Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota
Lähetetty: 09.03.12 18:12
Huomautettakoon tähän väliin että Halstin luotettavuutta kertojana eli hänen sisällissotaan liittyvien muistikuviensa aitoutta on epäilty, ehkä aiheellisestikin.
Foorumit on tarkoitettu historia-aiheiseen keskusteluun ja uutisten välittämiseen
http://agricolaverkko.fi/keskustelu/
Todettakoon, että kyse ei ollut valistusupseerista vaan valvontaupseerista.nylander kirjoitti: Meille ns. suureen yleisöön kuuluville on hyödyksi se, että näin kuva vaikkapa Suomen kesän 1941 tunnemaisemasta (lainatakseni erään tutkimuksen alaotsikkoa) tarkentuu Jenni Kirveen tuodessa esiin otteita erään valistusupseerin päiväkirjasta, siitä kuinka tämä ei sanonut tuntevansa sääliä edes "ryssän" lapsia kohtaan ja kuinka hän kesäkuussa 1941 (ilmeisesti 22.6.) kirjoitti:
"Ikimuistettava päivä, jolloin Saksa aloitti ryssän piiskaamisen. - - Suomen kansa ei vielä tajua, miten suuri juhla alkaa."
Aivan. Kunnia sille jolle kunnia kuuluu. Sieltähän nämä Jenni Kirveen siteeraamat kohdat olisivat jo 2010 olleet luettavissa, Jarmo Niemisen toimittamasta kirjasta. Kirveen tekstistä sai äkkiseltään vaikutelman, että kyseessä on julkaisematon arkistolähde. Noloa sanoa, että olen itsekin aikanaan hankkinut puheenalaisen teoksen itselleni, mutta siihen tarttuminen on aina vain lykkääntynyt "ajanpuutteen" takia.Jarmo Nieminen kirjoitti:LÄHDE: Taavetti Heikkinen Rintaman poliisi. Valvontaupseerin päiväkirja 1941–1944. Ajatus Kirjat, Gummerus Kustannus Oy, Juva 2010.
Tämäkin olisi ollut luettavissa jo kirjan kannesta, mutta tulin edellä mainitusta syystä jatkaneeksi eteenpäin Jenni Kirveen huolimattomuusvirhettä.Jarmo Nieminen kirjoitti:Todettakoon, että kyse ei ollut valistusupseerista vaan valvontaupseerista.
Tuo kuulemani juttu liittyi 2006 julkaistuun uusintapainokseen Nainen Berliinissä -kirjasta.mitä NL:n sotilaat teki vaikkapa Berliinissä. Naiset sotkivat itsensä ulosteillaan, ettei heitä enempäänsä raiskattaisi ja siitä vihastuneena heitä sitten varmaankin ammuttiin.
Eräässä taannoin kuulemassani radio- tai TV -ohjelmassa kerrottiin kuinka sukupuolitaudit oli NL:n sotilaiden pahin riesa ja yli puolella Saksassa olleiden miehitysjoukkojen sotilaista oli SP -tauti kotiinviemisinään.
Antibiootiti olikin halutuin apu USA:sta, mutta siltikin neukut epäili saksalaisten salajuonta SP-tautien valtavan leviämisen vuoksi. Syypää oli lukuisat raiskaukset moneen kertaan tehtynä eri NL:n sotilaiden taholta ja taudit levisivät nopeasti.
En minä ole kauhistellut sukupuolielimien silpomista vaan Kirves.Niitä sun näitä kirjoitti:En tiedä oikeastaan pitäisikö näin infantiiliin kommenttiin edes vastata, mutta kun 12 vuotias pojankloppi ampuu ihmisen, niin on se ehkä hieman toista kuin nähdä jonkun toisen tekevän sellaista.Emma-Liisa kirjoitti:[Miksi luulet, että juuri tämä kohta oli traumaattisinta, mitä 12-vuotias Halsti koki sisällissodan aikana, eivätkä edellä kuvatut kauheudet? Eivät kai punaiset itsekään kantaneet suuremmin kaunaa sodassa kaatuneista, jolloin heilläkin oli ase kädessä, vaan aseettomien ampumisesta ja vankileirikurjuudesta.
Kertoihan Halsti samassa kirjassaan jotain juttua siitä avantoon painamisestakin. Oliko peräti vielä nähnytkin jotain asiaan liittyvää kauempaa katsottuna?
Tätä juttuketjua selatessa tuntuu siltä, että (naisten mielestä ?) sodassa traumaattisin kokemus on nähdä kuolleen sukuelimet, vieläpä silvottuna. Joskus saattaa luodin tai sirpaleen osumakin tulla juuri "sinne" ja jälki on mitä on...
Tarkoitatko, että joku ihan tahallaan mustaisi omaa ja perheensä mainetta, kun syy ei voi ainakaan olla poliittinen?Ruokkoamaton kirjoitti: Huomautettakoon tähän väliin että Halstin luotettavuutta kertojana eli hänen sisällissotaan liittyvien muistikuviensa aitoutta on epäilty, ehkä aiheellisestikin.
Miksi kertoa sellaista, jonka "kaikki" jo tietävät?Niitä sun näitä kirjoitti:Emma-Liisa kirjoitti: Muistan nimittäin lukeneeni länsiliittoutuneista Saksassa, että aseistautuneen sotilaan ilmestyminen taloon saattoi pelästyttää naisen niin, ettei hän uskaltanut vastustaa.
Kertoisit mitä NL:n sotilaat teki vaikkapa Berliinissä. Naiset sotkivat itsensä ulosteillaan, ettei heitä enempäänsä raiskattaisi ja siitä vihastuneena heitä sitten varmaankin ammuttiin.
Rintamalehti Karjala ehti ilmeisestikin tietämättä sensuurin kiellosta kirjoittamaan "ryssän partiosta pohjoisessa" murhaamassa suomalaisia siviilejä pohjoisessa.Emma-Liisa kirjoitti:
Sitten puhutaan rintamalehti Karjalan viestin kirjoitusta "ryssän partiosta pohjoisessa" otsikolla Raakalaiset: "partio murhasi rauhallista siviiliväestöämme ja pakeni sitetn tekojaan". Rintamamiehen kommentti: "Olisko pitänyt jäädä orottamaa meikäiläisii joukkoi ja antautuakses katuvaisina ja saaraksee tuomiuonsa?"
Täytyy sanoa etten alkuunkaan ymmärrä kysymystä. Millä lailla Halsti mustasi omaa ja perheensä mainetta kertoessaan sisällissotakokemuksistaan sellaisina kuin hän ne vuosikymmeniä myöhemmin muisti?Emma-Liisa kirjoitti:Tarkoitatko, että joku ihan tahallaan mustaisi omaa ja perheensä mainetta, kun syy ei voi ainakaan olla poliittinen?
Kyse ko. keskustelussa oli tietenkin siitä, että lehtiartikkelissa partisaaneja moitittiin siitä, että he eivät jäänet odottamaan suomalaisia antautuakseen katuvaisina heille. Eli moitteen kohteena oli propagandakirjoituksen naiivi tyyli samoin kuin oletus, että pahoja tekivät vain vastustajat.Veikko Palvo kirjoitti:Rintamalehti Karjala ehti ilmeisestikin tietämättä sensuurin kiellosta kirjoittamaan "ryssän partiosta pohjoisessa" murhaamassa suomalaisia siviilejä pohjoisessa.Emma-Liisa kirjoitti:
Sitten puhutaan rintamalehti Karjalan viestin kirjoitusta "ryssän partiosta pohjoisessa" otsikolla Raakalaiset: "partio murhasi rauhallista siviiliväestöämme ja pakeni sitetn tekojaan". Rintamamiehen kommentti: "Olisko pitänyt jäädä orottamaa meikäiläisii joukkoi ja antautuakses katuvaisina ja saaraksee tuomiuonsa?"
Kirjoittikohan
tuokaan sodanaikainen lehti partisaanien surmanneen pikkulapset ja vauvatkin?
Olikohan rintamalehden toimittajilla ollut tietojakaan murhatuista.
Tapetut vauvat
ovat olleet tiedossa jo sota-aikana, partisaanit tappajina ehkä eivät suomalaisilla sensuuriviranomaisillakaan.
Partisaanithan eivät kuitenkaan näytä iskeneen sotilaskohteisiin, vaikkakin omilleen
raportoivat tuhotuista silloista, autoista ja sotilaista Suomen puolella sodanjälkeisten tietojen mukaan ja tuhotuista siviilikylistä oli etsitty vain muonatäydennystä.
Ja
partisaanithan eivät olleet sotilaita, O.W.Kuusisen neuvostotasavallan kommunistipuolueen Andropov ja Kuprijanov olivat koonneet heitä nkvd:n leireiltäkin.
Partisaanithan
lienee koulutettu Sorokassa ja mm. Pärmin pataljoonasta vihollisen puolelle loikanneet Moskovassa.
Joten
olisikohan tuo suomalainen nimetön rintamamies "kertonut" ja/tai "muistellut" huhupuheita, joista hänellä ei ole voinut olla sota-aikana tietoja?
Tunnustan toki lähdekritiikin ensisijaisen tärkeyden, mutta silti jää vaikutelma, että kuvatun kaltaisilla viittauksilla pyritään hämärtämään itse asia. Yhdensuuntaisia todisteita on kerta kaikkiaan liikaa, ja niistä voi lukea lisää Rumasta sodasta.Kirves kirjoittaa "Kankareen kertomus on vielä karumpi" antaen siten käsityksen, että kyseessä olisi kirjailija itse. Kohdassa on kuitenkin kyse (nimettöm'ksi jätettyjen) sotilaiden keskustelusta.
Rinnastan tähän Kirveen artikkelin katkelman Vilho Kankareen omaelämäkerrallisesta kirjasta:Hupaisat tapahtumat sodassa - - eivät useinkaan tapahtumahetkellä ollet hupaisia, vaan elämän vakavaa taustaa esille tuovia. Ne antavat kuitenkin sodalle ja sen käynnille syvyyttä. Ne samalla osoittavat osaltaan, miksi suomalaiset kestivät yli kolme vuotta jatkosodan ankaraa elämää - -.
Jatkosodan pikkujättiläinen edustaa siis suomalaista perushistoriankirjoitusta. Kuten tunnettua oikeushammaslääkäri, korkeita kansainvälisiä tunnustuksia saanut Helena Ranta katsoi aikanaan teoksen Tieto-Finlandia -palkinnon arvoiseksi. Moni on huomauttanut, ettei ihmisoikeuskysymyksiä korostanut Helena Ranta puuttunut sanallakaan siihen, että Pikkujättiläinen ei sanallakaan viittaa suomalaisten Itä-Karjalassa perustamiin keskitysleireihin, vaikka esim. "suomalaisen" Itä-Karjalan postimerkkien esittelyyn on liiennyt tilaa sivukaupalla.Mitä se oli kun Tapponiemessä leikattiin kaatuneelta puna-armeijalaisnaiselta koko sukuelin puukolla pois ja pantiin seipään nenässä teltan viereen jokaisen ihaltavaksi.
********Myös kuolleilla on ihmisoikeudet. Niihin kuuluu sekin, että heidät haudataan nimeään kantaviin hautoihin ja että omaiset saavat tietää, mitä heille on tapahtunut. Siihen kuuluu myös, että vainajia kohdellaan kunnioittavasti.
Emma-Liisa kirjoitti:Jenni Kirves on taas kirjoittanut Yliopistolehteen (2/2012) esseen sodasta, tällä kertaa nimellä Sivistynyt sota, tarkoituksena tietysti osoittaa että sota ei ollut - eikä voikaan olla - sivistynyttä,
Idässä sotatraumojen tutkijoita ei näytettäisi tarvittavankaan, vaikka NL menetti toisessa maailmansodassa Venäjän Puolustusministeriön tutkijan Aleksander Kirill´n mukaannylander kirjoitti:
Esimerkit riittäkööt. Jäljelle jää kysymys, miksi? Mahdollisen "sotatrauman" purkamiseen en osaa ottaa kantaa.Mutta jo seuraavakin näkökohta mielestäni riittää: nykyään elävillä suomalaisilla on oikeus tietää sota-ajasta ja sen luonteesta muutakin kuin se suuri, eheytetty kansallinen kertomus, jota meille useimmiten tarjotaan Pelkästään siksikin Jenni Kirveen kaltaisia tutkijoita tarvitaan.
No pitihän se arvata. Jos kiistää että kaikilla on traumoja, niin luonnollisesti juuri se todistaa, että kaikilla on.nylander kirjoitti:Jenni Kirves on eräiden muiden nuoremman polven tutkijoiden ohella useasti pitänyt esillä kestoteemaansa "suomalaisten traumaattisesta suhteesta sotaan". Mielestäni hänen Yliopisto-lehdessä julkaisemansa pienen kirjoitelman synnyttämä reaktio tällä keskustelupalstalla on vahva osoitus väitteen todenperäisyydestä.
Ruma sota on hyödyllinen kirja, kunhan muistaa että se kertoo yhden puolen asioista. Niin kuin muutkin kirjat. Aina tulee lukea kriittisesti, mikä tarkoittaa että katsoo myös mihin väite perustuu.nylander kirjoitti: Joidenkin mielestä Kirveen artikkelin todistusvoimaa horjuttaa vakavasti heidän väittämänsä "tarkoituksenmukainen" lähteiden käyttö, tähän tapaan:
Tunnustan toki lähdekritiikin ensisijaisen tärkeyden, mutta silti jää vaikutelma, että kuvatun kaltaisilla viittauksilla pyritään hämärtämään itse asia. Yhdensuuntaisia todisteita on kerta kaikkiaan liikaa, ja niistä voi lukea lisää Rumasta sodasta.Kirves kirjoittaa "Kankareen kertomus on vielä karumpi" antaen siten käsityksen, että kyseessä olisi kirjailija itse. Kohdassa on kuitenkin kyse (nimettöm'ksi jätettyjen) sotilaiden keskustelusta.