä – nyt kun erillissodan teoria on osoitettu monta kertaa kansalliseksi terapiaksi ja myytiksi (myös Osmo Jussila) – , miten Suomen poliittisen ja kulttuurisen (taiteilijat, tiedemiehet) eliitin pitkät ja luontevat suhteet Saksaan ilman rasitteita muuntuivat vähitellen 1930-luvun mittaan Saksan-ihailuksi ja osin jopa sen ideologian kannattamiseksi, tokikaan että alkuvaiheissa olisi voitu aavistaa rotuopillisten julistusten johtamista holokaustiin (Ruotsihan oli rotuoppien luvattu maa.). Suomalaisen natsimyönteisyyden monet asteet torjunnasta avoimeen hyväksyntään tulisi selvittää ja pohtia kiihkoilematta yliopistomiestemme (Linkomies, Nevanlinna, Koskenniemi, Kaila jne.) natsismi-linkit kaikkine puolineen sekä suomalaisen kulttuuri- ja yliopistoelämän kontaktit Saksaan ajanjaksona 1933–45. Aihe on arka, mutta mahdollisimman neutraali ja asiallinen selvitys on vielä edessä, jotta meillä voidaan käyttäytyä jatkossa moraalisesti suoraselkäisesti ja vaatia muilta mailta enemmän kuin itse haluamme tehdä. (Ulko)poliittinen johtomme tulee käymään vielä pitkään harhautussotaansa natsismin suhteen ja pysymään erillissodan linjoilla, mutta historiantutkimuksessa tämä askel pitäisi ottaa ja osoittaa – ketään ja mitään syyttämättä – kaikki ne struktuurit, instituutiot ja vaikutusvaltaiset yksilöt, jotka panivat toivonsa Saksan voittoon ja olivat valmiit hyväksymään myös sen ideologiset tavoitteet, jos ei muuten, niin kuitenkin välttämättömyyden edessä, Saksaa kun pidettiin meillä länsimaisen kulttuurin arvojen puolustajana barbaarista bolsevismia vastaan.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”