”Kamera on elämää varten”

Jouko Aaltonen on paitsi kokenut dokumentaristi, myös tutkija. Väitöskirja vuodelta 2006 – Todellisuuden vangit vapauden valtakunnassa – herätti  seuraamaan ohjaajan uusia elokuvaprojekteja kasvavalla mielenkiinnolla. Viimeiset, hyvin erilaiset dokumentit (Kongon Akseli, 2010 ja Taistelu Turusta, 2011) osoittavat Aaltosen monipuolisen lahjakkuuden. Nyt hän on kirjoittanut kirjan siitä, miten dokumenttielokuvan tekeminen etenee...  

Aaltonen, Jouko: Seikkailu todellisuuteen. Dokumenttielokuvan tekijän opas. Like Kustannus Oy, 2011. 454 sivua. ISBN 978-952-01-0587-7.

Seikkailu todellisuuten on asiantuntemuksella kirjoitettu opaskirja, jota on amatöörinkin helppo lukea. Jouko Aaltonen ei kikkaile vierasperäisillä käsitteillä eikä myöskään teknisellä tietämyksellä. Elokuvan ”tekninen tekeminen” on lähes poiskarsittu, joskin asiantuntevia niksejä annetaan niin ideoimiseen kuin varsinaisiin kuvaustilanteisiin. Teos etenee elokuvan alkuideasta käsikirjoituksen kautta tekovaiheeseen ja tuotantoon. Tällä matkalla Illume Oy:n tuottaja-ohjaaja opastaa, omien elokuviensa esimerkin avulla, miten tavallisimmat karikot vältetään.

Aivan aluksi Aaltonen pohtii lyhyesti ”dokumenttielokuvan olemusta”, lajeja ja myös suomalaisen dokumentin historiaa. Sitten siirrytään suht nopeasti käytännön tasolle. Erityisen paljon huomiota tekijä pistää idean hiomiseen, kehittelyyn, ennakkotutkimukseen ja käsikirjoitukseen, josta hän on ehtinyt jo viime vuosina pari kirjaakin laatia. Omat työt puhuvat puolestaan: juuri aiheidensa omaperäisyydessä ja elokuviensa ennakkovalmisteluissa Aaltonen on mielestäni aina ollut vahvoilla. Hänellä on ollut sanottavaa ja vankka taustatutkimus joko haastattelujen tai muun aineiston keruun muodossa. Mielestäni tämä on olennainen arvovalinta: suomalainen elokuva, dokumenttikin, kärsii yhä huonosta käsikirjoituksesta ja siitä seuraavasta kehnosta dramaturgiasta.

Ohjaaminen on kohtaamista

Luvussa ”Ohjaaminen on kohtaamista”Aaltonen pohtii ohimennen myös niitä häilyviä eroja, joita dokumentin ja fiktion tekemisen välillä vielä nähdään. Juuri dokumentaristi joutuu, ainakin ihmistä kuvatessaan, kovan sosiaalisen haasteen eteen. Hänellä on oltava sosiaalista mielenlaatua, erilaisuuden ja kummallisuuksien sietokykyä, siis elämänkokemusta monelta alalta. Dokumenteissa kun harvemmin käytetään ammattinäyttelijöitä. Siis muuten kuin esimerkiksi fiktiivisiksi tarkoitetuissa jaksoissa Niinpä Aaltonen kiteyttääkin: ”Fiktiossa elämä on kameraa varten, mutta dokumenttielokuvassa kamera on elämää varten”.

Seikkailu todellisuuteen on kaikin puolin mainio opas- ja käsikirja siitä miten elokuvalle hommataan rahoitusta, miten idea, synopsis ja käsikirjoitus markkinoidaan ja kuinka kuvaustilanteista ja elokuvan jälkitöistä selvitään kunnialla. Erilaiset tuotantotavat ja vaikkapa esimerkit budjeteista ja sponsorikirjeistä ovat hyvin käytännönläheisiä ja selvästi kantapään kautta hankittua kokemusta.

Muidenkin virheistä Aaltonen kehottaa oppimaan. Pieni esimerkki. Kun huriseva pakastin haittaa äänitystä, kannattaa ottaa töpseli seinästä kuvausten ajaksi. Kun laittaa vaikkapa autonsa avaimet pakastimen kannelle, muistaa kytkeä laitteen päälle ja säästyä sangen suurelta, esimerkiksi hirvenlihan pilaantumisen aiheuttamalta jälkilaskulta.

Opaskirjan loppupuolella Jouko Aaltonen antaa komean näytteen siitä kuinka pitkälle hän dokumenttiensa lopullista hiomista, esillepanoa pohtii. Luvussa ”Selostusteksti” puhutaan nimittäin ”hyvästä ja pahasta spiikistä”. Osio on loistava erittely siitä miten juuri selostuksella voidaan pilata, pelastaa tai jäntevöittää kuvatarina. Aaltosen Kongon Akseli on hyvä esimerkki siitä, miten päähenkilön päiväkirjamerkinnät kirjoitettiin spiikiksi, jotta selviäisi Akselin muuttuminen ”humanistista ympäristönsä kaltaiseksi rasistiksi”.

Ja lopuksi: Seikkailu todellisuuteen alkaa Turun torilta – siitä miten eräs kuvauspäivän aamu epäonnistui. Se myös päättyy Turkuun, Logomon suureen saliin, Taistelu Turusta -elokuvan ensi-iltaan. Tässäkin ympyrän sulkeutumisessa on tekijän dramaturgiataju parhaimmillaan…

 

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *