Jyrki Ilva
Posts: 340
Joined: 30.11.05 16:04
Location: Helsinki
Contact: Website

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

16.02.11 10:58

Eki wrote:Internetissä valokuvat liikkuvat liukkaasti ja useimmiten hallitsemattomasti. Todennäköistä on, että em taustatiedot putoavat esimerkiksi keskustelupalstoilla nopeasti pois tai vääristyvät. Kuvia imuroivat tahot eivät useinkaan ole kiinnostuneita hankkimaan tarjolla olevia täyden resoluution kuvia edes ilmaiseksi. Matalan resoluution kuviakin voidaan painaa pienessä koossa ainakin sanomalehtipaperille. Näistä syistä pidän vesileiman käyttö selaikukuvien yhteydessä ihan oikeana ratkaisuna.
Minusta on kummallista, että digitaalisten aineistojen verkkokäyttöä halutaan
edelleen miettiä ennemmin erilaisten potentiaalisten uhkakuvien kuin verkon
tarjoamien mahdollisuuksien näkökulmasta. Onko julkisella rahoituksella toteutettavia verkkopalveluita todellakin järkevää rakentaa ensisijaisesti siitä
lähtökohdasta, että rajoitetaan kaikkien käyttäjien oikeuksia sen varmistamiseksi
ettei kukaan vain pääsisi tekemään mitään "väärää"?

Tämä keskustelu on mielestäni jossain määrin (vaikkei kaikilta osin) analogista
kymmenkunta vuotta sitten korkeakoulujen opinnäytteiden verkkojulkaisemisesta
käydyn keskustelun kanssa. Opinnäytteiden julkaisemista vapaasti verkossa
vastustettiin tuolloin välillä aika kiivaastikin siitä näkökulmasta, että verkkoon
laitettuina niitä plagioidaan ja niiden sisältö varastetaan ties mihin tarkoitukseen.

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, suomalaiset opinnäytetyöt ovat suurelta
osin verkossa, ja niitä ladataan vuosittain miljoonia kertoja, tänä vuonna
saatetaan päästä jo lähelle kymmentä miljoonaa latauskertaa. Käyttö lienee siis
suuruusluokaltaan jopa satakertaista paperiaikakauteen verrattuna.
Selkeitä väärinkäytöstapauksia on tänä aikana tullut ilmi kourallinen, ja nekin
on pystytty yleensä ratkaisemaan normaalien akateemisten käytäntöjen
mukaisesti. Aineiston lisääntyneeseen käyttöön verrattuna väärinkäytösten
merkitys on siis todellisuudessa ollut minimaalinen.

wejoja
Posts: 130
Joined: 29.11.08 18:41

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

16.02.11 14:29

Tuo on eritäin hyvä huomio. Tähän uhkakuva – mahdollisuus vastapareihin kiteytyy käsillä oleva ongelma, joka osaltaan on rakentanut Suomesta tekniikan takapajulaa, kuten Esa Mäkinen osuvasti kuvaa "innovatiivisen tietoyhteiskunnan" tilaa arvioidessaan pamflettia "Uusi kultakausi. Sosiaalinen media muuttaa kaiken." (HS 16.2/kulttuuri). Kirjan sanoma on se, että kaiken tiedon, julkinen tieto mukaan lukien, saatavuus on meillä lapsen kengissä ja ainoa lääke on tiedon radikaali avoimuus, johon kuuluvat myös kaikki digitoidut kuvakokoelmat.

Kaisa Kyläkoski
Posts: 591
Joined: 01.12.05 08:46
Location: Helsinki
Contact: Website

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

16.02.11 16:28

Selailin linkkivarastoani ja löysin viime marraskuulta Nättidningen Svensk Historia uutisen Nordiska museet samarbetar med Wikipedia, joka alkaa kappaleella
Nordiska museet förvaltar en omfattande bildskatt som är av stort nationellt och internationellt värde. Som första svenska museum tillgängliggör nu museet delar av sina samlingar på Wikipedia. Mer än 1000 digitaliserade bilder, bland annat glasplåtar med August Strindbergs egna bilder från sin tid i Schweiz, laddas inom kort upp till mediadatabasen Wikimedia Commons.
Vedotaan kuvien käytön mahdollistamiseen ja laajentamiseen. Naapurimaassa eri rahoitusmalli kuin meillä?

(Linkki kuviin: http://commons.wikimedia.org/wiki/Categ ... ska_museet )

Eki

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

16.02.11 17:05

Kiitos!

Ihan totta kaikki tuo mitä sanoit. Sikäli kuin on kysymys ns viran puolesta tuotetusta aineistosta, pitäisi julkista saatavuutta rajoittaa mahdollisimman vähän. Lähinnä rajoituksia voisi perustella henkilötietosäännöksillä.

Mutta kun dokumentointilaitos työstää yksityistä kuvamateriaalia, pitäisi verkkoon panon edellytykset punnita aika tarkkaan

- Onko yksiselitteisesti sovittu, että materiaali on luovutettu nimenomaan julkaistavaksi, vai ehkä vain taltioitavaksi ja tutkimuskäyttöön?

- Onko materiaalin tutkimisen yhteydessä ilmennyt, että kyse on arvokkaasta, myös kaupallisesti kiinnostavasta materiaalista, josta seikasta luovuttaja ei ehkä ole ollut tietoinen?

Kuvamateriaalin jalostaminen taustatiedoilla kylläkin onnistuu parhaiten juuri verkossa. Itse käytän Picasan ei-listattuja tai yksityisiä verkkoalbumeita, joihin koetan etsiä kollegoita, jotka sitoutuvat siihen, etteivät jaa kuvia eteenpäin.

Kalle Kallio
Posts: 1
Joined: 18.02.11 10:33

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

18.02.11 12:20

Keskustelussa on useita mielenkiintoisia näkökulmia, mutta muistiorganisaatioiden rahoituksen osalta kaipaisin realismia. Tällä hetkellä kaikki rahoittajat, niin kunnat kuin valtiokin, lähtevät aina siitä ajatuksesta, että muistiorganisaatioiden tulee hankkia osa rahoituksestaan omalla työllään. Tämä omarahoitusosuus on ollut mukana myös kaikissa digitointiin suunnatuissa erillismäärärahoissa - esimerkiksi parhaillaan nuorten työllistämiseen suunnatuissa digitointihankkeissa projektirahoitus kattaa 80 % kuluista. Projektirahoitus on hyvä juttu, vaikka muistiorganisaation tulee onnistua keräämään osa rahasta muista lähteistä. Kuva-arkistojen palvelumaksut ovat yksi osa tässä paletissa.

Toni Selkälä oletti laskelmissaan, että vanhoja valokuvia digitoitaisiin noin kymmenen kuvaa tunnissa. Jos tällaiseen tulokseen pääsee, saa varmasti alalta työpaikan! Käytännön kokemus on osoittanut, että luetteloija digitoi noin 300 kuvaa kuukaudessa (noin kaksi kuvaa tunnissa) toki aineistosta, luetteloinnin tarkkuudesta ja työkaluista riippuen. Työennätykset lienevät jotain 600-700 kuvaa kuukaudessa. Kuvan taustatietojen hakemiseen ja tallentamiseen menee oma aikansa. Yhden kuvan digitointikustannus on siten varsin lähellä palvelumaksua ja vain hyvin pieni osa kuvista ikinä saadaan myytyä. Useimmissa muistiorganisaatioissa pelkällä kuvamyynnillä ei päästä lähellekään digitointihankkeiden omarahoituksia.

Jos muistiorganisaatiot hinnoittelisivat kuvansa kaupallisin perustein, maksut olisivatkin jotain aivan muuta. Esimerkiksi Lehtikuvasta (joiden 2 miljoonan kuvan valikoimissa on myös paljon hienoa historiallista kuva-aineistoa) saa kuvan kertakäyttöoikeudella halvimmillaan 95 eurolla ja kuvahaku maksaa 30 euroa kerta (+alv). Muistiorganisaatiot eivät yleensä veloita kuvien hakemisesta ja käyttömaksut ovat erittäin edullisia suhteessa kaupallisiin toimijoihin. Jos joku kuvittelee, että muistiorganisaatiot rikastuvat palvelumaksuillaan, kannattaa kokeilla oman kuvatoimiston perustamista ja yllättyä, miten paljon kaikki maksaa (laitteet, palkat, kiinteistöt, konservointi jne). Puhtaasti markkinaperustein muistiorganisaatioiden maksuissa olisi siis paljon nostamisen varaa (eikä se liiketaloudellisesti silti kannattaisi).

Kuvamaksuja voi perustella myös sillä, että ne osaltaan kannustavat muistiorganisaatioita digitoimaan kokoelmansa. Kysyntä kun luo tarjontaa. Tänä päivänä vedoksena tai negatiivina oleva kuva on käytännössä tutkijoiden ulottumattomissa, koska niistä tuskin koskaan tiedetään eikä niitä osata hakea. Vain digitoimalla tuo aineisto voidaan saada yleisön käyttöön. Jos muistiorganisaation kuvista yleensä vain muutama prosentti on digitoitu, pitäisi painopisteen olla siinä, miten digitoimattoman aineiston helmet saadaan yleisön käyttöön. Esimerkiksi Työväenmuseo Werstaalla laskettiin taannoin, että nykyisellä vauhdilla koko valokuvakokoelma olisi verkossa tukevasti 2100-luvun puolella, mikäli kokoelma ei edes karttuisi. Vaikka itsekin nyt tutkimustyötä tekevänä ymmärrän, että olisi tosi kivaa saada veloituksetta kuvia omaan työhönsä, pidän kuitenkin periaatteessa parempana sitä, että minulla ylipäätään olisi mahdollisuus löytää ne aiheeni kannalta parhaat kuvat kuin että saisin toisarvoista aineistoa ilmaiseksi.

Ymmärrän erittäin hyvin sen ideologisen argumentin, että kulttuuriperinnön tulisi aina olla maksuttomasti yleisön saatavilla. Hieno tavoite, jota esimerkiksi Työväenmuseo Werstas on tukenut luopumalla pääsymaksuista (joka sekin muuten maksaa, vaikka mahdollistaakin toisenlaista omarahoitusta). Käytännössä rahoittajat eivät kuitenkaan oleta kulttuuriperintöä vaalivien organisaatioiden toimivan heidän 100 % rahoituksellaan (kuten vaikkapa peruskoulu tai poliisi toimivat), vaan omarahoitusosuuden katsotaan nimenomaisesti osoittavan, että työllä on muitakin tukijoita. Myös tämä on ideologinen argumentti, jota täytyy myös yrittää ymmärtää.

Luulen, että suurin osa alan ihmisistä kiljuisi riemusta, jos muistiorganisaatioiden rahoitus (vaikkapa vain digitoinninkin osalta) nostettaisiin 100 % tasolle, palvelumaksuista sen vastapainona luovuttaisiin ja sisällötkin jaettaisiin vapaasti niitä tarvitseville. Mikäs sen hienompaa! Mutta tämä vaatisi muutoksen poliittisessa ajattelussa eikä se tapahtu sillä, että näkee muistiorganisaatioiden olevan vikapäitä tilanteeseen. Julkisen talouden tila ei ole sellainen, että tällainen muutos näyttäisi lähivuosina mitenkään mahdolliselta - pikemminkin suunta voi olla aivan toinen. Tällä hetkellä paras tapa edistää digitointia onkin se, että käyttää itse ahkerasti muistiorganisaatioiden kuvapalveluita.

Tekijänoikeusdetaljien, vesileimojen vastenmielisyyden ja talousrealiteettien sijaan oleellisinta olisi minusta kiinnittää enemmän huomiota esineiden ja valokuva-aineistojen tutkimukseen. Tällä hetkellä tilanne on monesti se, että tutkijoiden kiinnostus valokuviin syttyy vasta hektisessä deadlinevaiheessa. Valitettavan harvoin kuva tai museoesine on silloin itsessään tutkimuskohde, josta tutkimus tuottaisi jotain lisätietoa myös kuvan omistavalle muistiorganisaatiolle - ja siten myös yleisölle jaettavaksi. Arjenhistoria.fi -palvelu osaltaan tekee kuvakokoelmat tunnetuksi ja kannustaa miettimään, miten itse kukin voisi osallistua kulttuuriperintöön liittyvän tiedon kartuttamiseen.

Monet muistiorganisaatiot olisivatkin mielellään mukana yhteishankkeissa, joissa tutkijat kartuttaisivat kuviin ja esineisiin liittyviä tietoja eikä tällaisessa yhteistyössä julkaisumaksuista yleensä tarvitse puhua. Monesti hyville asiakkaille myönnetään myös paljousalennuksia ja kuva-arkistojen amanuenssit ymmärtävät graduntekijöidenkin ahdinkoa paljon kaupallisia kuvatoimistoja paremmin. Yhteistyöllä kun asiat etenevät parhaiten.

Aurinkoisin terveisin,

Kalle Kallio

Toni Selkälä
Posts: 159
Joined: 15.04.07 13:28

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

23.02.11 11:40

Kalle Kallio wrote:Toni Selkälä oletti laskelmissaan, että vanhoja valokuvia digitoitaisiin noin kymmenen kuvaa tunnissa. Jos tällaiseen tulokseen pääsee, saa varmasti alalta työpaikan! Käytännön kokemus on osoittanut, että luetteloija digitoi noin 300 kuvaa kuukaudessa (noin kaksi kuvaa tunnissa) toki aineistosta, luetteloinnin tarkkuudesta ja työkaluista riippuen. Työennätykset lienevät jotain 600-700 kuvaa kuukaudessa. Kuvan taustatietojen hakemiseen ja tallentamiseen menee oma aikansa. Yhden kuvan digitointikustannus on siten varsin lähellä palvelumaksua ja vain hyvin pieni osa kuvista ikinä saadaan myytyä. Useimmissa muistiorganisaatioissa pelkällä kuvamyynnillä ei päästä lähellekään digitointihankkeiden omarahoituksia.
Kiitos tiedosta, itselläni ei todellakaan ollut pienintäkään tietoa kuinka kauan yhden kuvan digitointiin menee ja millaisia laatuvaatimuksia digitoinnille asetetaan. Kustannusarvioni perustin taasen internetistä löytämiini kustannuslaskelmiin, joista yhden linkitinkin kappaleen loppuun. Linkitetyssä asiakirjassa esitetään, että yhden rakennuspiirrustuksen skannaaminen mikrofilmiltä maksaa 1,25 €. Valitettavasti asiakirjassa ei esitetä arviota vain paperilla olevien asiakirjojen digitoinnin kustannuksista, mutta koska ne kustannuksiltaan rinnastetaan mikrofilmillä olevaan aineistoon päättelin tällöin kuvan skannaamisen kustannusten olevan samaa luokkaa. Tästä perustui ihmetykseni kuvien korkeasta hinnasta.

Muutoin kyllä jaan täysin Kalle Kallion esittämän huolen digitalisoinnin kustannuksista. Mikäli museot ja muut muistitieto-organisaatiot joutuvat tekemään valinnan digitalisoinnin ja muun toiminnan välillä, ei tilannetta voida pitää kovinkaan hyvänä. Siksi tuntuukin niin nurinkuriselta, että kun digitointiin päätetään ryhtyä se toteutetaan tavalla, joka ei tunnu palvelevan kenenkään tarkoitusta. Toinen kysymys on se, voisiko digitointiakin jollain tavoin järkeistää. Vaikka hankerahoitus ja kehittämistyöryhmät lienevätkin lähinnä kirosanaa mitä nyky-yhteiskunta voi tuottaa, voisi tässä tapauksessa moisia pitää aivan perusteltuina: kansallinen listaus parhaista toimitavoista, mahdollisen tietoteknisen rungon luominen muistitiedon esittämiselle sekä digitoinnin kilpailuttamiselle. Nämä ja monet muut kysymykset voitaisiin ratkaista yleisellä tasolla ilman, että jokaisen hankkeen tulee käyttää osa rahoituksestaan näiden järjestelyyn.

Digitalisoinnin ja vapaan tieteen liitto on ongelmallinen samalla tavoin kuin tieteen ja talouden liitto. En usko tutkijoilla olevan vaikeuksia ymmärtää digitalisoinnin taloudellisia reunaehtoja vaan näenkin keskustelussa taustalla enemmänkin huolen siitä onko digitalisointia harjoitettava vain digitalisoinnin vuoksi. Mikäli digitaalisesti jaetun tiedon käyttö ei ole sen helpompaa kuin varsinaiseen materiaaliseen kappaleeseen tarttuminen, on ainakin omasta mielestäni perusteltua kysyä mitä tarkoitusta tällainen digitalisointi palvelee. Eikö digitoinnin kustannuksia voitaisi laskea, vaikkapa tarjoamalla yliopisto-opiskelijoille harjoittelupaikkoja digitoinnin parissa? Uskoisin monien olevan kiinnostunut mahdollisuudesta ja tällöinhän kustannukset jakautuisivat melko lailla tasan tutkimusta harjoittavien instituutioiden (yliopistot) ja muistitietoa hallinnoivien organisaatioiden kesken.

Taloudellisestihan toimintaa voitaisiin tukea esimerkiksi "vuokraamalla" virtuaalisia tutkijanhuoneita vaikkapa viikoksi käyttöön, toisin sanoen, käyttömaksun asettamista koko aineiston selailuun. Digitoitujen tiedostojen metadatatiedot sekä pieniresoluutioiset kuvat olisivat julkisesti saatavissa, jonka pohjalta olisi helppo tehdä päätös montako päivää aineistoon tutustumiseen tarvitaan, jolloin myös kustannukset olisivat helposti tiedossa. Tällaisen virtuaalisen vierailun kustannukset kun monesti olisivat kuitenkin huomattavasti alhaisemmat kuin mitä saapuminen paikan päälle maksaisi. Ratkaisun ongelmana vain taitaa olla se ikuinen muna ja kana -ongelma: Mistä saada rahat riittävän laajaan digitointiin, jotta aineiston digitaalinen käyttö voisi korvata aineiston käyttämisen paikan päällä. Tilanteessa ei vain päästä puusta pitkään, jos molemmat osapuolet kaivautuvat poteroihinsa.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

wejoja
Posts: 130
Joined: 29.11.08 18:41

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

23.02.11 20:51

"Muistiorganisaatio" oli päivän paras, nauratti toista tuntia...!

Museohenkilökunta ei näe kovin hyvin ympäröivää maailmaa ja sen muutosta ja niinpä organisaatio muuttuu jossain vaiheessa tärkeämmäksi kuin mitkään maailman ideologiat, loistavat ideat tai kehityshankkeet.

Vuoren varmasti kyse ei ole tutkijoiden kiinnostuksen puutteesta esineitä ja valokuva-aineistoja kohtaan, kuten yllä virheellisesti ajatellaan. Kyse on museobyrokraattien ajattelutavasta ja pyrkimyksestä vaikeuttaa digitoidun aineiston vapaata saatavuutta keinolla millä hyvänsä.

Mitä enemmän olen vieraillut museo- ja arkistolaitoksissa vieraillut, sen paremmin olen ymmärtänyt, että laitosten ilmapiiri voi kasvattaa ihmisestä sellaisen. Onneksi olen törmännyt myös äärimmäiseen avarakatseisuuteen, avuliaisuuteen, ystävällisyyteen ja innovatiivisuuteen. Pääasiassa naapurimaiden vastaavissa laitoksissa.

historioija
Posts: 985
Joined: 14.11.09 12:34

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

01.03.11 07:55

Pieni PR-tappio ja vanhentunutta julkaisupolitiikkaa. Estely ja epäluottamus vain ärsyttävät.
Vaikka toisaalta ymmärtää, että rajoitus on ehkä välttämätön niiden varalta, jotka eivät tiedä tai piittaa palvelun käyttäjän velvoituksista.

Tapio Onnela
Posts: 4822
Joined: 13.09.05 12:40
Contact: Website

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

02.03.11 13:37

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään siitä miten tulossa olisi muutos tiedon vapaamman saatavuuden suuntaan. Esa Mäkinen: Ministeriö: Valtion virastojen jaettava tietojaan ilmaiseksi, HS 2.3.2011
Valtion suhde tietoon mullistuu tällä viikolla, jos hallitus hyväksyy torstaina liikenneministeriön ehdottaman periaatepäätöksen. Ehdotuksen mukaan julkisen vallan tuottamaa tietoa pitää jatkossa levittää tehokkaasti ja ilmaiseksi avoimena tietona.

Valtion virastot tuottavat jatkuvasti runsaasti tietoa. Esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallitus PRH kerää paljon yritystietoja, joita se myy eteenpäin. Jos periaatepäätös hyväksytään, PRH:n pitäisi jo vuonna 2013 jakaa tietonsa ilmaiseksi.


"Haluamme avoimeen dataan liittyvää palvelukehitystä, hallinnon tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä. Lisäksi haluamme, että meidän arvokkaita tietoaineistoja voitaisiin paremmin hyödyntää näihin tarkoituksiin", sanoo liikenne- ja viestintäministeriön neuvotteleva virkamies Taru Rastas.
Tämä vaikuttaa hyvältä mutta tässä Rastas toteaa, että kaikkea ei kuitenkaan maksuttomasti luovuteta. Toivottavasti tässä ei nyt puhuta esim Museoviraston aineistoista:
Rastaan mukaan tietoa luovutetaan yleensä maksuttomasti, mutta joissain erikoistapauksissa maksuja voidaan periä.
Tässä minusta Kasvi tiivistää hyvin ”tiedolla on arvoa vain käytön kautta”
"Tämä näyttää todella hyvältä", sanoo tietotekniikkaan perehtynyt kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.).

"Tiedolla on arvoa vain käytön kautta. Aikaisemmin on ajateltu, että tiedolla on arvoa, kun sitä pantataan. Nyt on havaittu, että se on päinvastoin".

Kasvia huolestuttaa se, että hyvä hanke voi jämähtää työryhmiin ja ministeriöiden selvityksiin. Esimerkiksi Britanniassa avotieto on otettu käyttöön pääministerin mahtikäskyllä.

"Tässä on käynnissä kilpajuoksu eri maiden välillä. Ne, jotka saavat ensimmäisenä julkista tietoa hyödyntäviä palveluita, ovat etulyöntiasemassa toimittamaan sitä muille."

Erityisen tärkeänä Kasvi pitää maksuttomuutta. "Maksujen mukana heitettäisiin menemään ne verotulot, joita tämän avulla olisi mahdollista saada."

"Harvinaisen hyvä paperi", kehuu Aalto-yliopiston professori Eero Hyvönen.

Myös Hyvönen nostaa Britannian esimerkiksi onnistuneesta tietojen avaamisesta. Ja liikenneministeriön ehdotus veisi Suomea samaan suuntaan.

"Perinteisesti tietoa on pihdattu tai sitä ei ole saatu maksujen takia julki. Kokonaisuuden kannalta tieto jää hyödyntämättä ja samaa tietoa joudutaan tuottamaan moneen kertaan, mikä on pähkähullua."

"Yksittäisen tiedon tuottajan kannattaisi ottaa aineistosta viimeinenkin euro, mutta Suomi Oy:n kannalta on viisasta antaa aineisto vapaasti käytettäväksi, koska näin syntyy toimeliaisuutta."
Olen täsmälleen samaa mieltä Eero Hyvösen kanssa. On mahdotonta tietää etukäteen minkälaisia kiinnostavia uusia palvelukokonaisuuksia esim kulttuuriperinnön digitointihankkeiden avulla voisikaan syntyä jos aineisto olisi vapaasti kaikkien saatavilla.

* Lähde Helsingin Sanomat 2.3. 2011
* Koko helsingin Sanomien juttu tästä

Eki

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

03.03.11 15:10

Edellä kerrottu on epäilemättä kaikkien kannalta toivottavaa kehitystä.

Samalla kun kehitetään läpinäkyvyyttä dokumenttien saatavuuden osalta, tulee myös tarkentaa dokumentteja luovuttavien yksityishenkilöiden oikeusturvaa.

Dokumentteja verkossa selailevan tulisi voida nähdä, paitsi itse dokumentti, myös sertifikaatti siitä, että lainvoimainen luovutussopimus on tehty. Luovutussopimuksissa pitäisi nimenomaan olla maininta siitä, onko vastaanottajalla oikeus esittää aineisto tietoverkossa. Jotain tyyliin "3.2.2011 laaditun, Museoviraston ja NN:n välisen sopimuksen mukaan aineisto on luovutettu täysin oikeuksin ml niiden esitys tietoverkoissa." Tai tyyliin " ... luovutettu taltioitavaksi ilman oikeutta esittää tietoverkoissa ennen kuin on kulunut xx vuotta ..."

Ari Häyrinen
Posts: 3
Joined: 31.08.09 14:21

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

10.03.11 14:34

Tämä on erinomainen ja erinomaisen hyödyllinen keskustelu! Koska aihepiiri on oman tutkimukseni piirissä niin en malta olla kommentoimatta.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että koko digitaalista kulttuuriperintöä lähestytään nyt vain uhkien kautta. Ymmärrän myös hyvin Kalle Kallion näkemyksen digitoinnin kustannusten kattamisesta kuvien myynnillä.

Nähdäkseni mikään ei estä museota myymästä täysresoluutiokuvia, mutta miksi selailukuvien käyttöä pitää rajoittaa? Kaupallisen väärinkäytön pelkoa ei ole. En ymmärrä miten mikään kaupallinen taho voisi A) rahastaa painokelvottomalla kuvamateriaalilla joka ei (valitettavasti) liikuttele suuria massoja ja b) tehdä sen jäämättä kiinni.

Mitä väärinkäyttöön tulee niin suurin pelko lienee se että kuva karkaa museon vaikutuspiirin ulkopuolelle. Toisin sanoen, museolla ei olekaan enää valtaa antaa kuvalle sitä "oikeaa kontekstia". Tämä pelko ("losing authority") tulee esiin aika monesti kun lukee digitaalista kulttuuriperintöä koskevia tekstejä. Eli museo pelkää menettävänsä merkityksensä merkitysten antajana. Jos asia on näin, niin silloin kysymys on paljon syvempi kuin vain väärinkäytön pelko.


Nykyisen vesileimakäytännön viesti on selkeä: Kuvat eivät ole meidän kulttuuriperintöämme vaan museon. Miksei tämän sijaan voisi käyttää positiivista vesileimausta? Siinä kuvaan lisätään alue, jossa kerrotaan mistä kuvasta saa lisätietoja ja mistä sen peräti voi ostaa. Kuvaa ei siis ole tarkoitus pilata vaan kertoa mistä kuvaan löytää lisätietoja. Kun ihmiset näkevät kuvan niin uteliaisuus herää ja kiinnostuneet valuvat museon/kuvapankin sivuille katsomaan lisää.

Leiman pitää olla sellainen että se yksilöi kuvan, koska itse kuvalla ei voi tehdä hakua. Tämä on itse asiassa yleinen ongelma netistä löydettyjen kuvien kanssa. Kuvan alkuperää on vaikea löytää vaikka haluaisi. Kuvaperustainen haku korjannee asian tulevaisuudessa mutta vielä kuvien indeksointi ei ole niin kattavaa (esim. googlen Goggles tai TinEye).

Kun kuva vielä selkeästi lisenssoidaan vapaasti käyttäväksi, niin aineiston saavutettavuus kasvaa aivan uusille luvuillle. Eikä tämä ole idealistin höpinää vaan näin on jo tehty. Brooklyn Museum esimerkki:
http://www.brooklynmuseum.org/copyright.php
https://creativecommons.org/weblog/entry/20496

BM:n Kuvia ei ole vesileimattu vaan sivustolla on lataussivu, jossa on tarjolla kuva erikokoisena, teksti joka kuvan yhteyteen pitää liittää sekä pysyvä linkki kohteeseen. Ja mikä on viesti: Tämä on meidän yhteistä kulttuuriperintöämme.

esimerkki:
http://www.brooklynmuseum.org/opencolle ... mage_sizes

Näin sen pitäisi toimia!

Kaikista parasta olisi jos suomen museot tarjoaisivat avoimen rajapinnan, jonka avulla kuvia voisi käyttää omissa sovelluksissa ja verkkosivuissa. Tämä on vielä haave vain mutta Brooklyn Museo on toteuttanut senkin:
http://www.brooklynmuseum.org/opencollection/api/

Näin museo voi seurata missä kuvia käytetään, kuvien käyttäjän ei tarvitse huolehtia niiden säilytyksestä ja kuvien metatiedot ovat aina saatuvilla.


Ymmärrän toki että suomen museoiden resurssit eivät kestä vertailua Brooklyn Museum:in kanssa mutta BM on edelläkävijä digitaalisten aineistojen käytössä ja osoittaa että toisenlainen lähestymistapa aineistojen saavutettavuuteen on mahdollista.

Terveisin,
Ari Häyrinen

sdolle
Posts: 1
Joined: 10.03.11 14:47

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

10.03.11 15:44

Kulttuurihistoriallisten museoiden omistamissa kuvakokoelmissa on varsin
paljon lähimenneisyyteen liittyvää aineistoa. On sekä virkatyösatoa että
yksityisiltä henkilöiltä saatuja. Näihin päiviin asti on kohteelle sanottu, että
kuvat tulevat tutkimuskäyttöön. Tämä on totta. Ennen lause merkitsi sitä, että
kuvia käytettiin lähinnä arkistossa, näyttelyissä ja tieteellisissä julkaisuissa.

Kuvien saattaminen digitaaliseen muotoon ja verkossa selattaviksi on muuttanut
jatkokäyttöä, käyttäjien piiri on laajentunut äärettömiin - tosin tutkimuskäyttö on
tässäkin mukana. Jatkossa olisi ilmoitettava käyttötarkoitus kenttätyökuvausten kohteille ja kokoelmiin luovuttaville henkilöille yksilöidymmin kuin tähän asti.

Toisaalta vaaditaan hirveästi yksilön suojaa, toisaalta halutaan kaikki
vapaasti käyttöön. Kännyköitä käyttävistä toiset kailottavat näkymättömissä
olevan puheen kovaäänisesti ulkopuolisten kuultavaksi. Sukututkijoillekin on
entisen vapauden tilalle asetettu esteitä. Museoiden kuvakokoelmien kuvien
verkkoonsaattamisessa on syytä käyttää harkintaa.

Museoiden kokoelmissa olevien kuvien julkaisemisesta kertyvä rahamäärä on
vähäinen Museoviraston kuva-arkistoa lukuun ottamatta. Tähän asti on ylläpitäjälle
pitänyt osoittaa, että tulojakin on - tilintarkastajat ovat tilanteesta huomauttaneet
sekä Museovirastolle että Valtion taidemuseolle. Jos ilmaisia palveluja vaaditaan,
niin verovaroillahan ne on kustannettava. Sanon kuitenkin lopuksi: Jäitä hattuun!
Rahaa on rajallisesti, talous keikkuu joka puolella maailmaa.

jsn
Posts: 2059
Joined: 08.02.09 19:24

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

11.03.11 09:30

Ari Häyrinen wrote:Mitä väärinkäyttöön tulee niin suurin pelko lienee se että kuva karkaa museon vaikutuspiirin ulkopuolelle. Toisin sanoen, museolla ei olekaan enää valtaa antaa kuvalle sitä "oikeaa kontekstia". Tämä pelko ("losing authority") tulee esiin aika monesti kun lukee digitaalista kulttuuriperintöä koskevia tekstejä. Eli museo pelkää menettävänsä merkityksensä merkitysten antajana. Jos asia on näin, niin silloin kysymys on paljon syvempi kuin vain väärinkäytön pelko.
Tämä on erittäin tärkeä näkökohta. Juuri kontrolloitu jakelutapa on tuottanut kuvalle tärkeää lisäarvoa. Lähdetietojen puuttuminen tai virheelliset kontekstitiedot voi merkitä kuvan historiallisen arvon alenemista. Nykyinen jakelutapa on käytännössä varsin tehokkaasti ohjannut loppukäyttäjää säilyttämään nämä tiedot, vaikkei 100 % virheettömyyttä takaakaan. Lähdetieto voi tietenkin myös tuoda loppukäyttäjälle lisäarvoa, jos se nauttii arvostusta.

Mm. tälläkin palstalla joku joskus linkitti nettisivulle, jossa oli vuotta 1918 koskevaa tekstiä ja sen kuvituksena oli buurisotilaita Etelä-Afrikasta 10 vuotta aiemmalta ajalta. Historiallinen valokuva ilman mitään kontekstitietoja on käytännössä arvoton, ellei itse kuvasta voi sitä päätellä. Jos virheellinen tieto kertaantuu, kuva itse asiassa menettää joka kerta osan kulttuurihistoriallisesta arvostaan. Kyllin hienostunut digitaalinen vesileimaus ei ole vielä nykytekniikalla mahdollista, mutta voisi pelastaa tilanteen.
Sirkku Dölle wrote:Toisaalta vaaditaan hirveästi yksilön suojaa, toisaalta halutaan kaikki vapaasti käyttöön.
Sirkku Dölle wrote:Näihin päiviin asti on kohteelle sanottu, että
kuvat tulevat tutkimuskäyttöön. Tämä on totta. Ennen lause merkitsi sitä, että
kuvia käytettiin lähinnä arkistossa, näyttelyissä ja tieteellisissä julkaisuissa.
Tieteellisiin käytäntöihin kuuluu lähdetietojen ja -viittausten käyttö. Harrastustoiminta kuten blogin kirjoittaminen tms. eivät tällaisia vaadi. Keneltäkään ei kuitenkaan varsinaisesti ole estetty saamasta kuvia käyttöönsä, joten jäitä hattuun-kehotus on paikallaan.

Eki

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

11.03.11 12:42

Oleelliset näkökohdat alkavat tässä ketjussa jo toistua.

Voitaneen pitää korrektina, ettei ainakaan yksityishenkilöiltä tullut kuvamateriaali saa päätyä avoimiin sähköisiin tietoverkkoihin, ellei tästä ole luovuttajan kanssa nimenomaan sovittu. Ennen internet-aikaa sovittuihin luovutuksiin - "tutkimuskäyttöön" - tulee soveltaa kohtuullista harkintaa. Kyllähän esim 100 vuoden ikä tuntuu kohtuulliselta perusteelta laittaa aineisto vapaasti esille, vaikkei luovuttajan tahto olisikaan enää tiedossa.

Toinen relevantti näkökohta on kontrolloitu jakelu. Kuvamateriaalin taustat: aihe, alkuperä, julkaisuhistoria, liittyminen muuhun samantyyppiseen aineistoon ym tulisi olla käytettävissä aina kun materiaalia selataan. On oikein, että dokumentointilaitokset käyttävät menetelmiä, joilla pyritään pitämään itse kuva sen taustatiedot yhdessä.

Tapio Onnela
Posts: 4822
Joined: 13.09.05 12:40
Contact: Website

Re: Digitoidut kuvakokoelmat verkossa, kenen käytössä ja millä ehdoilla?

20.05.11 11:01

Onneksi on Yalen kaltaisia organisaatioita:
Yhdysvaltalainen Yalen yliopisto on ilmoittanut avaavansa digitoidut kokoelmansa yleiseen käyttöön. Alkuviikosta julkistetussa kokoelmassa on jo yli 250 000 kuvaa, jotka ovat ajallisesti ja maantieteellisesti monipuolisia.Yale on päätynyt antamaan kuvat täysin vapaaseen ja maksuttomaan käyttöön niin opiskelijoille, tutkijoille kuin muillekin ympäri maailmaa.
viewtopic.php?f=5&t=3677

Return to “Puheenvuoroja historiasta”