Legenda sotakorvausten hyödyllisyydestä
Lähetetty: 01.02.18 13:56
Tuli mieleen näkökulma Suomen maksamien sotakorvauksien siunauksellisuudesta. Legendan mukaan sotakorvaukset olivat tärkeä vaihe Suomen metalliteollisuuden kehityksen kannalta ja juuri sotakorvauksien valmistamisen seurauksena Suomeen vahvistui metalliteollisuus puunjalostuksen rinnalle toiseksi tukijalaksi. Sanottiin että myöhempi 70- ja 80-luvun idänkaupan menestys oli suoraa seurausta maksetuista sotakorvauksista.
Tässä ei mielestäni ole mitään järkeä. Jos tuotteiden valmistaminen ja antaminen ilmaiseksi rajan yli olisi teknisen tai taloudellisen kehityksen kannalta hyödyllistä, voisi kaikille kehitysmaille antaa ohjeeksi, että tehkää paljon tuotteita ja antakaa ne ilmaiseksi meille, niin johan teollisuutenne lähtee kehittymään. Ei sotakorvauksina edes voitu tehdä sellaisia tuotteita joiden valmistamiseen tarvittavaa osaamista ja infrastruktuuria ei maassa jo valmiiksi ollut. Jos olisi pitänyt ensin rakentaa telakat ja sitten sen jälkeen vielä opetella laivojen valmistus, ei olisi voitu toimittaa laivoja korvauksina ainakaan noin nopeasti. Silloin olisi toimitettu jotain muuta. Samaan aikaan tehtiin kyllä teollisen muutoksen vaatimia investointeja, mutta niitäkin olisi niitä voitu tehdä laajemmin, jos tuotteista olisi saatu rahaa. Teollisuuden kehittämisen selitys siis ontuu. Ja mitä tulee idänkaupan huippuvuosiin, niin ne ajoittuvat niin monta vuosikymmentä korvausten maksamisen jälkeen, että ei korvauksia oikein voi pitää kalliina markkinointioperaationakaan. Ja se että koko Eurooppa oli rikki pommitettuna, olisi kyllä taannut vankkaa kysyntää muillakin markkinoilla heti sodan jälkeen. Myös kotimaassa olisi varmasti kaivattu niitä resursseja joita sotakorvaukset nielivät. Hienoa tietysti että usein synkkyyteen taipuvaiseksi moitittu kansa keksii näinkin paljon positiivista noin raskaasta aiheesta...
Minun on vaikea nähdä sotakorvauksissa mitään sellaista joka olisi positiivisesti vaikuttanut maamme kehitykseen (no tietysti se, että päästiin irti sodasta...). Sotakorvausten hyötyjä opetettiin myös kouluissa 80-luvulla. Kuuntelin pää kallellaan historianopettajan selitystä ja uskoin kuuliaisena oppilaana koko jutun. Se oli aukoton tarina. Oli ollut sota, sitten maksettiin sotakorvaukset. Niitä luonnehdittiin sanalla ”raskaat” mutta heti perään kerrottiin, että niin meille syntyi teollisuutta ja idänkauppaa. Tämän seurauksena meillä on nyt (siis silloin kasarilla) vahva teollisuus, kukoistava idänkauppa ja näiden johdosta hyvinvointia. Tein epätieteellisen (n=5) kyselytutkimuksen työpaikan kahvitunnilla ja meistä Kekkosen ajan lapsista neljä viidestä muisti, että asiaa oli opetettu koulussa juuri näin. Viides sanoi, ettei sitä tarvinnut koulussa opettaa, kun sen tiesi muutenkin kaikki.
Ja nyt siihen kysymykseen. Koska yleisen keskusteluun tuli näkemys sotakorvausten hyödyllisyydestä Suomelle? Kuka/ketkä ja missä/koska ovat ensimmäisenä tätä esittäneet? Oliko kyseessä laskelmoitu sumutus vai oliko kyse vaan siitä, että ei haluttu tai pidetty soveliaana mainita mitään negatiivista Neuvostoliittoon liittyvää?
Tässä ei mielestäni ole mitään järkeä. Jos tuotteiden valmistaminen ja antaminen ilmaiseksi rajan yli olisi teknisen tai taloudellisen kehityksen kannalta hyödyllistä, voisi kaikille kehitysmaille antaa ohjeeksi, että tehkää paljon tuotteita ja antakaa ne ilmaiseksi meille, niin johan teollisuutenne lähtee kehittymään. Ei sotakorvauksina edes voitu tehdä sellaisia tuotteita joiden valmistamiseen tarvittavaa osaamista ja infrastruktuuria ei maassa jo valmiiksi ollut. Jos olisi pitänyt ensin rakentaa telakat ja sitten sen jälkeen vielä opetella laivojen valmistus, ei olisi voitu toimittaa laivoja korvauksina ainakaan noin nopeasti. Silloin olisi toimitettu jotain muuta. Samaan aikaan tehtiin kyllä teollisen muutoksen vaatimia investointeja, mutta niitäkin olisi niitä voitu tehdä laajemmin, jos tuotteista olisi saatu rahaa. Teollisuuden kehittämisen selitys siis ontuu. Ja mitä tulee idänkaupan huippuvuosiin, niin ne ajoittuvat niin monta vuosikymmentä korvausten maksamisen jälkeen, että ei korvauksia oikein voi pitää kalliina markkinointioperaationakaan. Ja se että koko Eurooppa oli rikki pommitettuna, olisi kyllä taannut vankkaa kysyntää muillakin markkinoilla heti sodan jälkeen. Myös kotimaassa olisi varmasti kaivattu niitä resursseja joita sotakorvaukset nielivät. Hienoa tietysti että usein synkkyyteen taipuvaiseksi moitittu kansa keksii näinkin paljon positiivista noin raskaasta aiheesta...
Minun on vaikea nähdä sotakorvauksissa mitään sellaista joka olisi positiivisesti vaikuttanut maamme kehitykseen (no tietysti se, että päästiin irti sodasta...). Sotakorvausten hyötyjä opetettiin myös kouluissa 80-luvulla. Kuuntelin pää kallellaan historianopettajan selitystä ja uskoin kuuliaisena oppilaana koko jutun. Se oli aukoton tarina. Oli ollut sota, sitten maksettiin sotakorvaukset. Niitä luonnehdittiin sanalla ”raskaat” mutta heti perään kerrottiin, että niin meille syntyi teollisuutta ja idänkauppaa. Tämän seurauksena meillä on nyt (siis silloin kasarilla) vahva teollisuus, kukoistava idänkauppa ja näiden johdosta hyvinvointia. Tein epätieteellisen (n=5) kyselytutkimuksen työpaikan kahvitunnilla ja meistä Kekkosen ajan lapsista neljä viidestä muisti, että asiaa oli opetettu koulussa juuri näin. Viides sanoi, ettei sitä tarvinnut koulussa opettaa, kun sen tiesi muutenkin kaikki.
Ja nyt siihen kysymykseen. Koska yleisen keskusteluun tuli näkemys sotakorvausten hyödyllisyydestä Suomelle? Kuka/ketkä ja missä/koska ovat ensimmäisenä tätä esittäneet? Oliko kyseessä laskelmoitu sumutus vai oliko kyse vaan siitä, että ei haluttu tai pidetty soveliaana mainita mitään negatiivista Neuvostoliittoon liittyvää?