Emma-Liisa kirjoitti:Jakobsonin vanhan tulkinnan mukaan Paasikiven näkemys ei sodan jälkeen eronnut Mannerheimin näkemyksestä. Erona oli se, että kun Mannerheim vaipui pessimismiin, Paasikivellä oli työhypoteesi, joka sitten osoittautui toimivaksi.
Kyllä Mannerheim Paasikiven tavoin realiteetit ymmärsi. Elokuun 1945 alussa Mannerheim totesi Tanskan lähettiläs Flemming Lerchelle: "Suomen politiikka ei voi milloinkaan olla muuta kuin sellaista, joka hyväksytään täysin myös Moskovassa ja huokaisi: "On raskasta olla valvottu maa".
"Sitä mitä Mannerheim Lerchelle totesi, hän ei lausunut milloinkaan valtionpäämiehenä julki", kirj. J.Suomi
Paasikivi saattoi ainakin poliitikoille puuskahtaa: "Zhdanov on ylin käskijä"!
"Mannerheimillä ei näytä sotilassopimuskeskustelun jälkeen ( 1944/1945 vaihteessa ) olleen enää erityisempiä kontakteja Valvontakomissioon", ja Paasikiven hallituksen ministereiden oli pakko nuo Valvontakomission keskeisten hahmojen näkemykset tiedustella ja ounastella.
"Jo talvella 1945 lehdistössä ja varsinkin karjalaisen siirtoväen keskuudessa aloitettiin spekulointi "paluusta Karjalaan". "Paasikivi otti elokuussa `karjalaisten kansanedustajien lähetystön´ vastaan, totesi, ettei hallituksella ollut mitään tietoa lopullisista rauhanneuvotteluista ja jyrähti: pienillä kansoilla ei ole nyt mitään määräämisvaltaa, suuret vetelevät rajoja kartalle mielensä mukaan, ja voittaja määrää asiat".
"Paasikivi ja ulkoministeri Enckell tulivat siihen tulokseen, että oli pakko tehdä jotakin tilanteen rauhoittamiseksi ja sopivat ulkoministerin käyvän 16.9. Zhdanovin luona tunnustelemassa mielialoja Karjalan asiassa".
Paasikivi ei puhunut Mannerheimille mitään Enckellin käynnistä, mutta esitti omana mielipiteenään Mannerheimille Tamminiemessä samana iltana, että saattaisi olla hyvä keskustella asiasta Zhdanovin kanssa.
"Mannerheim oli lämpimästi samaa mieltä. Karjalaisten toiveen edistämistä diplomaattiteitse tuli hänen mielestään kuitenkin välttää, koska Suomi ei tulisi saamaan länsivalloilta tukea hankkeelle. Marsalkka arveli, että karjalaisten kaavailema adressi voisi olla oikea tapa edetä asiassa".
Suunnitteilla oli puolikin miljoonaa allekirjoitusta käsittävän neuvostohallitukselle osoitetun adressin kokoaminen.
"Mannerheim totesi Paasikivelle pitävänsä hyvänä, että asia pidetään esillä, myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Ei ole kielletty tuomasta mielipidettään esille. On hyvä tulevaisuutta varten, että on mustaa valkoisella".
"Tällä välin karjalaiset olivat ryhtyneet Paasikiveä informoimatta laatimaan Orloville osoitettua kirjelmää, pyydettiin neuvostohallitusta palauttamaan 1939 rajat Karjalassa ja tunnustamaan Suomen suvereenisuus ( eräin rajoituksin ) palautetulla alueella ja kirjelmä toimitettiin 19.9.1945 Orloville".
"Zhdanov syytti hallitusta....neuvostovastaisesta juonittelusta.....epäili heidän toimivan asiassa yhteistyössä länsivaltain Helsingissä olevien diplomaattien kanssa...raportoi Moskovaan..pyysi ohjeita. Stalinin vastaus ei kuitenkaan edellyttänyt lisätoimia".
J.Suomi: "Jälkeenpäin jää kysymään, mikä sai karjalaiset kansanedustajat toimittamaan kirjelmän Orloville. ....Oliko virikkeenä ehkä se, että jostakin oli saatu vihiä Mannerheimin kannattavan adressin esittämistä? Mitään näyttöä asiasta ei löydy, mutta ei se välttämättä sulje pois senkaltaista selitystä".
Mitenkähän lienee? J.Suomi kirj. myöskin: " Hänen näkemyksensä eivät olleet juuri muuttuneet syksystä 1944, Mannerheimille oli tärkeää protestoida silloinkin, kun se ei johtaisi mihinkään".
Veikko Palvo