Waldemar Erfurthin sotapäiväkirjasta 1944
Lähetetty: 25.06.14 19:14
Ehkä niin olisi kuitenkin syytä tehdä, jos haluaa esittää minkä tahansa kirjan sisällöstä painavampia lähdekriittisiä huomautuksia.Emma-Liisa kirjoitti:En ole lukenut Erfurthin päiväkirjaa
Erfurthin päiväkirja ei tietenkään ole mikään jäänne itse toiminnasta syyskuun 1944 alkupäivinä, vaan se on selväpiirteinen kertova lähde. On kuitenkin erittäin vaikea kuvitella, mikä motiivi tai tai tarve olisi saanut adjutantin valehtelemaan hänelle, että Mannerheim ja ja hänen lähipiirinsä perimmäisessä mielessään olivat rauhantekoon Neuvostoliiton kanssa samalla kannalla kuin ne yli 40 IKL:n, kokoomuksen ja maalaisliiton oikeistosiiven kansanedustajaa, jotka eduskunnassa 2.9.1944 äänestivät rauhantekoa vastaan. Maasta lähtöä tekevä, tehtävänsä jättänyt ent. Deutschen General im Finnischen Hauptquartier tuskin oli avain- tai oikeastaan paljon missään roolissa vaurioita pehmentämässä, kun suhteet jo oli katkaistu ja Mannerheim lähettänyt Hitlerille kirjeensä. Päinvastoin, Erfurthin kertomus ja Grönvallin hänelle kertoma vaikuttavat hyvin uskottavilta. Professori Juhani Suomi onkin hiljan kirjoittanut (Kanava 3/2014):Emma-Liisa kirjoitti:Erfurthilla oli tarve korostaa tietynlaisia asioita ja samoin ainakin osalla niistä suomalaisista, jotka puhuivat hänen kanssaan, oli tarve puhua tietyllä tavalla, jotta välirikko tehtäisiin mahdollisimman pienin vaurioin (niin kiin silloin kuviteltiin)
Mutta tultuaan valituksi tasavallan presidentiksi Mannerheim ei pitänyt enää mitään kiitettä rauhankontaktin aikaansaamisella, mitähän oli siihen asti aktiivisesti propagoinut. Itse asiassa hän halusi lykätä ratkaisuja epämääräiseen tulevaisuuteen nähdäkseen, onnnistuisiko Saksa vielä "uudessa voimanponnistuksessaan".
Aselepoon Suomen veivät ulkomaisen painostuksen edessä muut voimat kuin marsalkka, joka päättämättömänä heilui puolelta toiselle. Myöhemmän välirauhansopimuksenkin hän olisi oman tunnustuksensa mukaan ollut valmis hylkäämään, mutta ei saanut selkänojaa hallituksesta.
Niin - realismi? Mannerheimin realismista sotapäällikkönä vuonna 1944 on esim. Pekka Visuri lausunut perustellun käsityksensä viimevuotisessa kirjassaan, mutta jääköön se puoli sikseen. Edellä siteerattu ote Juhani Suomen artikkelista (joka heti seuraavassa numerossa sai niskaansa aivan odotuksenmukaisen ryöpyn) ei puolestaan todista niinkään poliittisesta realismista syksyn 1944 kriittisinä päivinä, enemmänkin umpilukkiutuneesta ideologisesta asenteesta. Siihen viittavat myös esim. Mannerheimin ensimmäisen pääministerin Antti Hackzellin muistaakseni niin ikään 2.9. eduskunnassa tekemästä ponsiehdotus, jonka mukaan kommunistien toiminta Suomessa olisi pidetty edelleenkin kriminalisoituna, sekä sittemmin sitkeä kiinnipitäminen Urho Castrénin hallituksesta, kunnes vasta Paasikiven tarttuminen hallitusohjiin marraskuussa laukaisi täyttä umpikujaa kohti ajautuneen tilanteen.Emma-Liisa kirjoitti: toisilla [antikommunisteilla] realismi vaikutti. Loppujen lopuksi Mannerheim rauhan tehdessään kuului jälkimmäiseen kategoriaan