nylander kirjoitti:Viime aikojen ja päivien uutisten valossa tuo perusajatus näkyy olevan muuttumassa todellisuudeksi myös maamme osalta.Veikko I Palvo kirjoitti:sanotaan Salomaan lähtevän liikkeelle perusajatuksesta, että NATOn asemasta on muotoutumassa keskeinen Euroopan turvallisuuden takaaja
Toisaalta varmasti suuri osa kansalaisista hartaasti toivoo, että maamme ulkopoliittinen johto, nykyiset ulko- ja puolustusministerit mukaan luettuina, tällä kertaa (Suomen poliittisen historian taustaa vasten nähtynä) tulee ottamaan täyden vastuun, jos jokin odottamaton reaktio, mistä varjelkoon, muodossa tai toisessa sattuisi kohtaamaan Suomea ja suomalaisia.
YYA-aikana jonkinlaista käsitteenkääntämistaktiikkaa noudattaen luotiin uskomus, että NATO olisikin se todellinen uhka ja YYA-politiikan mukaan olisi toimittava siten, että sitä katsotaan Kremlissä hyväksyvästi.
Jotkut näyttäisivät yhä uskovan noin, olihan "yya-puolueettomuuskasvatus" pitkähkön ajan vaikuttanutta?
Markku Salomaa: "Suomen poliittisen johdon ja myös kansalaismielipiteen ongelma on tahdon ja rohkeuden puute.
Olisi väärin olettaa, etteivät suomalaiset haluaisi turvallisuutta. Euroopassa uudelleen virinnyt suomettumiskeskustelu on seurausta siitä, että Suomi yrittää Venäjän vastaisten taloupakotteiden oloissakin kiertää vasemmalta Euroopan selkeän kannan ja ylläpitää "luottamuksellisia" suhteita Venäjän johtoon."
Kansainvälisen tilanteen kehitys on ennakoimatonta ( Ukraina, Krim ja Itämeri jne. ) ja pyrkimyksen hallita paremmin tapahtumaympäristöämme tulisi epäilemättä olla lähtökohtana Suomen kansallista turvallisuutta koskeville päätöksille.
Suomessa ehkäpä tärkein aikajänne näyttäisi olevan eduskunnan nelivuotinen vaalikausi, sen mukaan vaalilupauksia annetaan ja laaditaan vaalien jälkeisen hallituksen ohjelma.
Ja politiikan tekeminen perustuu lähitulevaisuutta koskeviin odotuksiin. Tulevaisuusodotukset voivat tietysti osua oikeaankin, mutta on olemassa riski
väärinarvioinneistakin.
Poliittiset vaihtoehdot rakentuvat vaihtoehtoisille näkemyksille tulevaisuudesta ja poliitikot kärsivät väärinarvoiduista riskeistä seuraavissa vaaleissa mutta tuo riskinotto lienee välttämätöntäkin ja oma vastuunsa on kulloisillakin oppositiopoliitikoillakin.
Ulkoista turvallisuutta ei voine rakentaa nelivuotisen vaalikauden, eikä tietoisen riskinoton pohjalta, jollekin nimenomaiselle skenaariolle tulevaisuudesta?
Päinvastoin, tulisi varautua odottamattomiin, epätodennäköisiinkin tulevaisuuden riskeihin tapahtumaympäristssämme ja tehdä päätökset sen mukaisesti?
"Perustuslaki ei vaadi kansanäänestystä", kirjoitaa Markku Salomaa.
"Neuvon kysyminen kansalta osoittaisi poliittisen johdon neuvottomuutta ja halua piiloutua kansalaisten selän taakse.
Asiaan liittyy myös riski, että kansa ei tietäisi tilanteen vakavuutta ja ymmärtämättömyyttään hylkäisi asian."
Kansanäänestäisimmekö epätodennäköisessä kriisitilanteessa yrittäessämme käyttää "olematonta Nato-optiota" eli anella jäsenyyttä, jota emme enää tuossa tilanteessa saisi? "Suomen perustuslaki antaa tässä kysymyksessä yksiselitteisesti vallan tasavallan presidentille, hallitukselle ja eduskunnalle", kirj. Salomaa.
Veikko Palvo