Vetehinen kirjoitti:Älykäs lukija havaitsee jo asetuksen ensimmäisessä pykälässä pöytäkirjakielen, joka merkitsee samaa kuin kunnalliskieli ja se voi olla eri kieli kuin kunnan enemmistön kieli.
Asetuksessa lukee "viranomaisen, jonka virka-alue käsittää yhtä monta suomen- ja ruotsinkielistä kuntaa tahi koko maan, käytettävä sitä kieltä, minkä harkitsee asian laatuun nähden tarkoituksenmukaisemmaksi."
Tuo antaa viranomaiselle oikeuden valita kieli. Luonnollisesti valinta oli ruotsi.
Tuo siis koski ensinnäkin niitä tapauksia, joissa ao.alueella oli yhtä monta suomen- ja ruotsinkielistä kuntaa. Vain niitä, ei alueita, joissa oli vaikkapa enimmäkseen tai pelkästään suomenkielisiä kuntia. Toisekseen se koski koko maata, jolloin taas asiaa oli hoidettava sillä kielellä, jolla se oli vireille pantu, ylempien viranomaisten oli seurattava alempien viranomaisten kieltä ja näiden taas alueensda enemmistön kieltä. Lisäksi viranomaisten kanssa asioivilla yksilöillä oli valta valita asiansa käsittelyssä käytettävä kieli, ja sillä se oli käsiteltävä korkeimpia asteita myöten. Ja toisekseen, silloin kun viranomaisella oli harkintavalta, se ei suinkaan välttämättä johtanut ruotsiin, sillä fennomaaneja oli virkakunnassa yhä enemmän ja enemmän, oli nimismiehiä, tuomareita, reistraattoreita, esittelijäsihteereitä ja oli senaattoreitakin. Ja niitä oli vuosi vuodelta enemmän, sekä kielensä vaihtaneita että syntyjään suomenkielisiä. Eli Vetehinen on löytänyt tuosta vuoden 1902 asetuksesta tiettyjä heikkouksia, jotka eivät kokonaisuudessa merkitse juurikaan mitään.
Ånom.ehd. N:o191. päivätty 8.6.1907 sisältää ehdotuksen laista, jolla määritellään yksikieliset ja kaksikieliset kunnat ja kielitaitovaatimukset.
Anora.ehd. N:o168. päivätty 8.6.1907 keskeinen sisältö on, että suomesta tulee ns valtakieli ja ruotsista vähemmistökieli.
Vetehisen mainitsemista anomusehdotuksista ensimmäinen on E. N. Setälän ja erinäisten muiden vanhasuomalaisten ehdotus laiksi, jonka pääsisältö oli sama kuin tuon asetuksen, ja lisäksi siinä oli erinäisiä tarkennuksia, juuri noihin kohtiin, jotka Vetehinenkin on maininnut (kas!). Tuo toinen taas oli A. Liston ehdotus, jossa hän tuumi paremmaksi siirtyä kaksikielisyydestä yksikielisyyteen. Eli ensimmäinen ei olisi merkinnyt muuta kuin keisarin antaman astuksen nostoa säädöshierarkiassa korkeammalle ja joitain tarkennuksia, kun taas toinen ei mitenkään pyrkinyt tasa-arvoon.