Re: 2000 vai 3000 teloitettua rintamakarkuria?
Lähetetty: 20.09.11 11:26
Martti Pelho painottaa tuolla edellä, että historiasta kirjoittavan on oltava "tarkka ja oikeamielinen". Koskeeko vaatimus myös Pelhoa itseään?
Sinänsä 6.D:ssa ammuttiin kaikkiaan 10 miestä, mikä on kyllä armeijan suurin luku.
Partasen muisti ei muutenkaan ole tarkka. Esimerkiksi 6.D:n sotatuomari ei ollut Kemppainen.
Mistähän lähteistä parinkymmenen miehen ampuminen 6. D:ssa saa tukea? Miten ampuminen on poistettu armeijan asiakirjoista, kun se kerran löytyy sotapäiväkirjasta ja taistelukertomuksesta.
Esimerkiksi Partanen muistelee kirjanneensa tapauksia "noin kaksikymmentä", eikä mainitse mitään, että ne olisivat kaikki 6.D:sta, vaan koko armeijasta. Ja niitähän oli siis 14.
Toisaalta Vihma, tai kukaan muukaan Ylikangasta lukuunottamatta, ei kerro 20 miehen tulleen ammutuksi juuri 6. D:ssa ja juuri 29.6. Vihmakin puhuu "selustasta", ei omasta divisioonastaan.Lisäksi Partasen muistelmissa ei ole sanaakaan siitä, että hänen käydessään olisi puhuttu 20 miehen ampumisesta, vaan "vaikeaan asiaan" suhtautumisesta.Aiheena oli kahden miehen teloitus kenraalin käskystä 2.7.44.Partanen selosti uuden lain määryksiä, jotka siis mahdollistivat myös välittömän teloituksen määrätyissä tapauksissa, mutta kenttäoikeuden tuomiolla.
Olen sama mieltä Kulomaan kanssa siitä, että kyseessä oli kovaotteisen Vihman pelottelu tai sitten hän vain toisti Ihantalassa kiertänyttä huhua. Asiahan ei tullut esiin esimerkiksi Vihman määräämää kahden miehen ampumista selvitelleissä oikeudenkäynneissä sodan jälkeen. Kysyin asiaa myös eräältä 6.D:n upseerien kanssa sodan jälkeen paljon keskustelleelta henkilöltä. Hänkään ei tiennyt asiasta mitään. Upseerit olivat vain korostaneet sitä, että heidän olisi tullut tukea paremmin kenraalia karkuruuden hallinnassa.Nyt siihen puuttui kenraali pidättäen itse miehiä ja määräten neljä ammuttaviksi.
Pelho pohtii: "Uskoako Partasen selontekoa vai armeijan asiakirjojen aitouteen ilman jälkikäteistä puhtaaksikirjoitusta tai väärennöksiä uskoviin tutkijoihin Kulomaa&Lindtedt?"
Pelho ei tunnetusti usko alkuperäisiin asiakirjoihin. Saisiko siis todisteet edes yhden asiakirjan väärentämisestä tähän tapaukseen liittyen? Ei siis kuvitelmia, vaan todisteet.
Suosittelen Pelholle huolellista tutustumista Teloitettu totuus-tutkimukseen ss. 147 -167. Tulokset on kerrottava tarkasti ja oikeamielisesti.Muuten liikutaan Kulomaata lainatakseni edelleen "uskon ja luulon, ei tiedon alueella".
Partasen muistelmat eivät ole tutkimus, vaan ne sisältävät muistivirheitä. Hän muistelee Vihman 6. D:ssa ammuttujen määrän "suhteellisen suuriksi". Kuitenkaan ne eivät ole hänen pitämässään tilastossa, vaan siinä on 14 miestä koko armeijassa,. Partasen käynti 6.D.ssa tapahtui asiakirjojen mukaan 8.7. 44. Päivämäärä 29.6. on Ylikankaan mielikuvitusta.Martti Pelho kirjoitti:Tutkija Jukka Lindtedt puolestaan ihmettelee (1999, s.140-141) edellä lainattua Partasen selontekoa, koska virallisten armeijan asiakirjojen mukaan 6. divisioonassa ammuttiin ennen lainmuutosta (4.7) vain kaksi miestä.Päämajan edustaja kapteeni Partanen tapasi kenraali Vihman ja oikeuden puheenjohtaja Kemppaisen 29.6.1944, jolloin 6. Divisioonassa ei asiakirjojen mukaan ollut vielä ammuttu ketään!Uskoako Partasen selontekoa vai armeijan asiakirjojen aitouteen ilman jälkikäteistä puhtaaksikirjoitusta tai väärennöksiä uskoviin tutkijoihin Kulomaa&Lindtedt?Onko tutkijoiden tulkinta uskottava?Heikki Ylikankaan mukaan Partasen versio karkureiden ampumisista kesäkuussa 1944 6. Divisioonassa saa runsaasti tukea muista lähteistä ja 20 karkurin ampumiset ovat Ylikankaan mukaan armeijan asiakirjoista ja tilastoista poistettu tosiasia.
Sinänsä 6.D:ssa ammuttiin kaikkiaan 10 miestä, mikä on kyllä armeijan suurin luku.
Partasen muisti ei muutenkaan ole tarkka. Esimerkiksi 6.D:n sotatuomari ei ollut Kemppainen.
Mistähän lähteistä parinkymmenen miehen ampuminen 6. D:ssa saa tukea? Miten ampuminen on poistettu armeijan asiakirjoista, kun se kerran löytyy sotapäiväkirjasta ja taistelukertomuksesta.
Esimerkiksi Partanen muistelee kirjanneensa tapauksia "noin kaksikymmentä", eikä mainitse mitään, että ne olisivat kaikki 6.D:sta, vaan koko armeijasta. Ja niitähän oli siis 14.
Toisaalta Vihma, tai kukaan muukaan Ylikangasta lukuunottamatta, ei kerro 20 miehen tulleen ammutuksi juuri 6. D:ssa ja juuri 29.6. Vihmakin puhuu "selustasta", ei omasta divisioonastaan.Lisäksi Partasen muistelmissa ei ole sanaakaan siitä, että hänen käydessään olisi puhuttu 20 miehen ampumisesta, vaan "vaikeaan asiaan" suhtautumisesta.Aiheena oli kahden miehen teloitus kenraalin käskystä 2.7.44.Partanen selosti uuden lain määryksiä, jotka siis mahdollistivat myös välittömän teloituksen määrätyissä tapauksissa, mutta kenttäoikeuden tuomiolla.
Olen sama mieltä Kulomaan kanssa siitä, että kyseessä oli kovaotteisen Vihman pelottelu tai sitten hän vain toisti Ihantalassa kiertänyttä huhua. Asiahan ei tullut esiin esimerkiksi Vihman määräämää kahden miehen ampumista selvitelleissä oikeudenkäynneissä sodan jälkeen. Kysyin asiaa myös eräältä 6.D:n upseerien kanssa sodan jälkeen paljon keskustelleelta henkilöltä. Hänkään ei tiennyt asiasta mitään. Upseerit olivat vain korostaneet sitä, että heidän olisi tullut tukea paremmin kenraalia karkuruuden hallinnassa.Nyt siihen puuttui kenraali pidättäen itse miehiä ja määräten neljä ammuttaviksi.
Pelho pohtii: "Uskoako Partasen selontekoa vai armeijan asiakirjojen aitouteen ilman jälkikäteistä puhtaaksikirjoitusta tai väärennöksiä uskoviin tutkijoihin Kulomaa&Lindtedt?"
Pelho ei tunnetusti usko alkuperäisiin asiakirjoihin. Saisiko siis todisteet edes yhden asiakirjan väärentämisestä tähän tapaukseen liittyen? Ei siis kuvitelmia, vaan todisteet.
Suosittelen Pelholle huolellista tutustumista Teloitettu totuus-tutkimukseen ss. 147 -167. Tulokset on kerrottava tarkasti ja oikeamielisesti.Muuten liikutaan Kulomaata lainatakseni edelleen "uskon ja luulon, ei tiedon alueella".