Olet varmaan perehtynyt tähän teokseen:
Mikko Majander: Demokratiaa dollareilla. - Sdp ja puoluerahoitus pulataloudessa 1945-1954. Otava, 2007.
Koska aiheella on yleisempääkin merkitystä ja kiinnostavuutta pysyvästi, voinen linkata ja lainata tähän Helsingin Sanomien
Unto Hämäläisen arviosta pätkiä, ne kertovat jo paljon asiasta. HS, 27.9.2007;
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353067178341
”Suomea pidettiin lännessä dollareilla ja kruunuilla Mikko Majander selvitti, miten lännestä tullut lahjoitustavara myytiin ja rahat tulivat Sdp:n kassaan Sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa kirjoittava tohtori Mikko Majander sai viime vuoden kesäkuussa käyttöönsä puolueen entisen taloudenhoitajan Aarne Paanasen paperit, joita oli vuosikymmeniä säilytetty Ruotsin Sdp:n arkistossa - ehkä Neuvostoliiton pelossa.
Aarne Paananen oli 1940- ja 1950-luvulla taloudenhoitajana "melkoinen velho", ja häneltä säilynyt aineisto oli niin kiehtovaa, että Majanderin oli pakko pitää taukoa puoluehistorian tutkimisessa ja kirjoittaa välityönä kirja Sdp:n rahoituksesta. Se oli viisas ratkaisu.
…
Tähän asti on jouduttu arvailemaan, miten paljon ja millä tavalla Yhdysvallat ja muut länsivallat avustivat demareita sodan jälkeen, kun sosiaalidemokraatit ja kommunistit ottelivat työväenliikkeen herruudesta.
Majander pystyy uskottavan tuntuisesti todistelemaan, että Yhdysvalloista ja muualta lännestä tullut tuki oli todella suurta ja merkittävää. Jopa valtaosa Sdp:n toimintamenoista katettiin läntisillä avustusrahoilla.
Kirjassa käydään juurta jaksain läpi, millaisia reittejä rahaa tuli. Heti sodan jälkeen hätäapua tuli Ruotsin ja Norjan puolueilta ja amerikansuomalaisen työväenveteraanin Oskari Tokoin aloitteesta tukea alkoi pian virrata myös Yhdysvalloista.
Amerikkalaiset toverit hankkivat halvalla tai ilmaiseksi kahvia, tupakkaa, vaatteita, autoja ja hedelmiä. Tavarat kuljetettiin laillisesti Suomeen ja myytiin kalliilla hinnalla kuluttajille.
Kansa eli säännöstelytaloudessa ja oli valmis maksamaan, jos jotain pientä herkkua vain sai. Näin lahjoitusdollarit ja avustuskruunut muuttuivat kätevästi markoiksi.
…
Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ryhtyi tukemaan demareita 1949. CIA:n apu käytettiin kenttätyöhön kommunisteja vastaan.
Samaan aikaan Neuvostoliitto antoi suomalaisille kommunisteille rahatukea. Moskovankin raha-apu muuttui välikäsien kautta markoiksi.
Majander arvioi, että idästä ja lännestä tullut tuki olisi saattanut olla lähes yhtä suurta. Aikaisemmin on luultu, että idästä tuli kommunisteille enemmän kuin lännestä demareille, mutta uudet tiedot länsiavun laajuudesta tasapainottavat kuvaa.
Kummankaan puolen tuki ei ollut pyyteetöntä. Demarit ja kommunistit saivat oppia, että lahjoittaja valvoi tarkkaan rahojen käyttöä ja vaati niistä selvitykset.”
Näin siis Unto Hämäläinen, HS 27.9.2007.
Teoksen lähdeluetteloon kannattaa paneutua.
Myöhemmin esille tuoduista tiedoista kannattaa huomioida
Kimmo Rentolan pari vuotta sitten esittämä näkemys, joka perustui CIA:n vuonna 1972 laadittuun raporttiin. Raportti keskittyi Suomen tilanteeseen ja se julkaistiin 35 vuoden kuoleutumisajan täytyttyä, vuonna 2007. Raporttiin ei ole tarkasti kirjattu suomalaisia kontaktihenkilöitä, eli Virolaisen ja Jakobsonin nimiä, mutta Rentolan tulkinnan mukaan juuri kyseiset miehet olivat lähteinä.
Rentola sitoo 1960-70-luvun kontaktit aiempaan haastattelutietoon, jonka mukaan CIA olisi jo 1962 satsannut huomattavasti maalaisliiton ei-kekkoslaiseen siipeen. Rahallinen tuki olisi ollut HS:n mukaan peräti miljoona dollaria.
Lähde: HS 14.6.2013
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1371095710392