Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla
Lähetetty: 19.04.16 14:56
Todellisena, olemassa olleena poliittisena vaihtoehtona Jartsevin esitykset keväällä 1938 toi esille presidentti Urho Kekkonen keväällä 1973, kun Suomen ja Neuvostoliiton välisen vuoden 1948 ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen 25 vuotispäivää juhlittiin hyvin näyttävästi.
Kekkonen oli ollut 3 vuotta 1937 - 1939 Cajanderin hallituksessa ministerinä ja hänen ei tiedetä tuolloin esittäneen hallituksen linjasta poikkeavia näkemyksiä ja UKK lienee ollut tietoinen Jartsevin esityksistäkin ja niihin annetusta hallituksen kielteisestä vastauksesta. Mutta sotien jälkeen Kekkonen näyttäisi halunneen luoda Suomeen virallista historiapolitikkaa "vastoin parempaa tietoaankin"?
Martti Turtolan teoksesta Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1939 - 1940, Otava 2008
Laajojen kansalaispiirien mielenkiintoa viritti 1978 Suomen televisiossa esitetty ohjaaja Martti Tapion "Sodan ja rauhan miehet". Sarja perustui poliittisen historian tutkimuksen uusimpiin tuloksiin ja eloisasti dramatisoituna se toi Talvisodan ja sitä edeltäneen poliittisen taustan tapahtumat katsojan nähtäväksi.
"Ohjelma kuvasti selkeästi aikakauden "kekkoslaista" ilmapiiriä.
Suomen poliittinen johto oli joukko täydellisiä tomppeleita, ellei peräti idiootteja, jotka eivät ymmärtäneet neuvostojohdon hyvää tarkoittavia yhteistyöehdotuksia."
"Katsojien mieleen taottiin melkein kuin nuijalla, kuinka Suomen olisi kannattanut ottaa onkeensa Neuvostoliiton esityksistä ja päästä sopimusjärjestelyyn."
Viron tavoin 1939: "Tosiasiassa Viro ei syksyn 1939 tilanteessa etsinyt minkäänlaista sotilaallista apua mistään, vaikka Viron hallitus menestyksellä päinvastaista esittikin."
"Viro ei edes mobilisoinut ja liikekannallepanon tekemättä jättämistä perusteltiin mahdollisella Neuvostoliiton vihamielisellä reaktiolla."
NL otti syyskuun 1939 tukikohtasopimuksella mm. lentokenttiä Virosta ja pommitti niiltä käsin Suomen (16) asutuskeskusta, Helsinkiäkin, Talvisodan sodanjulistukseksi. Ja kesällä 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron täysin.
Mutta luotiinko Suomeen 1970-luvulla historiapolitiikka, joka vaikutti tutkimuksiinkin ja harjoitettiinko samalla "puolueettomuuskasvatusta", mielipiteenmuokkausta?
Veikko Palvo
Presidentti Kekkosen voi sanoa tuoneen 1930-luvun loppupuolen politiikkaa käsitellessään esille eräänlaisen "taitamattomuusteorian": Suomi ajautui Talvisotaan omaa typeryyttään."Presidentti Kekkonen huipensi yya-sopimuksen historiallista taustaa koskevan puheensa osuuden eräänlaiseksi haasteeksi historiantutkimukselle ja historiantutkijoille: `Olen edellä yya-sopimuksen esivaiheista puhuessani esittänyt näkökohtia, jotka saattavat, kun asioita käydään ennakkoluulottomasti, laajempia historiallisia yhteyksiä silmälläpitäen tutkimaan,
muodostaa pohjan uudelle näkemykselle eräästä lähihistoriamme ratkaisevimmasta aiheesta. Sellaisen etsimistä ja esittämistä ei ole torjuttava sen vuoksi, että se ei ole meillä tähän saakka vallinneiden käsitys- ja selitystapojen mukainen.´"
Kekkonen oli ollut 3 vuotta 1937 - 1939 Cajanderin hallituksessa ministerinä ja hänen ei tiedetä tuolloin esittäneen hallituksen linjasta poikkeavia näkemyksiä ja UKK lienee ollut tietoinen Jartsevin esityksistäkin ja niihin annetusta hallituksen kielteisestä vastauksesta. Mutta sotien jälkeen Kekkonen näyttäisi halunneen luoda Suomeen virallista historiapolitikkaa "vastoin parempaa tietoaankin"?
Martti Turtolan teoksesta Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1939 - 1940, Otava 2008
""Kekkosen esittämää Talvisodan historian näkemystä tuki samaan aikaan 1973 ilmestynyt Juhani Suomen ( myöhemmän Kekkos-elämänkerturin ) julkaisema väitöskirja Talvisodan tausta. Neuvostoliitto Suomen ulkopolitiikassa 1937 - 1939. Osa I Holstista Erkkoon ( osa II ei ilmestynyt koskaan ).
Juhani Suomen väitöskirjan voi sanoa olevan kokonaisuudessaan suuri syytös Suomen 1930-luvun ulkopoliittista johtoa vastaan. Sen tekstiä lukiessa nyt 35 vuotta ilmestymisen jälkeen voi todeta, ettei Juhani Suomi ole jättänyt esittämättä yhtä ainuttakaan syytöstä, joka suinkin oli mahdollista esittää:
"Suomen puolelta keskustelukosketusta ( tarkoittaa Jartsev-neuvotteluja, M.T. ) leimasi joustamaton ja sovitteluihin taipumaton torjuva asenne sekä lähes passiiviseksi luonnehdittava aloiteköyhyys."
"Juhani Suomen mukaan Neuvostoliitto sitä vastoin teki näinä vuosina kaikkensa rauhan, sovinnon, ystävyyden ja luottamuksen luomiseksi suhteissa Suomeen. Näillä Pohjan perukoilla ei vain tajuttu omaa etua."
Vuonna 1979 tuli kuluneeksi 40 vuotta Moskovassa käydyistä neuvotteluista ja Talvisodan syttymisestä ja 1970-luvun loppupuoli merkitsi talvisotakeskustelun voimakasta viriämistä.Kekkoslaisen ajattelun ja samassa hengessä tehdyn tutkimuksen linja 1970-luvulla oli kirkas ja selkeä: Suomen olisi pitänyt irtautua
"skandinaavisesta suuntauksesta" ja orientoitua Moskovan suuntaan. Näin olisi turvattu rauha ja vältetty Talvisota.
Suomen olisi pitänyt valita Viron valitsema ratkaisu: "Pätsin ja Laidonerin tie on meidänkin tiemme", olisi voinut kuulua julistus."
Laajojen kansalaispiirien mielenkiintoa viritti 1978 Suomen televisiossa esitetty ohjaaja Martti Tapion "Sodan ja rauhan miehet". Sarja perustui poliittisen historian tutkimuksen uusimpiin tuloksiin ja eloisasti dramatisoituna se toi Talvisodan ja sitä edeltäneen poliittisen taustan tapahtumat katsojan nähtäväksi.
"Ohjelma kuvasti selkeästi aikakauden "kekkoslaista" ilmapiiriä.
Suomen poliittinen johto oli joukko täydellisiä tomppeleita, ellei peräti idiootteja, jotka eivät ymmärtäneet neuvostojohdon hyvää tarkoittavia yhteistyöehdotuksia."
"Katsojien mieleen taottiin melkein kuin nuijalla, kuinka Suomen olisi kannattanut ottaa onkeensa Neuvostoliiton esityksistä ja päästä sopimusjärjestelyyn."
Viron tavoin 1939: "Tosiasiassa Viro ei syksyn 1939 tilanteessa etsinyt minkäänlaista sotilaallista apua mistään, vaikka Viron hallitus menestyksellä päinvastaista esittikin."
"Viro ei edes mobilisoinut ja liikekannallepanon tekemättä jättämistä perusteltiin mahdollisella Neuvostoliiton vihamielisellä reaktiolla."
NL otti syyskuun 1939 tukikohtasopimuksella mm. lentokenttiä Virosta ja pommitti niiltä käsin Suomen (16) asutuskeskusta, Helsinkiäkin, Talvisodan sodanjulistukseksi. Ja kesällä 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron täysin.
Mutta luotiinko Suomeen 1970-luvulla historiapolitiikka, joka vaikutti tutkimuksiinkin ja harjoitettiinko samalla "puolueettomuuskasvatusta", mielipiteenmuokkausta?
Veikko Palvo