historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Sodan olemus tiedossa

16.06.16 08:04

Venäjän armeijan upseeri, vasta18-vuotias vironsaksalainen paroni Boris Uxkull mietiskeli Napoleonin hyökkäyksen aattona keväällä 1812 itsekseen:

Tänään minä ajattelen sotapalveluksen todellista tarkoitusta; kuinka murheellinen välttämättömyys! Olen turhaan nähnyt vaivaa löytääkseni sen vähäisen hyödyn, minkä sotilassääty tuottaa ihmiskunnalle. Koska tämä ei voi elää ilman sotia, koska se on jaettu moniin kansakuntiin joilla kullakin on omat intressinsä, täytyy sotilassäätyä ylläpitää kaikkialla. Entä rauhan aikoina! Voidaan sanoa, että se huolehtii järjestyksen ja rauhan säilymisestä - niinpä kyllä - mutta eikö ole sodan aikana murheellista tuhota vertaisiaan ja vahingoittaa vastustajiaan mahdollisimman tehokkaasti? Ja sitä paitsi - palvelemmeko me aina oikeutettua asiaa? Emmekö ole vieraan tahdon alaisia koneita, jotka auttavat epäoikeudenmukaisten toimenpiteiden ja suunnitelmien toteuttamista? Eivätkö ministerien juonittelut tai jonkun monarkin henkilökohtaiset riidat usein ole veristen sotien perimmäinen syy? Eivätkö Fredrik Suuren vitsikkäät huomautukset molemmista suurista naapureistaan Katariinasta ja Maria Teresiasta olleet eräs tärkeimmistä syistä seitsenvuotiseen sotaan [1756-63]? Myös Espanjan ja Baijerin välinen perimyssota [ilm. Espanjan perimyssota 1701-1714] on esimerkki, joka todistaa, kuinka me onnettomat raukat ajaudumme suurmiestemme verisen tahdon toteuttajiksi. Silloin turvaudutaan pyhiin sanoihin: uskonto, kunnia, isänmaa - erilaisten henkilökohtaisten intressien ja aikomusten naamioimiseksi; ruman ja vastenmielisen kuvan pimentämiseksi käytetään uskonnollista huntua. Miksi he eivät itse surmaa toisiansa, niin kuin muinoin - nuo suurmiehet, jotka luulevat olevansa maallisia jumalia ja joiden puolesta meidän on pakko hävittää kaikki? Oma onnemme ja oma elämämme - ja minkä vuoksi? Palvellaksemme heidän inhottavaa hyötyään. Tietysti on käyty sellaisiakin sotia, jotka ovat enemmän tai vähemmän anteeksiannettavia ja joiden päämäärä oli jalompi, ja minä toivon, että tämä sota [siis Napoleonia vastaan, hyökkäyksen torjumista oli näköjään määrä seurata offensiivi Euroopan valtiaan kukistamiseksi] tulee kuulumaan niihin. Mutta sellaiset sodat ovat harvinaisia, ja kuka takaa, että tämän sotaretken motiivit ovat hyvät ja oikeudenmukaiset? Mutta näitä ajatuksia ei pitäisi uskoa edes paperille; jo sekin olisi rikollista tässä keisarikunnassa, jossa vapaa ajatus on kielletty, ja se merkitsisi uimista vastavirtaan inhimillisen taikauskon kymessä.
Boris Uxkull, Sotaa ja rakkautta. Päiväkirja Napoleonin ajalta. Helsinki 1967.

Eli ainakin tietyissä piireissä jo silloin oltiin selvillä elämän lainalaisuuksista ja niitä pohdittiin, vaikka sitä ei historiankirjoista useinkaan näe. Yleisemmin ottaen jatkuvasti menneiden ihmisten elämästä paljastuu jatkuvasti uusia piirteitä, mm. teknisiä saavutuksia, jotka ovat olleet piilossa ja näkymättömyydellään johtaneet tietämättömiä jälkipolvia harhaan. Paljon on myös iäksi hävinnyt, joten koko kuvaa ei saada kokoon.

Muuten, arvostavatko ja kehtaavatko historiantutkijat ja -kirjoittajat ottaa esiin kaikenlaisia sinänsä pieniltä tuntuvia inhimillisiä tekijöitä, jotka saattavat olla asioiden ja tapahtumien takana? Pyrkivätkö he aina löytämään mahdollisimman painavia järkisyitä ja suuria linjoja, kun todellisuudessa ratkaiseva motiivi saattaa olla esimerkiksi vitsit, kuten Boris Uxkull edellä erään suuren ja tuhoisan sodan osalta epäilee tai tietää.Tietysti kyseessä saattaa olla pelkkä sytyke, joka vain aikaisti todellisten valtiollisten etujen ristiriitojen purkautumista.

Nuoren Uxkullin päiväkirja tarjoaa elävän kuvan Napoleonin sotaretkestä ja sitä seuranneesta liittoutuneiden sotaretkestä Pariisiin. Esiin tulee havainnollisia yksityiskohtia, joita vievät historiankirjoituksen yleiskuvan taakse. Sota oli Venäjällekin tuhoisa, vaikka se päättyi riemuvoittoon.
Viimeksi muokannut historioija, 16.06.16 08:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 23:57

Re: Sodan olemus tiedossa

16.06.16 08:46

historioija kirjoitti:Venäjän armeijan upseeri, vasta18-vuotias vironsaksalainen paroni Boris Uxkull mietiskeli Napoleonin hyökkäyksen aattona keväällä 1812 itsekseen:

Miksi he eivät itse surmaa toisiansa, niin kuin muinoin - nuo suurmiehet, jotka luulevat olevansa maallisia jumalia ja joiden puolesta meidän on pakko hävittää kaikki? Oma onnemme ja oma elämämme - ja minkä vuoksi? Palvellaksemme heidän inhottavaa hyötyään.
Mielenkiintoinen ajatus, joka kai kumpuaa kaukaa esihistoriasta. Tietysti se on mahdotonta, että George W. Bush kävisi kaksintaistelun Saddamia vastaan kun voi komentaa pojat puolestaan sotimaan, mutta jos Uxkullin ajatus olisi todellisuutta niin aika rauhallista varmaan olisi.

Eräässä espanjalaisessa keskiaikaa kuvaavassa kirjassa oli keino kuinka estää pankkikriisit. Pankkikriiseissä veronmaksajat pelastavat pankkiirit ja heidän ansiotasonsa, mutta keskiajan Espanjassa pankkiiri, joka oli hukannut sijoittajien varat, sai määräajan kerätä varat takaisin ja ellei onnistunut määräaikaan mennessä hankkimaan varoja takaisin, hänet teloitettiin.

Pisti varmaan pankkiirin miettimään tarkkaan millaisia riskejä ottaa.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Sodan olemus tiedossa

16.06.16 10:39

Boris Uxkullin oikea ja saksalainen nimi oli Berend-Johan Uexküll. Hänen synnyinkotinsa oli Fickelin linna Keski-Viron maaseudulla. Hänen isänsä oli titteliltään (Venäjän) salaneuvos ja muutenkin korkeissa asemissa Virossa. Kyseistä poikaansa kuvataan ajan tapohin verrattuna edistykselliseksi:

Virossa hän noudatti isänsä esimerkkiä ja huolehti - aikaan nähden esikuvallisella tavalla - Fickelin majoraatin talonpojista. Hän käänsi kouluopetusta varten viron kielelle lauluja ja virsiä sekä perusti Fickeliin Viron ensimmäiset vanhain- ja sairaskodit. (Mt, s. 9, esipuhe)

Baltian saksalainen yläluokka - jonka voi sanoa yleensä sortaneen alkuperäisväestöä ja rikastuneen sen kustannuksella - edusti Venäjällä eliitin eturintamaa jo elinympäristönsä läntisen ja merellisen sijainnin ansiosta:

Kaikki ne merkitsevät kirjat, jotka ilmestyivät Pariisissa, Lontoossa, Weimarissa ja Berliinissä, luettiin ja otettiin keskustelujen aiheiksi vain hiukan myöhemmin Baltian maatiloilla, Pietarissa ja Moskovassa. Venäjän yläluokka oli niihin aikoihin eurooppalaisesti, kosmopoliittisesti orientoitunutta, ja Baltian saksalaiset esittivät johtavaa osaa tässä yläluokassa; yhteiskunnallisesti, poliittisesti - monissa ministeriöissä oli enemmän saksalaisia kuin venäläissyntyisiä virkamiehiä - ja sotilaallisesti; myös upseerikunnassa, jopa korkeimpien komentavien kenraalien joukossa oli hyvin runsaasti saksalaisia. (Mt, s. 10-11, esipuhe)
Viimeksi muokannut historioija, 16.06.16 10:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Sodan olemus tiedossa

16.06.16 10:56

Ajan taisteluja Boris Uxkull, venäläisille tappiollisen Smolenskin taistelun (elok. alussa 1812) silminnäkijä - kaikesta päätellen hän ei itse joutunut pahimpaan mylläkkään mukaan - kuvaa tähän tapaan:

Suurisuuntaiset manööverit syntyvät yhden ainoan miehen aivoissa. Tuskin on ajatus kehkeytynyt suunnitelmaksi komentavan kenraalin päässä, kun adjutantit jo kiirehtivät auringon säteiden tavoin keskuksesta viedäkseen kaikkiin suuntiin tiedon tämän yhden miehen tahdosta. - Mutta suunnitelman toteuttaminen on vielä verrattomasti ihailtavampi suoritus. Pataljoonat ja eskadroonat, jotka tähän saakka näyttivät järkkymättömiltä ja elottomilta esineiltä, alkavat liikehtiä. Muodostuu linjoja, jotka etenevät ja ryhmittyvät taistelujärjestykseen. Johtajien komentohuudot sekoittuvat eteenpäin vierivien tykkien ja ratsuväen kuormaston kumeaan jyrinään. Pian on signaali annettu. Tykit jylisevät, jalkamiehet työntyvät pattereiden väliin. Jo nähdään sivustoilla jalkaväkirivistöjä, jotka tähtäävät, ampuvat, etenevät ja tallaavat jalkoihinsa kaiken, mikä asettuu niiden tielle. Savu peittää verisen näyttämön, joka pitää huolen siitä, että ihmisten sukukunta tarvitsee ruumisarkkuja! Nyt - yhtäkkiä melske taukoaa! Mitä tämä merkitsee? Ratsuväkiosasto hyökkää. Sapelien kalahtelu, ilmaan ryöppyävä pöly ja taistelijoiden huudot tuovat kuvaan uuden vivahteen. Pian hyökkää vuorostaan jalkaväki, rynnäkkö alkaa uudelleen. Perääntyminen päättää sitten kaiken. (Mt. s. 62-63)

Kyseisessä taistelussa rynnäköivät ranskalaiset päiväkausia, ja perääntyminen tuli lopulta venäläisten osaksi.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Sodan olemus tiedossa

16.06.16 11:25

Siirtyminen sotaretken mittaan erään rajan yli valta- ja kulttuuripiiristä toiseen tuotti - epäilemättä pintapuoliselle - tarkkailijallemme jonkinlaisen kulttuurisokin:

Mikä ero Puolan ja Sleesian välillä! Olen kuin toisessa maailmassa. Mikä hyvinvointi! Mikä järjestys kaikkialla! Tuntuu kuin hengittäisi toisenlaista ilmaa. Ystävällinen maa, täynnä kyliä, kaupunkeja ja linnoja. Teiden varsille on istutettu hedelmäpuita, jotka kukkivat paraikaa. Pellot ovat niin hyvin viljeltyjä, asukkaat niin siististi puettuja, heidän talonsa niin hyvin rakennettujaja niin symmetrisiä, jopa metsätkin on tarkoin puhdistettu, ettei tuosta voi olla lumoutumatta. --- Tämä Sleesia on paratiisi. (Mt, s. 104-106)

Paluumatkalla takaisin idän puolella Uxkull pohti syytäkin tuohon silmiinpistävään erilaisuuteen, joskin yläluokkainen asenne vinouttanee tulosta. Mutta onko myös nähtävissä kritiikkiä kansan (maa)orjuuttamista kohtaan?

Tämänpäiväinen majapaikkani on kamalan likainen. Eikä täällä näe muuta kuin hiekkaa, nummea, pensaita ja kurjia mökkejä. Nämä ovat seurauksia siitä leväperäisestä kansankasvatuksesta, joka ei ole sen paremmalla tolalla meidänkään maassamme [Venäjällä]. Hallitus ja tilanomistajat tosin tekevät paljon hyvää työtä alempien kansanluokkien sivistämiseksi. Mutta voiko kukaan valistaa näitä päiväläisiä ja orjia, jotka tekevät työnsä leväperäisesti ja sen kuin pettävät isäntiään. (Mt, s. 173)

Tuo idän ja lännen välinen raja, joskin lännemmäksi siirtyneenä ja varmaan jo laimentuneena näkyy siellä ja moniaalla muuallakin yhä. Voi olettaa, että se osaltaan aikoinaan johdatti natsien ajatuksia yli- ja ali-ihmisten erotukseen ja sitten aiheutti valtavia tragedioita puolalaisille ja venäläisille.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”