Sivu 1/1

Vaarantuuko kulttuuriperintöorganisaatioiden toiminta tietosuojalain vuoksi?

Lähetetty: 05.09.17 17:05
Kirjoittaja Tapio Onnela
Kuva
Kuva: Vapppu 1952- Kuvaaja Bertel Okkola, Museovirasto. Tunnistettavia eläviä henkilöitä?. Kuva kirjallisesta kysymyksestä hallitukselle.

Onko Suomalaisten kulttuuriperintöorganisaatioiden toiminta vaarassa kansallisen tietosuojalain vuoksi? Tätä pelätään nyt arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa kun oikeusministeriö julkisti kesäkuussa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanotyöryhmän mietinnön. Suomen museoliiton lausunto esittää, että tietosuojalakia on täsmennettävä ja selkiytettävä historiallisia tutkimus- ja muita tarkoituksia varten myönnettävien poikkeusten osalta.

Tässä lausunto:
Museoiden kokoelmissa miljoonia henkilötietoja

Ammatillisesti hoidettujen museoiden kokoelmissa on miljoonia henkilötietoja valokuvina, esineistön dokumentaatiotietoina ja arkistomateriaaleina. Tietojen käsittelyoikeuksia ei useimmiten ole materiaalien vastaanoton ja kokoelmiin liittämisen yhteydessä kysytty tai kirjattu. Oletuksena on ollut, että museokokoelmiin liitetyt materiaalit on materiaalin luovuttajan taholta haluttu luovuttaa yleisen edun mukaiseen käyttöön. Henkilötietorekisterien muodostumishistorian vuoksi museoiden ja muiden kulttuuriperintöorganisaatioiden hallinnoimat henkilötiedot ovat henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta erittäin matalariskisiä.

EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentävässä kansallisessa tietosuojalaissa on huomioitava suomalaisten kulttuuriperintöorganisaatioiden (arkistot, kirjastot, museot) toiminta. Oikeusministeriön 21.6.2017 julkistama EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanotyöryhmän mietintö jättää tältä osin huomattavasti toivomisen varaa.

Museoiden oikeudet yleislakiin

Nykyisellään mietinnön sisältämä ehdotus hallituksen esitykseksi kansalliseksi tietosuojalaiksi vaarantaa monilta osin suomalaisten kulttuuriperintöorganisaatioiden toiminnan. Mietintö ja sen sisältämät ehdotukset, ehdotuksista käyty julkinen keskustelu sekä oikeusministeri Häkkäsen kirjalliseen kysymykseen (KKV 289/2017 vp) antama vastaus osoittavat, että kulttuuriperintöorganisaatioiden huolta vähätellään tai sitä ei ymmärretä.

Kulttuuriperintöorganisaatioiden tarpeiden mahdollinen huomioiminen sektorikohtaisessa lainsäädännössä ei ole toimiva ratkaisu. Se saattaisi aiheuttaa toteutuessaan epätasa-arvoisuutta kulttuuriperintöorganisaatioiden välillä. Tätä suurempi ongelma kuitenkin on se, että yleislainsäädännön voimaantulon ja sektorikohtaisen lainsäädännön valmistumisen väliaika jättäisi kulttuuriperintöorganisaatiot pahimmillaan vuosien ajaksi epämääräiseen tilaan lainmukaisen toiminnan osalta. Kulttuuriperintöorganisaatioiden tarpeet ovat myös helposti yksilöitävissä ja toteutettavissa osana yleislainsäädäntöä, kuten mietintöön sisältämässä lakiesityksessä on jo osittain tehty.

Kansallinen liikkumavara käytettävä ja lain sisältö digiaikaan

Mietinnön perusteella kansallisessa lainsäädännössä jätetään käyttämättä se liikkumavara, jonka EU:n tietosuoja-asetus itsessään mahdollistaisi. Lisäksi uudessa laissa jätetään käyttämättä mahdollisuus nykyisen henkilötietolain sisältämien ja digitalisaatiosta aiheutuneiden puutteiden korjaamiseen.

Nykyinenkin henkilötietolaki on ristiriitainen esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön tiedon saatavuuden ja tieteen avoimuuteen liittyvien tavoitteiden sekä eduskunnan sivistysvaliokunnan (SiWM 13/2016 vp) linjauksen kanssa. Linjauksessaan sivistysvaliokunta haluaa edistää arkistoaineistojen kuvailutietojen tuomista verkkopalveluihin sekä tältä osin kulttuuriperinnön avoimuutta ja hyödynnettävyyttä. Nykyisen henkilötietolain ongelmallisuus sekä lain uudistamistarve ovat tulleet esiin mm. kansallista hakupalvelua Finnaa kehitettäessä.

Uusi tietosuojalaki korostaa lain aktiivista toteuttamista. Tämä tarkoittaa tietojen käsittelyn käytäntöjen aikaisempaa tarkempaa dokumentointia. Lisäksi lain noudattamiseen aktivoidaan taloudellisten sanktioiden uhalla. Nämä lainsäädännön kiristykset johtavat muistiorganisaatioissa todennäköisesti huomattaviin näyttö- ja käyttörajoituksiin ja jopa kokonaisten julkisella rahoituksella tuotettujen yhteisten palveluiden alasajoon. Ylilyöntienkin vaara on olemassa. Tämä vaara on sitä suurempi, mitä moniselitteisemmiksi tietosuojalaki ja sektorikohtainen lainsäädäntö jäävät muotoilultaan.

Lakiluonnoksessa käytetyt termit täsmennettävä

Lausunnolla olevaa tietosuojalakia on täsmennettävä ja selkiytettävä historiallisia tutkimus- ja muita tarkoituksia varten myönnettävien poikkeusten osalta. Lausunnolla olevassa lakiluonnoksessa esitetään poikkeuksia ”yleisen edun mukaista arkistotarkoitusta” varten tallennetulle ja käytettävälle tiedolle. Tältä osin tarkennusta kaipaa, mitä tarkoitetaan ”yleisellä edulla”? ja millaisten toimijoiden katsotaan toteuttavan yleistä etua. Lisäksi termi arkistointitarkoitus on liian epämääräinen ja kapea. Selkeämpää olisi käyttää kokonaisuutta arkistointi ja kokoelmien hoito ja todeta yksiselitteisesti, että tähän liittyvät poikkeukset koskevat ammattimaisesti hoidettuja museoita arkistojen ja kirjastojen lisäksi. Nämä tarkennukset on tehtävä jo yleislakiin, eikä niitä voi jättää mahdollisen jatkotyön tehtävälistalle.

Museot odottavat myös selkeää tulkintaa siitä, mitä oikeuksia ja mahdollisia rajoituksia museoilla on lakiehdotuksessa mainittujen ”erityisten henkilötietojen” (nykylainsäädännön tarkoittamien arkaluonteisten tietojen) käsittelyssä. Museoiden kokoelmissa on aineistoja esimerkiksi romaneista, maahanmuuttajista ja vammaisista sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. On myös kokonaisia organisaatioita, jotka keskittyvät vaikkapa saamelaisiin tai poliittisten liikkeiden jäseniin. Jos lakia tulkitaan tiukimman mukaan, myös suomalaisuus on etninen eli arkaluonteinen tieto. Jo tavanomainen kuva kirkkohäistä paljastaa niin uskonnon kuin sukupuolisen suuntautumisen.

Lausunnolla oleva lakiluonnos toteaa yksiselitteisesti, että laissa mainitut rajaukset koskevat vain eläviä henkilöitä. Tämä on selkeä ja tärkeä rajaus. Käytännössä museoiden on kuitenkin mahdotonta tietää esimerkiksi sitä, ovatko valokuvissa olevat henkilöt tietojen käsittelyn aikaan eläviä vai kuolleita.

Tietojen käsittelyä koskevat poikkeukset mainittava selkeästi

Suomen museoliitto edellyttää edellä mainittujen määrittelyjen tarkennusten lisäksi, että lakiin tulee selkeä ammatillisia museoita rekisterinpitäjänä koskeva maininta, jolla mahdollistetaan henkilötietojen käsittely museoiden lakisääteisen ja sääntömääräisen tehtävän täyttämiseksi kulttuuriperintöaineistojen tallentamisessa, tutkimisessa ja esille saattamisessa. Museot ja muut kulttuuriperintöorganisaatiot on myös rajattava lakiesitykseen sisältyvien taloudellisten sanktioiden ulkopuolelle. Sektorilainsäädännöllä esimerkiksi museolaissa voidaan määritellä ammatillisen museotoiminnan kriteerit.
* Kirjallinen kysymys (Outi Alanko-Kahiluoto)
* Hallituksen vastaus (Antti Häkkänen)