skrjabin kirjoitti:Lähinnä minua kieltämättä häiritsi itse esimerkin sisältö, joka tuntui monelta osin ontuvan. Sikäli se minusta ei ole kovinkaan havainnollistava, ja rinnastuksena hieman vaarallinenkin, kuten tulit varmasti vastauksista huomanneeksikin.
Tarkoitukseni ei siis ollut aiheen vaihto vaan tuon sivujuonteen kommentointi. Valitettavasti vain tunnen itse käsiteltävää asiaa turhan huonosti ja joudun lähinnä vetoamaan täällä esitettyyn. Siinä valossa mitä toistaiseksi on esitetty, tuota muuta aineistoa ei Ylikankaalla näyttäisi juuri olevan.
Olet tietysti täysin oikeassa arvostellessasi rinnastustani kun et arvostele enää esimerkkiäni vaan sanot että esimerkki ei ole pätevä, koska nyt po. aihe eroaa (tavalla jota et kuitenkaan ilmoita) esimerkistä.
Pääpointtini on kuitenkin juuri se, että rinnastus on täysin pätevä. Holokaustin kiistäjät tarttuvat lukuisiin pikkuseikkoihin ja ruotivat niitä. Sen jälkeen he tekevät johtopäätöksensä, joka yleisesti kuvattuna on, että sellaista näyttöä jonka tuomioistuin kelpuuttaisi ei ole - ja ovat siinä varmaankin oikeassa. Mutta historioitsija ei ole juristi vaan historioitsija ja kelpuuttaa todennäköisyysnäytön ja aihetodistelun. Kysymyksenasettelu on nimenomaan sama, kuin mistä on kysymys Ylikankaan tapauksessa. Näyttökynnys on historioitsijalle huomattavasti alhaisempi. Jos holokaustin kiistäjien argumentointia arvosteltaisiin sillä kynnyksellä, jonka Jukka Lindstedt on omaksunut, ei holokaustia todennäköisesti myönnettäisi.
Olet tietenkin myös oikeassa kun sanot, että ”Siinä valossa mitä toistaiseksi on esitetty, tuota muuta aineistoa ei Ylikankaalla näyttäisi juuri olevan.” Tällöin et ole huomioinut, että arvostelijat ovat keskittyneet kritisoimaan Ylikankaan väitettyä ylimielistä asennetta. Väitteet siitä voivat sinänsä olla paikkansapitäviä, mutta sen perusteella, että Ylikangas ehkä on suhtautunut ylimielisesti arvostelijoihin ei kirjan luotettavuus muutu taannehtivasti miksikään.
Täällä on esitetty: ”J[font=Arial]os Ylikangas kykenisi mielipiteiden vaihtoon itse asiasta, niin totta kai hän silloin pitäytyisi asiallisessa keskustelutavassa. Jos hän kykenisi asia-argumentein puolustautumaan häneen kohdistettua kritiikkiä vastaan, niin miksi ihmeessä hän jättäisi nämä argumentit käyttämättä?”
[/font]
Siteerattu kohta ei ole kirjaan ”Romahtaako rintama” kohdistettua kritiikkiä, vaan se on prof. Ylikankaan henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä. Se osoittaa myös kuinka pinnallisella tasolla keskustelua käydään. Ylikankaan käytöksestä tehdään johtopäätöksiä hänen kirjansa luotettavuudesta.
Toinen esimerkki. Nimim. Juppe kirjoitti:
[font=Arial]Ylikangas kuitenkin todistelee käsityksensä tilastolliseen todennäköisyyteen.[/font]
Silloin tarrauduttiin nimim. Jupen kieleen, miltei fyysisesti molemmilla käsillä, ja lohkaistiin vitsejä Juppen kyvyistä ilmaista itseään suomeksi varsin hyvin ymmärtäen mitä Juppe tarkoitti. Sen kaltainen menettely ei kuitenkaan osoita yhtään mitään ”Romahtaako rintama”-kirjasta mutta kyllä niistä, jotka tekivät pilaa nimim. Jupen kielitaidoista.
Edelleen täällä on esitetty eläkkeellä olevan hovioikeuden presidentti Erkki Rintalan esittämää esimerkki noudattaen seuraavaa:
”[font=Arial]Ylikankaan epätoivoa kuvastaa hyvin se, että hän Juttutuvan tilaisuudessa turvautui tähän Rintalan anglosaksinen jury-argumenttiin[/font]
Kohdistuuko tämä maininta Ylikankaan epätoivosta tämän kirjoittaman kirjaan. Minusta esitys on pikemminkin ilkeämielinen tämän henkilöön kohdistuvaa asiattomuus. Edelleen:
”[font=Arial]Erkki Rintalan jury-argumentin suhteen voi tehdä pari huomautusta.
1) Suomessa ei turvauduta anglosaksiseen juryyn, ja mitä ilmeisimmin tämä ei ole pelkästään huono asia suomalaisen oikeusjärjestelmän kannalta. Lautamiesten merkitystä ollaan meillä päinvastoin vähentämässä, ja en usko järjestelmämme tästä ainakaan huonompaan suuntaan muuttuvan.”
[/font]
Entä kohdistuuko kritiikki nyt Ylikankaan kirjaan? Anglosaksista oikeusjärjestelmää tiettävästi sovelletaan muun muassa Isossa Britanniassa ja sen seurauksena USA:ssa (ja monissa entisissä siirtomaissa). Tiettävästi USA:ssa tuomitaan rikollisia siinä missä Suomessakin. Tämä Rintalan esimerkkiin kohdistetun kritiikin peruste on vakaassa uskossa oman järjestelmän ylivoimaan verrattuna Englannin ja USA:n järjestelmiin, mikä on varsin itsekeskeistä. En anna tuolle argumentille yhtään mitään arvoa.
Olettaisin että muutama sata miljoonaa engelsmannia ja jenkkiä asettuu sille kannalle, että heidän järjestelmänsä on parempi. Argumentissa korotetaan oma napa ”hyväksi” ja muut ovat ”huonoja”. Miten se osoittaisi yhtään mitään Ylikankaan kirjasta on vakea sanoa.
Rintalan esimerkille on ominaista että mikäli useampi terveellä maalaisjärjellä varustettu tuomioistuinmenettelyyn harjaantunut lautamies tutkisi kysymyksen perinpohjaisesti niin nämä päätyisivät Ylikankaan kirjassa puollettuun tulokseen. Tuonkaltaiset esimerkit, joissa
konstruoidaan ”korkean koulutuksen saanut ja kokenut, asian perusteellisesti tutkinut ja kriittisesti suhtautuva auditorio” ovat varsin yleisiä.
Maininnat siitä, että jury ei sovellu Suomeen ovat puuta heinää Ylikankaan kirjaan kohdistettuna arvosteluna.
2) Anglosaksisessa järjestelmässä kuuluu tuomarin tehtäviin ainakin vakavimmissa rikosasioissa suorittaa ns. summing up, jossa hän selostaa jurylle kunkin jutun oikeudellisesti relevantit kysymykset ja sovellettavat säännöt. Jos joku anglosaksinen tuomari joutuisi esittelemään jurylle jutun, jossa kruunu vaatisi Vihman "tuomitsemista" 20 karkurin ampumisesta, niin tämä "summing up" ei kyllä voisi johtaa muuhun kuin vapauttavaan päätökseen. Perusteluna olisi luonnollisesti puuttuva näyttö. Jos Rintala "Vihman jutussa" päätyisi tuomitsemaan kruunun hyväksi, niin sanoisin hänen silloin syyllistyvän vakavaan virkavirheeseen. Niin commom low- kuin suomalaisessakin järjestelmässä.
Oma mielipide korotetaan tässä paremmaksi kuin hovioikeuden presidentin. Argumentti on arvoton, koska sen esittäjällä ei mitä ilmeisimmin ole sellaista auktoriteettia, että tämän rahkeet riittäisivät presidentti Rintalan mielipidettä vastaan. Se sanoo vain, että esittäjä arvioi tietävänsä paremmin kuin presidentti Rintala. Niin rohkeasti minusta ei kirjoittajalla ole varaa. Ehkä Korkeimman oikeuden presidentti Pauliina Koskelolla olisi varaa, mutten oikein usko.
”3) Angosaksinen jury ei äänestä. Sen on oltava yksimielinen.”
Entä sitten? Tulimmeko paljon viisaammiksi Ylikankaan kirjan ”Romahtaako rintama” faktatietojen ja -arvioiden luotettavuudesta kun saimme tietää että jury ei äänestä. Samainen kirjoittaja kuitenkin mainitsee, että [font=Arial]"Ylikangas ei kykene keskustelemaan asia-argumentein"[/font] Kykeneekö tämän kirjoittaja siihen?
Kuten havaitaan ovat käytetyt argumentit varsin heikkotasoisia. Asiaan ne eivät kohdistu. Kuitenkin on Ylikankaan pääargumentti, että hän on kelpuuttanut muitakin lähteitä kuin Jukka Lindstedt on, joka on väitellyt rikosoikeudesta . Kun ei ole pitävää näyttöä sanoo juristi Lindstedt, että sitä ei ole tapahtunut. Ylikangas puolestaan lähtee silloin tutkimaan, millaista oheisnäyttöä löytyy ja esitettyjä aihetodisteita.
Mainitsit, että ”Siinä valossa mitä toistaiseksi on esitetty, tuota muuta aineistoa ei Ylikankaalla näyttäisi juuri olevan. Niinpä. Onhan täällä esitetty kaikenlaista. Mutta minkä arvoista on toinen juttu.
Tri Jukka Tarkka on kolumnissaan hyvin todennut, että kysymys on näyttökynnyksen asettamisesta. Lindstedt vaatii varsin korkeata näyttökynnystä, ehkä osin siksi, että hän on tuomarin kokemuksellaan tottunut asettamaan riman varsin korkealle ennen kuin henkilö tuomitaan rikoksista.
Terv.
// Heikki Jansson