Emma-Liisa kirjoitti:Jukka Tarkan Karhun kainalossa aiheuttaa jotenkin klaustrofobisen olon, sillä vaikka alaotsikkona on "Suomen kylmä sota 1947-1990", se käsittelee lähinnä vain suhteita NL:oon, jolloin kuvasta tulee vino.
Jukka Tarkka kirjoitta Karhun kainalossa, Suomen kylmä sota 1947 - 1990 esipuheessa 2012:
"Tämä kirja hahmottaa lähtöasetelmia Suomen kylmän sodan aikaisen poliittisen historian perustutkimukselle.
Alkuperäislähteitä on vielä käytettävissä melko vähän, mutta dokumenttiaineistoa, tutkimuksia, muistelmia, arviointeja ja kommentteja on yllättävän runsaasti."
"Yritän nyt selvittää, kuinka paljon nyt tiedetään Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain poliittisen johdon todellisesta Suomi-kuvasta ja mitä sen perusteella suunniteltiin. Olen etsinyt tietoa siitä, miten Paasikiven - Kekkosen linja vaikutti puolustuksen suunnitteluun, sotilas- ja poliisitiedusteluun ja kirkon johtoon. Yritän myös kurkkia, mitä oli repuissaan taistolaisilla. uuden ulkopolitiikan esitaistelijoilla, rauhanaktivisteilla, edistyksellisillä journalisteilla ja tiedostavilla taiteilijoilla, mutta myös konservatiivisen oikeiston ja kekkosvihan profeetoilla."
"Kirjan päälähteinä ovat Paasikiven ja Kekkosen päiväkirjat, kollegojen julkaisemat arkistotyöhön perustuvat tutkimukset sekä yhteiskunnallisten toimijoiden muistelmat ja heidän julkaisemansa aineistot.
"Työni kattaa niin laajan alueen, että en ole voinut omalla arkistotyöllä tarkistaa viitteissä mainitsemieni tutkijoiden lähdetyöskentelyn täsmällisyyttä ja huolellisuutta. Olen siis päättänyt luottaa kollegoihin.
En voi kuvitella, että tutkija referoisi lähdettään tahallaan väärin, mutta tahattomia virheitä kuitenkin tapahtuu."
"..viitteet ovat sivun alareunassa yhdellä silmäyksellä luettavissa tai yli hypättävissä"
"Lähteissäni
on kymmenkunta tiedustelu-upseerin muistelmateosta ja artikkelia. Niihin viitatessani en joka kerralla erikseen muistuta, tiedustelija ei pääse koskaan eroon roolistaan, eikä muistelmia tehdessään sitä välttämättä edes yritä.
Luotan lukijan muistavan, että ei ole olemassa epäluotettavampaa tietoa kuin tiedustelutieto. Toisaalta silläkin on joskus historiallista merkitystä, millaista väärää tietoa tiedustelumaailmassa liikkuu.
Ja osa siitä on sittenkin asiallista perusfaktaa, vaikka aina ei ole varmaa, mikä osa."
Jukka Tarkka aloittaa Pariisin rauhan ajasta:
"Neuvostoliiton kommunistipuolueen keskuskomitean heti sodan jälkeen hyväksytyssä organisaatiossa Suomen asioiden hoito oli osoitettu Länsi- ja Itä-Euroopan osastolle."
"Vuoden 1948
uudistuksessa Suomi siirtyi Skandinavian maiden osastoon, se oli edelleen eri ryhmässä kuin Saksan entiset ja Neuvostoliiton tulevat satelliittimaat."
"Kominformin
perustamisen yhteydessä syksyllä 1947 valvontakomissiota johtanut Andrei Zhdanov ei maininnut Suomea luetellessaan sosialistiseen leiriin kuuluneet maat. Kaikki hänen nimeämänsä olivat vuosikymmenen loppuun mennessä Neuvostoliiton satelliitteja."
Ja
"Pian Pariisin rauhansopimuksen valmistuttua Neuvostoliitto vaihtoi Helsingin-lähettilästään.
Remmiin astui valvintakomission varapuheenjohtajana toiminut Grigori Savonenkov."
"Hänellä
oli puolueen keskuskomitean politbyroon ohjeet ""varmistaa Suomen paluu Neuvostoliiton lähestymisen linjalle."""
Suomi sai kutsun Moskovaan......pääministeri Pekkala oli esittänyt ystävyyssopimusta Neuvostoliiton kanssa jo syksyllä 1947. Paasikivivi raivostui ja presidentti kaappasi hallituksen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuuden pääministeriltä loppukevääksi.
USAN ulkoministeri George Marshall esitti H:gin lähettilään kautta...."Jos Suomi tuntisi itsenäisyytensä tai koskemattomuutensa aseellisesti uhatuksi, se voisi esittää asiansa YK:n peruskirjan 35. artiklan mukaisesti turvallisuusneuvostolle, ja USA tukisi Suomea."
"Lontoon asenne oli viileän rationaalinen. Ranskan asenne osoitti sen pitäneen Suomea itsenäisenä, toisin kuin satelliittimaita, mutta se ei tarjonnut neuvoja eikä apua."
Jo Pariisissa rauhansopimusta solmittaessa liittoutuneet olivat ilmoittaneet tukevansa Suomen pääsyä Yhdistyneitten Kansakuntien jäseneksi.
Mutta Nevostoliittohan salli Suomen jäsenyyden vasta Suezin kriisin alla 1950-luvulla.
Ja "Eräiden tietojen mukaan Vjatheslav Molotov oli kirjoittanut sopimustekstin laitaan suomalaisten esittämän puolueettomuuslausuman kohdalle venäjäksi:
´´Se on kömpelö eikä sisälly mihinkään sopimuksiin, mutta....
Vanha kettu osui naulan kantaan.
Tämä oli sopimuksen se kohta, josta suomalaiset ja neuvostoliittolaiset kaikkein hartaimmin riitelivät neljäkymmentä vuotta."
"Edes
teoreettinen liittoutumismahdollisuus aukesi Suomelle vasta kun sekä YYA että Neuvostoliitto olivat muuttuneet poliittisista realiteeteista historiallisiksi ilmiöiksi."
Onko
Jukka Tarkan Karhun kainalossa esitetty kuva suhteista "vain" Neuvostoliittoon vino?
Eikö YYA-ajan voisi jakaa myöskin NL:n johtajien mukaisesti:
Stalinin, Hrushtshovin, Brezhnevin, Andropovin, Tshernenkon ja Gorbatshovin aika ja YYA-Suomi?
Veikko Palvo