jsn kirjoitti:Ei rock-musiikki tietääkseni täysin kiellettyä ollut, vain sen länsimaisimmat ja kaupallisimmat ja luonnollisesti kapinallisimmat ilmentymät. Jo 1960-luvulta lähtien Neuvostoliitossa ja sosialistimaissa oli artisteja, jotka oli lanseerattu länsimaisten esikuvien sosialistisiksi (ja siistityiksi) vastineiksi. Maassa järjestettiin jopa rock-festivaaleja.
Sosialistimaiden populaarikulttuurin liikkumavara vaihteli kovasti, ja välillä
tehtailtiin länsimaisten esikuvien innoittamana esim. lännenelokuvia tai
nuorisomusikaaleja, joista hyvä esimerkki on esim. DDR:ssä isolla
budjetilla vuonna 1968 tehty "Heisser Sommer" - propagandaa, totta kai,
muttei niin kovin erilainen kuin vastaavat länsimaiset 1960-luvun alkupuolen
ja puolivälin tuotokset:
http://www.youtube.com/watch?v=jzH3uG9Qqbk (traileri)
http://www.youtube.com/watch?v=zUqk9yWseco (elokuvan alku)
http://www.youtube.com/watch?v=X_R9ruHlsUI (pätkä elokuvasta)
Sinänsä sosialistiblokin usein jähmeän byrokraattinen koneisto
sopi varsin huonosti etenkin juuri rock-musiikin kaltaisen nopeasti
muuttuvan ja hetkessä elävän populaarikulttuurin mesenaatiksi.
Mutta vaikka Googlen digitoiman Billboard-lehden (=johtava
amerikkalainen musiikkibisnestä käsitellyt viikkolehti) 1960-luvun
vuosikertoja selaamalla saa nopeasti sen kuvan, että esim.Puolassa
saatettiin tuntea ajankohtaiset länsimaiset musiikkivirtaukset
ihan siinä missä esim. Suomessakin.
Jo 1980-luvulla Neuvostoliitossa oli runsaasti artisteja, jotka lainailivat läntisistä musiikkivirtauksista. Tuolloin myös neuvostoliittolaiset yhtyeet pääsivät levyttämään. Näitä myös markkinoitiin Suomessa varsin kiihkeästi, ilmeisesti Yleisradion ja muiden "virallisten tahojen" toimesta. Tässä lienee muuten yksi Suomen lähihistorian unohdettuja jaksoja.
En kyllä jaksa uskoa, että tässä oli taustalla mitään suurta poliittista
salaliittoa - kyse oli myös ihan viattomasta uteliaisuudesta, neuvostoliittolainen
rock-yhtye kun oli jo kuriositeettinä ihan mielenkiintoinen. Tähän vaiheeseen
liittyi tietysti myös se, että monet Suomi-rockin silloiset suuret nimet
kävivät esiintymässä Neuvostoliiton puolella ja kaveerasivat venäläisten
rock-starojen kanssa. Ainakaan ihan kaikki eivät olleet mitenkään erityisesti vasemmalle kallellaan poliittisilta näkemyksiltään.
Näitä kuvioita on sittemmin muisteltu runsaastikin, eli minään varsinaisena
unohdettuna ilmiönä tätä ei oikein voi pitää.
Neuvostoliiton rajoittava linja rockiin ei sinänsä ollut erityisen sosialistinen. -Muistetaanpa vielä sekin, että Suomen viranomaiset eväsivät vuonna 1977 maahanpääsyn sittemmin legendaariseksi muodostuneelta englantilaiselta Sex Pistols-yhtyeeltä.
Näin todella on: vaikka reaalisosialistiset taidenäkemykset olivat keskimäärin
varsin porvarillisia ja rock-musiikki esitettiin neuvostopropagandassa
usein esimerkkinä länsimaiden kulttuurisesta rappiosta, monet kommunismin
kiivaimmista länsimaisista vastustajista olivat tismalleen samaa mieltä. Sikäli
kuin muistan, Sex Pistolsiin kohdistunut kauhistelu oli pinnalla myös täkäläisissa
"porvarillisissa" tiedotusvälineissä ja heijasteli suurimmaksi osaksi Britanniassa
käytyä keskustelua.
Toisaalta Suomessakin vielä 1960-70-luvulla pyrittiin luomaan markkinoille
artisteja, joista joillakin oli selkeät angloamerikkalaiset esikuvat, ja he esittivät
käännöskappaleita.
Tämä taas liittyy enemmän musiikkibisneksen historiaan kuin poliittisiin
asetelmiin. Taustalla pidemmän aikavälin murros, jossa huomio siirtyi musiikki-
kappaleista (sävellyksistä/sanoituksista) yksittäisiin esityksiin ja esiintyjiin:
siinä missä vielä 1950-luvulla hittikappaleesta saattoi olla tarjolla monta
kilpailevaa versiota, vähitellen ollaan tultu tilanteeseen, jossa versioiden
tekeminen muiden kappaleista on harvinaista. Suomessa kehitys oli hitaampi,
koska ulkomaisten hittikappaleiden kääntäminen suomeksi pysyi yleisenä
toimintamallina aina 1980-luvun alkuun saakka.
Lisäksi kannattaa huomata, että täällä versioitiin toki myös paljon
itäistä perua olevia kappaleita, pikemminkin siksi että niistä oikeasti
tykättiin kuin siksi, että taustalla olisi ollut mitään varsinaista poliittista
motivaatiota. Kuten etnomusikologitkin voivat kertoa, suomalaisen
populaarimusiikin traditiossa slaavilaisilla vaikutteilla on pitkät perinteet,
jotka ulottuvat myös aikaan ennen Neuvostoliittoa.
(Tämä kuuluisi jo johonkin ihan muuhun ketjuun...)