Lähetetty: 07.10.08 13:06
Eräs mielenkiintoinen "kuriositeetti" liittyy myös neuvostoliittolaisiin siviiliuhreihin. Heistä 5 miljoonaa menehtyi alueella, joita saksalaiset eivät koskaan edes vallanneetkaan.
Foorumit on tarkoitettu historia-aiheiseen keskusteluun ja uutisten välittämiseen
http://agricolaverkko.fi/keskustelu/
Et viitsisi hieman tarkentaa; missä, milloin, miten, kenen toimesta?ralf64 kirjoitti:Eräs mielenkiintoinen "kuriositeetti" liittyy myös neuvostoliittolaisiin siviiliuhreihin. Heistä 5 miljoonaa menehtyi alueella, joita saksalaiset eivät koskaan edes vallanneetkaan.
---------------------------------------------------------------------------------------------Ilmo Kekkonen kirjoitti:Vastaan lyhyesti jo maaliskuussa tehtyyn kysymykseen. Se ehkä palvelee keskustelun tuoreinta käännettä.
Periaatteessa hyökkäys- ja puolustusryhmityksen ero ennen taistelua on seuraava.
Puolustusryhmitys suunnitellaan vihollisen arvioitujen hyökkäysaikeiden ja sen vahvuudesta saatujen tietojen perusteella. Siis joukkomme mukautetaan vihollisen toimintaan tavoitteena sen hyökkäyksen torjuminen määräalueilla. Menemme siis aika lailla vihollisen ehdoilla. Tämä vaikuttaa joukkojen ryhmitykseen sekä etulinjassa että taempana. Sama koskee kaikkia aselajitoimintoja. Pyrimme siis lähinnä pysymään paikoillamme. Parhaat iskujoukkomme ovat reservissä.
Hyökkäyksessä lähdemme omista tavoitteistamme. Joukot ryhmitetään painopistesuuntaan/suuntiin. Kaikki aselajitoiminnat suunnitellaan palvelemaan eteenpäin siirtymistä. Kyse on kaikkien joukkojen massiivisesta liikkumisesta hyökkäyssuuntaan. Parhaat joukot ryhmitetään eteen antamaan tuhoavan iskun puolustajalle.
Puna-armeijan ryhmitys kesällä 1941 ei minusta ole oikein kumpikaan. Vaikuttaa pikemmin siltä, että joukot oli ryhmitetty liikenneyhteyksien varsille lähinnä uudelleen järjestelyä ja koulutusta varten. Sodan alkutapahtumat osoittivat, että taisteluvalmius oli heikko. Jos olisi suunniteltu hyökkäystä lähiaikoina, olisi toiminta kaikilla tasoilla ollut aivan toisenlaista. Esimerkiksi tykistöä ja panssarijoukkoja olisi ryhmitetty massoittain eteen.
Samoin olisi koottu suunnattomia materiaalivarastoja. Toimintaa olisi ollut jälkeenpäin mahdoton salata vain jonkin yksittäisen suunnitelman hävittämisellä.
Rajusti pelkistäen toteaisin puna-armeijan ollen "odotustilassa". Eräät komentajat olivat varmoja Saksan hyökkäyksestä, mutta ylijohto ei siihen uskonut.
Toisin sanoen ei tämä arvio Stalinin suunnitelmasta hyökkäyksestä Saksaan ole suinkaan mikään läntisten 'antikommunistien' päässä syntynyt. Jo niinkin aikaisin kuin 1960-luvulla neuvostokenraali Grigorenko kirjoitti että yli puolet puna-armeijan joukoista oli sijoitettu Puolalta vallatulle alueelle. "Tämä joukkojen sijoittaminen voidaan perustella vain siten että ne oli sijoitettu yllätyshyökkäystä varten. Vihollisen hyökätessä nämä joukot olisi nopeasti saarrettu.""One of the earliest Russian revisionists of World War II history was Pyotr Grigorenko, a Soviet Army Major General and highly decorated war veteran who taught at the Frunze Military Academy. Already in the early 1960s, during the Khrushchev era, he was a "dissident," publicly supporting civil rights for oppressed ethnic minorities. (Authorities committed him to a mental asylum.) In 1967, Strauss relates, he was the first leading Soviet figure to advance the revisionist arguments, which became well known during the 1980s and 1990s, on Stalin's preparations for aggressive war against Germany. In an article submitted to a major Soviet journal (but rejected, and later published abroad), Grigorenko pointed out that Soviet military forces vastly outnumbered German forces in 1941. Just prior to the German attack on June 22, 1941, more than half of the Soviet forces were in the area near and west of Bialystok, that is, in an area deep in Polish occupied territory. "This deployment could only be justified" wrote Grigorenko, "if these troops were deploying for a surprise offensive. In the event of an enemy attack these troops would soon be encircled."
Mielestäni tästä ei pitäisi tehdä uskonkappaletta. Minua kiinnostaa tietää vain se miksi NL piti 4,7 miljoonan miehen sotavoimaa niin lähellä Suur-Saksan rajaa kesäkuussa 1941. Mitään vastaansanomatonta faktaa toki kellään ei ole siitä, että hyökkäys oli vireillä.nylander kirjoitti:Vielä vähän täydennystä ja jatkoa tässä ketjussa 21.9. lähettämääni viestiin:
Jokipii siis toteaa vähän arvoituksellisesti (Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisjoukot, 2002): "Tuntuu luonnolliselta, että sota olisi syttynyt kesällä 1942, mutta ei vielä 1941." Hän kuitenkin jatkaa saksalaisen tutkimuksen ruotimista leipätekstin ulkopuolisessa, tiheällä painetussa erityisartikkelissa ja päätyy tällaiseen lopputulemaan:
"Mikään määritelty ajoitus tai täsmällinen suunnitelma ei silti osoita, että silloinkaan [1942] olisi oma-aloitteisesti lähdetty liikkeelle." (Puhe on Neuvostoliitosta.)
Jussila (Kanava 7/08) sen sijaan luottaen "Suvorovin" tietoihin pitää todennäköisenä, että Neuvostoliitto "valmistui aloittamaan Saksaa vastaan talvisodan vuoden 1942 alussa". Hän huipentaa katsauksensa kliimaksiin:"[Stalinin] aikomuksenahan oli sodan avulla sovjetisoida niin koko Eurooppa kuin maailmakin."
Jokainen voi kohdaltaan ratkaista, kumpaa historioitsijaa uskoa.
Liittyy Venäjällä äskettäin julkaistuun uuteen arvioon jonka mukaan n. 27 miljoonaa neuvostoliittolaista kuoli sodan seurauksena vuosina 1939-45. Luin tästä tutkimuksesta "newsbriefin" jossa tämä asia mainittiin.skrjabin kirjoitti:Et viitsisi hieman tarkentaa; missä, milloin, miten, kenen toimesta?ralf64 kirjoitti:Eräs mielenkiintoinen "kuriositeetti" liittyy myös neuvostoliittolaisiin siviiliuhreihin. Heistä 5 miljoonaa menehtyi alueella, joita saksalaiset eivät koskaan edes vallanneetkaan.