Teemu Keskisarja historiantutkimuksesta
Lähetetty: 13.02.15 13:05
Kirjastolehden verkkosivuilla julkaistiin 12.2.2015 haastattelujuttu Teemu Keskisarja: ”Internet levittää laiskottelua”. Internetin ja nykyajan työelämän ohessa käsiteltiin historiantutkimusta ja -tietoisuutta.
Mehukkaimmat tiedot ihmiskohtaloista Keskisarja löytää oikeuslähteistä.
”Rikollisuuden kautta saa hirveästi tietoa menneiden vuosikymmenien tavallisten ihmisten elämästä, mikä jää tyystin yliopistomaailman ulkopuolelle. Oikeudenkäyntipöytäkirjojen rivien välistä näkee, miten esivanhempamme elivät savupirteissään. Rikoshistorian kautta myös oppii, että menneisyys ei suinkaan ole kadotettu paratiisi. Ajatelma yhteisöllisestä maalaiskylästä, jossa kaikki naapurit välittivät toisistaan, toistuu sanomalehdissä kylmän urbaanielämän vastakohtana. Se on ihan hömppää.”
Kirjasuositustensa ensimmäiseksi Keskisarja on listannut Päätalon Iijoki-sarjan.Historiantutkimusta ei Keskisarjan mukaan uhkaa juuri muu kuin historioitsijoiden ammattitaidon yksipuolisuus.
”Rahaa on ja puitteet ovat kunnossa, mutta yksi puuttuu ja sen mukana kaikki: kirjoitustaito. Se on useimmilla yliopistosta valmistuneilla historiantutkijoilla niin viheliäinen, etteivät he pysty puhuttelemaan – tai ehkä eivät haluakaan puhutella – sitä kansankerrosta, jokalainaa kirjastosta tietokirjoja.”
Kirjoitustaitoa syövyttää Keskisarjan mielestä ”kansainvälistymiskiima”, jonka vuoksi englanninkieli on tullut hallitsevaksi yliopistolla. ”On meritoivaa kirjoittaa mukamas kansainvälisiä artikkeleita englanniksi, vaikkei niitä oikeasti lue kukaan. Kirkkaan suomen kielen ja kerronnan taito on uhanalainen."
"Ennen historioitsijalla oli kutsumus valistaa kansaa ja laajentaa sen itseymmärrystä kertomalla esi-isien kohtaloista. Nykyään kutsumuksena tuntuu vallitsevantuputtautuminen maailmanlaajuiseen tiedeyhteisöön. Tosiasia on, että jos kirjoitat Suomen historiasta englanninkielisen artikkelin, sitä ei lue juuri kukaan. Ketään muuta kuin suomalaista ei kiinnosta Suomen historia. ”
”Iijoki-sarjan luin melko myöhäisellä iällä ja vasta sen vaikutuksesta aloin arvostaa työn tekemistä. Päätaloa kunnioitan myös Koillismaan kadonneen kielen ja kulttuurin tallentajana. Iijoki-sarjan arjenhistorialliseen ja kansatieteelliseen merkitykseen verrattuna ovat akateemiset historiantutkimukset höpöjuttuja.”