Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Talvisota ja Saksa

30.08.16 07:52

Hesari julkaisi tänään 31. 8.2016 seuraavan Antti hietalahden kirjasta Talvisodan salainen strategia:
Näkemykset Suomen viime sodista ovat melko vakiintuneita, mutta Antti Hietalahden uusi tutkimus heiluttelee monia käsityksiä vakavasti.

”Barbarossa ei ollut mahdollista ilman Petsamon nikkeliä eikä Suur-Suomi ilman Barbarossaa”, kiteyttää Hietalahti, 62, keskustelun aluksi.

”Ne kolme olivat yhtä, edellyttivät toisiaan.”

Hietalahti tulkitsee toisen maailmansodan todella suuria kytköksiä. Hän sitoo Saksan Barbarossa-hankkeen Neuvostoliittoon hyökkäämiseksi yhteen suomalaisten nikkelivarojen ja Suur-Suomi-haaveiden kanssa.

Antti Hietalahdelta ilmestyy 9. syyskuuta teos Talvisodan salainen strategia (Otava), jossa hän perustelee ja puolustaa monia väitteitään laajoin arkisto- ja kirjallisuusviittein.

Alaotsikko Nikkelillä Saksan rinnalle ilmaisee kirjan sisällön.

Hietalahti on koulutukseltaan historioitsija, mutta on tehnyt työuransa lehtimiehenä. Hän suostuu valottamaan tutkimustaan, mutta ei halua suoraan siteerata vielä julkaisemattoman kirjan tekstiä.

Kyse ei siis ole mielipidekirjasta, vaan historianlähteiden tulkinnasta uusin silmin. Hietalahti kääntää monia tuttuja asetelmia ylösalaisin, ja ilmiselvää on, että keskustelua ja vastaväitteitä tulee.

Talvisodan salainen strategia painottuu syksyn 1939 ja vuoden 1940 taustoihin ja tapahtumiin – ennen talvisotaa, sen aikana ja sen jälkeen tehtyihin valintoihin.

Mitä uutta irtoaa talvisodasta, lähihistoriamme tutkituimmasta jaksosta?

”Yleensähän tutkimusta vauhdittaa joku hiertävä vastaamaton kysymys. Minulle se oli Heikki Ylikankaan huomio, että helmikuussa 1940 Hermann Göring rohkaisi Suomea kovaankin rauhaan siksi, että myöhemmin Suomi saa menetykset takaisin korkojen kera.”

Hietalahti pitää Ylikankaan havaintoa oikeana, mutta tämä jätti pohtimatta, mitä Saksa vaati Suomelta vastikkeeksi lupauksestaan. Saaliita ei ikinä jaeta ilmaiseksi.

”Minua motivoi oletus, että nimenomaan nikkeliä olisi käytetty poliittisiin tarkoituksiin.”

Hietalahti sanoo selvittäneensä nikkelikysymyksen – niin pitkälle kuin nykylähtein on mahdollista.

”Suomi ja Saksa sopivat revanssisodasta, jonka Suomi maksaisi nikkelillä. Jo ennen talvisodan rauhaa maat pääsivät asiasta korkeimmalla tasolla pitkälle menevään yhteisymmärrykseen”, Hietalahti päättelee. Suomelta avainhenkilöitä olivat pääministeri Risto Ryti, ulkoministeri Väinö Tanner ja tuleva Berliinin-lähettiläs T. M. Kivimäki.

”Pidän ratkaisevana käänteenä Tannerin neuvotteluja saksalaisten kanssa Tukholmassa ja Kivimäen jatkoneuvotteluja Berliinissä helmikuussa 1940.”

Rytille oli myöhemmin elintärkeää pimittää talvisodan aikana annetut nikkelioptiot. Sitä vastoin hän ruokki väitteitä, että Suomi valitsi puolensa vasta Baltian miehityksen ja kasvaneen neuvostouhan vuoksi selvästi myöhemmin vuonna 1940.

Hietalahden mukaan sotaa kaavailivat välirauhan aikana Saksa ja Suomi yhtä jalkaa. Hän toteaa, että Suomen Saksalle myönteinen nikkelipäätös ja Hitlerin Barbarossa-päätös sinetöityivät aivan samoihin aikoihin kesällä 1940.

Hietalahti torjuu klassisen tulkinnan, että Suomi olisi ollut Saksalle merkityksetön maa ennen talvisotaa – päinvastoin jo paljon ennen syksyä 1939 Saksan sotatalous oli mitä tiukimmin hamunnut Suomen luonnonvaroista ennen kaikkea Petsamon nikkeliä.

Pulmana oli se, että Suomi oli myöntänyt brittiläiselle Mond-yhtiölle toimiluvan petsamolaisiin nikkeliesiintymiin jo 1934. Silloinen anglofiilisuuntaus oli torjunut luvan saksalaiselta IG Farbenilta, jolla oli varhaisia yhteyksiä kansallissosialisteihin.

Historioitsijan uusi tulkinta talvisodasta: Petsamon nikkeli sitoi Suomen ja Natsi-Saksan suunnitelmat yhteen

Saksan sotatalous oli hyvin kiinnostunut Suomen luonnonvaroista, erityisesti nikkelistä.

Kulttuuri 30.8.2016 2:00 Päivitetty: 30.8.2016 7:22

Veli-Pekka Leppänen

1930-luvun lopulla tilanne kärjistyi jyrkästi; nikkelistä käytiin taistelua saksalaisten ja brittien välillä. Taistelua ei meillä ole viitsitty korostaa ja Saksan kovaa nikkeli-intressiä ennen talvisotaa on jälkeenpäin häivytetty historiasta, Hietalahti huomauttaa.

Hänen mukaansa Ryti mestaroi jo tuoreeltaan tulkintoja, joita L. A. Puntila ja professori Arvi Korhonen edelleen jalostivat.

”On johdettu sikäli harhaan, että Saksan kiinnostus olisi typistynyt vasta välirauhan jälkeisiin aikoihin, ja että Neuvostoliiton paineessa Suomi sitten turvautui Saksaan. Myöhempää tutkimusta on kaventanut tämä polkuriippuvuus”, Hietalahti selvittää.

”Kun Saksan talvisotaa edeltävä todellinen nikkelikuume tuodaan esiin, kaikki muuttuu loogiseksi.”

Saksa oli jäänyt noin 95-prosenttisesti kanadalaisen nikkelin varaan, ja maailmansodan puhjettua toimitukset tyrehtyivät. Petsamosta tuli yhä ensiarvoisempi.

Syksyä 1939 Hietalahti tulkitsee rohkeasti: ”Hitler alkoi hivuttaa Suomea Neuvostoliiton etupiiriin, ei kertarysäyksellä elokuussa 1939, vaan askel askeleelta vuoden loppua kohden siinä taktillisessa mielessä, että vaaralliseen asemaan joutuneen Suomen on mitätöitävä Mondin toimilupa Saksan eduksi.”

Hietalahden mukaan Saksa kiristi Suomea neuvostoetupiiriin putoamisella – sekä uhkauksin, että Saksa ottaa Petsamon nikkelin käyttöönsä tavalla tai toisella. Saksan liittosuhde Neuvostoliittoon toi toki uuden elementin hankkeeseen.

Talvisodan taustakuvioita – Suomen ja Saksan motiiveineen – Hietalahti kuvaa lievästi sanoen totutusta poikkeavasti. Maiden taloudellis-poliittisia intressejä tarkastellaan hyvin suorasukaisesti, kuitenkin tutkimuksen keinoin.

”Maailmanpolitiikassa ei tapahdu ihmeitä, eikä siitä ollut talvisodassakaan kysymys”, Hietalahti päättää.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1472440370838

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Talvisota ja Saksa

30.08.16 12:59

Sinänsä nikkelin merkitys Saksan sotapolitiikalle ja diplomatialle ei pitäisi enää olla mikään suuri sensaatio. Asiaa on tutkinut varsin ansiokkaasti Esko Vuorisjärvi väitöskirjassaan. Saksan tiedetään jo ennen maailmansotaa keränneen itselleen merkittävän varannon nikkeliä, kuten muitakin raaka-aineita. Salamasota-strategia ei sekään vaatinut isoja varastoja.

Yksi iso nikkelin toimittaja oli vuoteen 1941 asti Neuvostoliitto, joka ei Petsamon nikkeliä omaan käyttöönsä koskaan tarvinnut. Ranskasta saatiin vuonna 1940 paljon nikkelivarantoja sotasaaliina. Vasta sodan pitkittyessä Suomen roolista tuli merkittävä: vuosina 1943-44 suomalaisen nikkelin osuus 70-90 % tarpeesta. Lisäksi nikkelillä oli arvoa myös muiden metallien korvikkeena, mutta toki itse nikkelillekin oli olemassa korvikkeita. Vielä vuonna 1941 Petsamon tuotanto oli varsin pientä. Kaiken kaikkiaan Petsamon nikkelin varmistaminen ja toimittaminen tuli Saksalle sodassa erittäin kalliiksi, kuten isojen joukkojen pitäminen Pohjois-Suomessa. (Vuorisjärvi, Esko, Petsamon nikkeli kansainvälisessä politiikassa 1939-1944. Keuruu 1990, s. 199-204)

Saksalaisia liikkui jo varhain 1930-luvulla Petsamon liepeillä, kun löydön laajuus alkoi varmistua. Ilmeisesti saksalaisisissa kalastusyrityksissäkin oli muita intressejä takana.

Hieman aina epäilyttää kun jokin yksi asia esitetään ainoana käänteentekevänä. Ehkä enemmänkin nikkelin merkitys vaikutti sodan loppuvaiheen ratkaisuihin kesällä 1944. Itse tulevan teoksen päätelmistä kuitenkaan ei jutussa vielä anneta puhua.

Mm. Rytin päiväkirjoissa tai Sukselaisen jäämistöstä vasta vuosikymmeniä myöhemmin löydetyistä hallituksen iltakoulujen luonnospöytäkirjoissa nikkeli ei korostu mitenkään erityisen voimakkaasti. Jos se olisi ollut suorastaan hallitseva, niin asian pitäisi olla toisin? Tämä selvinnee vasta miten kirjoittaja on niitä lähteenä arvioinut.

Veikko I Palvo
Viestit: 1137
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisota ja Saksa

30.08.16 17:05

Emma-Liisa kirjoitti:
”Yleensähän tutkimusta vauhdittaa joku hiertävä vastaamaton kysymys. Minulle se oli Heikki Ylikankaan huomio, että helmikuussa 1940 Hermann Göring rohkaisi Suomea kovaankin rauhaan siksi, että myöhemmin Suomi saa menetykset takaisin korkojen kera.”


”Suomi ja Saksa sopivat revanssisodasta, jonka Suomi maksaisi nikkelillä. Jo ennen talvisodan rauhaa maat pääsivät asiasta korkeimmalla tasolla pitkälle menevään yhteisymmärrykseen”, Hietalahti päättelee. Suomelta avainhenkilöitä olivat pääministeri Risto Ryti, ulkoministeri Väinö Tanner ja tuleva Berliinin-lähettiläs T. M. Kivimäki.
Tuo vastaamaton kysymys lienee lähinnä esille heitetty lähtöolettamus tutkimukselle?

Esko Vuorisjärvi kirj. "Vuorineuvos Mäkinen matkusti Outokumpu Oy:n edustajana 12.11.1939 Berliiniin käymään kauppa- ja teollisuusministeriön ohjeita noudattaen neuvotteluja kuparikiisu- ja Nivalan nikkelimalmiostoksista. Petsamon nikkeli tuli saksalaisten puolelta hyvin pian esille."

Suomalaiset olisivat halunneet tietysti ostaa tuossa tilanteessa Saksalta aseita ja Saksa ei niitä myynyt. Ehkä Mäkisen Berliinin matka 12.11. osoittaa myöskin joidenkin suomalaisten uskoa siihen ettei Venäjä hyökkää? Stalinin - Hitlerin sopimus oli solmittu elokuussa 1939 ja ensimmäinen kauppasopimus hieman sitä ennen, joten Saksa sai kyllä nikkeliäkin Neuvostoliitolta. Mutta Euroopan rikkaimpaan nikkeliesiintymään Suomen Petsamossa Saksassa näyttää olleen kiinnostusta - ainakin Neuvostoliiton kauppaamana:

Mäkinen kirjoitti raportissaan: "Saksa on jo sangen pitkälle viedyissä neuvotteluissa Venäjän kanssa näiden nikkelimalmioiden käytöstä."
( Petsamo ja Nivala ) "Venäläiset eivät vielä syksyllä 1939 vaatineet Petsamon nikkeliä Neuvostoliitolle, sen sijaan he kaupittelivat sitä jo saksalaisille."
Ja
"Suomen Berliinin suurlähettiläs sai joulukuun 1939 alkupäivinä kuulla, että Saksa mahdollisesti tunnustaisi Kuusisen "kansanhallituksen."" ( s. 45. )
Ja
"Saksan Moskovan lähettiläs Schulenburg esitti Molotoville joulukuun 1939 alussa, että Outokummun ja Petsamon kaivokset sekä Vuoksenniskan rautatehdas ja niihin kuuluvat voimalaitokset säästettäisiin. Tavaranvaihtoa ( valloitetusta ) Suomesta oli mahdollisimman pikaisesti jatkettava."

Saksa miehitti keväällä 1940 ennen Ranskan valloitusta Norjan ja ( s. 158. ) "Hitler antoi 13.8.1940 Norjan VuorAK:lle ohjeen miehittää Petsamon kaivosalue ( mahdollisessa NL:n revanssisodassa ) ja operaatio Renntier-käsky vahvistettiin vielä 26.5.1941 ja pantiin toimeen operaatio Barbarossan alussa".
Saksa oli varmistanut Petsamon nikkelin itselleen jo Molotov-Ribbentrop -sopimuksen voimassaoloaikana 8.1939 - 6.1941.

Mutta miksi Neuvostoliitto Moskovan rauhassa palautti Petsamon Suomelle?
Esko Vuorisjärvi toteaa palautuksen tulleen yllätyksenä suomalaisille ja kaivosalue ja satama eivät olleet edes vahingoittuneet, suomalaiset olivat kyllä ehtineet polttaa joitakin asuintaloja, ettei 30.11.1939 Petsamon Liinahamariin maihinnousseille punasotilaille olisi ollut majapaikkoja.
Nikkelillä maksettu revanssisota-väite näyttäisi olevan tuulesta temmattu lähtöolettamus tuolle uudelle Petsamon nikkeli-tutkimukselle.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Talvisota ja Saksa

31.08.16 09:04

Tänään 31.8.2016 Hesari julkaisi tämän jutun:
Historia
Historioitsija pitää Suomen ja natsi-Saksan sitovaa nikkeliteoriaa yliampuvana: ”Suunnitelmat sotien yli olisivat olleet aika absurdeja”

Uutuusteos väittää Petsamon nikkelin liittäneen Suomen ja Saksan yhteen jo ennen talvisotaa – Lasse Laaksonen pitää sotien yli ulottuvia suunnitelmia absurdeina.

Kulttuuri 30.8.2016 17:17

Miska Rantanen

Helsingin Sanomat


Sotahistoriaan erikoistunut filosofian tohtori ja dosentti Lasse Laaksonen pitää Antti Hietalahden uutta tulkintaa talvisodan taustoista yliampuvana.

Ensi kuussa ilmestyvässä kirjassaan Talvisodan salainen strategia Hietalahti väittää, että Petsamon nikkeli sitoi Suomen ja natsi-Saksan suunnitelmat yhteen hyvissä ajoin ennen talvisotaa.

Saksan sotatalous oli erittäin kiinnostunut Petsamon nikkelistä.
Historioitsijan uusi tulkinta talvisodasta: Petsamon nikkeli sitoi Suomen ja natsi-Saksan suunnitelmat yhteen 30.8.2016

”Barbarossa ei ollut mahdollista ilman Petsamon nikkeliä eikä Suur-Suomi ilman Barbarossaa”, totesi Hietalahti tiistaina Helsingin Sanomien haastattelussa.

Operaatio Barbarossa oli koodinimi natsi-Saksan hyökkäykselle Neuvostoliittoon vuonna 1941.

Laaksonen pitää tulkintaa ylikorostuneena ja yksinkertaistavana.

”Operaatio Barbarossa oli valtaisan suuri Jäämereltä Mustallemerelle ulottunut operaatio, jonka painopiste oli itärintamalla. Siinä ei Suomen nikkelillä ollut oleellista merkitystä”, sanoo Laaksonen.

”Hietalahden teoriassa on haettu suurta johdonmukaista suunnitelmaa, vaikka noina aikoina kansainvälisessä politiikassa ja rintamilla tapahtui lyhyessä ajassa hyvin paljon ja monessa paikassa”, sanoo Laaksonen.

”Elettiin ajan hermolla, reagoitiin tilannekehitykseen. Suunnitelmat sotien yli olisivat olleet aika absurdeja.”

Petsamon nikkelistä olivat kiinnostuneita niin Saksa, Iso-Britannia kuin Neuvostoliitto.



Euroopan rikkain nikkeliesiintymä oli löydetty 1920-luvun alussa. Nikkelillä parannettua terästä käytti erityisesti sotatarviketeollisuus aseisiin, ammuksiin, panssarilevyihin ja moottoreihin.

Hietalahden teoria sai alkunsa historioitsija Heikki Ylikankaan huomiosta, että helmikuussa 1940 Hermann Göring rohkaisi Suomea kovaankin rauhaan siksi, että myöhemmin Suomi saa menetykset takaisin korkojen kera.

Hietalahti on tulkinnut lausunnon niin, että vastikkeeksi Saksa vaati Suomelta vastikkeeksi nikkeliä.

Laaksosen mukaan ei ole syytä epäillä, etteikö tällaisia kontakteja olisi ollut. On kuitenkin liioittelua kutsua keskusteluja neuvotteluiksi.

”On epärealistista väittää, että Suomea olisi käytetty Barbarossan pelinappulana. Sillä, että otettiin yksittäisiä kontakteja, ei ollut merkitystä suuressa kuvassa.”

Laaksonen muistuttaa, että äärimmäisissä käännekohdissa valtion poliittinen johto joutuu tekemään päätöksiä kovan paineen alla, harhailemaan eri vaihtoehtojen välillä, eikä käytössä ole aina kaikkia mahdollisia tietoja.

Jälkikäteen on houkuttelevaa sitoa irralliset narunpätkät osaksi suurta suunnitelmaa, joka vaikutti kaikkien päätösten taustalla.

”Kun käytössä oleva lähdearsenaali läpivalaistaan, ei ole todisteita siitä, että Suomessa olisi luotettu Göringin sanaan. Talvisodan loppupäivinä rintamalla ja maan johdossa elettiin kädestä suuhun. On aivan perusteetonta uskoa irrallisen lausunnon todistusvoimaan kun Saksa ei muuten suostunut auttamaan millään lailla, päinvastoin.”

Laaksonen muistuttaa, että talvisodan lopussa Suomi etsi tuloksetta tukea vähän joka suunnasta ja jäi käytännössä yksin.

Välittömästi talvisodan jälkeen huhtikuussa 1940 anglofiilit pääministeri Risto Ryti ja ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim pyrkivät tekemään kauppasopimuksia länsimaiden kanssa.

Norjan valloituksen jälkeen huhti–kesäkuussa 1940 asetelma muuttui, kun Saksasta tuli Suomen ”rajanaapuri” eikä Suomella ollut enää mahdollisuuksia tehdä kauppaa länsivaltojen kanssa. Välirauhan aikana Suomi aloittikin nikkelimalmitoimitukset Saksaan.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1472529536319

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Talvisota ja Saksa

31.08.16 09:10

Jukka Kemppinen kirjoitti aikaa sitten tämän:
Mies pirulla renkinä (Kemppinen 10.9.2007)

Yritän joskus miettiä, millainen kirja olisi hyödyllinen. Ei se ole helppoa.

Lueskelin Turun Agricola-historiaverkkoa ja katselin keskusteluja. Kauhistuin Talvisodasta esitettyjä kysymyksiä.

Sen tiedän kyllä, että kirjoja luetaan eri aikoina eri tavoin. ”Tuntematon sotilas” on kai nuorille lukijoille samanlainen kuin ”Vänrikki Stoolin tarinat” oli omalle sukupolvelleni ja edellisille – reteitä juttuja siitä, miten pistetään ryssää turpaan. Emme mekään mistään isänmaallisuudesta totta puhuen tienneet. Ryssistä tiesimme että he ovat jotain vielä vastenmielisempää kuin naapuripitäjän pojat.

Minulla – yhdeksänvuotiaalle – ”Tuntematon” oli järisyttävä näköala sellaiseen sotaan, josta en ollut kuullut mutta jonka merkit olin nähnyt ja jollain tavalla käsittänyt. Kylissä oli puhumattomia miehiä, joiden kädet tärisivät piippua pidellessä, vaikka pyssyn piippu oli vaihtunut tupakkapiippuun. Oli kiukkuisen näköisiä miehiä, jotka astelivat mahtavasti ja toimittelivat toisarvoisia. ”Siltä on mennyt Taipaleella hermot”, kuiskattiin.

Katselin tai oikeastaan luin nyt uudestaan Veijo Meren Suomen historian kolmannen osan, kun se ensimmäinen osa (Maassa taivaan saranat) on niin hyvä. Tämä kolmas osa kuvaa itsenäisyyden vuosia.

Tuli outo tunne.

Tietysti Meri oli väsähtänyt aiheeseensa, mutta toisaalta kirja on vain hiukan yli kymmenessä vuodessa vanhentunut käyttökelvottomaksi. Sekä asiat että asenteet ovat virattomia.

Sotia koskevat uudet kirjat, esimerkiksi Pikkujättiläiset, ovat oikein hyviä, mutta jotenkin liian laajoja ja epätasaisia. Ei niistä tule hullua hurskaammaksi.

Vot perkele – miksi en sitten kirjoita itse?

Ei ole tarpeeksi tietoa.

Tämä on masentava tunnustus ammattilaiselta eli siis historian tohtorilta. Palapelistä puuttuu niin monta palaa, etten edes arvaa, mitä se esittää.

Listaan joukon asioita, jotka ovat mielestäni hyvin keskeisiä mutta odottavat vastaajaansa.

Sanon varmuuden vuoksi, että kun en ymmärrä asiaa, tämä ei ole uusia tulkinta. Tämä on harjoitelma, joka mielestäni perustuu kohtuullisiin päätelmiin, ja esitän sen siksi, ettei kukaan ole tietääkseni ajatellut asiaa näin. Paitsi Molotov.

Siis ajatuskoe Suomi Hitlerin renkinä syksystä 1939.

ð ==> Kuka maksoi välirauhan, armeijan valtavan uudelleen kouluttamisen ja aseistamisen ja lisäksi Salpa-linjan, joka oli Pohjoismaiden suurin rakennustyö?

ð ==> Miksi Suomi ei suostunut syksyllä 1939 Moskovan kohtuullisiin ehtoihin?

ð ==> Mitä Neuvostoliitto tavoitteli hyökätessään Suomeen 1939?

ð ==> Miten suomalaiset tulivat ruvenneeksi taistelemaan ase kädessä venäläistä vastaan?

ð ==> Miksi Suomen sanotaan varustautuneen riittämättömästi sotaan, vaikka armeija oli Euroopan parhaimpia ja suurimpia?

ð ==> Miksi perushankinnoissa oli niin kohtalokkaita puutteita – oli kustannettu panssarilaivoja mutta ei puhelinlankaa?

ð ==> Miksi ihmeessä Venäjä suostui rauhaan 1940?

ð ==> Miksi Kekkonen äänesti rauhan tekemistä vastaan eduskunnassa?

Suomen historiassa on yleensä se metodinen virhe, että se on Suomen historiaa. Ei Talvisodasta saa mitenkään syntymään järkevää kuvaa miettimättä Saksan, Neuvostoliiton, Englannin, Ranskan ja Yhdysvaltojen asioita, unohtamatta Puolaa ja Italiaa.

Tämänhetkinen arvaukseni on, että Talvisota oli Saksan eli Hitlerin taitava poliittinen liike. Se auttoi ja edisti arvaamattomasti Hitlerin pyrkimystä valloittaa Eurooppa, irrottaa Englanti sodasta ja lyödä Neuvostoliitto.

Niin ollen rahoittaja oli luultavasti Saksa.

Siten otasyyllisyys on ratkaistu perinteisesti oikein. Suomi oli Hitlerin liittolainen jo 1939.

Tätä ei tiennyt juuri kukaan. En ole varma edes Mannerheimista ja Rytistä.

Professori Ylikangas on viimeksi tehnyt suuren numeron eräästä Saksasta sodan kestäessä saadusta viestistä. Oikeastaan sitä asiaa ei ole epäilty koskaan. Saksa toivoi sodan loppuvan nopeasti, ja suomalaisten – tai vielä hengissä olevien suomalaisten – piti käsittää, ettei tämä tähän jää.

Saksa saavutti niin seikkaperäiset tiedustelutulokset, ettei parempia voi kuvitella. Helmikuun 1940 suurhyökkäyksessä Neuvostoliiton oli pakko paljastaa todellinen sodankäyntitapansa. Siihen asti se oli yrittänyt hoitaa sodan heittämällä, leningradilaisena kahakkana.

Hitler melkein voitti sodan kesällä 1941 sen ensimmäisen viikon aikana. Hän pystyi eliminoimaan lähes kolmanneksen Neuvostoliiton armeijasta ja pääsi näköetäisyydelle Moskovasta.

Miksi hän ei hyökännyt suorinta tietä eli Suomen kautta?

Kun Englanti oli valitettava selustauhka ja Ruotsi ongelma Norjan miehittämisestä huolimatta.

Hitlerin menettely kesällä 1940 osoittaa, että hän luuli vilpittömästi pääsevänsä keskeyttämään vihollisuudet Englannin kanssa eli siis saavansa vapaat kädet suhteessa Neuvostoliittoon. Hänhän päästi kokonaisen armeijan pakenemaan Dunkerquesta, vaikka olisi voinut moneen kertaan estää sen.

Sitten Hitler ja hänen hyvät ammattisotilaansa tulivat siihen tulokseen, että Englannista ei nyt kuitenkaan ollut todellista vaaraa, ja hyökkäsivät. Hyökkäys myöhästyi kolmella viikolla. Jos se olisi lähtenyt liikkeelle ajoissa, Neuvostoliitto olisi mennyt nurin. Balkanin sinänsä voitokas sotaretki, joka oli Mussolinin munaus, aiheutti viivytyksen, ja lisäksi hyökkääjä hortoili Ukrainassa, kun tavoitteena oli Moskova. Ja talvi ehti Moskovaan ennen Hitleriä.


Jouluna 1941 kaikki oli menetetty, ja ainakin muutama ihminen Suomessakin ymmärsi sen jo. Puna-armeija oli ihan rikki mutta keskeinen sotateollisuus oli turvassa, osittain Uralin takana. Jouti sitä mellastaa Ukrainassa ja Kaukasuksella. Ja Neuvostoliitto osoitti hämmästyttävän kykynsä kouluttaa uusia armeijoita. Merkittävä apu tuli Japanin hyökkäyksestä USA:n kimppuun. Neuvostojoukot siirrettiin välittömästi Tyynen meren rannasta Moskovaan, ja ne olivat hyviä joukkoja.

Suomen joutuminen Venäjän miehittämäksi 1940 olisi ollut Saksalle jonkinmoinen harmi, mutta olisi sen kanssa voinut elää. Koko Barbarossa-suunnitelma osoittaa, ettei Saksa uskonut saavansa Neuvostoliitosta todellista vastusta.

Tämä lähtökohta ei ollut mieletön.

Tosin Saksan kuuluisa yleisesikunta laski puna-armeijan voiman hyvin pahasti väärin eikä pannut tarpeeksi painoa sille tosiasialle, että sen omasta armeijasta oli jouluna 1941 jo neljännes poissa pelistä.

Hitlerin koko politiikka perustui lyhyisiin iskuihin. Kaikki tiesivät, ettei Saksan teollisuus kestä pitkää sotaa.

Suomessa Hitlerin Saksalla oli hyvin vähän kannatusta. Jotkut harvat käsittivät, ettei Saksa ”auttanut” Suomea 1941 yhtä vähän kuin se oli auttanut 1918. Saksa olisi ottanut Suomen siirtomaakseen ja ollut isäntänä varmaan yhtä kauhea kuin Neuvostoliitto.

Kansanmurhat alkoivat toden teolla joulun 1941 käännekohdan jälkeen. Teollista tappamista koskeva Wannseen kokous pidettiin tammikuussa 1942.

Vastaus melkein kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin on Saksa. Suomessa uskottiin, että tiukan paikan tullen apu löytyy Saksasta sekä aluevaatimuksia koskevassa asiassa että aseistukseen.

Yksi ja toinen saattoi ajatella, ettei Saksa ole pitkän päälle sama asia kuin Hitler. En usko, että Kekkonen olisi kuulunut näihin. Kekkonen oli sellainen oman aikansa Väyrynen. Mukava mies mutta aina oikeassa väärään aikaan.


Stalin tiesi ettei Hitler ole valmis sotaan. Suuresta yhteenotosta ei sinänsä ollut epäilyä, ajankohdasta vain. Stalinilla oli tulenpalava kiire saada Baltia ja Suomi haltuunsa hyvän sään aikana – mutta sää ei ollut hyvä.

Maaliskuussa 1940 Neuvostoliiton jalkaväestö ja tykistöstä oli niin suuri osa Karjalassa, että Hitlerille oli tulossa kaikesta huolimatta jalkapallotermein avopaikka.


Länsiliittoutuneiden Ranskan ja Englannin avustushanke oli niin idioottimainen, ettei se voinut vaikuttaa Staliniin sitä eikä tätä. Eihän sieltä edes luvattu kuin muutama divisioona, ja Ruotsin malmikentille ne olisivat pysähtyneet, jos olisivat ylimalkaan päässeet etenmään Narvikista. (Käänsin kerran Otavalle surullisen kirjan "Liittoutuneet lähtevät talvisotaan".)

Sietää muistaa, että Ranskalla oli meneillään pelleilysota Saksan kanssa ja ettei Englannilla ollut vielä Euroopassa maavoimia nimeksikään. Ranskan armeijaa pidettiin paljon lujempana vastuksena kuin Neuvostoliiton. Mutta Hitlerin käsitys osoittautui oikeaksi - se lakaistiin tieltä kiertämällä linnoitukset, ja hakaristit täyttivät Pariisin kesällä 1940.


Saksan ja Neuvostoliiton oli määrä höyhentää koko muu maailma ja sitten toisensa.

Stalin oli kaatua juuri samanlaisiin virheisiin kuin Hitler – diktaattorin päätöksenteon tyypillisiin virheisiin. Yritys valloittaa Suomi oli lähes kohtalokas virhe, Saksan takia.

Mitä Suomi saavutti Talvisodalla?

Kaiken.

Meidän olisi käynyt todella huonosti, ellei sota olisi alkanut ennen aikojaan 1939 ja ellei vastarinta olisi ollut niin rajua että Neuvostoliitto joutui heittämään todelliset voimansa peliin.

Vastarinta oli hurjaa, koska kommunismin kuorrutuksen alta oli jo nähty valtapolitiikka. Vasta 1970-luvun alussa tapahtui seuraava lingvistinen käänne niin että puheet alkoivat tuntua tärkemmiltä kuin teot, ja silloinkin uskovaiset olivat nuoria opiskelijoita.


Aluevaatimukset syksyllä 1939 olivat vain alkua. Joulukuussa divisioonat marssivat Suomeen Kannakselta, Savonlinnan ja Joensuun korkeudelta, Kuhmosta ja Suomussalmelta. Alkuvaiheessa puna-armeija oli Kemijärvellä, joten kysymys ei todellakaan ollut Suomenlahden saarista eikä rajan tarkistuksista Kannaksella.

Erään tiedon mukaan Leningradiin koottiin junia suomalaisten pakkosiirtoja varten, ja Terijoella istui Otto-Ville Kuusisen kansanhallitus edustamassa Suomen kansan todellista tahtoa.
posting.php?mode=reply&f=10&t=6461

Seuravana päivänä sitten tämän jossa vastasi edellisen kommentteihin:
Lyhyt sota - lyhyt kirjoitus


Talvisota oli suuri harvinaisuus: se oli niin lyhyt.

Totta, Saksa ja Neuvostoliitto tekivät selvän Puolasta lyhyessä ajassa, mutta en tarkoittanut valloituksia, vaan sotia.

Molempien maailmansotien jämähtäminen oli asiantuntijoille paha yllätys.

Kommentoija kysyy, mitä Kemppinen tarkoittaa.

Suoraan sanoen, että Hitler ajatteli istua toisen housuilla tuleen. Suomalaisten housuilla. Mallia /36.

Kuvittelin että molemmissa sodissamme rintama eli valloitettu alue haluttiin Kymijoelle Saimaan etelärantaa myötäillen. Muuta osaa maasta olisi voitu pitää lannistamisen tilassa helposti sijoittamalla etelään tarpeeksi joukkoja ja etenkin lentokoneita.

Perustelu: Ranska. Saksa piti Pariisin valloitettuaan maata kauan jaettuna niin että Vichyssä pitivät valtaa Saksan marionetit.

Suomen rikkonaisen sisämaan pitäminen miehitettynä sitoisi hirmuisesti väkeä - miljoona miestä jalkaväkeä.

Helppo paiskoa lukuja, koska upseerit, jotka lukevat tämän, eivät viitsi käydä julkista keskustelua hyvin tuntemistaan ja laskemistaan asioista. Eivät siitä huolimatta, että melkein kaikki on muuttunut.

Silti sukupolveni aseistakieltäytyjät olivat vääräessä väittäessään, ettei tällaisella armeijalla mitään tee. Jalkaväkeä tarvitaan hirvittävä määrä miehittämään alueita, sillä jos tapahtuu arvaamattomia käänteitä, joukkojen kuljettaminen on armottoman hidasta. Toisessa maailmansodassa venäläinen juna kulki jostain Laatokan rintamalle neljä - viisi vuorokautta.

Kun siis ajattelen syyskuun 1939 tilannetta saksalaisten silmin, se näyttää aivan samalta kuin Moskovasta tarkastellen. Miehitys on läpihuutojuttu. Eikä alueemme ollut Saksalle erikoisen tärkeä.

Talvisota muutti tilanteen ja ajattelun, koska Berliinissä nähtiin, että Suomen armeija pidätteli noin miljoonaa miestä. Sopivasti autettuna se voisi tehdä sen uudestaan - kunhan ei aivan uuvuttaisi itseään talvisella sodallaan.

Kuten tunnettua, Kymijoki jäi saavuttamatta sekä 1940 että 1944.

Vastaan yhteen eiliseen kysymykseeni nyt - totta puhuen kaikki hyökkäykset Ilomantsista pohjoiseen tulivat suomalaisille yllätyksinä. Ei meidän tiedustelumme ollut selvillä edes rautateista ja maanteistä.

Tämäm tieto löytyy monista uskottavista kirjoista. Sitä ei ole erikoisesti korostettu, koska se oli armeijaltamme niin paha moka.

Erehdys korjattiin. Obozerskin rata käytiin toteamassa jalkamiesten voimin välirauhan aikana. Radalla kävivät myöhemmät Päämajan kaukopartioiden miehet. Kaikki puheet Muurmannin radan katkaisemisesta olivat siis pelkkää hämäystä, koska sulan meren ääresä Murmanskista pääsi rintamille myös kiertäen Arkangelin kautta.

Olen lukenut kuvauksen tuosta seudusta, Vienanmeren etelärannan soista. Ei tee mieli.

Lisään nyt seuraavan näkökohdan. Stalin pyydysti talvisodalla itselleen ainakin kolme tekniikan huipputasoin selluloosatehdsta, Enson, Läskelän ja Lahdenpohjan.

Sekä ruuti (kuvassa) että kovemmat räjähteet valmistetaan nitraattiselluloosasta.

Olen yrittänyt saada asiasta tietoa, ja tehtaat näyttäisivät olleen 1940-1941 kiitollisen uuden omistajan käytössä.

Sodankäynnissä kävi ilmi, että suomalaisilla riitti muutakin varastettavaa - 1922-1925 kehitetty Suomi-konepistooli. Saksalaiset pitivät asetta joutavana eivätkä saaneet kehitetyksi Bergmaneistaan ja Schmeissereistaan kunnon rintamakelpoisia aseita koko sodan aikana.

Venäläinen Dektjarev PPD ja PPSh olivat suoria kopioita ja osoittautuivat mullistavan tärkeiksi. Valkeasaaressa 1944 hyökänneillä kaartinarmeijoilla sellainen oli joka miehellä.

Herra toveri Kalashnikov näyttää olevan edelleen hengissä. Hänen kiväärin patruunaa ampuva aseensa - maailman kaikkien aikojen parasd (yksinkertaisin ja varmin) jalkaväen ase tuli todelliseen tuotantoon vasta sodan jälkeen.
http://kemppinen.blogspot.fi/2007/09/ly ... oitus.html

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Talvisota ja Saksa

31.08.16 09:15

Tietysti voidaan esittää, että suomalaiset olisivat aktiivisesti halunneet vähätellä nikkelin merkitystä sodan aikana ja sen jälkeen, välttää siitä puhumista. Jossain määrin näin saattoi todella käydä. Silloin herää kysymys, miksi?

Saksalle Suomen osallistumisessa sotaan oli vähintään yhtä paljon kuin nikkelistä kyse hyökkäysliikkeestä kohti Leningradia ja venäläisjoukkojen sitomisesta pohjoiseen. Barbarossan käynnistäminen onnistui kuitenkin hyvin ilman Petsamon nikkelivaroja. Saksan tavoitteena oli murskata Neuvostoliitto salamasodan keinoin muutamassa kuukaudessa. Nikkelistä tuli todella tärkeä vasta sitten kun näin ei käynyt. Muille nikkeli oli tärkeää jotta Saksa ei saanut sitä. Tällä oli kyllä varmasti merkitystä talvisodan sotatoimille ja diplomatialle.

Tapio Onnela
Viestit: 4862
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Talvisota ja Saksa

31.08.16 09:31

Aiheen käsittely HS:ssa jatkuu tänään Lasse Laaksosen haastattelulla, jossa hän mm toteaa:
Hietalahden teoria sai alkunsa historioitsija Heikki Ylikankaan huomiosta, että helmikuussa 1940 Hermann Göring rohkaisi Suomea kovaankin rauhaan siksi, että myöhemmin Suomi saa menetykset takaisin korkojen kera.
Hietalahti on tulkinnut lausunnon niin, että vastikkeeksi Saksa vaati Suomelta vastikkeeksi nikkeliä.
Laaksosen mukaan ei ole syytä epäillä, etteikö tällaisia kontakteja olisi ollut. On kuitenkin liioittelua kutsua keskusteluja neuvotteluiksi.
”On epärealistista väittää, että Suomea olisi käytetty Barbarossan pelinappulana. Sillä, että otettiin yksittäisiä kontakteja, ei ollut merkitystä suuressa kuvassa.”
Laaksonen muistuttaa, että äärimmäisissä käännekohdissa valtion poliittinen johto joutuu tekemään päätöksiä kovan paineen alla, harhailemaan eri vaihtoehtojen välillä, eikä käytössä ole aina kaikkia mahdollisia tietoja.
Jälkikäteen on houkuttelevaa sitoa irralliset narunpätkät osaksi suurta suunnitelmaa, joka vaikutti kaikkien päätösten taustalla.
”Kun käytössä oleva lähdearsenaali läpivalaistaan, ei ole todisteita siitä, että Suomessa olisi luotettu Göringin sanaan. Talvisodan loppupäivinä rintamalla ja maan johdossa elettiin kädestä suuhun. On aivan perusteetonta uskoa irrallisen lausunnon todistusvoimaan kun Saksa ei muuten suostunut auttamaan millään lailla, päinvastoin.”
Laaksonen muistuttaa, että talvisodan lopussa Suomi etsi tuloksetta tukea vähän joka suunnasta ja jäi käytännössä yksin.
Historioitsija pitää Suomen ja natsi-Saksan sitovaa nikkeliteoriaa yliampuvana: ”Suunnitelmat sotien yli olisivat olleet aika absurdeja” (HS, 30.8.2016)

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Talvisota ja Saksa

31.08.16 10:36

Laaksosen arviot ovat vakuuttavia.

Ratkaisevaa kevättalven 1940 arvioimisessa on, miten Suomen johto arvioi tuolloista tilannetta. Nähtiinkö Neuvostoliiton tilanteen vaikeudet ja luotettiin niihin, kun oma tilanne oli vielä paljon vaikeampi? Riittikö näköala todella niin pitkälle. Saksan lupaukset eivät olleet kovin vakuuttavia, sillä se ei tehnyt mitään talvisodan estämiseksi. Saksassakin oli uskottu Suomen kaatuvan eikä se tuntunut haittaavan. Sen jälkeen nikkeliä ei enää olisi saatu ilman venäläisiä.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Talvisota ja Saksa

31.08.16 14:37

jsn kirjoitti: Saksan lupaukset eivät olleet kovin vakuuttavia, sillä se ei tehnyt mitään talvisodan estämiseksi.
Tavallaan oli, Saksa oli kehottanut Suomea myöntymään NL:n vaatimuksiin. Kuten Jonaksen Blücher-kirjasta ilmenee, Saksalle oli täysin käsittämätöntä, ettei Suomi tehnyt niin. (Sen sijaan Englannista tuli kahtalaisia viestejä.)

Olennaisempaa kuitenkin on, että maaliskuussa 1940 kukaan ei odottanut eikä ennustanut, että Saksa voittaisi Ranskan salamasodalla ja Englanti sysättäisiiin Kanaalin taakse. Tämä toisen maarintamaan poissaolo oli kuitenkin olennainen edellytys Saksan hyökkäykselle NL:a vastaan.

Toki bolsevismin kukistaminen ja "elintilan hankkiminen idästä" oli ollut Hitlerin päämäärä alusta asti, mutta ei hänkään aivan hullu ollut, vaan Ranskan helppo kukistuminen oli luonut hybriksen samoin kuin vienyt terän armeijan potentiaaliselta oppositiolta.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Talvisota ja Saksa

31.08.16 14:49

Jos Saksa olisi tahtonut nikkeliä niin kovasti kuin väitetään, sillä olisi ollut keinot välittää tämä Suomessa selväksi kummallekin osapuolelle jo syksyllä 1939 ja estää talvisota, jos se oli sen etujen vastaista. Suostuihan se etupiurin muutokseen Liettuassakin jonka se luovutti pienempää aluetta vastaan.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Talvisota ja Saksa

02.09.16 19:55

Emma-Liisa kirjoitti:Jukka Kemppinen kirjoitti aikaa sitten tämän:
--- Ei ole tarpeeksi tietoa. --- Palapelistä puuttuu niin monta palaa, etten edes arvaa, mitä se esittää. ---
Kemppisen ongelmiin ja kysymyksiin on osavastaus tuossa. Eli päättäjillä on aina samoja ongelmat kuin historiankirjoittajalla. Lisäksi kuvioissa ovat mukana inhimilliset tunteet ja irrationaaliset, tiedostamattomat tekijät. Tuloksena on usein sekoilua, joka on edelleen havaittavissa mm. päivänpolitiikassa. Se kuuluu asiaan yhä ja aina. Myöskään tutkijoiden arvailut toisten motiiveista eivät voi levätä kovin vahvalla perustalla. Kemppinenkin saa mielenrauhan, kun ymmärtää, että täyttä totuutta ei edes kannata eikä tarvitse jahdata. Voimasanatkin käyvät tarpeettomiksi.

JK. Kemppinen: "Lueskelin Turun Agricola-historiaverkkoa ja katselin keskusteluja. Kauhistuin Talvisodasta esitettyjä kysymyksiä."

Lieneekö hän tuolloin tullut tänne vastailemaan noihin kauhistuttaviin kysymyksiin vai pitikö hän tällaista seuraa arvolleen sopimattomana? Minä kunnioitan sellaista käyttäytymistä, että uskaltaudutaan ja "alennutaan" tarvittaessa millaisen joukon tahansa pariin ja suhtaudutaan kaikenlaisiin kysymyksiin ja kritiikkeihin pahastumatta ja ylenkatsomatta. Sellainen antaa kuvan suvereenista tilanteenhallinnasta ja -hoidosta. Siinä mielessä en ymmärrä sitä, että täällä Agricolassa ei ymmärtääkseni näy alan raskaan sarjan ammattilaisia. Mutta ehkä se tosiaan alentaisi asianomaisen arvoa liian monen silmissä.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Talvisota ja Saksa

03.09.16 09:47

Pirkko Turpeinen-Saari (ent. Idänpään-Heikkilä ja Turpeinen-Kajanoja) on julkaissut kirjan Lahtari, punikki ja teurastaja. Marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (Inno 2016).

Lainattuaan Valentin Katajevin kirjoitusta ("Anglo-American Money-Owners Organized Word War II), ja Mauri Ryömää Turpeinen-Saari kirjoittaa mm:
(Yhdysvaltojen] Voimakas taloudellinen panos Natsi-Saksan tukemiseen oli eräs keskeinen syy sodan syttymiseen ja siten myös Suomen joutumiseen talvisotaan. Suomi oli Neuvostoliiton vihollisille Baltiaakin helpompi väylä tavoitella Leningradin tuhoamista.
Mannerheimin strateginen linja oli Leningradin ja Karjalan valtaus. Hän pyrki varmistamaan Ruotsin ja Saksan tuen sotahankkeelle. Natsimielinen ranskalainen aikakauslehti France-Ilustration julkaisi 9.2.1946 asiakirjoja, joiden mukana Suomen äärioikeisto oli jo vuonna 1935 solminut Hitlerin Saksan kanssa kiinteän liittosopimuksen, jossa Saksalle oli myönnetty oikeus sijoittaa sodan syttyessä joukkojaan Suomen alueelle ja Suomelle oli luvattu Neuvosto-Karjala.

Saksan salainen lupaus tuesta ja ilmoitus siitä, ettei se estäisi Ruotsia antamasta sotilaallista apua Suomelle sodan syttyessä, ohjasivat myös Mannerheimin sodan puolelle. Yhdessä vaakakupissa oli Suomen sotajoukkojen rajallinen voima, joka painoi odottelun kannalle. Toisessa kupissa oli oikeistolaisen Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen mielipidehegemonia, joka yllytti Saksan tukemiseen Neuvostoliittoa vastaan. Suomi jäi välikappaleeksi, tulevan suursodan alkupalaksi.

Suomen politiikka palveli Hitlerin hyökkäyssuunnitelmia ja teki mahdottomaksi yhteistyön Neuvostoliiton kanssa hyökkäysuhkaa vastaan.

Talvisodassa Suomen joukot pysähtyivät Mannerheim-linjalle kykenemättä etenemään.
Näitä sekoiluja tuskin tarvitsee kommentoida muuten kuin että minkä tahansa "lähteen" ja aikalaismielipiteen kritiikitön lainailu ja Stalinin aikaiseen neukkuversioon pitäytyminen on ollut osaltaan estämässä kunnollista tutkimusta.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Talvisota ja Saksa

03.09.16 10:23

Emma-Liisa kirjoitti:Pirkko Turpeinen-Saari (ent. Idänpään-Heikkilä ja Turpeinen-Kajanoja) on julkaissut kirjan Lahtari, punikki ja teurastaja. Marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (Inno 2016).

Näitä sekoiluja tuskin tarvitsee kommentoida muuten kuin että minkä tahansa "lähteen" ja aikalaismielipiteen kritiikitön lainailu ja Stalinin aikaiseen neukkuversioon pitäytyminen on ollut osaltaan estämässä kunnollista tutkimusta.
Joo. Kuvittelin ensin kirjasta kuultuani että tämä olisi luonnollisesti omakustanne, mutta ei sentään. Into (viestissäsi typo) näköjään kustantaa mitä tahansa, vaan onkohan siellä kukaan edes lukenut tätä ennen painoon menoa.

Veikko I Palvo
Viestit: 1137
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisota ja Saksa

03.09.16 11:15

Emma-Liisa kirjoitti:Pirkko Turpeinen-Saari (ent. Idänpään-Heikkilä ja Turpeinen-Kajanoja) on julkaissut kirjan Lahtari, punikki ja teurastaja. Marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (Inno 2016).

Lainattuaan Valentin Katajevin kirjoitusta ("Anglo-American Money-Owners Organized Word War II), ja Mauri Ryömää Turpeinen-Saari kirjoittaa mm:

Talvisodassa Suomen joukot pysähtyivät Mannerheim-linjalle kykenemättä etenemään.
Näitä sekoiluja tuskin tarvitsee kommentoida muuten kuin että minkä tahansa "lähteen" ja aikalaismielipiteen kritiikitön lainailu ja Stalinin aikaiseen neukkuversioon pitäytyminen on ollut osaltaan estämässä kunnollista tutkimusta.

Tuon jostakin omituisesta syystä kustantajankin löytäneen kirjan kirjoittaja näyttää olevan puoluetta vaihtanut entinen SKDL:n ja SKP:n jäsen https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Turpeinen-Saari wikin mukaan ja varmasti hän itsekin tietää kirjoittaneensa vastoin todellisuutta väittäessään näköjään Suomen olleenkin marraskuun lopussa 1939 hyökkääjä ja Talvisodan aloittaja.

Keitä tuo kirjoittaja ja hänen kustantajansa sitten uskoo lukijoikseen, mutta ainakaan hän ei historian totuutta Talvisodasta pysty ylösalaisin kääntämään.
"Sekoilu" näyttää olevan tekeleestä oiva ilmaus, ei tuollaista tarvitse edes kirjastostakaan hankkia, kaipa se on kirjastoihinkin hyväksytty.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Talvisota ja Saksa

03.09.16 12:26

Veikko I Palvo kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Pirkko Turpeinen-Saari (ent. Idänpään-Heikkilä ja Turpeinen-Kajanoja) on julkaissut kirjan Lahtari, punikki ja teurastaja. Marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (Inno 2016).

Lainattuaan Valentin Katajevin kirjoitusta ("Anglo-American Money-Owners Organized Word War II), ja Mauri Ryömää Turpeinen-Saari kirjoittaa mm:
Talvisodassa Suomen joukot pysähtyivät Mannerheim-linjalle kykenemättä etenemään.
Näitä sekoiluja tuskin tarvitsee kommentoida muuten kuin että minkä tahansa "lähteen" ja aikalaismielipiteen kritiikitön lainailu ja Stalinin aikaiseen neukkuversioon pitäytyminen on ollut osaltaan estämässä kunnollista tutkimusta.
Tuon jostakin omituisesta syystä kustantajankin löytäneen kirjan kirjoittaja näyttää olevan puoluetta vaihtanut entinen SKDL:n ja SKP:n jäsen https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Turpeinen-Saari wikin mukaan ja varmasti hän itsekin tietää kirjoittaneensa vastoin todellisuutta väittäessään näköjään Suomen olleenkin marraskuun lopussa 1939 hyökkääjä ja Talvisodan aloittaja.

Keitä tuo kirjoittaja ja hänen kustantajansa sitten uskoo lukijoikseen, mutta ainakaan hän ei historian totuutta Talvisodasta pysty ylösalaisin kääntämään.
"Sekoilu" näyttää olevan tekeleestä oiva ilmaus, ei tuollaista tarvitse edes kirjastostakaan hankkia, kaipa se on kirjastoihinkin hyväksytty.
Kyllä näyttää siltä, että Turpeinen-Saari uskoo.

Hän ei muuten sano talvisodan aloittajasta mitään, sota vain syttyy. Kyseessähän on vanha neukkutekniikka: faktoista ei ole väliä, tärkeintä on "suuri totuus".

Olennaista viestissäni on kuitenkin tämä:
- - Stalinin aikaiseen neukkuversioon pitäytyminen on ollut osaltaan estämässä kunnollista tutkimusta.
Ei ollut vain niin, että monet suomalaiset eivät halunneet eivätkä voineet myöntää, miten esim. jatkosota syttyi, vaan pitivät kiinni sodanaikaisesta propagandasta. Myös se että NL:n pitäytyi perestroikaan asti tulkintaan, että kaikki oli Suomen syytä, vaikutti suomalaisten asenteisiin. Paras tutkimushan suhtautuu kriittisesti kaikkiin osapuoliin (samalla kun myös niiden käytöksen motiivit tehdään ymmärrettäviksi, joskaan käytöstä ei puolustella).

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”