Juopottelivatko suomalaiset Venäjän suurvallaksi?

[Taage100]

Ruotsin armeija hävisi Venäjän armeijalle Pultavan taistelun vuonna 1709. Ruotsin tappio merkitsi sen suurvalta-aseman loppua tai ainakin lopun alkua ja History Today-lehden (3,2009) mukaan myös Venäjän nousua suurvallaksi. Peter Englund kirjoittaa kirjassaan Pultava, kuinka ruotsalaiset olivat miesvahvuudessa mitattuna altavastaajan asemassa ja odottivatkin pääosin suomalaisista koostuvan yli kahdentoistatuhannen miehen vahvuisen huolto-osaston saapumista paikalle ennen taistelun alkua. Heistä ehti paikalle kuitenkinaale puolet ja hekin huono kuntoisina ja vailla asianmukaisia varusteita ainakin osittain siitä syystä, että he olivat ratkenneet juopottelemaan kesken matkan saatuaan käsiinsä viinaa. Englund ei kirjassaan kerro selvästi käsitystään siitä kuinka suuri merkitys tällä oli taistelun lopputulokseen. Asia lienee selvitetty. Osaako joku opastaa tiedon lähteille?

Terv. Juha Törmä

[Veikko Palvo]

Peter Englund kirjoittaa kirjassaan Pultava, kuinka ruotsalaiset olivat miesvahvuudessa mitattuna altavastaajan asemassa ja odottivatkin pääosin suomalaisista koostuvan yli kahdentoistatuhannen miehen vahvuisen huolto-osaston saapumista paikalle ennen taistelun alkua. Heistä ehti paikalle kuitenkinaale puolet ja hekin huono kuntoisina ja vailla asianmukaisia varusteita
Terv. Juha Törmä

Peter Englund kirj. ArtHouse 1989 ( mm- kartta s.43 )
Kaarle XII:n ylittäneen Veikselin ( Preussista ) 44 000 vahvuisella armeijalla v. 1707 lopulla ja venäläisten poltetun maan taktiikan, talven ja sissisodan harventaneen sitä 6000:lla ja Kaarlen armeija "ei pystynyt elämään maasta."
Ja
kenr. Lewenhaupt sai käskyn 1708 kesällä lähteä Kuurinmaalta 12500 sotilaan, ( suuri tai suurin osa suomalaisia ) 16 tykkiä ja mukanaan erityisesti tuhansien vankkureiden hidasliikkeinen kuormasto tarvikkeita Kaarlen pääarmeijalle, joka odottelikin sitä.
Lesnajan taistelussa
29.9.1708 venäläiset löivät Lewenhauptin ja pääarmeijaan liittyi n. 6000 hengissä selvinnyttä varustepuutteineen ilman tykkejä ja erityisesti ilman tuota suurta tarvikekuormastoa.

Kenr. Lewenhauptin
joukkojen juopottelusta Peter Englund ei kirjoita muistaakseni mitään, eikä Kaarle XII:n pääarmeijankaan ja siihen kuuluvien kasakoidenkaan juopottelusta.
Ja
eiköhän päällystön tehtävänä ole noihinkin aikoihin ollut ylipäätään estää laajamittainen juopottelu joukoissaan?
Taistelun
tai jonkin linnoituksen valtauksen jälkeistä ryöstämistä ja juopottelua yms. ei ole pystytty jos lienee edes yritettykään, estämään?

Veikko Palvo

[Taage100]

Selailin Englundin kirjaa Pultava ja silmiini osui ainakin yksi kohta, jossa juopottelu mainitaan. Sivulla 45 Englund selostaa, kuinka Lewenhauptin johtamien "suomalaisjoukkojen" ja venäläisten välille syntyi sitkeä taistelu: "Kaikki meni vinoon vasta kun sinitakit yrittivät yön suojassa poistua taistelupaikalta. Säkkipimeässä syntyi sekasorto ja suuri osa kuormastosta ja tykeistä oli pakko jättää; miehiä eksyi ja katosi jälkeä jättämättä pimeisiin metsiin. Osa heistä oli puhekyvyttömässä humalatilassa ryösteltyään hylättyjä paloviinatynnyreitä".

Juha Törmä

[Veikko Palvo]

Osa heistä oli puhekyvyttömässä humalatilassa ryösteltyään hylättyjä paloviinatynnyreitä".

Juha Törmä

Peter Englund kirjoittaa mielenkiintoisesti Kaarle XII:n sotaretkestä Ukrainaan ja Pultavan tappiosta yksittäisten sotilaiden, kirjurien ja tuon ajan sodankäyntitapojen osalta.
Lewenhaupt kärsi tappion Lesnajan taistelussa ja Kaarle XII:n paetessa 1500 sot.(?) kanssa Ottomaanien imperiumiin yli Dneprin Ruotsin armeija C.G.Lewenhauptin johdossa antautui Menshikoville pidettyään sitä ennen antautumisesta äänestyksen upseeriensa keskuudessa. http://en.wikipedia.org/wiki/Surrender_at_Perevolochna

Lesnajan tappion 1708 jälkeen Kaarle XII:n pääarmeija ei saanutkaan kipeästi kaipaamiaan tarvikkeita ja seuraavassa kuussa Lesnajasta selvinneitä "vain vaatteet päällään" saapui vähitellen ilmeisestikin Kaarlen pääarmeijan rasitukseksi. P.Englund kirjoittaa 6000:n Lesnajan 12 500:sta saapuneen "säälittävänä loppujoukkona pääarmeijaan"
11.lokakuuta, mikä osoittaisi Lesnajasta hengissä selvinneiden sinitakkien pysyneen pääosin yhtenäisenä joukkona.
Englundin kuvausten
perusteella voisi olettaa karkuruuden olleen molemmilla puolilla yleistä ja samoin juopoteltiin jos siihen oli mahdollisuus, Pultavassakin joku venäläisosastokin joutui epäjärjestykseen sinitakkien käännyttyä pakoon ja heidän ryhdyttyään ryöstelemään ja juopottelemaan. Muskettien pistimiä Englund sanoo yleensä käytetyn lähinnä haavoittuneitten vihollisten tappamiseen, upseerit otettiin vangiksi yleensä.
Ja kummallakaan puolella ei näytetä luotetun omiin kasakkaosastoihin itse taistelussa.

Englund kirjoittaa Pultavassakin 1709 olleen 19700 sinitakkia miltei ilman tykistöä
44 000 venäläistä vastassa ja venäläistykistön raehaulien niittäneen sinitakkeja ja
tappioiden olleen 9700, joista 2800 jäi vangiksi.
Haavoittuneella Kaarlella oli sotilaista muodostettu ihmiskilpi suojanaan ja Englundin mukaan hän käski Johan Gjerttan pois satulasta ja ratsasti itse karkuun Turkkiin.
Johanin veljet
Adam ja Christian etsivät Johanin ja veljekset aateloitiin Turkissa puoli v. myöhemmin Englundin mukaan "Johanin luovutettua oma-aloitteisesti ja pyyteettömästi ratsunsa" 27-v.:lle kuninkaalle.

Vaikkakin Englund kirjoittaa suurista jv-, ratsuväki- ja tykistöeroista osapuolten välillä, hän sanoo Kaarlella silti olleen mahdollisuus voittaa Pultavassa, mitenkähän lienee?
Pietarin rakennustyötkin Pietari Suuri oli aloittanut jo 1703, 5-6 vuotta ennen Pultavan
Ruotsin suurvaltakauden päättänyttä taistelua.

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Jo keväällä 1709 Ukrainassa Kaarle XII ilmeisestikin Peter Englundin mukaan tiesi olevansa epätoivoisessa tilanteessa ja E.:n mukaan hänenlaiselleen 27-vuotiaalle monarkille oli vain yksi pakotie: kuolema.
Englund kirj. ( s.67 ) "sekä päällystön että sotilaiden parissa kuiskaillun, että kuningas halusi tapattaa itsensä hakeutuen vaarallisiin paikkoihin" ja E. kirjoittaa "Kaarle XII:n
synkimpinä hetkinään laajentaneen kuolemanviettinsä koskemaan koko armeijaa."
Pultavan
piiritys aloitettiin kun muutakaan ei keksitty ja Kaarle haavoittui jalkaansa ilmeiseti hakeuduttuaan taaskin vaaralle alttiiksi.

Englund s. 62 - 65.: "Kaarle yritti saada lisäjoukkoja Krimin tataarikaani Devlet Kerailta,
mutta Istanbuliin lähetetty eversti Sandul Koltza palasi viisi pv. ennen Pultavaa kertoen,
että sulttaani ei halunnut lähteä sotaan ja kielsi Krimin kaaniakin lähtemästä.
"Koltzan seurueeseen
kuuluva valtiosihteeri O.W.Klinckowström Benderistä edustaen Ruotsin Puolan armeijan päällikköä Krassowia viestitti, ettei lisävoimia saataisi Puolasta, eikä Puolan kuninkaan armeijaltakaan."
Kaarle XII:n
"sotajoukko oli pussitettu strategisesti Dneprin ja sen sivujokien, Psjolin ja Vorsklan rajamaalle, alle 50 km:n levyiselle alueelle."
"Pultavassa
sotilaiden horjuvaa moraalia yritettiin kuitenkin pönkittää huhuilla, joiden mukaan suuria vahvistuksia ja tarvikkeita oli tulossa, jotkut yksiköt eivät olleet saaneet pariin päivään edes leipää ja hevosiakin ruokittiin Englundin mukaan pääosin puunlehdillä."
Ja
"ruutipulasta puhuminen oli ankarasti kielletty ja ruotsalaiset juoksentelivat myös keräämässä venäläisten ampumia kanuunankuulia Pultavan liepeiltä."
Suuri ruotsalainen
sotajoukko oli koottu yhteen ja ympäröivä maaseutu ryöstetty täysin ja valittavana
oli ilmeisestikin vain sotajoukon, huoltoväen ja eläinjoukon hajoittaminen eri suunnille tai taistelu?

Kaarle XII:n oli hyökättävä venäläisten kimppuun Pultavassa maksoi mitä maksoi ja Kaarle XII:n haavoittumisen johdosta kenttämarsalkka Carl Gustaf Rehnsköld oli nimitetty taistelun johtajaksi.

Veikko Palvo