Lähetetty: 01.06.08 19:39
Ja sitten tähän viite. Kiitos.Jouppe kirjoitti:Ovat olleet oppositiossa samaan aikaan:Jouko Heyno kirjoitti:No olisi niin, ettei tuo oikeinosoita kahta, vaan nimen omaan yhtä. Siis pitäisi olla esimerkkejä sekä siitä, että on samaan aikaan š ja s. Nuo esittämäsi eivät sitä osoita. .Jouppe kirjoitti: No miten olisi:
väsy-/väsä- <> vähä-/vähe- < *väšä/*väše
saura <> hauras < *šapras
Hämmentävää keskustelua. Ei minusta näiden foneemien erillinen olemassaolo keskikantasuomessa ole tapana mitenkään kyseenalaistaa.
*väsä- 'väsähtää, väsyä' <> *väšä- 'vähä'
*sapra 'seiväs' < > *šapras 'hauras'
(korjasin tässä omaa rekonstruktiotani argumentaatiolle ei-oleellisessa kohdassa)
No ei todellakaan "ole rekonstruoitava". Kyseessä on tyypillinen ja yleinen korvausilmiö kielessä, jossa ei ole s' -foneemia, mutta on s-foneemi. Tämä ei toki ole ainoa tapaus, myös muita SU s' > germ sk -tapauksia on.Kyllä muinaiskieliin on rekonstruoitava sanalle skita-/skiti- sananalkuinen konsonanttiyhtymä sk-, kuten esim. tanskassa ja islannissa vieläkin. Sen takaa on mahdotonta ajatella s'itta kaltainen originaali, jossa tuota /k/-ta ei ollut.Jouko Heyno kirjoitti:Sen sijaan täytyy muistaa, että ims-kielissä on ollut oppositio s <> s', mikä näkyy vanhoissa germaanikieliin lainatuissa sanoissa, kuten "s'itta" > "skit", "Scheisse", "shit" jne.