Olisivatkohan Helsingin valtiopäivät / Lantdagen 1863 Suomen kansan historian alun ajankohta?
"Valtio" ja "valtiopäivät" oli kehittyvän suomenkielen ilmauksena, "lantdagar" oli ruotsinkielinen ilmaus - valtiopäivät kehittyi tarkoittamaan myöskin Porvoon v. 1809 maapäiviä.
Ennen 1800-lukua ja Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvun puoliväliä tavallisilla ihmisillä ei liene ollut käsitystä valtiosta, perhe, kylä riitti kotiseutukäsitteeksi ja seurakunta oli jo laajempi alue ja saarnastuolista kuultiin uutisia. Ei ollut kirjoja, eikä lukutaitoakaan, kirkon opetus lienee ollut lähinnä lyhyen perusopin "muistiin tankkaamista".
Carl Axel Gottlund keräsi jo 1821 - 1822 Värmlannin suomalaismetsissä historiaa ja kulttuuria ja
http://arkisto.org/fi/arkiston-aarteita ... -gottlund/
kirjoitti savonmurteen vaikutteisella suomella kolme osaa Otava-kirjoja eli suomalaisia huvituksia.
Yliopistossa tuleva pappi Johan Fredrik Cajan oli 1839 kirjoittanut suomeksi lähinnä Ruotsin historiaa, jonka maakuntia Itä-Ruotsi oli ollut.
Olot eivät v. 1809 - 1863 juurikaan muuttuneet, myöhemmin sanottiin vallinneen "valtioyön". Ritarihuoneen valtiopäivillä suurin edustus oli paikalle vaivautuneilla aatelisilla, pappis-, porvari- ja talonpoikaissäädyn edustajia oli vähemmistö.
Elämä jatkui niin kuin ennenkin, väkiluku kasvoi paljon ja 1863 nälkävuodet 1866 - 1868 olivat vielä edessäpäin.
Elias Lönnrotin Kalevala rikastutti suomenkieltäkin melkoisesti, professorina Lönnrot julkaisi yli 200 000:n sanan Ruotsi - Suomi sanakirjan
vuonna 1880. "Valtio ja valtiopäivät" olivat uutta suomenkieltä jo 1863.
Professorina Lönnrot keräsi "asiamiesverkostonsa" kautta suomen kielen sanoja ja sanontoja.
Prof. Yrjö Koskinen kysyi puheessaan Suomen Historiallisen Seuran ensimmäisessä vuosijuhlassa `Marrask. 9 p 1875´:
Onko Suomen kansalla historiaa?
http://doria.fi/bitstream/handle/10024/ ... sAllowed=y
Yrjö koskinen
sanoo Z.Topeliuksen 1840-luvulla koettaneen vastata samaan, "silloin aivan uutukaiseen kysymykseen" esittäen loppupäätelmänään:
"Suomen kansalla niin-muodoin vasta 1809 alkaen on mitä sillä ei ole siihen saakka ollut, - historiaa."
Yrjö Koskinen
sanoo: "Suomen maan historia ei ole mitään valtiollista historiaa, se on paikallis-historia, kertomus tämän maantieteellisen alan tapahtumista."
"...kansan historia
taas on jonkun kansa-henkilön elämänkerta, johon kuuluu itse kansanluonteen kehitys sekä sen vaikutus....tämä laji niin-muodoin liittyy ihmiskunnan yleiseen edistys-historiaan; se onkin ainoa, joka todella ansaitsee historian nimeä."
"Kansallisuus ei asu itse kielessä, vaan kansallis-hengessä, joka yhdistää kansan jäsenet yhteisiin aatteisiin, tunteisiin ja harrastuksiin.
Kansallishenki on kansan sielu."
"Ja koska kansallishenki täällä on vuosisatojen halki yhä elänyt, milloin voimallisempana, milloin heikompana, sen vuoksi meillä on
kansallinen historia."
Päättelee Suomen Historiallisen Seuran prof. Yrjö Koskinen v. 1875.
Olisikohan "valtioyön päättyminen 1863 - 1864" ollut käännekohta Suomen kansallisessa historiassa?
Veikko Palvo