Dekadenssin historiallinen merkitys?

[Gerson]

Kulttuurien ja sivilisaatioiden luhistumisessa mitä ilmeisemmin uskonnon merkityksen romahdus ja rintarinnan sen kanssa etenevä dekadenssi näyttää muodostavan selkeän symbioosin. Kulttuuri, jolta puuttuu arvot on historian aikana osoittautunut erittäin helposti valloitettavaksi. Onko väite totta vai jälkijättöinen?

Dekadenssi

"Eräs tärkeimpiä rappeutuvan yhteiskunnan merkkejä on dekadenssin paljas ja röyhkeä esiinmarssi.
Rappio, vähemmistöt ja perversiot marssivat traditioiden, enemmistön ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan yhteisöllisyyden yli. Tämän ohimarssin aikana dekadenssi pyyhkii lihavan takalistonsa lippuihin, lakeihin, perinteisiin arvoihin ja enemmistön oikeuksiin.

---
Tämä rappiosoittokuntamme huutaa ajoittain milloin mistäkin asiasta tasa-arvon nimissä. Yleensä näissä tapauksissa on todellisuudessa kyse kuitenkin oikeastaan epätasa-arvopyrkimyksistä. Projekteista, hankkeista sekä lainsäädännön muuttamisesta kohti yltiösuvaitsevaista kaaosta ja sekasortoa.
"

[jsn]

Dekadenssin eli rappion käsite syntyi jo Rooman valtakunnan aikana sikäläisten filosofien toimesta, jotka aika ajoin kaipailivat vanhoja kunnollisia tasavaltaisia arvoja takaisin ja kritisoivat samalla näin keisarivaltaa.

Sittemminhän rappio sai aivan uuden merkityksen 1700-luvulla, jolloin klassismin ihanteet kokivat valtavan renessanssin. Samalla syntyi vallitseva lineaarinen aikakäsitys, kuten siihen oleellisesti liittyvä idea kehityksestä ja edistyksestä. Samalla ihaillun Rooman tuho selitettiin juuri sen tietyistä rappioilmiöistä käsin.

"Edistyksen" kriitikot halusivat pian osoittaa sen tuovan mukanaan rappioilmiöitä, jollaiseksi mm. Ranskan vallankumous tulkittiin. Jo 1700-luvulla ihailtiin turmeltumattomuutta, joka ilmeni luonnonihmisessä. 1800-luku oli rappioteemojen aikaa ja sitä käyttivät laajasti ne, jotka kritisoivat massademokratiaa ja yleistä äänioikeutta. Myös vapaakaupan kriitikot käyttivät sitä pienyrittäjän ja maanviljelijän tuhon maalailuun.

Rappio-tematiikka vaatii vastapainokseen kulta-ajan; sen johon verrataan, aikaan jolloin kaikki asiat olivat hyvin. Periaatteessa rappiosta valittavilla on siis nykyään on jokin ihannekohde historiassa. Yleensä tämä kohdistuu arvoihin ja niiden rapautumiseen, ei niinkään teknisiin innovaatioihin.

Niillä, jotka syyttävät 60-lukua kaikesta, haikailevat ilmeisesti esim. 50-lukua tai 30-lukua, ja kumma kyllä tietysti myös 40-lukua. Kuitenkin myös näillä vuosikymmenillä valitettiin rappiosta ja turmeltuneisuudesta. Kaikki 1900-luvun diktatuurit nousivat valtaan juuri rappioteemojen avulla. Myös uskonnolliset liikkeet ovat pyrkineet poistamaan rappion, mm. käydä juoppoutta ja haureutta vastaan tai mm. Luther syyttäessään Rooman kirkkoa ja takaisin alkukirkon opetuksiin.

1800-luvulla ja 1900-luvulla vaikutti useita vastaliikkeitä, jotka tahtoivat korostaa rappiotaan vastustaessaan vallitsevia yhteiskuntanormeja.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika oli syvän pessimismin aikaa. Mm. Oswald Spenglerin 1917 julkaisema Länsimaiden perikato on alan ehdoton merkkiteos ja on yllättäen viime vuosina löytänyt uusia kannattajia, kuten vaikkapa Suomessa Timo Vihavainen. Spenglerin ajatuksena oli syklisyys; kulttuureilla on syntynsä, kukoistuksensa ja sitten lopulta vääjäämätön loppunsa. Länsimaat olivat hänen mukaansa tuolloin jo pitkällä menossa kohti tuhoa. Mutta hän toisaalta näki uusien kulttuurien syntyvän vanhojen varjosta. Spenglerillä on ollut suuri vaikutus myös Yhdysvalloissa.

Tätä vasten Suomessa esitetyt väitteet mm. 1960-70-lukujen turmiollisesta politiikasta osoittautuvat aika tavalla rajoittuneiksi. Nykykeskusteluun saa hyvin suhteellisuutta tarkastelemalla rappioteemojen esittämisen pitkää historiaa. Niitä esiintyy kaikkina vuosisatoina ja yleensä suurten muutosten ja epävarmuuden ilmiöiden edessä.

[Veikko Palvo]

"Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika oli syvän pessimismin aikaa. Mm. Oswald Spenglerin 1917 julkaisema Länsimaiden perikato on alan ehdoton merkkiteos ja on yllättäen viime vuosina löytänyt uusia kannattajia, kuten vaikkapa Suomessa Timo Vihavainen.

Saksalaisen Oswald Spenglerin sanotaan kirjoittaneen Länsimaiden perikadon I-osan 1917-1919 ja II-osan 1920. Spengler on Perikatoa kirjoittaessaan nähnyt Saksan sodanjälkeisen rappion ja kenties verrannut sitä sotaa edeltävään aikaan.
Ja nähnyt Baijerin neuvostotasavallan ja bolsevikkikapinat Saksassa.

Vihavainen kirjoittaa, että "Meillä Suomessa vallalla oleva monikulttuurinen älymystön ajattelu uskoo, ettei slummeja Suomeen synny." "Mutta slummeissa keskeisen, heimokeskeisen, keskiaikaisen kulttuurin maahanmuuttajat kohtaavat kantaväestön kelkasta pudonneet kulutusrappiokulttuurin edustajat."
Ja Vihavainen sanoo arvion perustuvan siihen mitä muualla on jo tapahtunut.

Islam EU:ssa: Tulevaisuuden haasteet
http://www.europarl.europa.eu/meetdocs/ ... 8402fi.pdf "On tärkeää ottaa muslimimien näkökulma huomioon kaikissa eurooppalaista identiteettiä koskevissa pohdinnoissa."
Ja jos alkuperäiskulttuuri on puolustuskannalla monikulttuurisuuden suhteen, eikö se ole menettämässä valta-asemaansa ja voimaansa?

Veikko Palvo

[jsn]

Maahanmuuton kasvu voidaan nähdä myös osoituksena länsimaisen kulttuurin ylivoimaisuudesta ja vetovoimasta, eikä yksin sen heikkouden osoituksena. Vahvaa näyttöä on siitäkin, että valtaosa toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajista assimiloituu valtakulttuuriin.

Toinen syy vetovoimaan on tietenkin kehitys, joka tietystä näkökulmasta voidaan nähdä länsimaisen kulttuurin heikkoutena. Elintason kasvu. Spenglerin Saksa koki lähes totaalisen romahduksen, jossa merkittävä osa hyvinvoivasta keskiluokasta joutui soppajonoon alempien sosiaaliryhmien kanssa. Onko vastaava romahdus enää Länsimaissa mahdollinen? Pääosa 1900-luvun hyvinvointipolitiikasta on tähdännyt tämän estämiseen.

Perinteinen 1800-lukulainen progressiivinen historiakuva piti köyhyyttä ja tietämättömyyttä rappion alkulähteenä. Vastakohtana oli edistys eli vauraus ja kohonnut sivistystaso. Spengler koki tämän ajautuneen haaksirikkoon, kuten monet muutkin intellektuellit, jotka olivat nähneet teknologisen massasodankäynnin katastrofaaliset seuraukset. Kehitys olikin viemässä yhteiskunnan kohti rappiota.

Toisen maailmansodan jälkeen vanha edistysusko valtasi kuitenkin uudelleen alaa Yhdysvaltain johdolla, missä 1800-luvun aateperintö elää edelleen vahvana. Samaa edistysprojektia ajoi myös sosialistinen utopia, aivan kuten se oli tehnyt jo ennen sotaa. 1990-luvun yleiseksi kuvastoksi maailmalla muodostui reaalisosialismin rappio ja sen seuraukset.

Kuin vaivihkaa vuosikymmeniä tavoitellusta hyvinvoinnista on tullut rappiota. Vai edustaako sittenkin köyhyyden ja tietämättömyyden, "pimeän keskiajan" rappiota edustavien ihmisten tulo näkyviimme vain vanhan rappiokuvaston uutta ilmentymää?

[Veikko Palvo]

Perinteinen 1800-lukulainen progressiivinen historiakuva piti köyhyyttä ja tietämättömyyttä rappion alkulähteenä. Vastakohtana oli edistys eli vauraus ja Kuin vaivihkaa vuosikymmeniä tavoitellusta hyvinvoinnista on tullut rappiota. Vai edustaako sittenkin köyhyyden ja tietämättömyyden, "pimeän keskiajan" rappiota edustavien ihmisten tulo näkyviimme vain vanhan rappiokuvaston uutta ilmentymää?

Maahanmuuttajalähiöiden kantaväestön muodostavat maahanmuuttajien ohella kantaväestön kulutususkonnon, dekadenssin ja näköalattomuuden omaksunut osa.
Monikulttuurisuus näyttäisi toteutuvan vain tietyillä asuinalueilla?
Moni
maahanmuuttajista haluaisi varmaankin tehdä töitä, mutta tulevatkohan maahanmuuttajat tekemään ne pienipalkkaiset työt, joista alkuperäisväestö ei ole liiemmin kiinnostunut - eikä paljon puhuttua työvoimapulaakaan näyttäisi olevan
"näköpiirissä olevassa" tulevaisuudessa.
Vauraudelle ja teknologian nopean edistymisen vastustamiseksi emme tietystikään voi, emmekä haluakaan tehdä mitään, haluamme saada tavarat mahdollisimman halvalla. Monestakin kestokulutushyödykkeestä on muodostunut nopeasti vanhenevaa kertakäyttötavaraa. Päivittäisiin elintarvikkeisiin kotitaloudet kuluttavat enää kymmenkunta prosenttia.

Mutta Suomen kansallisvarallisuudesta puolet muodostaa erilaisten rakennusten osuus ja rakennusten keski-ikä on noin 50 vuotta. Ja elinkaariajattelumallin mukaisesti me voisimme nostaa rakennustemme keski-ikää.
Eikö tuo kulutusyhteiskunnan rappio ole moniltakin osin sitä, ettei nykyisellä yhtiöiden veloitushinnoilla enää monia asioita ja korjauksia ole taloudellisesti hyödyllistä tehdä ( heitetään pois ja ostetaan uusi on halvempaa ) ja tuskinpa maahanmuuttajatkaan tuota tilannetta muuttaisivat?

Veikko Palvo

[jsn]

Eikö tuo kulutusyhteiskunnan rappio ole moniltakin osin sitä, ettei nykyisellä yhtiöiden veloitushinnoilla enää monia asioita ja korjauksia ole taloudellisesti hyödyllistä tehdä ( heitetään pois ja ostetaan uusi on halvempaa ) ja tuskinpa maahanmuuttajatkaan tuota tilannetta muuttaisivat?

Olennainen osa rappiotematiikkaa piilee siinä, että kulttuurin turmelluttua valta siirtyy muille, eli aina löytyy voittajakulttuuri. Samoin vanha köyhyyden ja turmeluksen rinnastava tematiikka löysi aina jonkun, joka hyötyy. Mm. sosialistisessa retoriikassa se oli tietenkin ahne ja lihava kapitalisti (tosin tuhoutuva), kansallis-antisemitistisessä juutalainen tai "idän vahvemmat rodut", joiden Hitler bunkkerissaan julisti voittavan maailman.

Maailmassa ei ole loputtomasti maita, jonne tuotannon voi aina siirtää. Halvat kohteet loppuvat. Maahanmuuton avulla tilannetta on mahdollista pitkittää ja väistämätöntä kulujen kasvua hieman hidastaa. Hinnat nousevat. Kiinastakin on jo kovaa vauhtia tulossa liian kallis. Kenenkään voitto ei globaaleilla markkinoilla ole pysyvä.

Elintasoerot kapenevat. Jos globalisaatio jatkuu entiseen tahtiin, sen pitäisi ajan oloon tehdä maahanmuutosta tarpeetonta. Muutto länsimaihin lienee tilapäinen ilmiö, kuten historiassa niin usein on ollut. Kulttuurin tuho riippuu enemmän tarkastelijan omasta näkökulmasta. Mm. roomalainen sivistyshän elää edelleen ja voi hyvin luoden perustan länsimaiselle kulttuurille. Jopa latinan kieli, vaikka toki hiljalleen menettänyt merkitystään, on silti yhä 1500 vuoden jälkeenkin olemassa, eikä tuhoutunut. Pitäisi ennemminkin kysyä, mikä on kulttuuria ennen kuin voi sanoa mikä on tuhoutumassa.

[Tapio Onnela]

Kulttuurin tuho riippuu enemmän tarkastelijan omasta näkökulmasta. Mm. roomalainen sivistyshän elää edelleen ja voi hyvin luoden perustan länsimaiselle kulttuurille. Jopa latinan kieli, vaikka toki hiljalleen menettänyt merkitystään, on silti yhä 1500 vuoden jälkeenkin olemassa, eikä tuhoutunut. Pitäisi ennemminkin kysyä, mikä on kulttuuria ennen kuin voi sanoa mikä on tuhoutumassa.

Samaa mieltä, näiden "maahanmuuttokriitikoiden" tuomiopäivän julistuksissa juuri tuo seikka herättää kummastusta. Kulttuurin olemushan nimenomaan on se, että se jatkuvasti muuttuu ja sekoittuu. Mikä muka on "aitoa" ja "puhdasta" "länsimaista" kulttuuria sehän on satojen ja tuhansien vuosien aikana muokkautunut ja sekoittunut keitos monenlaisista eri kulttuureista, ei mikään paikallaan pysyvä monoliitti.

[Veikko Palvo]

.
Kulttuurin tuho riippuu enemmän tarkastelijan omasta näkökulmasta. Mm. roomalainen sivistyshän elää edelleen ja voi hyvin luoden perustan länsimaiselle kulttuurille. Jopa latinan kieli, vaikka toki hiljalleen menettänyt merkitystään, on silti yhä 1500 vuoden jälkeenkin olemassa, eikä tuhoutunut. Pitäisi ennemminkin kysyä, mikä on kulttuuria ennen kuin voi sanoa mikä on tuhoutumassa.

Nimim. Gerson avaa keskustelun dekadenssista käyttämällä lähdetietonaan H:gin yliopiston Venäjän tutkimuksen prof. Timo Vihavaisen Länsimaiden tuhoa, Otava 2009
Vihavainen
sanoo länteen syntyneen slummeja, joissa keskiaikaisen heimokulttuurin edustajat kohtaavat kelkasta pudonneita länsimaisen rappiokulttuurin edustajia ja näin tulevan käymään myöskin Suomessa.
Ja slummeissa länsimaisen kulttuurin rappio tulee näkymään kärjistetysti.

Vihavaisen mukaan venäläiset olisivat sopivin maahanmuuttajaryhmä Eurooppaan ja Suomeen, koska he ovat kulttuurisesti ja rodullisesti lähellä eurooppalaisia.
Venäjällä pidetään arvoja kunniassa.
http://en.rian.ru/russia/20090911/156098682.html?id=
Venäjän ortodoksinen patriarkka Kirill sanoo mm. Nizhni Novgorodissa 11.9.2009 "Venäjän tarvitsevan ydinaseita pystyäkseen olemaan suvereeni ( sovereign ) valtio."
Ja "kulutus tappaa ilon ja raunioittaa yhteiskunnan," sanoo patriarkka Kirill. Ja eikö Vihavainen sano länsimaiden kadottaneen ilon, kauneuden ja hyvyyden ja tilalle tulleen kuluttamisen?


Veikko Palvo

[jsn]

Venäjällä pidetään arvoja kunniassa.

Tai sitten arvostetaan rahaa ja nopeaa rikastumista vielä länsimaitakin enemmän.

Ja eikö Vihavainen sano länsimaiden kadottaneen ilon, kauneuden ja hyvyyden ja tilalle tulleen kuluttamisen?

Venäläiset ovat hyvää vauhtia opettelemassa kuluttamista. Yksi keskeinen tekijä miksi mm. venäläiset haluavat tulla matkalle Suomeen, on ostosten teko ja aitojen tuotemerkkien saanti. Moni venäläinen käyttää "kuluttamiseen" mm. vaatteisiin suhteessa paljon enemmän kuin suomalainen. Venäjästä tuskin on länsimaiden arvojen pelastajaksi, markkina-alueena kylläkin. Kirill toistelee Solzhenitzynin ja häntä edeltäneiden 1800-luvun ajattelijoiden ideoita. Vihavainen taitaa olla eksyksissä.

[Jussi Jalonen]

Vihavaisen mukaan venäläiset olisivat sopivin maahanmuuttajaryhmä Eurooppaan ja Suomeen, koska he ovat kulttuurisesti ja rodullisesti lähellä eurooppalaisia.

Siinä vaiheessa kun keskustelu on siirtynyt tasolle, missä maahanmuuttajaryhmien hyväksymistä perustellaan "rodullisilla" kriteereillä, on kyse täysin yksiselitteisesti sellaisesta asiasta kuin rasismi.

Huomauttaisin lisäksi, että moisilla avoimilla rasistisilla asenteilla ei ole eikä pidä olla mitään sijaa nykypäivän maailmassa. Sellaisia esittäviä yksilöitä tulee ja pitää, täysin heidän asemastaan riippumatta, halventaa, häpäistä ja nöyryyttää kaikin mahdollisin keinoin. Se on paitsi asiaankuuluvaa, myös oikeutettua.

Lähinnä olin siinä luulossa, että kyseinen asia olisi tullut muutenkin selväksi joskus vuonna 1946 hirttosilmukan voimin, vuonna 1957 liittovaltion laskuvarjojoukkojen avustuksella tai viimeistään neuvotteluratkaisuna vuosina 1990-1993. Näyttää muuten siltä, että tuo asteittainen metodien lieventäminen oli kenties lopultakin väärä kehityssuunta.


Best,

J. J.

[Tapio Onnela]

Siinä vaiheessa kun keskustelu on siirtynyt tasolle, missä maahanmuuttajaryhmien hyväksymistä perustellaan "rodullisilla" kriteereillä, on kyse täysin yksiselitteisesti sellaisesta asiasta kuin rasismi.

Puhuuko Vihavainen kirjassaan tosiaan venäläisistä ja eurooppalaisista rotuina?

[Veikko Palvo]

Siinä vaiheessa kun keskustelu on siirtynyt tasolle, missä maahanmuuttajaryhmien hyväksymistä perustellaan "rodullisilla" kriteereillä, on kyse täysin yksiselitteisesti sellaisesta asiasta kuin rasismi.

Puhuuko Vihavainen kirjassaan tosiaan venäläisistä ja eurooppalaisista rotuina?

Vihavainen ei tietenkään puhu valkoihoisesta rodusta, vaan sanoo venäläisten olevan geeniperimältään pitkälti samaa kansaa kuin eurooppalaiset ja suomalaiset.

Ja samalla Vihavainen kirjoittaa länsimaiden tuhosta ja islamin ja lännen välisistä ristiriidoista ja Eurooppaan muuttajista, joiden heimokeskeinen kulttuuri on keskiaikaisella tasolla.

Veikko Palvo

[Jussi Jalonen]

Puhuuko Vihavainen kirjassaan tosiaan venäläisistä ja eurooppalaisista rotuina?

Opusta ei nyt juuri ole käsillä, mutta tämänkin verkkopalvelun arvostelussa on mainittu, että tiettyä rotuopillista polemisointia teoksessa esiintyy:

Kirja sisältää monia varsin ongelmallisia käsityksiä, kuten sen että voimme erottaa paljaalla silmällä eläin- ja ihmisrotuja, johon genetiikka ei kykene. Tämä on filosofisesti ongelmallista, jos otamme sen kirjaimellisesti.

Kaipa se liittyy siihen "poliittisen korrektiuden" haastamiseen. Rotu on pop.

Venäläisiin hän nyt ei viittaa rotuna, mutta suosittelee muistaakseni kuitenkin selkeästi "kulttuurista" ja "kansallista" preferenssiä maahanmuuttajaryhmien priorisoinnissa. Ei sekään luonteensa tai tavoitteidensa puolesta olennaisesti eroa siitä, mitä vaikkapa Madison Grant ja kumppanit muinoin puolustivat 1920-luvun Yhdysvalloissa huolestuttuaan "anglosaksisen Amerikan" olemassaolosta.

Voin vilkaista opuksen kyseisen kohdan vielä iltapäivällä. Metsossa näyttää olevan kymmenen kappaletta tarjolla, joskin seitsemän niistä näyttää tällä hetkellä olevan lainassa, ilmeisesti paikallisilla Perussuomalaisten nuorten jäsenillä.


Best,

J. J.

[jsn]

USA:ssa pidettiin 1800-luvulla myös irlantilaisia rodullisesti alempiarvoisina. Muistan nähneeni joskus mainion tv-dokumentin amerikkalaisesta äärioikeistosta, jonka edustaja kuvaili samaan hengenvetoon tietävänsä varmuudella, että Alaskaan oli solutettu tuhansia aseistettuja mongoleja tuhoamaan Amerikka ja ettei hän hyväksynyt Amerikkaansa ylipäätään ketään, jonka sukujuuret olivat Alppien eteläpuolella. Mutta Amerikkahan edusti juuri rotusekoituksen vuoksi 1900-luvun alun eurooppalaisille rappiota.

On siis hyvin suhteellista, missä "heidän" ja "meidän" välinen raja menee. Monille perussuomalaisille voi olla kuitenkin vaikeaa hyväksyä Vihavaisen teesia venäläisten ja eurooppalaisten kohtalonyhteydestä.

[Jussi Jalonen]

On siis hyvin suhteellista, missä "heidän" ja "meidän" välinen raja menee. Monille perussuomalaisille voi olla kuitenkin vaikeaa hyväksyä Vihavaisen teesia venäläisten ja eurooppalaisten kohtalonyhteydestä.

Vanhan polven vennamolaisille ehkä, mutta puolueeseen pesiytyneelle radikaalille nuorelle polvelle se ei tuota mitään ongelmia.

Muuan tyyppiesimerkki on Simon Elo, tuore Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja: "Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorilla Timo Vihavaisella on uskallusta uida vastavirtaan akateemisessa maailmassa.". Innostuksesta professorin teokseen on maininta myös City-lehden artikkelissa: "Selailemme Elon kirjahyllyä: hän suosittelee lämpimästi Timo Vihavaista".

Yleisestikin ottaen Vihavaisen synkähkö tajunnanvirtakokoelma on saavuttanut Perussuomalaisten nuoren polven keskuudessa lähes pyhän kirjan aseman, ja puolueen helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu on mainostanut professorin opusta sivuillaan. Edes mainitut Venäjä-teesit eivät ole sanottavammin ongelma; mikäs ihme se on, oikeistopopulistiset ja oikeistoradikaalit liikkeet kautta Euroopan ovat solmineet kuluneina vuosina kovaa vauhtia kontakteja myös näihin venäläisiin "kansallismielisiin".

Metsossa muuten ei ollut "Länsimaiden tuhoa". Lainassa joka ikinen nide, lähimmät kappaleet olisivat olleet Messukylässä ja Hervannassa, minne en nyt perjantai-iltana jaksa lähteä. Vahvistakoon joku muu, jolla on opus hyllyssään, tuon rotukäsitteen viljelyä mainitussa teokssa koskevan toteamuksen.


Best,

J. J.