Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Ruotsalaisväite: Suomi valehtelee natsikytkennöistä

Ruotsalaisväite: Suomi valehtelee natsikytkennöistä

Henrik Arnstadin kirja on nostanut jälleen keskusteluun Suomen ja Saksan suhteen toisen maailmansodan aikana. Historiallisiin tulkintoihin ottaa kantaa myös Suomen ulkoministeriö.

Keskustelun aloitti Ruotsissa ilmestynyt Spelaren Christian Günther joka tarkastelee Ruotsin ulkopolitiikkaa sodan aikana ulkoministeri Christian Güntherin näkökulmasta.

Suomen ulkoministeriö on ottanut harvinaisella tavalla kantaa asiaan kun valtiosihteeri Pertti Torstila kommentoi teosta Ruotsin Sotatieteen akatemiassa Tukholmassa 13. marraskuuta. Torstilan mukaan hiljattain ilmestynyt Henrik Arnstad kirja “Spelaren Christian Günther” on surullinen esimerkki historiallisen perspektiivin puutteesta. “

Henrik Arnstad puolestaan nostaa esiin mm 24 000 venäläisen siviilin sulkemisen keskistysleireihin (näistä noin 3000 kuoli).
Armstadt kehottaa mielipidekirjoituksessaan Suomen ulkopoliittista johtoa menemään historian peruskurssille.
Hän vetoaa mm historioitsija David Kirbyn tutkimuksiin ja viittaa Suur-Suomi ajatuksiin ennen jatkosodan alkua.

Lisätietoja löytyy mm täältä:

Henrik Arnstad: Finland ljuger om nazismen
Svenska Dagbladet, 29. november 2006

sekä Henrik Armstadin blogissa:
http://www.christiangunther.se/blogg/

Tal av statssekreterare Pertti Torstila vid Kungliga Krigsvetenskapsakademien
Stockholm den 13 november 2006
"Finlands ordförandeskap i Europeiska Unionen; Mellanöstern, krishantering, Finland och Sverige"
Viimeksi muokannut Tapio Onnela, 01.12.06 00:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Toivottavasti Arnstadt soveltaa samoja standardeja oman maansa suhteisiin intiaanien murhaajien (USA) kanssa.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Markku Jokisipilä kirjoittaa Turun Sanomien aliokirjoituksessa aiheesta: mm.” Henrik Arnstadt ei vaikuta tuntevan suomalaisten tutkijoiden keskusteluja lainkaan, ja valitettavasti Pertti Torstilakaan ei katsonut tarpeelliseksi häntä niistä valistaa, kirjoittaa tohtori Markku Jokisipilä.”
Suomalais-ruotsalainen historiariita haisee naftaliinilta (Turun Sanomat 3.12.2006)

Aiheesta löytyy Jokisipilän kirjoitus myös syyskuulta 2004

Suomen kehitys erosi kaikista muista Saksan liittolaisista. Torjuntavoitto, suursota, maantiede ja pohjoismaisuus pelastivat Suomen (Turun Sanomat 19.9.2004)

” Paradoksaalista on, että erillissotateesi, jonka Suomen johto oli kehittänyt lähinnä länsiliittoutuneita ja Ruotsia varten, sai konkreettisimmat tunnustuksensa Saksalta ja Neuvostoliitolta. Saksa ei milloinkaan vaatinut elintärkeästä avustaan kunnon hintaa. Niin kauan kuin suomalaiset jatkoivat taistelua, Hitler oli valmis jopa sietämään erillisrauhapuheita”

ja löytyypä sieltä TS:n arkistosta myös tämä kiinnostava aihetta sivuava Hannu Miettusen aliokirjoitus:

Uuden Suomen artikkeli sai Hitlerin raivoihinsa huonolla hetkellä. Sananvapaus katkaisi 1944 aseavun Suomeen (Turun Sanomat, 23.2.2006)

Miettunen kirjoittaa:
”Kyse on Uusi Suomi -lehdessä 16. huhtikuuta 1944 julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Kahdeksan kotimaista tieteentekijää paheksui kirjoituksessaan sitä, että Saksa suunnitteli Viron museoesineiden ja arkistojen evakuoimista lähestyvän puna-armeijan tieltä Saksaan.”

Miettusen mukaan:
”Jälkikäteen mitättömältä vaikuttava protesti kiiri jo seuraavana päivänä myös Berliiniin. Itsensä koko eurooppalaisen kulttuurin vaalijaksi mieltänyt Adolf Hitler sai silmittömän raivokohtauksen.

Hän määräsi siltä seisomalta keskeyttämään kaiken Suomeen suuntautuvan aseavun. Maahan oli juuri samalla viikolla saapunut ensimmäinen lasti onteloammuksiin perustuvia uusia panssarintorjunta-aseita.

Tuo 11. huhtikuuta saatu 1 700 panssarinyrkin ja 300 panssarikauhun erä jäi ainoaksi aina Kannaksen suurhyökkäykseen asti.

Saksa kumosi asevientikiellon vasta 12. kesäkuuta eli kolme päivää suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen. Yksin panssarintorjunta-aseita kiidätettiin maahan heti 14 000. Sodan päättyessä niitä oli saatu jo yli 25 000 kappaletta. Aseet tulivat tarpeeseen, mutta kovin myöhään.”

Ja tässä Håkan Arvissonin arvostelu SvD 20.9. 2006

Henrik Arnstad: Spelaren Christian Günther
Förlag: Wahlström & Widstrand
Syndabock för Sveriges svekpolitik
SKULDSALDO När kriget var slut och folkhemmet behövde en räddare och kelgris fick Christian Günther rollen som syndabock. Som utrikesminister fick han ensam bära skulden för den gemensamma eftergiftspolitiken gentemot Nazityskland. Henrik Arnstads biografi över Günther är i långa stycken lysande, skriver Håkan Arvisson.
Viimeksi muokannut Tapio Onnela, 05.12.06 20:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Jungar kritisoi Arnstadin kirjaa Hufvudstadbladetissa

Jungar kritisoi Arnstadin kirjaa Hufvudstadbladetissa

Pohjoismaisen historian emeritusprofessori Sune Jungar arvioi Anrnstadin kirjaa kriittisesti sunnuntain Hufvudstadbladetissa (3.12.2006)

Sune Jungar: Överskattad Günther-biografi

Jungar moittii Arnstadia mm lähdekritiikin puutteesta:

”Ett inslag i Arnstads framställning som uppfattats som sensationellt är hans påstående att Günther rentav erbjudit Tyskland ett militäravtal. Här är det dock uppenbart att Arnstad övertolkar källorna. Han stöder sig framför allt på vad tyska representanter i Skandinavien rapporterade till Berlin och vi vet att dessa rapporter ofta hade föga med verkligheten att göra. Arnstad har nog glömt sina elementära källkritiska lärdomar i sin iver att komma med nya "avslöjanden".

Jungar, monien muiden tapaan, syyttää Arnstadia siitä, ettei tämä tunne suomalaista tutkimusta juuri lainkaan:

”Arnstad är ut–ifrån sina bedömningar självfallet kritisk mot att Finland inte i ett tidigare skede sökte separatfred och lämnade vapenbrödraskapet med ett Tyskland vars krigslycka hade vänt. Vår regering hade nog redan i början av 1943 insett att Finland borde söka sig ur kriget men rädsla för tyska repressalier och senare sovjetiska krav på total kapitulation och sannolik ockupation gjorde situationen svår.

Känner inte finsk forskning
Arnstads bok innehåller inga egentliga noter vilket är beklagligt och gör det omöjligt att veta vad han bygger sina ofta långt gående och djärva slutsatser på. Hans lista över använd litteratur på internet hjälper föga.
Det är synd att det han har att säga om Finland och Finlands politik oförtjänt lyfts fram och gett hans bok en gratis reklam den inte är förtjänt av. Det är uppenbart att han inte är informerad om den moderna finländska forskningen, särskilt inte den som blivit möjlig sedan också sovjetiska arkiv öppnats och nya uppgifter om Stalins målsättningar beträffande Finland blivit tillgängliga.

Arnstads framställning är till stora delar uppbyggd som en serie händelsehistoriska, episodartade notiser. De levande inblickarna bakom kulisserna i samlingsregeringens arbete kan ibland vara underhållande men bristen på sammanfattande problematisering och analys blir i längden irriterande och tröttsam. Jag har nog svårt att förstå det överlag positiva mottagande boken fått i Sverige. Tydligen törstar det svenska folket efter biografier om sina krigstida ledare.”

Koko teksti luettavissa Hufvudstadsbladetissa (3.12.2006)

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Meinader kritisoi Arnstadin kirjaa

Meinader kritisoi Arnstadin kirjaa

Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander kritisoi Svenska Dagbladetissa Arnstadin kirjaa:

Henrik Meinander: Arnstads bok är inte seriös Svenska Dagbladet, 3 december 2006.


"Henrik Arnstad har uppenbarligen samlat in ett stort material om Christian Günther. Det bör också poängteras att han har lätt för att formulera sig och bitvis är han riktigt medryckande. Men detta gör inte hans bok till en vetenskaplig undersökning."

Meinander kiinnittää huomiota kirjan lähdeviitteiden puutteeseen:

”Verket har inga källhänvisningar och dess bristfälligt uppställda litteraturförteckning finns inte i själva boken utan på en särskild webbsida.

Läsaren har således inga möjligheter att kolla ur vilken källa han tagit en viss uppgift och om hans tolkning av källan ifråga är rätt och rimlig. Hans eventuella arkivkällor får vi inte veta någonting om.”


****
Meinander kritisoi Arnstadia mm jälkiviisaudesta:
”Arnstads karakteriseringar av Günthers hållning till Hitlers Tyskland är ofta efterkloka och ibland direkt orättvisa. Och när han beskriver Finlands väg genom kriget lämnas många väsentligheter fullständigt utanför.”

***
Mienander huomauttaa, että jos Arnstad kritisoisi Ruotsin sodanaikaista politiikkaa samojen kriteerien pohjalta kuin Suomen, pitäisi Ruotsin laajamittainen rautamalmin vienti Saksaan tulkita myös natsisympatiaksi:

”Men att detta skulle ha betytt att det finska folket i förlängningen slogs "för nazismens världsherravälde och för demokratiernas - inklusive Sveriges - undergång" är ändå helt missvisande.
Enligt denna logik skulle Sveriges omfattande malmexport till det krigförande Tyskland ha haft samma målsättning.”

Meinanderin mielestä Arnstad ei ole käsittänyt ollenkaan sodan kokonaiskuvaa ja tuomitsee Arnstadin kirjan dokumentoimattomien faktojen ja löysien olettamusten kokolemaksi:

”Skildringen av Finlands oförmåga att lösgöra sig ur Tysklands grepp åren 1943-1944 visar ännu tydligare att Arnstad inte alls beaktar det allmänna krigsläget.

I motsats till vad Arnstad försöker påskina berodde inte den finska statsledningens ovilja att ingå en separatfred med Sovjetunionen före september 1944 på ren och skär dumhet.
Tvärtom bottnade dess avvaktande linje i en kallblodig insikt om att det var säkrast att bryta banden med Berlin först då tyskarna hade tvingats så mycket på reträtt att de inte kunde hämnas på Finland.

Summan av kardemumman är att Arnstads bok inte kan betecknas som ett seriöst historieverk. Snarast handlar den om en hurtig blandning av odokumenterade fakta, uppgifter och lösa funderingar som gränsar till fiktion.”

Henrik Meinander: Arnstads bok är inte seriös Svenska Dagbladet, 3 december 2006.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Olikos Hannu Miettusella lähdeviitteitä tuohon "silmittömään raivokohtaukseen"? Tuntuu olevan jokin pakonomainen tarve monellakin taholla viitata silmittömiin raivokohtauksiin huolestuttavan köykäisellä lähdepohjalla.

Apatiitti
Viestit: 75
Liittynyt: 26.10.06 18:27

Trilisser kirjoitti:Olikos Hannu Miettusella lähdeviitteitä tuohon "silmittömään raivokohtaukseen"? Tuntuu olevan jokin pakonomainen tarve monellakin taholla viitata silmittömiin raivokohtauksiin huolestuttavan köykäisellä lähdepohjalla.
No ei tietenkään suuruudenhullu diktaattori mitään raivokohtausta voinut saada. Kolmannen valtakunnan mustamaalausta taas tämäkin.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Voi voi. En tiedä sinusta, mutta ainakin meikäläisellä herää epäilys, jos viittauksia näihin kuuluisiin raivokohtauksiin löytyy etupäässä Hitlerin vastaisesta muistelmakirjallisuudesta (=oma lehmä ojassa) eikä esim. kokouspöytäkirjoissa taikka alkuperäisissä päiväkirjoissa. Ts. kun joku on kuollut ja kuopattu, kaikenlaisen loan heittäminen on aika turvallista.

Eli, mikä oli Miettusen lähde: OKW:n pöytäkirja, päiväkirja, sodan jälkeen kirjoitettu muistelma tms? Onko ko. muistelijalla ollut ehkäpä hyötyä vierittää syyt Aatun niskoille?

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Anfall var Finlands enda val

Bo Huldt, Svenska Dagbladet 6.12. 2006:
"Finland brukar beundras för tapperhet och sisu i krigföringen mot Sovjet under andra världskriget, men nyligen har samarbetet med Nazityskland under fortsättningskriget häftigt ifrågasatts. Å andra sidan visar en rad faktorer att Finland knappast hade något alternativ."

Ruotsalainen turvallisuuspolitikan professri Bo Huldt (professor i säkerhetspolitik med strategi vid Försvarshögskolan.)
kirjoittaa Svenska Dagbladetissa 6.12. 2006 Arnstadin esille nostamista teemoista ja päätyy Suomen merkityksestä Ruotsin ulkopolitiikalle hän toteaa mm:

”Efter hand som insikten om denna, alltmer hotande utveckling växte fram 1943-44 återuppstod det storstrategiska svenska problemet från vinterkriget 1939-40: hur bidra till att Finland kunde bärgas ur kriget? Här blev Finlands sak åter vår: ett självständigt Finland är en svensk, säkerhetspolitisk nödvändighet.”

Huldt toteaa lopuksi:
"Men i huvudfrågan är det, hur man än vrider och vänder på saken, svårt att se vad Finland kunde ha gjort för att undgå sitt deltagande i fortsättningskriget. Sverige behövde inte som Finland balansera på avgrundens rand mellan Tyskland och Sovjetunionen. Finland låg mellan oss och Moskva, som det brukar. Berlin var inte primärt intresserat av att få med Sverige i kriget - även om man gärna hade sett det ske. Sverige var, som så många gånger förut, "det skyddade landet" och Finland "det hotade". Svenska Dagbladet 6.12. 2006
Anfall var Finlands enda val

*****
Dagens Nyheterin arvostelu teoksesta ilmestyi 14.10. 2006
Ola Larsmo:
Förrädare eller syndabock? Dagens Nyheter 14.10.2006
Krigsårens utrikesminister Christian Günther gick bakom ryggen på regeringen. Han gav själv tyskarna rätt att –transportera militära trupper genom det neutrala Sverige. Henrik Arnstad (bilden) har skrivit en fängslande bok om Sverige under andra världskriget.

http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?a=581288
Viimeksi muokannut Tapio Onnela, 07.12.06 16:38. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Tapio Onnela kirjoitti:Anfall var Finlands enda val

Bo Huldt:
"Finland brukar beundras för tapperhet och sisu i krigföringen mot Sovjet under andra världskriget, men nyligen har samarbetet med Nazityskland under fortsättningskriget häftigt ifrågasatts. Å andra sidan visar en rad faktorer att Finland knappast hade något alternativ.
"
Ruotsalainen turvallisuuspolitikan professri Bo Huldt (professor i säkerhetspolitik med strategi vid Försvarshögskolan.)
kirjoittaa Svenska Dagbladetissa 6.12. 2006 Arnstadin esille nostamista teemoista ja päätyy Suomen merkityksestä Ruotsin ulkopolitiikalle hän toteaa mm:

”Efter hand som insikten om denna, alltmer hotande utveckling växte fram 1943-44 återuppstod det storstrategiska svenska problemet från vinterkriget 1939-40: hur bidra till att Finland kunde bärgas ur kriget? Här blev Finlands sak åter vår: ett självständigt Finland är en svensk, säkerhetspolitisk nödvändighet.”

Huldt toteaa lopuksi:
****
Men i huvudfrågan är det, hur man än vrider och vänder på saken, svårt att se vad Finland kunde ha gjort för att undgå sitt deltagande i fortsättningskriget. Sverige behövde inte som Finland balansera på avgrundens rand mellan Tyskland och Sovjetunionen. Finland låg mellan oss och Moskva, som det brukar. Berlin var inte primärt intresserat av att få med Sverige i kriget - även om man gärna hade sett det ske. Sverige var, som så många gånger förut, "det skyddade landet" och Finland "det hotade".

Anfall var Finlands enda val
Hienoa, että Arnstadin teoksen selvät ja vakavat puutteet tuodaan esille ja oikaistaan asiantuntijatasolla niin Suomesta kuin Ruotsista käsin. Aiheena - Suomen (ja Ruotsin) ja Hitlerin Saksan suhteet- tämä on erittäin mielenkiintoinen, mutta valitettavasti samalla Arnstadin toive saada paljon mediajulkisuutta kohukirjalleen toteutui. Toivottavasti Ruotsin kansa lukee myös professoreiden arvostelut.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Erkki Tuomioja Arnstadin kirjasta

Erkki Tuomioja Arnstadin kirjasta

Erkki Tuomioja arvioi kotisivullaan Arnstadin kirjaa:

Kiistelty kirja Ruotsin kiistellystä ulkoministeristä

Tuomioja toteaa arvionsa lopussa:

”Arnstadin kirja on enemmän psykologisoivan journalistin kuin historiantutkijan työtä. Alkaessani lukea kirjaa valittu lähestymistapa ja kirjoitustyyli ärsyttivät ensin tavattomasti, mutta kun totuin niihin luin kirjan kiinnostuneena. Eri asia on, ettei Arnstadin teos täytä kriittisen historiantutkimuksen vaatimuksia jo senkään vuoksi, että lähteitä ei ole dokumentoitu ja että hän jää kiinni lukuisista pikkuvirheistä ja joistain vakavammistakin.

Suomessa erityistä huomiota ovat saaneet Arnstadin näkemykset Suomen sodanaikaisesta politiikasta. Niissä heijastuu kirjoittajan puutteellinen historiantuntemus ja lähdepohja - Arnstadin www-sivulta löytyvä lähdeluettelo on Suomeen liittyviltä osilta varsin köykäinen - sekä jonkinasteinen asenteellisuus. En kuitenkaan kokenut Arnstadin heittoja sellaisina, että niihin olisi kannattanut erikseen reagoida. Suomessa historiantutkijat ovat jo pitkään kyenneet käsittelemään Suomen sodanaikaista politiikkaa avoimesti ja päätyneet faktojen osalta jokseenkin yhtenäiseen käsitykseen. Viimeksi Markku Jokisipilän väitöskirja Aseveljiä vai liittolaisia vuodelta 2004 on perusteellisesti käsitellyt Suomen ja Saksan sodanaikaista suhdetta.

Arnstadin Suomeen liittyvien asioiden heikko tuntemus näkyy siinä, miten hän käsittelee talvisodan lopettaneiden neuvottelujen aloittamista, jotka hän ohimennen lukee Güntherin henkilökohtaiseksi ansioksi. Tähän tulokseen hän on päätynyt mainitsematta ja ilmeisesti tuntemattakaan sellaisia asiaan vaikuttaneita henkilöitä kuin Hella Wuolijoki tai Boris Jartsev.”

Erkki Tuomioja: Kiistelty kirja Ruotsin kiistellystä ulkoministeristä Joulukuu 2006

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

EsaH:
Olisi mielenkiintoista tietää enemmän tämän historianharrastaja ja toimittaja Arnstadin motiiveista kirjoittaa näin yksinkertaistettua ja poliittisesti vasemmalle haiskahtavaa tekstiä Suomen Saksa-kytkennöistä.
Tapio Onnela:
En kyllä usko, että tässä sen kummempaa motiivia ole kuin halu kirjoittaa myyvä kirja ja julkisuutta se onkin tavattomasti saanut. Kirjahan tosin kyllä keskittyy Ruotsin sodanaikaiseen ulkopolitiikkaan, jossa Suomi on vain yhtenä sivujuonteena. En usko, että tuollainen asenne olisi Ruotsissa mitenkään erikoislaatuinen.
Parhain terveisin:
Tapio Onnela

ps. hän muuten kertoi blogissaan, että hänelle syntyi eilen Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12. tytär! :-)

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

EsaH kirjoitti:EsaH:
Olisi mielenkiintoista tietää enemmän tämän historianharrastaja ja toimittaja Arnstadin motiiveista kirjoittaa näin yksinkertaistettua ja poliittisesti vasemmalle haiskahtavaa tekstiä Suomen Saksa-kytkennöistä.
Tapio Onnela:
En kyllä usko, että tässä sen kummempaa motiivia ole kuin halu kirjoittaa myyvä kirja ja julkisuutta se onkin tavattomasti saanut. Kirjahan tosin kyllä keskittyy Ruotsin sodanaikaiseen ulkopolitiikkaan, jossa Suomi on vain yhtenä sivujuonteena. En usko, että tuollainen asenne olisi Ruotsissa mitenkään erikoislaatuinen.
Parhain terveisin:
Tapio Onnela

ps. hän muuten kertoi blogissaan, että hänelle syntyi eilen Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12. tytär! :-)
Jep, näin saattaa olla. No, tämän prosessin aikana varmasti (tai toivottavasti) on ainakin monen ruotsalaisen ja myös suomalaisen tietoisuus Suomen ja Saksan toisen maailmansodan suhteista parantunut. Kyllä oli osuva syntymäpäivä tyttärellä :-)

Seppo Isotalo
Viestit: 16
Liittynyt: 10.12.06 17:15
Paikkakunta: Tukholma
Viesti: Kotisivu

Arnstadin tausta ja virheet

Arnstad keskustelun suuri ongelma on se, että media niin Suomessa kuin Ruotsissakin rajaa jyrkästi puheenvuorot. Systeemi oli ensin laaja kehuminen ja nyt HA yksin vastaan kaikki muut. Jopa Ruotsistakin on löydetty poliittinen kirjoittaja Bo Huldt sensijaan, että päästettäisiin irti HA:n taustalla olevat Ruotsalaiset asiantuntijat.

Näin ovat jääneet käsittelemättä HA:n todellisest virheet ja hänen motiivinsa. Kirjoitin niistä jo syyskuussa Ryska Posten nimiseen Internetjulkaisuun.

HA:n saaman suosion syynä on yhteiskunnallinen tilaus. Ruotsissa lähdettiin hakoteille viisitoista vuotta sitten, käynnistäjä oli silloinkin lehtinainen, Maria Pia Boëtsius. Siitä lähtien Ruotsin on katsottu toimineen saksalaismielisesti toisen maailmansodan aikana. Tosin ei juutalaisvastaisesti. HA asettaa asiat paikalleen. Tämä avaa Ruotsin keskustelun aivan uudella tavalla. Kiitos hänelle siitä.

Artikkelissani nostan esille kaksi HA:n virhettä. Hän ei ole tietoinen suomalaisten ponnisteluista talvisodan rauhanneuvottelujen aloittamiseksi tammikuussa 1940, vaan antaa kunnian Güntherille. Hän sivuutta Ruotsin käsityksen v.1940, että Baltian maat liittyivät vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Tässä asiassa hänen kirjansa sankarilla on aivan keskeinen osuus. Ruotsi kääänsi kantansa 180 astetta 1989-11-09 ulkoministerin kannanotolla.

Siitä lähtien virallinen Ruotsi on ajanut "miehityslinjaa" tarmokkaasti. Tämä on toinen asia, jonka vuoksi HA istuu mainiosti Ruotsiin. Lehdistön suosioon ei pääse jos aukoo arkoja haavoja oman maan historiassa.

Suomen sodanaikaisen politiikan arvostelu on olennainen osa Güntherin henkilökuvaa. Hän oli viiden vuoden ajan tilanteessa, jossa hän piti päänsä kylmänä vaikka Suomen sotiminen näytti kerta toisensa jälkeen vaarantavan Ruotsin turvallisuuden.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Arnstadin tausta ja virheet

Seppo Isotalo kirjoitti:Arnstad keskustelun suuri ongelma on se, että media niin Suomessa kuin Ruotsissakin rajaa jyrkästi puheenvuorot. Systeemi oli ensin laaja kehuminen ja nyt HA yksin vastaan kaikki muut. Jopa Ruotsistakin on löydetty poliittinen kirjoittaja Bo Huldt sensijaan, että päästettäisiin irti HA:n taustalla olevat Ruotsalaiset asiantuntijat.
Kiitos kiinnostavasta puheenvuorostasi.
En kuitenkaan ihan tarkkaan nyt ymmärrä mitä tarkoitat? Miten niin rajaa keskustelua? Ruotsistahan tämä koko keskustelu lähti käyntiin.
En myöskään ymmärrä mikä Bo Huldtin kirjoituksessa oli erityisesti poliittista.
Jos väität, että Arnstadin taustalla on joitakin ruotsalaisia asiantuntijoita, keitä he ovat ja mikä heidän motiivinsa on? Vihjaileminen ei oikein mielestäni riitä tässä.
Seppo Isotalo kirjoitti: Näin ovat jääneet käsittelemättä HA:n todellisest virheet ja hänen motiivinsa. Kirjoitin niistä jo syyskuussa Ryska Posten nimiseen Internetjulkaisuun.
Jotka ovat mitkä? Voisitko antaa edes linkin kirjoitukseesi, tai vielä parempi kertoa selkeämmin mitä ajat takaa.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”