Tiedätkö missä ja milloin teloitettiin 235 suomalaista kahdessa päivässä?
Lähetetty: 15.08.12 21:01
Nyt jo edesmennyt tutkija-toimittaja Eila Lahti-Argutina kertoo kymmenkunta vuotta sitten ilmestyneessä Stalinin terrorin suomaalisia vainouhrien matrikkelissaan, että arkistotiedoissa joillekin on merkitty ampumispaikkakunta, mutta ei läheskään kaikille. Lukemattomien ammuttujen tarkkaa haudan paikkaa ei ole olemassa, enintään yhteishautojen sijaintialue. On löydetty teloituspaikkoja, joilla on ammuttu satoja ja tuhansiakin ihmisiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eila_Lahti-Argutina
On havaittavissa eräitä keskittymiä. Leningradissa on esimerkiksi 18.1.1937 ammuttu 173 suomalaista. Samoin matrikkelista on laskettavissa, että Karhumäen lähistöllä sijaitsevassa tunnetussa Sandarmohin teloitus- ja hautapaikassa on suomalaistuhot voimakkaasti keskittyneet talven 1938 joillekin päiville.
Huippua edustavat torstai-perjantai 10.-11.2.1938. Silloin nimittäin Sandarmohissa ammuttiin 235 suomalaista. Tai ehkä hieman enemmänkin, muun muassa ainakin yksi Ruotsista tullut suomalaiset juuret omaava mies.
Terrorin voimakkaan tuhoaallon käynnisti Stalinin 5.8.1937 antama ukaasi. Niinpä Venäjällä jo vuosia on tuota päivää vietetty vainajien surun ja muistamisen päivänä. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 75 vuotta tuosta järkyttävästä hetkestä.
Kirjoitin aiheesta pidemmän koonnoksen ja suoranaisen suomalaistuhon huippupäiviä käsittävän matrikkelin blogiini ystäväni Eila Lahti-Argutinan aineiston pohjalta. Samalla esitin kysymyksen, olisiko meidän suomalaistenkin syytä jotenkin noteerata maanmiestemme ja –naistemme kohtalot Stalinin terrorin kourissa, ja erityisesti Sandarmohin soramontuilla. http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm
Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat kirjoitti 5.8. muistopäivästä näyttävästi viime numerossaan ja kertoi miten eri kansallisuuksia edustaville uhreille on pystytetty muistomerkkejä ja muistokiviä. Ainakaan tuossa paikallisten asiantuntijoiden kirjoittamassa artikkelissa ei mainittu suomalaisia, ei venäjänsuomalaisia, ei amerikansuomalaisia, ei ruotsinsuomalaisia uhreja. Syntyi käsitys, että ainakaan Sandarmohissa ei ole suomalaisten uhrien muistamiseksi tehty mitään erityistä, kenties joidenkin yksityisten henkilöiden tai sukujen toimesta toki, mutta ei valtiollisesti tai muutoin kansallisena muistamisena.
Tein samassa yhteydessä kulttuuriministeri Arhinmäelle ikään kuin haasteena tiedustelun, olisiko aiheellista tehdä asian hyväksi jotain. http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuo ... A4ss%C3%A4
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eila_Lahti-Argutina
On havaittavissa eräitä keskittymiä. Leningradissa on esimerkiksi 18.1.1937 ammuttu 173 suomalaista. Samoin matrikkelista on laskettavissa, että Karhumäen lähistöllä sijaitsevassa tunnetussa Sandarmohin teloitus- ja hautapaikassa on suomalaistuhot voimakkaasti keskittyneet talven 1938 joillekin päiville.
Huippua edustavat torstai-perjantai 10.-11.2.1938. Silloin nimittäin Sandarmohissa ammuttiin 235 suomalaista. Tai ehkä hieman enemmänkin, muun muassa ainakin yksi Ruotsista tullut suomalaiset juuret omaava mies.
Terrorin voimakkaan tuhoaallon käynnisti Stalinin 5.8.1937 antama ukaasi. Niinpä Venäjällä jo vuosia on tuota päivää vietetty vainajien surun ja muistamisen päivänä. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 75 vuotta tuosta järkyttävästä hetkestä.
Kirjoitin aiheesta pidemmän koonnoksen ja suoranaisen suomalaistuhon huippupäiviä käsittävän matrikkelin blogiini ystäväni Eila Lahti-Argutinan aineiston pohjalta. Samalla esitin kysymyksen, olisiko meidän suomalaistenkin syytä jotenkin noteerata maanmiestemme ja –naistemme kohtalot Stalinin terrorin kourissa, ja erityisesti Sandarmohin soramontuilla. http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm
Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat kirjoitti 5.8. muistopäivästä näyttävästi viime numerossaan ja kertoi miten eri kansallisuuksia edustaville uhreille on pystytetty muistomerkkejä ja muistokiviä. Ainakaan tuossa paikallisten asiantuntijoiden kirjoittamassa artikkelissa ei mainittu suomalaisia, ei venäjänsuomalaisia, ei amerikansuomalaisia, ei ruotsinsuomalaisia uhreja. Syntyi käsitys, että ainakaan Sandarmohissa ei ole suomalaisten uhrien muistamiseksi tehty mitään erityistä, kenties joidenkin yksityisten henkilöiden tai sukujen toimesta toki, mutta ei valtiollisesti tai muutoin kansallisena muistamisena.
Tein samassa yhteydessä kulttuuriministeri Arhinmäelle ikään kuin haasteena tiedustelun, olisiko aiheellista tehdä asian hyväksi jotain. http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuo ... A4ss%C3%A4