Sodan jälkeen puhuttiin Stalinista Suomen ystävänä ja hyväntekijänä ja Hrushtshovin paljastusten jälkeen tilalle otettiin Lenin.
Pres. U.Kekkonen
" yöpakkasmatkoillaan" 1.1959 paljasti Leninin työhuoneessa Leningradissa marmorilaatan Suomen itsenäisyyden tunnustamisen muistoksi.
J.Tarkka
Karhun kainalossa s. 274 alkaen Lenin-kultista kirj.
"Kekkosen ensimmäinen kimmoke tämän historian hyödyntämiseen näyttää tulleen jo Tuomisen muistelmakirjoista 1950-luvulla. Niiden innoittamana ( UKK ) ryhtyi kirjoittamaan uushistoriaa."
Ja
UKK hyödynsi Unescon julistamaa Lenin-juhlavuotta 1970 ja Suomessa järjestettiin 1000 Lenin-tilaisuutta. Kekkonen nuhteli 4.1970 H:gin yliopistossa pitämässään puheessa tutkijoita, jotka kyseenalaistivat Leninin jalot motiivit. Kritiikin kohteena oli professori Tuomo Polvisen 1967 ilmestyneen Venäjän vallankumous ja Suomi- tutkimuksen I osa.
UKK:n kritiikki ei tehonnut.
II-osassa "dokumentoitiin entistä kiistattomammin , että Lenin pyrki Suomen ja muiden reunavaltioiden itsenäisyyden tunnustamisella varmistamaan niiden liittymistä sosialististen valtioiden perheeseen ja NL:n valtapiiriin."
UKK
ei näytä omissa historian tulkinnoissaan lannistuneen; UKK osallistui 1976 Leningradin lokakuun vallankumouksen 60-v. juhlissa näyttävästi Leninin juhlintaan ja teki pyhiinvaelluskierroksen Leningradin Lenin-kohteissa.
"On mahdollista, että Kekkonen todella uskoi kehittämäänsä ( poliittiseen ) historian uustulkintaansa", kirj J.Tarkka.
Miten lienee ollut?
Mutta "Kanonisoitu totuus kummitteli vielä 1987 Eino Ketolan väitöskirjassa ´Kansalliseen kansanvaltaan`. Ketola toisti Polvisen tulkinnan Leninin osuudesta, mutta Polvista räikeämmin sanoin."
Lähettiläs Sobolev arvosteli julkisesti "eräitä suomalaisia historioitsijoita yrityksestä kylvää epäilyksiä Leninin vilpittömyyttä kohtaan."
Ja
Eino Ketola poistettiin NL:n virallisen uutistoimiston ja SNSeuran yhdessä julkaiseman Maailma ja Me- lehden avustajakunnasta. Forssan kaupungin johto perui (1987-88 ? )
Ketolan kanssa sovitun esitelmätilaisuuden.
UKK loi Lenin-kultin Neuvostoliittoa miellyttääkseen ja T.Polvinen ja E.Ketola historioitsijoina esittivän vastakkaisen tutkimustuloksen. Kuinkahan moni tutkijakin kuitenkin omaksui tuon UKK:n oikeaksi julistaman ja pyhittämän historian?
Osa lehdistöstä sitä ainakin toisteli.
Ja
J.Tarkka kirj. s.276 pres. Koiviston ottaneen etäisyyttä Lenin-myyttiin, mutta pääministeri Harri Holkeri sanoutui irti Ketolan tutkimuksesta puheessaan Leningradin
Smolnassa.
"Holkeri sanoi Leninin Suomelle antamaa tunnustusta johdonmukaiseksi valtiomiesrealismiksi arvellen, ettei tunnustuksen antaminen porvarihallitukselle ollut Leninille mieluisaa, mutta poliittisesti välttämätöntä.
Hän ei yhtynyt niihin tutkijoihin, joiden mielestä tunnustus oli vain väliaikainen ja taktinen."
Mutta
kunniamerkistä näytetään kirjoitettavan myös Stalinin kunniamerkkinä
http://www.soviet-power.com/pictures/StalinOrderDoc.jpg ja Hrushtshovin aikana nimi olisi muuttunut Leninin kunniamerkiksi
http://www.russianartandbooks.com/russi ... s00020.jpg , miten lienee?
Onko ollut samanlainen käytäntö, kuin Stalinin rauhanpalkinnon suhteen,
http://en.wikipedia.org/wiki/Lenin_Peace_Prize ne on vaihdettu Hrushtshovin puheen 1956 jälkeen Leninin rauhanpalkintomitaleiksi?
Ja
Paasikiven sanotaan ottaneen tuon NL-kunniamerkin vastahakoisesti vastaan, mutta kieltäytyäkään ei ilmeisesti voinut?
Veikko Palvo