Alueelliset rauhansopimukset 1918?
Lähetetty: 22.01.18 16:01
Vuoden 1918 sisällissotaa käsitellään tietysti nyt paljonkin. Eräs kiinnostavampia ja poikkeuksellisen erilainen näkökulma pisti silmiini Helsingin Sanomien yleisönosasostossa 19.1.2018:
Vuoden 1918 sisällissodan rauhantekijät on unohdettu
Ruoveden suojeluskunnat ja punakaartit tekivät pitäjäkohtaiset rauhansopimukset tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1918. (HS, 19.1.2018)
Vuoden 1918 sisällissodan rauhantekijät on unohdettu
Ruoveden suojeluskunnat ja punakaartit tekivät pitäjäkohtaiset rauhansopimukset tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1918. (HS, 19.1.2018)
Onkohan lukijoilla tietoa näistä alueellisista rauhansopimuksista, joista kirjoittaja mainitsee:Vuoden 1918 kauheuksien kertauskurssit on jälleen aloitettu. Kilpa on kova siitä, missä ja miten hirmuisimmat teot tehtiin. Monilta on unohtunut, että valtaosaa kansasta sota ei koskenut millään lailla.
Sodan jälkiseuraukset ovat toinen juttu. Niitä on riittänyt puitavaksi meidän päiviimme saakka. Sijaa todelliselle anteeksiannolle ja unohdukselle ei haluta antaa. Jälkipolvien tulee muka tietää kaikki mahdolliset raakuudet.
Parikymmentä vuotta sitten luin kesäpitäjässäni Ruovedellä Ruoveden joulu -julkaisusta aivan ällistyttävän artikkelin. Siinä tutkija Kimmo Kontio kirjoitti, kuinka Ruoveden suojeluskunnat ja punakaartit tekivät pitäjäkohtaiset rauhansopimukset tammikuun viimeisenä päivänä 1918.
Sovittiin - paperille pantuna ja allekirjoituksin -, että Ruovedellä ei tapella eikä ulkopuolisia päästetä pitäjän alueelle tappelemaan. Takavarikoidut aseet palautetaan niiden omistajille ja vastikään hankitut aseet pannaan yhteisiin varastoihin, joita vartioidaan yhdessä.
Rauhansopimus oli niin tärkeä kummallekin osapuolelle, että sitä lähdettiin yhdessä viemään muun muassa valkoisten esikuntaan Pohjanmaalle.
Maanmittausinsinööri Lauri Särkän ja kirvesmies Herman Järvisen rauhanlähetystön tie tyssäsi kuitenkin jo Vilppulassa, jonne sotaintoiset lapualaiset ja muut valkoiset olivat ehättäneet pystyttää etuvartion. Miehet pidätettiin. Järvinen olisi pidetty vankina, mutta Särkkä ei suostunut palaamaan kotiin ilman Järvistä. Myös tämä pääsi kotimatkalle Ruovedelle.
Tämä oli aivan ällistyttävää, ja vielä enemmän olin ihmeissäni kun luin, että näitä pitäjäkohtaisia rauhansopimuksia oli tehty liki kolmessakymmenessä pitäjässä Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä. Etelä-Pohjanmaata on aina pidetty valkoistakin valkoisempana, mutta niin vain Teuvallakin sovittiin rauhasta.
Olin aivan kummissani, sillä eihän näistä ole historiankirjoissa puhuttu.
Vuosia myöhemmin tuli tilaisuus kysyä asiasta professori Heikki Ylikankaalta. Hän sanoi, että eihän tämmöiselle tutkimukselle ole ollut sijaa. Välillä on tutkittu punaisten kauheuksia, välillä valkoisten. Lisäsin tähän vielä omalta osaltani, että eihän rauhanteko ole ikinä ollut kovin seksikästä.
Tätä iänikuista punaisten ja valkoisten vastakkainasettelua on voinut käyttää politiikan lyömäaseena meidän päiviimme saakka. Yhä vieläkin Ruovedellä kuulee kesäisin puhuttavan punikeista ja lahtareista. Kukaan ei tahdo uskoa, että paikkakunnalla tehtiin ansiokas rauhansopimus vuonna 1918.
Eikä kukaan suostu muistamaan sitäkään, että Ruovedellä tappelivat pääasiassa Pohjanmaalta tulleet valkoiset ja Etelä-Suomen punaiset. Siinä ei Särkän ja Järvisen kaltaisten rauhantekijöiden ääntä kuullut kaikelta pyssynpaukkeelta.
Nämä rauhantekijämiehet ja -naiset ansaitsevat kunnioituksemme. Patsaita heille ei pystytetä eikä mitaleita lyödä. Kynttilät eivät syty heidän haudoillaan. Itse aion käydä kevään tullen Lauri Särkän haudalla Ruoveden kirkon kupeessa. Järvisen hautaa ei löydy. Hänet ammuttiin Tampereella 1918. Markku Ritola, eläkeläinen, Tampere.
olin ihmeissäni kun luin, että näitä pitäjäkohtaisia rauhansopimuksia oli tehty liki kolmessakymmenessä pitäjässä Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä. Etelä-Pohjanmaata on aina pidetty valkoistakin valkoisempana, mutta niin vain Teuvallakin sovittiin rauhasta.