Re: Heikki Ylikankaan Aseveljen petos
Lähetetty: 01.03.13 18:03
Luin tuon Ylikankaan kirjan ja koin melkoisen petttymyksen. Kirjasta ei ainakaan pidä ruveta tekemään mitään johtopäätöksiä viime sotien tapahtumista tai Päämajan johtamistoiminnasta.
Ylikankaan näkemys miekantuppipäiväkäskystä ei varmasti pidä paikkaansa. Kukaan ei ole aiemmin edes vihjannut, että päiväkäsky olisikin ollut Rytin laatima ja vieläpä käskemä.
Myös Turjan kertomuksen voi varustaa kysymysmerkillä.
"Turja kertoi minulle (ja varmasti monelle muullekin) toisen tarinan: Paasonen tuli päämajassa tiedotusmiesten luo ja kertoi Marskin haluavan päiväkäskyn luonnoksen. Jotakin piti olla sisällissodastakin ja miekantuppilupauksesta. ”Skriivarit” hankkivat vastapäätä olleen lehden arkistosta alkuperäisen päiväkäskyn ja kirjoittivat sen perusteella uuden. Sota oli nyt ”vapaussodan” jatkoa. ”Jatkosota” sai siis yllättävän tulkinnan. Tuon heinäkuun päiväkäskyn Mannerheim ”unohtaa” muistelmissaan. Todettakoon, että Turja kertoi palvelleensa sodan aikana ”konjakkiportaassa”, jolla hän tarkoitti päämajaa."
Turja oli tuolloin tiedotusosastolla toimistopäällikkönä, joten hän on saattanut olla mukana käskyä muotoilemassa.
Paasonen oli kuitenkin tuolloin presidentin adjutantti ja juuri 10.7. 41 saanut siirron rykmentin komentajaksi rintamalle ( Martti Turtola). Tietysti hän on voinut käydä Päämajassa ilmoittautumassa. Muistelmissaan P. kertoo kuitenkin saaneensa puhelimessa Marskilta ohjeet, mistä JR 5 löytyisi.
Päiväkäskyjen laadinnassa ykkösavustaja oli kenraali Tuompo, jonka alainen mm. tiedotusosasto oli. Liekö Turja sitten sotkenut muistissaan hänet ja Paasosen? Muuten kuvaus pitänee paikkansa.
Ylikangas erehtyy minun tietojeni mukaan aika lailla kuvatessaan PM:n "johtoryhmää", jonka Marskin lisäksi olisivat muodostaneet Heinrichs, Airo ja Paasonen.Kaikki olivat tietysti M:n tärkeitä apulaisia, mutta mitään tällaista työryhmää he eivät muodostaneet. Marski ei ylipäänsä sellaisia harrastanut ja toimi yleensä suoraan kunkin sektorin vastaavan kanssa. Kukaan näistä kolmesta, eikä kukaan muukaan Päämajan toimien muistelija tai kuvaaja ei ole tällaisesta tiennyt.
Kuvaus Päämajasta on samaa tasoa Haavikon "Päämaja - Suomen hovi" kuvitelman kanssa. Kumpikaan kirjailija ei tunne PM:n organisaatiota eikä työskentelytapaa, joten mielikuvitus lentää.
Mitä tulee virolaisiin vapaaehtoisiin, niin Jussi Pekkarisen ja Juha Pohjosen tutkimuksen "Ei armoa Suomen selkänahasta" mukaan heitä ei luovutettu NL:lle. Virolaisia luovutettiin 13 yliloIkkaria muutama vuosi sodan jälkeen.
JR 200 ja merivoimien vapaaehtoiset joko palasivat Viroon tai autettiin Ruotsiin.
Virossa osa jäi sotavangeiksi, mutta sitä voidaan tuskin pitää Suomen "petoksena".
Tuo Jorma Aaltosen arvostelu ei vaikuta kovinkaan asiantuntevalta.
Vakuutan vielä kerran, että ymmärrän kyllä romaanin ja tutkimuksen eron. Ylikankaalla sitä tosin ei aina huomaa. Tietojen tarkkuus on yhtä heikkoa.
Ylikankaan näkemys miekantuppipäiväkäskystä ei varmasti pidä paikkaansa. Kukaan ei ole aiemmin edes vihjannut, että päiväkäsky olisikin ollut Rytin laatima ja vieläpä käskemä.
Myös Turjan kertomuksen voi varustaa kysymysmerkillä.
"Turja kertoi minulle (ja varmasti monelle muullekin) toisen tarinan: Paasonen tuli päämajassa tiedotusmiesten luo ja kertoi Marskin haluavan päiväkäskyn luonnoksen. Jotakin piti olla sisällissodastakin ja miekantuppilupauksesta. ”Skriivarit” hankkivat vastapäätä olleen lehden arkistosta alkuperäisen päiväkäskyn ja kirjoittivat sen perusteella uuden. Sota oli nyt ”vapaussodan” jatkoa. ”Jatkosota” sai siis yllättävän tulkinnan. Tuon heinäkuun päiväkäskyn Mannerheim ”unohtaa” muistelmissaan. Todettakoon, että Turja kertoi palvelleensa sodan aikana ”konjakkiportaassa”, jolla hän tarkoitti päämajaa."
Turja oli tuolloin tiedotusosastolla toimistopäällikkönä, joten hän on saattanut olla mukana käskyä muotoilemassa.
Paasonen oli kuitenkin tuolloin presidentin adjutantti ja juuri 10.7. 41 saanut siirron rykmentin komentajaksi rintamalle ( Martti Turtola). Tietysti hän on voinut käydä Päämajassa ilmoittautumassa. Muistelmissaan P. kertoo kuitenkin saaneensa puhelimessa Marskilta ohjeet, mistä JR 5 löytyisi.
Päiväkäskyjen laadinnassa ykkösavustaja oli kenraali Tuompo, jonka alainen mm. tiedotusosasto oli. Liekö Turja sitten sotkenut muistissaan hänet ja Paasosen? Muuten kuvaus pitänee paikkansa.
Ylikangas erehtyy minun tietojeni mukaan aika lailla kuvatessaan PM:n "johtoryhmää", jonka Marskin lisäksi olisivat muodostaneet Heinrichs, Airo ja Paasonen.Kaikki olivat tietysti M:n tärkeitä apulaisia, mutta mitään tällaista työryhmää he eivät muodostaneet. Marski ei ylipäänsä sellaisia harrastanut ja toimi yleensä suoraan kunkin sektorin vastaavan kanssa. Kukaan näistä kolmesta, eikä kukaan muukaan Päämajan toimien muistelija tai kuvaaja ei ole tällaisesta tiennyt.
Kuvaus Päämajasta on samaa tasoa Haavikon "Päämaja - Suomen hovi" kuvitelman kanssa. Kumpikaan kirjailija ei tunne PM:n organisaatiota eikä työskentelytapaa, joten mielikuvitus lentää.
Mitä tulee virolaisiin vapaaehtoisiin, niin Jussi Pekkarisen ja Juha Pohjosen tutkimuksen "Ei armoa Suomen selkänahasta" mukaan heitä ei luovutettu NL:lle. Virolaisia luovutettiin 13 yliloIkkaria muutama vuosi sodan jälkeen.
JR 200 ja merivoimien vapaaehtoiset joko palasivat Viroon tai autettiin Ruotsiin.
Virossa osa jäi sotavangeiksi, mutta sitä voidaan tuskin pitää Suomen "petoksena".
Tuo Jorma Aaltosen arvostelu ei vaikuta kovinkaan asiantuntevalta.
Vakuutan vielä kerran, että ymmärrän kyllä romaanin ja tutkimuksen eron. Ylikankaalla sitä tosin ei aina huomaa. Tietojen tarkkuus on yhtä heikkoa.