Kannattiko suorittaa setelien leikkaus ja osakekirjojen leimaus 1946?
Lähetetty: 16.12.17 18:03
Vuoden 1946 alussa toteutettiin kuuluisa setelien leikkaus. Samanaikaisesti kaikki Suomen osakekirjat piti luetteloida ja leimauttaa. Valtion tavoitteena oli yllätysiskulla päästä käsiksi verottajalta salattuun varallisuuteen. Leimaustoimenpiteen suorittivat kuntien verolautakunnat kiinnittämällä punaista leimausmerkkiä jokaiseen osakekirjaan.
Ellei osakekirjaa esitetty ja leimautettu ajoissa osake menetettiin valtiolle. Velvollisuus aiheutti paljon hätää. Jotkut jopa jättivät mieluimmin leimauksen väliin, kuin kärsivät ilmoittamatta jätettyjen tulojen ja varallisuuden aiheuttamat rangaistusseuraamukset.
Noin 10.000 osakeyhtiön omistajat täyttivät leimausvelvollisuutensa ja yhtiöt ilmoitusvelvollisuutensa täydellisesti. 1415 yhtiöllä oli vähintään 1 leimauttamatta jäänyt osake. Niitä osakkeita yhtiöt saivat lunastaa itselleen VM:n määrittelemään arvoon, joka oli (tilanne 31.12.1947) yhteensä 198,5 Mmk (josta Finlayson-Forssa 74 Mmk). Ilmeisesti hinta oli edullinen, sillä melkein kaikki yhtiöt käyttivät lunastusoikeutensa. Lisäksi VM tutki huolellisesti ehkä 5000 yhtiötä, jotka eivät lainkaan olleet täyttäneet ilmoitusvelvollisuutensa, varmistaakseen, että yhtiöt todella eivät toimineet.
Suhteutettuna siihen valtavaan työmäärään, mikä leimaus aiheutti valtionhallinnolle, kuntien verolautakunnille, yhtiöille ja osakkaille, voi kysyä, oliko vajaat 200 Mmk, nykyrahassa noin 11 miljoonaa euroa, sen arvoista? Ragnar Nordström kertoo muistelmissaan Voitto tai kuolema (1996) sivuilla 393–6 seikkaperäisesti leimauksen aiheuttamasta vaikeuksista. Lisäksi monet syyttömät (osakekirjat kadoksissa), tietämättömät (esim. E-G:n norjalaisia omistajia) ja myöhästelijät kärsivät huomattaviakin rahallisia menetyksiä. Norrkullan tapausta setvitettiin vielä 1973. Setelinleikkauksen tavoitteet eivät nekään, kirjallisuuden mukaan, toteutuneet.
Lisää aiheesta: https://www.porssitieto.fi/osake/leimaus1946/index.html
Ellei osakekirjaa esitetty ja leimautettu ajoissa osake menetettiin valtiolle. Velvollisuus aiheutti paljon hätää. Jotkut jopa jättivät mieluimmin leimauksen väliin, kuin kärsivät ilmoittamatta jätettyjen tulojen ja varallisuuden aiheuttamat rangaistusseuraamukset.
Noin 10.000 osakeyhtiön omistajat täyttivät leimausvelvollisuutensa ja yhtiöt ilmoitusvelvollisuutensa täydellisesti. 1415 yhtiöllä oli vähintään 1 leimauttamatta jäänyt osake. Niitä osakkeita yhtiöt saivat lunastaa itselleen VM:n määrittelemään arvoon, joka oli (tilanne 31.12.1947) yhteensä 198,5 Mmk (josta Finlayson-Forssa 74 Mmk). Ilmeisesti hinta oli edullinen, sillä melkein kaikki yhtiöt käyttivät lunastusoikeutensa. Lisäksi VM tutki huolellisesti ehkä 5000 yhtiötä, jotka eivät lainkaan olleet täyttäneet ilmoitusvelvollisuutensa, varmistaakseen, että yhtiöt todella eivät toimineet.
Suhteutettuna siihen valtavaan työmäärään, mikä leimaus aiheutti valtionhallinnolle, kuntien verolautakunnille, yhtiöille ja osakkaille, voi kysyä, oliko vajaat 200 Mmk, nykyrahassa noin 11 miljoonaa euroa, sen arvoista? Ragnar Nordström kertoo muistelmissaan Voitto tai kuolema (1996) sivuilla 393–6 seikkaperäisesti leimauksen aiheuttamasta vaikeuksista. Lisäksi monet syyttömät (osakekirjat kadoksissa), tietämättömät (esim. E-G:n norjalaisia omistajia) ja myöhästelijät kärsivät huomattaviakin rahallisia menetyksiä. Norrkullan tapausta setvitettiin vielä 1973. Setelinleikkauksen tavoitteet eivät nekään, kirjallisuuden mukaan, toteutuneet.
Lisää aiheesta: https://www.porssitieto.fi/osake/leimaus1946/index.html