Veteraanit uuspatriotismin keppihevosina
Lähetetty: 06.12.13 14:12
Tampereen yliopiston Aikalainen lehdessä (29.11.2013) Ville Kivimäkeä haastattelee Heikki Laurinolli isänmaallisuuden symbolien uuskäytöstä ja veteraanien perinnön väärinkäytöstä:
Isänmaallisuus oudoissa käsissä
Isänmaallisuus oudoissa käsissä
Artikkelissa nostetaan esille kaksi karikatyyriä: suojeluskuntalainen veteraani ja pilkkaava taistolainen:Sotasukupolven kunnioituksen käyttö muukalaisvihan välineenä harmittaa tutkija Ville Kivimäkeä, joka on tutkinut suomalaissotilaiden henkisiä haavoja Murtuneet mielet -tutkimuksessaan. Kirja sai tämänvuotisen Tieto-Finlandia-palkinnon.
– Suurin osa suomalaisista on aina arvostanut veteraaneja, mutta 1990-luvulla alkaneessa kunnianpalautuksessa on osin mennyt puurot ja vellit sekaisin, Kivimäki sanoo.
Kunnianosoituksen nimissä ryhdyttiin korostamaan kovia ja kovuutensa vuoksi isänmaallisiksi ymmärrettyjä arvoja.
– Historiallisesti katsottuna sotasukupolven kestävintä sisäpoliittista perintöä on kuitenkin suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen 1950-luvulta alkaen, ei rasismi, militarismi saati uusliberalismi.
Kivimäestä muiden kuin veteraanien itsensä on hyvin kyseenalaista puhua ikään kuin sotasukupolven mandaatilla.
– Veteraanit otetaan keppihevosiksi milloin minkin asian eteen. Linnan itsenäisyysjuhlissa yksi kansanedustaja sanoi, että tässä loataan veteraanien kunniaa, kun täällä homoseksuaalit tanssii. Ja tällaisia ”veteraanit raivostuivat” -lööppejä laaditaan hyvin kevyin perustein.
Veteraanien nimissä puhumisesta on tullut Kivimäen mukaan sotkuinen identiteettipoliittinen kenttä lähinnä netin keskustelupalstoilla.
– Ruotsin kieltä vastustetaan, koska veteraanit…venäläisiä ja romanikerjäläisiä vastustetaan, koska veteraanit…maahanmuuttoa vastustetaan, koska veteraanit, Kivimäki luettelee.
Isänmaallisuus oudoissa käsissäYksi uuspatriotismin myyteistä on väite, että sotaveteraaneja ehtimiseen ryvetettiin läpi koko 1960- ja 1970-lukujen. Tässä näkemyksessä kokonainen ajanjakso typistyy kahteen karikatyyriin: suojeluskuntalaiseen veteraaniin ja pilkkakirvestä heiluttavaan taistolaiseen.
– Moni veteraani on varmasti loukkaantunut, mutta toisaalta esimerkiksi Eino S. Repo, Aarne Saarinen, Ahti Karjalainen, Ele Alenius ja Touko Laaksonen olivat sotaveteraaneja. Nyt on esitetty ajatus, että veteraani oli aina oikeistoa, jota nuori vasemmistolainen ryvetti. Se on paljon monimutkaisempi kuvio, Ville Kivimäki sanoo.
Kivimäki erottaa toisistaan veteraanien haukkumisen ja ymmärtämisen. Eivät veteraanit aina itsekään ymmärtäneet eivätkä osanneet asioistaan puhua.
– On yleismaailmallinen ilmiö, että veteraanit kaikkialla ovat kokeneet, että seuraava sukupolvi ei ymmärrä mitä he ovat kokeneet. On ihan hyvä kysymys, että voiko sitä edes ymmärtää, Kivimäki pohtii.