Vetehinen kirjoitti:Luultavasti aatelistossa ei ollut suomenkielisiä, mutta jos olisi ollut, ruotsalainen hallinto olisi sortanut heitä samalla tavalla kuin muidenkin säätyjen suomenkielisiä.
Aateli oli täysin ruotsinkielinen sääty, mutta oli kieli mikä hyvänsä, on kyllä hieman kummallista ajatella, että yhteiskunnan etuoikeutetuin sääty olisi kärsinyt sorrosta.
Älä nyt loukkaannu, mutta mielestäni tarraudut hieman absurdilla tavalla tähän
kielisortoa korostavaan yksipuoliseen näkökulmaasi - epäilemättä juuri siksi, että se yhdistyy mielessäsi pakkoruotsikeskusteluun. Totta kai nykyajan näkökulmasta katsottuna on vakava ongelma, että hallinnon ja koulutuksen ainoa kieli oli vähemmistön kieli. Ja kyllähän siinä monet aikalaisetkin näkivät ongelman, kuten olet tarmokkaasti osoittanut. Mutta nykyajan näkökulmasta katsottuna sääty-yhteiskunnassa oli uskoakseni huomattavasti suurempiakin vääryyksiä kuin byrokratian kieli, enkä oikein usko, että se oli huolestuneiden aikalaistenkaan näkökulmasta pahin ongelma.
Suomen kieleen kohdistunut kielisorto, joka oli siinä sääty-yhteiskunnan kontekstissa melko lailla itsestään selvä paha, on ainakin minun mielestäni lievempi ihmisoikeusloukkaus kuin mestaaminen ja teilaaminen. Ja jälkimmäinen uhkasi kyllä ruotsinkielisiäkin. En ymmärrä, miksi pitää tarrautua vain siihen kielisorron näkemiseen.
Voin nyt erehtyä, mutta näytät ajattelevan, että kielisortoon liittyi suomalaisiin kohdistuva tietoinen kansallinen syrjintä. 1800-luvun jälkipuolella niin ehkä olikin, mutta ennen nationalismin aikaa ajatus ei tunnu uskottavalta. Eiköhän se ollut niin, että säätyläisten silmissä rahvas oli rahvasta kielestä riippumatta.
200 vuoden takaiseen menneisyyteen voi toki avata monenlaisia moralisoivia näkökulmia, mutta jos haluaa harrastaa yhteiskuntakritiikkiä, niin voisiko sen mieluummin kuitenkin kohdistaa siihen yhteiskuntaan, jossa itse elää ja jonka ongelmille on jotakin vielä ehkä tehtävissä.
Toki voimme moittia vaikka Birger-jaarlia siitä, että hän ei säätänyt perustuslakia ja järjestänyt vapaita vaaleja 1230-luvulla. Nykynäkökulmasta katsottuna hänen olisi pitänyt lähettää Suomeen kehitysapua ja rauhanturvaajia eikä valloitusretkikuntaa! Mutta tällaisessa moralisoinnissa ei kyllä olisi järjen häivää. Vetehisen moralismi ei toki ole näin absurdia ja anakronistista, mutta kyllä se tähän suuntaan hakeutuu.