Markku Jokisipilä: "Aseveljiä vai liittolaisia"
Lähetetty: 28.12.09 20:12
Mielenkiintoinen kirja. Erityisesti siksi, että se asiallisuudestaan ja perusteellisuudestaan huolimatta inspiroi kriittistä ajattelua. Toivottavasti en ole ainoa joka on kirjan lukenut.
Sotamateriaalin riittävyys
Sivu 365: "Suurhyökkäyksen aikaisen kulutushuipun tultua ohitetuksi, olisi ylijäämien turvin aseesta riippuen voitu jatkaa taistelua 3-6 kuukauden ajan, eli karkeasti ottaen vuoden 1944 loppuun."
Olen asiasta eri mieltä. Sotamateriaali on osittain ketjun kaltainen: ei auta, että konepistoolin patruunoita on riittävästi, jos lentobensiini loppuu kesken.
Lentobensiini kirjan mukaan
Sivu 365: "Suomella taas oli polttoainetta yllin kyllin; sitä riitti kesän 1944 taisteluihin sekä Lapin sotaan ja sodan jälkeenkin sotavarastoilla pyöritettiin ilmavoimia pari vuotta, siviililentoyhtiötäkin vuoden verran."
Tässä yhteydessä viitataan Pajarin kirjaan "Jatkosota ilmassa". Pajari käsittelee polttoainekysymystä ainoastaan yhdessä kohtaa s 123-124 ja siinäkin varsin nuivasti:
"Poltto- ja voiteluaineita saimme Saksasta. Meillä oli yleensä polttonesteitä ainakin niin paljon, kuin meillä olleiden lentokoneiden ajamiseksi loppuun tarvittiin. Pyrimme myös hieman hamstraaman tärkeää tavaraa. Saksalaisten saamista ilmoituksista taisi jotain unohtuakin. Polttoainetta oli, sitä riitti Lapin sotaan, ja sodan jälkeen siviililentoyhtiömme lensi vuoden verran, ilmavoimat parikin vuotta, sotavarastoilla."
Yllä oleva on kaikki, mitä Pajari lentobensiinistä kirjoittaa.
Tuo tekstinpätkä kertoo, että polttoainetta oli varastossa vielä taistelujen tauottuakin. Sen sijaan se ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka kauan polttoaineet olisivat riittäneet täysmittakaavaiseen sodankäyntiin eli kesän 1944 taisteluitten jatkamiseen.
Elikkä kirjassa ei ole osoitettu, että Suomi olisi voinut jatkaa sotaa Neuvostoliittoa vastaan vuoden 1944 loppuun ilman Saksan materiaalitoimituksia. Lentobensiinin kohdalla tarkastelu on jäänyt tekemättä.
Sotamateriaalin riittävyys
Sivu 365: "Suurhyökkäyksen aikaisen kulutushuipun tultua ohitetuksi, olisi ylijäämien turvin aseesta riippuen voitu jatkaa taistelua 3-6 kuukauden ajan, eli karkeasti ottaen vuoden 1944 loppuun."
Olen asiasta eri mieltä. Sotamateriaali on osittain ketjun kaltainen: ei auta, että konepistoolin patruunoita on riittävästi, jos lentobensiini loppuu kesken.
Lentobensiini kirjan mukaan
Sivu 365: "Suomella taas oli polttoainetta yllin kyllin; sitä riitti kesän 1944 taisteluihin sekä Lapin sotaan ja sodan jälkeenkin sotavarastoilla pyöritettiin ilmavoimia pari vuotta, siviililentoyhtiötäkin vuoden verran."
Tässä yhteydessä viitataan Pajarin kirjaan "Jatkosota ilmassa". Pajari käsittelee polttoainekysymystä ainoastaan yhdessä kohtaa s 123-124 ja siinäkin varsin nuivasti:
"Poltto- ja voiteluaineita saimme Saksasta. Meillä oli yleensä polttonesteitä ainakin niin paljon, kuin meillä olleiden lentokoneiden ajamiseksi loppuun tarvittiin. Pyrimme myös hieman hamstraaman tärkeää tavaraa. Saksalaisten saamista ilmoituksista taisi jotain unohtuakin. Polttoainetta oli, sitä riitti Lapin sotaan, ja sodan jälkeen siviililentoyhtiömme lensi vuoden verran, ilmavoimat parikin vuotta, sotavarastoilla."
Yllä oleva on kaikki, mitä Pajari lentobensiinistä kirjoittaa.
Tuo tekstinpätkä kertoo, että polttoainetta oli varastossa vielä taistelujen tauottuakin. Sen sijaan se ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka kauan polttoaineet olisivat riittäneet täysmittakaavaiseen sodankäyntiin eli kesän 1944 taisteluitten jatkamiseen.
Elikkä kirjassa ei ole osoitettu, että Suomi olisi voinut jatkaa sotaa Neuvostoliittoa vastaan vuoden 1944 loppuun ilman Saksan materiaalitoimituksia. Lentobensiinin kohdalla tarkastelu on jäänyt tekemättä.