Entä jos sotaan syylliset olisi tuomittu ilman erikoislakia?
Lähetetty: 17.01.19 15:14
Sotasyyllisinä tuomitut kuvataan syyttöminä sijaiskärsijöinä, mutta todellisuudessahan kyllä Suomi vietiin sotaan Neuvostoliittoa vastaan v. 1941, vieläpä valtiojärjestyksemme vastaisesti. Tapauksia ei kuitenkaan käsitelty normaalin lainsäädännön pohjalta, vaan taannehtivalla erikoislailla. Miksi?
Kerrotaan, että Ståhlberg oli antanut lausunnon, jonka mukaan voimassaolleen lainsäädännön perusteella ei vastuullisia olisi syyttää kuin virkavirheistä, joista olisi voitu tuomita enintään sakkorangaistukseen. Silloin erikoislaki oli tietysti poliittisesti välttämätön. Mutta oliko todella näin? Onko niin, että jos korkeat poliittiset ja sotilasjohtajat veivät maan hyökkäyssotaan, se olisi ollut enintään sakolla rangaistava virkavirhe? Olisiko nyky-Suomessakin niin?
Hyökkäyssodan aloittaminen ei tietenkään ollut laitonta Suomen senaikaisen lainsäädännön mukaan, mutta päätös sodasta olisi pitänyt hallitusmuodon mukaan tehdä presidentin ja eduskunnan päätöksillä. Eduskunnaltahan ei mitään kysytty, eikä presidenttikään tehnyt asiaan liittyviä päätöksiä hallitusmuodon mukaisessa järjestyksessä.
Rytiä olisi voitu voimassa olleen lain mukaan syyttää presidenttinä tekemistään virkatoimista vain, jos kyseessä olisi maanpetos tai valtiopetos. Tässä olisi tarvittu valtiopetoksen tunnusmerkistön melko laajaa tulkintaa. Korkein oikeus (jossa asia olisi käsitelty) ei ehkä olisi taipunut sellaiseen, mutta toisaaltahan siihen olisi voitu nimittää tarpeellinen määrä uusia tuomareita. Ehkä oikeudellisesti hankalaa, mutta eikö tämä olisi kuitenkin ollut oikeudellisesti hyväksyttävämpi tie?
Säädettiinkö sotasyyllisyyslaki siksi, että syytettyjä ei haluttu tuomita voimassa olleiden lakien mukaan, vai – kuten yleisesti sanotaan ja uskotaan – ettei heitä olisi voitu niin tuomita? Haluttiinko heistä tehdä marttyyreita kansan silmissä sillä, että heidät tuomittiin oikeusjärjestyksestä poikkeavalla ja sen perusperiaatteita rikkovalla tavalla, sen sijaan, että heidät olisi tuomittu säännöllisissä tuomioistuimissa?
Kerrotaan, että Ståhlberg oli antanut lausunnon, jonka mukaan voimassaolleen lainsäädännön perusteella ei vastuullisia olisi syyttää kuin virkavirheistä, joista olisi voitu tuomita enintään sakkorangaistukseen. Silloin erikoislaki oli tietysti poliittisesti välttämätön. Mutta oliko todella näin? Onko niin, että jos korkeat poliittiset ja sotilasjohtajat veivät maan hyökkäyssotaan, se olisi ollut enintään sakolla rangaistava virkavirhe? Olisiko nyky-Suomessakin niin?
Hyökkäyssodan aloittaminen ei tietenkään ollut laitonta Suomen senaikaisen lainsäädännön mukaan, mutta päätös sodasta olisi pitänyt hallitusmuodon mukaan tehdä presidentin ja eduskunnan päätöksillä. Eduskunnaltahan ei mitään kysytty, eikä presidenttikään tehnyt asiaan liittyviä päätöksiä hallitusmuodon mukaisessa järjestyksessä.
Rytiä olisi voitu voimassa olleen lain mukaan syyttää presidenttinä tekemistään virkatoimista vain, jos kyseessä olisi maanpetos tai valtiopetos. Tässä olisi tarvittu valtiopetoksen tunnusmerkistön melko laajaa tulkintaa. Korkein oikeus (jossa asia olisi käsitelty) ei ehkä olisi taipunut sellaiseen, mutta toisaaltahan siihen olisi voitu nimittää tarpeellinen määrä uusia tuomareita. Ehkä oikeudellisesti hankalaa, mutta eikö tämä olisi kuitenkin ollut oikeudellisesti hyväksyttävämpi tie?
Säädettiinkö sotasyyllisyyslaki siksi, että syytettyjä ei haluttu tuomita voimassa olleiden lakien mukaan, vai – kuten yleisesti sanotaan ja uskotaan – ettei heitä olisi voitu niin tuomita? Haluttiinko heistä tehdä marttyyreita kansan silmissä sillä, että heidät tuomittiin oikeusjärjestyksestä poikkeavalla ja sen perusperiaatteita rikkovalla tavalla, sen sijaan, että heidät olisi tuomittu säännöllisissä tuomioistuimissa?