Jokisipilä kirjoitti:Jos tuon Jyväskylän esitelmäni lukee, huomaa, että väitöskirjan kritisoijia on ennen Heynoakin riittänyt.
Kun mainitussa esitelmässäsi esität tällaista, ei ole ihme, että kritisoijia riittää: "
The common war effort against Soviet Union were negotiated and agreed upon already well before the start of operation Barbarossa. The fighting capacity of Finnish army had been recovered with German war material, and there were 200.000 German troops on Finnish soil already before the start of hostilities on 25 June 1944 and some Finnish units had been given to German command." Kyseessä on joko väärä päivämäärä tai väärä saksalaisten määrä, tai molemmat - tai anakoluutti, jonka syitä ja taustoja en tässä ala pohtia.
Toisaalta akateemisessa yhteisössä kiittävää palautetta tuli mm. sellaisilta tutkijoilta kuin Mauno Jokipii, Henrik Meinander, Jukka Tarkka ja Sampo Ahto. Jouko Heyno operoi täysin toisessa kategoriassa, mutta en malta olla puuttumatta pariin väitteeseen.
Ihmisten jakaminen "kategorioihin", varsinkin aihetta paremmin yksilöimättä, on melkoisen törkeää. Tärkeää akateemisessa keskustelussa ei ole, kuka sanoo, vaan mitä sanotaan. Ad hominem -argumentointisi osoittanee osaltasi ennen kaikkea argumenttien puutetta.Hyväsydämisenä ihmisenä luen kuitenkin loukkauksesi nuoruutesi ja kokemattomuutesi piikkiin. Uskon, että ikä tuo tähänkin muutoksen.
Heyno toteaa, että väitöskirjani on osoitus siitä, ettei tulosvastuun aikakaudella laitoksen kannata hylätä mitään tuotosta koska rahaa tulee kaikesta. Käsitän tämän niin, että Heynon mukaan väitöskirjani olisi tullut hylätä. Myöhemmin hän puhuu myös siitä, että sen arvo tulisi mitätöidä.
Käsitit aivan oikein. Korjatakaan kun sitä ei enää voi.
Sen verran olen Heynon erilaisia kommentteja sähköisiltä foorumeilta lukenut, etten jaksa tästä sinänsä härskistä ja ala-arvoisesta kommentista provosoitua. Agricolalla on historiakeskustelun foorumina kuitenkin sellainen status, ettei tällaista halua kuitenkaan ihan olankohautuksellakaan ohittaa.
Käsittääkseni kommentissani ei ole mitään "härskiä" tai "ala-arvoista", vaan se on perusteltu. Sen sijaan voin tässä julkisesti todeta, etten ole koskaan aiemmin kanssasi keskustellut, enkä tiedä mihin viittaat. Keskusteltavaan asiaan se ei ainakaan näytä liittyvän.
Se Heynon ansioksi todettakoon, ettei hän ammu puskista vaan esiintyy rehellisesti omalla nimellään. Jokaisella on mielipiteeseensä oikeus ja viime kädessä kärjekäskin keskustelu edistää historiallisen ymmärryksen lisääntymistä.
Kiitos. Olenkin sitä mieltä, että nimimerkkikirjoituksille ei paljoakaan arvoa kannata antaa.
Heynon lisäksi olen kuullut näitä mitätöimisargumentteja parilta muultakin suunnalta. Tietyllä tavalla tällaiset kommentit jopa imartelevat, koska nehän osoittavat väitöskirjani ainakin joiden mielissä nousseen jonkinlaiseksi instituutioksi, vaikka sitten negatiiviseksikin sellaiseksi.
Se, että jotain todetaan huonoksi ei tee siitä "instituutiota". Muutoinhan pyrkimyksenä olisi nimen omaan huonojen väitöskirjojen tekeminen.
Tuo tässä kritisoitu kohta on muuten sellainen, että siinä tehty johtopäätös on tekstissä historiatieteen sääntöjen mukaan selitetty ja dokumentoitu. Heyno on irrottanut 470-sivuisesta kirjasta yksittäisen johtopäätöksen, lisännyt vähän omaa tulkintaa ja kuorruttanut keitoksen omilla lukkoon lyödyillä ennakkoasenteillaan. Ylipäätään Heynon ym. käyttämä juupas-eipäs / oikea-väärä / musta-valkoinen -asteikko on kovin heikko apuväline kesän 1944 kaltaisia olosuhteita, tai oikeastaan ylipäätään historiaa, tutkittaessa.
Nyt sitten pääset itse asiaan. Siis: Mikähän tuossa olisi "omaa tulkintaa"? Mitään "asteikkoa" en ainakaan itse ole havainnut käyttäneeni.
Mutta täsmentäkäämme: Olet todennut, että sopimuksen "välttämättömyys" on "illuusio". Ensinnäkin, mitään "sopimustahan" ei ollut. Toiseksi esität nimen omaan, että kyseessä on illuusio, koska tilanne oli ratkennut jo ennen Rytin kirjettä. (Kootusti 422-427). Keskeinen perusteesi on, että tilanne oli "lopullisesti" jo ratkennut 1.7. Tällä on Rutin kirjeen kannalta relevanssia ja se osoittaa "välttämättömyyden" "illuusioksi" jos, ja vain jos Tuo oli Suomen johdon tiedossa. Jos taas ei, koko väite on anakronistinen. Venäläisten tiedossa se ei ollut, koskpa he jatkoivat aktiivista hyökkäystoimintaa Laatokan molemmin puolin vielä pari kuukautta. Toki voidaan ajatella, että Neuvostoliitossakin tiedettiin, että tilannen oli "lopullisesti" ratkennut. Tämä tarkoittaisi sitten, että Puna-armeija vain piruuttaan ja sadistisuudessaan tapatti divisioonakaupalla omia miehiään, joita olisi tarvittu etelässä Saksaa vastaan.
Jos taas perustetaan väite "illuusiosta" sodan lopputulokseen, voidaan myös todeta, että Hitlerin valtaannousu ylipäätään oli turha temppu, koska sodassa sitten kävi niin kuin kävi. Historiassa voidaan arvostella tekoja vain sen perusteella, mitä kunakin hetkenä oli tekijän tiedossa, ei sen perustella, mitä teoista sitten seurasi. Se on juridiikkaa, ei historiaa.
Mutta jotta keskustelu jatkuisi kehotan Heynoa tuottamaan asiasta oman tutkitun tulkintansa ja keskusteluttamaan sitä kaikilla asiasta kiinnostuneilla foorumeilla niin kuin minä olen pyrkinyt tekemään, ottamaan vastaan kaiken esitetyn kritiikin ja pyrkien käymään asiasta argumentoitua tieteellistä keskustelua. Tällaisen keskustelun käytyään, väittäisin, kynnys leimata omista näkemyksistä eroavat tulkinnat "absurdeiksi" ja "mitättömiksi" nousee jonkin verran korkeammaksi. Eikä tällaisista oivalluksista muussakaan elämässä haittaa ole.
Kun keskustelemme Sinun väitöskirjastasi, on harvinaisen vähän merkitystä sillä, mitä minä olen julkaissut tai jättänyt julkaisematta. Arviointini on tapahtunut sen perusteella, mitä väitöskirjassasi esität. Suosittelen jatkossakin, että pidättäydyt keskustelussa keskustelijan henkilöön kohdistuvista arvioinneista, varsinkin, kun et minua tunne, ja pysyt asioissa, joista keskustellaan.
Muuten, lopuksi vielä siitä Suomen ja Saksan "liittolaisuudesta". Esittämälläsi analogialla USA ja Natsi-Saksa olivat liittolaisia 1936-1939, koska molemmat tukivat aktiivisesti Espanjan falangisteja, jopa niin, että eräät flaangistit ovat myöntäneet, ettei heillä olisi ollut mitään mahdollisuuksia voittaa ilman USA:n aktiivista tukea. Molemmat väitteet ovat tietysti absurdeja, eikä väitteeseen Suomesta Saksan liittolaisena mitenkään sovi myöskään se, että Suomi ilmoitti NL:lle USA:n kautta, että Leningradin Suomen-rintama on turvallinen, tai että Suomi sabotoi kaikki Saksan sotatoimet Muurmannin rataa vastaan, tai että Suomi 1943 suunnitteli aktiivisesti yhdessä USA:n kanssa maihinnousua pohjoiseen Saksalaisten karkoittamiseksi. Ja oliko Ruotsi Saksan liittolainen, kun se aktiivisesti mahdollisti Saksan panssarivaunuteollisuuden kehityksen myymällä SKF:n laakereita Saksaan? Entä oliko Ruotsi Englannin liittolainen myymällä SKF:n kuulalaakereita samaan aikaan briteille?
Kuten totesin, sinulla on vielä aukkoja kansainvälisen politiikan kohdalla, ja kehotankin tutkimaan 1930-luvun liitto- ja riitapolitiikkaa (kuka oli kenen puolella ja ketä vastaan). Toivon, että jatkossa mahdollinen ajatuksenvaihtomme pysyy asiassa.
Joten Jouko Heyno, ei muuta kuin teesejä naulaamaan tutkimustietoa tuottamalla. Lupaan osallistua keskusteluun asiallisemmassa sävyssä kuin sinä olet tehnyt!
Jos käyttämäsi ad hominem -argumentointi on mielestäsi asiallista, elämme erilaisissa akateemisissa keskusteluympäristöissä.