Historiallisesta totuudesta
Lähetetty: 28.12.14 10:55
http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2014/ ... lisen-yon/I historien är sanningen en sak och tolkningarna om sanningen en annan. Sanningen kan vara endast en, men ingen forskare kan bevisa att just han har uppnått den slutliga sanningen – om detta vore möjligt skulle historieforskningen ha upphört för länge sedan. Därför förfaller det sig så, att vi om samma historiska skeende eller händelser erbjuds flera olika tolkningar.
Tämä Heikki Ylikankaan blogikirjoitus koskettaa täkäläistä tuoreehkoa ketjua ns. sorrosta, mutta kehittyy myös historianfilosofiseksi kysymykseksi siitä, onko aina olemassa vain yksi totuus, jota sitten erilaisin tulkinnoin haetaan. Jätetään tässä syrjään eittämättömät tosiasiat, faktat, joita toki on historiassakin paljon. Mutta epäilemättä jotkut sellaisina yksituumaisesti pidetytkin ovat erehdyksiä eli epätotuuksia.
Jos oletetaan, että olisi sellainen kaikkitietävä taho, joka osaisi määrittää totuuden kustakin asiasta, niin sanoisin, että Ylikankaan tarkastelemien tulkitsijoiden lisäksi silläkin on vaikeuksia kyseisessä autonomiaongelmassa. Jos näet halutaan yksiselitteinen kyllä tai ei -vastaus, niin kenen aivoitukset tässä ratkaisivat nimenomaan 1900-luvun vaihteessa? Alkuperäisen muotoilijan Aleksanteri I:n yhä vai joidenkin myöhempien päättäjien, nimenomaan kyseisen ajankohdan? Aleksanterinkin ajatukset epäilemättä häilähtelivät ajan mittaan, mitkä niistä ratkaisevat? Nekö Porvoon tuomiokirkossa vallinneet? Vai onko totuuden määrittäjän sen sijaan katsottava yleisempiä vallanpidon lainalaisuuksia? - Toisin sanoen en tässä kohdin usko Ylikankaan edellyttämän yhden totuuden olemassaoloon.
Toisen esimerkinä voi mainita sotatappiot. Mitä niihin pitäisi lukea? Kuuluvatko sotapalveluksen aikaiset tapaturmat mukaan jne? Voinee löytää oikeimman ratkaisun, mutta sitä ei mielestäni voi sanoa siksi yhdeksi totuudeksi.
Syistä ja seurauksista voi usein esittää vain prosenttisuhteita siitä, miten eri tekijät vaikuttivat esimerkiksi sodan syttymiseen. Tämä tehtävä on tosiaan ehkäpä aina jätettävä kaikkitietävälle. Totuus on siis tässä tapauksessa prosenttijakauma, kuitenkin tosiaan yksi ainoa. Viimeinkin näyttäisi löytyneen absoluuttinenkin totuus, mutta ehkä tämäkin ilmenisi syvemmässä tarkastelussa harhaksi.
Inhimillinen tutkija voi kuitenkin löytää sen ainoan vain sattumalta, mitä kuitenkaan kukaan ei voisi huomata, koska oikeallakaan totuudella ei ole mitään näkyvää tunnusmerkkiä... paitsi jos se ainoana sopii yhteen joidenkin tosiasioiden tai peräti muiden totuuksien kanssa.
Historiallinen totuus ei siis nähdäkseni ole aina, kenties yleensäkään jokin tietty, se ainoa, kuten Ylikangas kyseisessä arvokkaassa puheessaan uskoi.