SS:n, Wehrmachtin ja paikallisten osuus holakaustissa
Lähetetty: 11.12.15 22:22
Aloitan uuden ketjun aiheista, joita on jo sivuttu ketjussa Kansallisosialismin valtaannousun ajoilta.
Timothy Snyder kertoo Mustassa maaassa Wehrmahtin osallisuudesta näin:
Sen jälkeen kerrotaan Operaatio Taifuunista, jolla oli seurauksia Valko-Venäjän juutalaisille.
Lähteenä on Gerlach: Kalkulierte Morde, s 566.
Timothy Snyder kertoo Mustassa maaassa Wehrmahtin osallisuudesta näin:
Kappaleen lähteenä on Waitman Wade Beorn: Maching into Darkness. The Wehrmacht and the Holocaustin in Belarus, s. 73.(s. 205) ”Kun tarjolla oli vähemmän paikallista yhteistyötä, Valko-Venäjällä toimiva SS käytännössä värväsi avukseen Saksan armeijan. Kun neuvostokansalaisia saattoi värvätä bolsevikkien ja juutalaisten yhtäläisyyden varjolla, Saksan armeijan upseerit hyväksyivät loogisen sovelluksen, jossa juutalaiset, bolsevikit ja partisaanit muodostivat kolmannen asteen yhtälön. Jos juutalaiset olivat bolsevikkeja, silloin poliittisesti ajatteleva paikallinen saattoi osallistua tappamiseen todistaakseen, ettei ollut bolsevikki (ja hyötyäkseen kuolleen juutalaisen omaisuudesta). Jos juutalaiset olivat partisaaneja, silloin saksalaiset upseerit saattoivat haluta heidän kuolemaansa kyetäkseen käymään puhdasta ja voitokasta sotaa. Armeija, joka ei voinut varastaa kovin paljon kiinteää omaisuutta, oivalsi myös, että juutalaisten tappaminen ja se, että sallittiin paikallisten ottaa heidän omaisuutensa, oli eräänlaista sosiaalipolitiikkaa. Saksan 354. jalkaväkidivisioonan kolmannen pataljoonan sotilaat valitsivat 18. syyskuuta 1941 juutalaisten tappopaikaksi Krupkin kylän Minskistä ja saattoivat heidät siellä odottavan SS:n eteen. Eräs sotilas, oletetusti itsekin isä, antoi yhden juutalaisen äidin astua hetkeksi sivuun jonosta vetämään pienen poikansa housut ylös.
Lähteenä edelleen Beorn: Marching into Darkness, s 97.(s. 205) ”Ei mennyt kauan, ennen kuin saksalaiset sotilaat murhasivat juutalaisia Valko-Venäjällä ilman sotilaiden apua. Mahiljoussa, minne Keskustan armeijaryhmä oli perustanut päämajansa, pidettiin konferenssi, jossa Nebe ja alueen Korkeampi poliisi- ja SS-johtaja Erich von dem Baden-Zelewski esitelmöivät armeijan upseerit esitelmöivät armeijan upseereille partisaanisodasta. He jopa järjestivät demonstraation. Eräässä kylässä, jossa ei mitään partisaaneja ollut, saksalaiset tappoivat kolmekymmentäkolme juutalaista, useimmat näistä naisia. Viestiä oli vaikea olla huomaamatta. Armeijan upseerit suhtautuivat 24.-25. syyskuuta pidetyn konferenssin oppeihin hyvin eri tavoin. Mutta kyllin monet olivat niin halukkaita kohtelemaan juutalaisia partisaaneja, että armeijan toimintatapa näytti muuttuvan.”
Sen jälkeen kerrotaan Operaatio Taifuunista, jolla oli seurauksia Valko-Venäjän juutalaisille.
Lähteenä on Christian Gerlach: Kalkulierte Morde. Die deutsche Wirtschafts- und Vernichtunspolitik in Weissrussland 1941 bis 1944, s. 588.(s. 206) ”Lokakuun 2. ja 3. päivänä Mahiljousta tuli ensimmäinen Valko-Venäjän suurehko kaupunki, jonka kaikki juutalaiset. Vaikka Saksan armeija eteni itään valtavan lukuisana joukkona, saksalaiset esittivät tekonsa puolustuksellisena. Mahiljoun vauvojen tappaminen tapahtui, kuten eräs saksalainen (itävaltalainen) selitti vaimolleen, jonkin pahemman estämiseksi: ’Ensi yrittämällä käteni vapisi hieman, kun ammuin mutta siihen tottui. Kymmenennellä yrityksellä minä tähtäsin tyynesti ja ammuin vakaasti monta naista, lasta ja pienokaista. Pidin mielessäni, että minulla on kotona kaksi pienokaista, joita nämä laumat kohtelisivat aivan samoin, elleivät kymmenen kertaa pahemmin. Kuolema, jonka heille annoimme, oli kaunis ja nopea kuolema, verrattuna tuhansien ja tuhansien hetkelliseen piinaan GPU:n vankityrmissä. Pienokaiset lensivät korkeissa kaarissa läpi ilman, ja ammuimme ne säpäleiksi lennosta, ennen kuin heidän ruumiinsa putosivat kuoppaan ja veteen.’”
Lähteenä on Beorn: Marching into Darkness, s. 7, 60, 62, 73, 120, 588.(s. 206-7) ”Kun Operaatio Taifuuni oli käynnissä, ei tarvittu paljonkaan, jotta saatiin saksalaisia sotilaita taivuteltua murhaamaan juutalaisia. 339. Jalkaväkidivisioonan 691. rykmentin kolmas komppania oli palvellut Saksan miehitysjoukoissa Ranskassa sijoitettuna Loiren laaksoon. Muutama päivä sen jälkeen, kun se oli siirretty Valko-Venäjälle 10. lokakuuta 1941, sen miehet olivat sulkemassa Krutsan kylää, marssittamassa juutalaisia kaivannolle ja ampumassa heidät kaikki. Sotilaat eivät tehneet sitä mielellään, ja komentajat toivoivat ilmeisesti välttävänsä heikkouden vaiku-telman uudessa tehtävässään. Oli syy mikä tahansa, niin vain sotilaat murhasivat, vaikkei heitä rangaistu, jos pyysivät vapautusta ampumisesta. Tämä armeijan osasto, juuri tulleensa Ranskan viinimailta, hoiti juutalaisten joukkomurhan Krupkassa aivan itse saamatta apua SS:ltä.”
(s. 207) ”Operaatio Taifuunin etenemisen myötä Valko-Venäjästä tuli Keskustan armeijaryhmän lähialue. Soineen ja metsineen Valko-Venäjä soveltui hyvin sissisotaan. Jo ennen kuin neukut itse tajusivat partisaanitoiminnan käyttökelpoisuuden saksalaisten linjojen takana, olivat saksalaiset löytäneet uuden ideologisen kuoren tulevalle partisaanien vastaiselle kampanjalle: ’Partisaani on juutalainen, ja juutalainen on partisaani’. Juutalaiset liitettiin ensin neuvostohallinnon luomiseen, seuraavaksi sen ennustettiin luhistumiseen ja sitten odotettuun vastaiskun muotoon. Vaikka saksa-laiset olivat ilmoittaneet, etteivät noudattaisi voimankäytön sääntöjä sodassa Neuvostoliittoa vas-taan, he suhtautuivat äärimmäisen herkästi itseään vastaan kohdistettuun partisaanitoimintaan. Jo-kaisen sääntöjä noudattavan sodan täytyi olla saksalaisille voitokas. Jos saksalaiset eivät voittaneet, jonkun muun täytyi ilmeisesti rikkoa sääntöjä. Tässä järkeilyssä juutalaiset esiintyivät väärämielisenä voimana, joka pyrki estämään saksalaisten aikeet heidän kamppaillessaan vanhurskaasti voitosta, jonka luonto oli heille varannut.”
Lähteenä on Gerlach: Kalkulierte Morde, s 566.