Tässä on useita seikkoja, joissa oikeudenmukaisuus ei toteudu.
1. Ruotsinkieliset pääsevät sisään kiintiöillä.
"Ruotsinkielisten keskimääräistä heikommasta osaamisesta kertoo myös se, että RKP on nähnyt tarpeelliseksi ajaa useisiin tiedekuntiin kiintiöt, joiden turvin ruotsinkieliset pääsevät sisään helpommin kuin suomenkieliset. Muuten ruotsinkielisten osuus opiskelijoista jäisi mitä ilmeisimmin heidän väestöosuuttaan pienemmäksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan nykyinen kiintiöjärjestelmä on peräisin vuodelta 1991, jolloin Ole Norrback (RKP) oli opetusministerinä. Tiedekunnassa tästä syrjintäjärjestelmästä ei liiemmin pidetty. Pääsykoelautakunnan puheenjohtajuudesta protestiksi tuolloin eronnut professori Erkki Havansi totesi siitä seuraavasti: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi."
2. Ruotsinkielisten ja suomenkielisten opiskelua koskevat vähän samanlaiset erot kuin tyttöjen ja poikien opiskelua. Tarvittiin peruskoulu, jotta pojat saatiin opintielle. Entisestä oppikoulusta he helposti jäivät pois.
"Kun vielä ottaa huomioon, että prosentuaalisesti suurempi osa suomenruotsalaisista käy lukion (koska ruotsink. lukioihin on helpompi päästä kuin suomenkielisiin ja ruotsink. ammatillista koulutusta on suhteessa vähemmän kuin suomenkielistä), on selvää, että suurempi osuus ruotsinkielisestä ikäluokasta hakee korkeakouluihin kuin suomenkielisestä. Jo tämän vuoksi ruotsinkieliset korkeakouluihin pyrkijät ovat keskimäärin heikompia oppilaita kuin suomenkieliset, vaikka ei edes oletettaisi, että ruotsinkieliset ovat yleisesti ottaen keskimäärin heikompia.
Korkeakoulujen sisäänotossa ei tulla jatkossakaan näkemään kielellistä tasa-arvoa, mikäli Leo Havukaisen kommentti Helsingin Sanomien keskustelupalstalla pitää paikkansa:
3. Ruotsinkielisille varataan ylisuuret osuudet korkeimman asteen opetuksesta etenkin niillä aloilla, joilta valmistutaan julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille.
Opetusministeriön uusin suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012. Siinä on ruotsin kielelle (ruotsinkielisille) edelleen varattu täysin ylisuuri osuus korkeimman asteen opetuksesta Suomessa. Yliopistoihin on varattu 6,7 % osuus ruotsinkielisille. Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 %:n ruotsinkielinen osuus. Näin suuri yliedustus johtaa siihen, että jatkossakin julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille sijoittuu ylisuuri osuus ruotsinkielisiä. Koska Opetusministeriö eikä opetusministeri pysty tasapuolisuuteen asiassa, on Eduskunnan puututtava epäkohtaan ja korjattava se. Ei ole ihme, että vanhainkoteihin ja sairaaloihin ei riitä ruotsinkielisiä suorittavaa työtä tekeviä, koska ruotsinkielisille on varattu ruotsinkielisten nuorten 5 %:n osuutta pienempi määrä (noin 4-4,5 %:n osuus) peruskoulun jälkeiseen alemman tason ja ammattikorkeakoulutason koulutuspaikkoja. Suomenkielisten ei kuulu ottaa ruotsinkielisten palvelutehtävää näiden äidinkielellä.
"
4. On varsin vaikeaa valittaa minnekään väittämällä, että minun opiskelupaikkani on annettu jollekin ruotsinkieliselle. Miten se kävisi päinsä? Niinkö, että joku sellainen, joka on pudonnut pois, ilmoittaisi omat koetuloksensa ja vertailun vuoksi jonkun sisään päässeen ruotsinkielisen alemmat tulokset?
"Näkisin mielelläni, että joku suomenkielinen hakija, jonka opiskelupaikka annetaan ruotsinkieliselle, valittaisi asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kotimaisista oikeusistuimista on oikeutta tällaisessa asiassa turha odottaa."
5. Miten olisi sulauttaminen Turun yliopistoon? Tarvitaanko ruotsinkielisiä korkeakouluja, kun kielivähemmistö on surkean pieni. Vai pidetäänkö niitä vain koristeina todistamassa, että Suomi on "kaksikielinen maa", vaikka kaksikielisyys ontuu pahasti.
"Tasa-arvon nimissä Hankenin ja Åbo Akademin opiskelijamääriä pitäisi myös reilusti supistaa tai sulauttaa ne muihin yliopistoihin. Paljon muutakin pöyhittävää korkeakoulujärjestelmän kielipolitiikassa olisi, mutta jääköön tällä kertaa tähän."