Tapio Onnela
Viestit: 4862
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Katupartiot historiallisesta näkökulmasta

02.02.16 15:59


Kuva: Punakaartilaisia Helsingissä 1918

Marko Tikka kirjoitti Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikö Alusta-lehdessä järjestyskaarteista. Tikka viittaa kirjoituksessaan viimeaikaiseen katupartioilmiöön, jossa jotkin äärioikeistolaiset ryhmittymät ovat lähteneet partioimaan katuja ”turvallisuuden” nimissä. Tikan mukaan tämä osoittaa hallinnon heikkoutta ja pitää niitä uhkana järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Tikka on tutkinut Suomen sisällissodan aikaisia väkivallantekoja.
Se, että syystä tai toisesta kaduilla ja kyläteillä alkaa liikkua vapaaehtoisia väkivallalla uhkaavia ryhmiä, on vain ja ainoastaan hallinnon heikkoutta.
Jos nämä ryhmät muodostuvat poliittisiksi kaarteiksi, ne ovat yksiselitteisesti uhka järjestäytyneelle yhteiskunnalle.

Viimeksi näin oli lähes sata vuotta sitten, kun vuosien 1917–1918 levottomuudessa muodostui punakaarteja. Punakaartilaisuus edusti yhteiskuntarauhaa järkyttänyttä valtaa, uhkailua väkivallalla. Tämän joukon toiminta tähtäsi poliittiseen muutokseen väkivalloin.
Samoin oli vuosien 1929–1930 levottomuuksissa, jolloin Suomen Lukkoon ja Lapuan liikkeeseen kytkeytyneet ”vapaaehtoset järjestyspartiot” syyllistyivät sieppauksiin, pahoinpitelyihin ja murhiin. Silloin hallitusvalta oli liian heikko torjuakseen tämän väkivallan ja terrorin.

Jäljet pelottavat! Tuntuukin perin omituiselta, että tässä ajassa tarvittaisiin johonkin tällaisia ”vapaaehtoisia” partioita. Yhtä vähän on ymmärrettävää, että poliittisen vallan edustajat eivät yksiselitteisesti suhtaudu tällaiseen toimintaan kielteisesti. Järjestyksen ylläpito kuuluu poliisille ja armeijalle ja niiden tarvittaessa kokoon kutsumille vapaaehtosille, ei millekään huutosakeille.

Suomessa ei ole tavanomaisen rikollisuuden lisäksi nähtävissä sellaista uhkaa, joka edellyttäisi tällaisia toimia. Joka muuta väittää on epärealistinen henkilö. Suomi oli vaikkapa 1920-luvun alussa moninkertaisesti väkivaltaisempi maa. Miksi? Maa oli väkivaltainen siksi, että meillä oli liikaa käsiaseita, liikaa alkoholia ja liikaa sisällissodassa selvittämättömiä asioita, joita sodan käyneet asekaartilaiset – entiset, hävinneen kaartin edustajat ja edelleen voittajien kaartissa olleet – ratkoivat väkivallalla. Väkivalta ei siis ollut hallinnon, vaan huutosakkien käsissä. (Marko Tikka: Punakaartien aika, 28.1.2016)
Lue koko teksti Alustasta: Marko Tikka: Punakaartien aika (28.1.2016)

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Katupartiot historiallisesta näkökulmasta

02.02.16 16:33

Kirjoituksen perusteella pitänee siis päätellä, että vuosisadan alun porvarillisella kaartinmuodostuksella oli takanaan täysi "legitimiteetti", alkaen vuoden 1905 "Theslöfin kaartista", jonka nimenomaisena tarkoituksena oli sosialidemokraattien "ekstralegaalisten" pyrkimysten, ennen muuta yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja yksikamarisen eduskunnan toteutumisen estäminen.
Viimeksi näin oli lähes sata vuotta sitten, kun vuosien 1917–1918 levottomuudessa muodostui punakaarteja. Punakaartilaisuus edusti yhteiskuntarauhaa järkyttänyttä valtaa, uhkailua väkivallalla.
Tämä näkemys vaikuttaa kovin yksipuoliselta. Arvostamani prof. Risto Alapuron mukaan (State and revolution in Finland) kyse oli ennen muuta pyrkimyksestä turvata vuoden 1917 aikana saavutettu. Sitä paitsi "kaartinmuodostus" oli molemminpuolista; en nyt lähde kirjoista kaivelemaan, mutta muistelen, että Satakunnassa yksityisiä porvarillisia "palokuntia" (vai nimeltään järjestyskuntiako?) muodostettiin jo kevään 1917 maatalouslakkojen aikana. Ja eikö ns. ensimmäinen verikin virrannut jo heinäkuun 1917 puolimaissa, kun talolliset alkoivat ampua lakkolaisia Huittisten meijerillä.
Samoin oli vuosien 1929–1930 levottomuuksissa, jolloin Suomen Lukkoon ja Lapuan liikkeeseen kytkeytyneet ”vapaaehtoset järjestyspartiot” syyllistyivät sieppauksiin, pahoinpitelyihin ja murhiin. Silloin hallitusvalta oli liian heikko torjuakseen tämän väkivallan ja terrorin
Maallikosta saattaisi pianaikaa tuntua, että kyse oli ainakin yhtä suuressa määrin hallitusvallan samanmielisyydestä, vai "heikkousko" pani ylimmän valtiojohdon Relanderista alkaen sukoilemaan ja kättelemään lapualaisterroristien nokkamiestä Kosolaa Suurkirkon portailla talonpoikaismarssin helteisenä maanantaina 1930?

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 23:57

Re: Katupartiot historiallisesta näkökulmasta

03.02.16 17:30

Se, että syystä tai toisesta kaduilla ja kyläteillä alkaa liikkua vapaaehtoisia väkivallalla uhkaavia ryhmiä, on vain ja ainoastaan hallinnon heikkoutta.
Jos nämä ryhmät muodostuvat poliittisiksi kaarteiksi, ne ovat yksiselitteisesti uhka järjestäytyneelle yhteiskunnalle.
Muutamia vuosia sitten sain kutsun kokoukseen, jossa asiana oli alueen turvallisuus. Kokousta veti poliisimies, joka oli myös ehdokkaana vaaleissa jotka olivat tuloillaan aika pian. Kyse oli asukkaita huolettanut murtosarja, mikä oli saanut aikaan ns kodinturvajoukot. Sillä oli naamakirjassa sivusto, jäsenet partioivat kadulla ja raportoivat poliisille epäilyttävistä autoista ja hiippareista. Kerran joukko raportoi epäilyttävän auton, jossa istui kaksi miestä. Se oli poliisiauto. Nämä ovat kuulopuheita. En itse osallistunut kodinturvajoukkojen toimintaan.

Tilaisuudesa muutamaa osallistujaa askarrutti saako murtautujan ampua jos kohtaa hänet itse teossa. Poliisimies vastaili siihen.

Lopulta murtovarkaat, kaksi latvialaista tai liettualaista miestä saatiin kiinni poliisin toimesta.

Luulen että on joukko ihmisiä, joita helposti huolettaa oma turvallisuus.

Tapio Onnela
Viestit: 4862
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Katupartiot historiallisesta näkökulmasta

04.02.16 11:58

Teemu Keskisarjaa haastateltiin MTV:n uutissivulla 2.2.2016 katupartioista, joista hän totesi mm näin:
Entäpä sitten ne katupartiot, niistä nyt ainakin tulee 30-luvun natsiliikkeen nousu mieleen. Keskisarjalle mieleen tulee kuitenkin ihan muuta. Hän sanoo, että katupartioilla on ollut aikoinaan Suomessa kunniakas historia.

– Kyläyhdistysten ja poliittisesti moni-ilmeisten katupartioiden läsnäoloa ei voi historioitsija pitää yhtään kielteisenä ilmiönä. Esimerkiksi 1800-luvun Pohjanmaalla katupartioilla tai kylänraittipartioilla oli iso osuus siinä, että Härmän Häjyt saatiin kuriin, sanoo Keskisarja.

Mutta Odinin sotureista hän myöntää tietävänsä liian vähän.

– Se on joku koomillisen huvittavaniminen järjestö, joka sitä harjoittaa. En usko, että siitä voi mitään myönteistä voi koitua Tampereen tai Joensuun katujen turvallisuudelle, joskaan en usko, että siitä kovin suurta haittaakaan on, sanoo Keskisarja. Ja jos jotain tapahtuisi, luottaa Keskisarja siihen, että Suomen poliisi tutkii ja oikeuslaitos rankaisee.
”Poliittista terroria yllättävän vähän”

Kaiken kaikkiaan Keskisarja on sitä mieltä, että elämme seesteisiä aikoja. Esimerkiksi poliittista terroria ei ole, vaikka se ei ole Suomessakaan tuntematon ilmiö.

– Poliittinen terrori on aika ajaton ilmiö. Oikeastaan ihmeellistä, ettei tänä päivänä tapahdu sitä enempää. Kyllä ihmisiä v*tutaa tänään yhtä voimakkaasti kuin 1918 tai 1905, jolloin poliittinen terrori oli tähänastisessa huipussaan, sanoo Keskisarja.

Turvapaikkakeskustelu jakaakin kanssa poikkeuksellisen voimakkaasti. Keskisarjan mukaan jopa voimakkaammin kuin vuosina 1917-1918 päivän polttavissa kysymyksissä.

– Monikultturistien ja maahanmuuttokriitikoiden aatteet voivat olla kauempana toisistaan kuin punaisten ja valkoisten aatteet vuonna 1918. Siihen nähden väkivaltaa ja välikohtauksia sattuu ihmeen vähän. Vuonna 1918 punaiset ja valkoiset olivat aika monista asioita samaa mieltä. Monet halusivat Suomen itsenäisyyttä ja suomalaisille leipää ja oikeutta, sanoo Keskisarja.

Tietokirjailijan kannanotto kärjistyvään keskusteluun: "Historia kulkee eteenpäin vastakohtien kautta" (MTV, 2.2.2016)

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”