Ihan käytännön kysymys, Jansson... kun keskustelet ihmisten kanssa esimerkiksi kasvotusten ja kommunikaatiossa tulee hetkellinen umpisolmu, johon toinen suosiolla myöntää osallisuutensa, suuntaatko silloinkin jutustelun tällaisille urille?Heikki Jansson kirjoitti:En toisaalta näe, että se oikeuttaisi kirjoittajan väittämään toisen esittäneen päinvastaista kuin mitä tämä on esittänyt...
Aina vain paranee. Tässä yhteydessä voi todeta, että jos omaisin yhtä lyhyen pinnan kuin nimimerkki Nylander (jota muuten itse otaksuin sukunimeksi) niin paiskaisin jo ovia kiinni täyttä vauhtia.Jos nyt keskustelu koskee sitä, mitä tuli kirjoitettua, voi kirjoittamaani tietysti suhtautua, kuten Jalonen tekee, eli katsomalla että ”tarkoituksesi ei siis ehkä käynyt riittävän selväksi”. Toinen mahdollisuus on katsoa, että Jalonen kaipaa selkokieltä ennen kuin tämä ymmärtää.
"Syytti"? Tällä repliikillä retoriikka nousi taas aivan kokonaan uudelle tasolle.Jouduin puuttumaan asiaan, kun havaitsin, että lisensiaatti Jalonen syytti minua sellaisesta mielipiteestä, jota minulla ei ollut vaan jossa näkemykseni oli hyvin lähellä tämän näkemystä.
Toistamiseen: satunnaiset aukkohetket ovat tavanomainen ilmiö kaikessa kommunikaatiossa. Esitän uudemman kerran pahoitteluni sattuneesta, koska ilmeisestikin onnistuin loukkaamaan näinkin syvästi tunteitasi. Ei muuta kuin hyvät viikonloput.
Cheers,
J. J.