Re: Teloitettu totuus
Lähetetty: 10.11.08 14:31
Lindstedt mainitsee tuon saman vuoden (1825) myös väitöskirjassaan. Kyseinen väitöskirja on hyväksytty erinomaisella arvosanalla, minkä vuoksi on ainakin lähtökohtaisesti syytä olettaa kirjan tietojen olevan tarkkoja. Mahdotonta ei tietenkään ole, etteikö sinne olisi päässyt puhjahtamaan virheitä. Edellä mainituista syistä olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että vuosi 1825 on oikea ajankohta. Koska kuitenkin olet sitä mieltä, että viimeinen rauhanaikainen teloitus tapahtui vasta 1863, niin voisitko mainita lähteesi. Eli siis mihin tietosi perustuu. Voit aivan hyvin olla oikeassa, mutta ymmärrät varmaan, että moni täysin perustellusti luottaa tuohon Lindstedtin vuosilukuun.Lindstedtin artikkelista on enemmän kommentoitavaa. Viimeinen rauhanaikainen teloitus ei tapahtunut 1825 vaan 1863.
Sitä se ei totta vieköön ole. Ylikankaan kirjaan liittyy historiallisena tutkimuksenakin niin paljon ongelmia ja virheitä, että ihan pahaa tekee. Jos Ylikankaan teos olisi oikeushistoriallinen tutkimus, niin sellaisena se olisi todellinen pohjanoteeraus. Ikävä kyllä on vain niin, että Ylikangas kirjoittaa aiheesta, jota on mahdotonta käsitellä mielekkäästi ilman rikosoikeudellisten ja oikeushistoriallisten käsitteiden ja metodien hallintaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ei-juristi pystyisi kesän 1944 sotilaskurinpidosta ja karkuruudesta kirjoittamaan, mutta jonkinlainen perustietämys esimerkiksi rikosoikeudesta kirjoittajalla tulisi olla.Teloitukset, ampumiset jne. ovat varmaankin oikeudellisesti eri asemassa, mutta Ylikankaan teos ei olekaan oikeustieteellinen.
Tämä pitää paikkansa. On täysin mahdollista, että kesällä 1944 tapahtui enemmän ampumisia omien toimesta, kuin nyt tiedossa olevat 13 tapausta. Tästä lienevät itse asiassa kaikki samaa mieltä. Eli jos kysytään, kuinka paljon Suomessa kesällä 1944 ammuttiin karkureita ja kieltäytyjiä ilman oikeudenkäyntiä esimiehen tai vartiomiehen toimesta rintamalla tai sen välittömässä läheisyydessä, niin vastaus on seuraavanlainen: Tällaisia tapauksia oli 13 kappaletta. On eri syistä mahdollista, että niitä oli enemmänkin. Toisaalta on myös mahdollista, ettei niitä ollut yhtään enempää. Sikäli kun uutta tietoa tai lähteitä ilmenee, voidaan tätä tietoa tulevaisuudessa tarkistaa. Toistaiseksi tällaista tietoa ei ole tullut.Ampuminen tuli ilmoittaa: ei ole lainkaan varmaa, että niin tehtiin. Ilmoituksia ei välttämättä siis ole välttämättä tuhottu. Asiakirjat ovat voineet tuhoutua tai joutua muuten hukkaan. Tilanne saattoi olla vaikea, ettei ilmoitusta ehditty tehdä. Vartiomies, joka ampui, saattoi kaatua. Kuumapäinen aseveli saattoi ampua. Kuollut mikä kuollut, mitäpä sitä enää ilmoittamaan.
En muista päivää, kun sitä mappia katselin, mutta kovin pitkää aikaa ei siitä ole. Kannattaa kuitenkin itse käydä tutustumassa siihen. T 19006 ei ole kadoksissa.Baranin pikaoikeuden pöytäkirjan signumia ei Lindstedtin artikkelin viitteissä ole, mikä johtunee siitä, että Lindstedtin tietää pöytäkirjan kadonneen ent. Sota-arkistosta. Tästä olisi ollut syytä mainita, koska hänen pääaiheena tutkimuksessa on sen kiistäminen, että mitään kadonneita pöytäkirjoja ei ole. Signum on tosiaan T 19006, jonka hän ilmoittaa väitöskirjassaan. Tätä pöytäkirjaa ovat etsineet myös silloisen Sota-arkiston virkailijat toisen Baranisa teloitetun omaisen toimeksiannosta. Koska Ravila on viimeksi nähnyt Baranin pöytäkirjan?
Sitä sinun kannattaa kysyä Lindstediltä.Sandström on kirjoittanut kirjan, jossa hän ilmoittaa teloitettujen lukumääräksi noin 250. Lähteinä hän on käyttänyt joidenkin lehtien mielipidekirjoituksia. Tähän lukumäärään hän kieltää jälkikäteen viittaamasta. Millaisen sähköpostin Lindstedt mahtoi lähettää Sandströmille?
Useimmat tutkijat perustavat tutkimuksensa kirjoitettuihin lähteisiin, ei Lindstedt tässä suhteessa suinkaan mikään poikkeus ole. Kun on kysymys teloitettujen/ammuttujen lukumääristä, ei ko. lähestymistapa ole mielestäni lainkaan hullumpi. Voidaan tietysti aina väittää, että ammuttuja/teloitettuja on enemmän, kuin kirjoitetut lähteet ilmoittavat, mutta tällöin pitäisi väitteen esittäjän kertoa, miksi hänen mielestään näin on. Se, että se väitteen esittäjän mielestä on mahdollista, ei riitä perusteluksi.Lindstedt perustaa kaiken tutkimuksensa kirjoitettuihin lähteisiin. Sodan aikana, kuten ei elämässä yleensäkään, kaikkea tapahtunutta ei kirjata sotapäiväkirjoihin, käskyihin tai asiakirjoihin tms. Tämänkaltaiset asiakirjat hyväksyy esimies, joka panee nimensä alle vasta sitten, kun asiakirjan sisältö ja viesti tyydyttää häntä.